Melumetsää ihmettelemässä

Olen asunut Keravalla 10 vuotta ja käynyt jokseenkin joka paikassa kunnan alueella. Yksi kulma oli kuitenkin outo. Varmaan se on monelle muullekin keravalaiselle. Tarkoitan metsäkaistaletta, joka sijaitsee
aivan kunnan etelärajalla Jokivarressa, moottoritien, Keravanjoen ja Lahdentien välissä. Metsä on kartalta
mitaten noin 2 kilometriä pitkä ja leveimmillään vain noin 300 metriä (kuva 1).

Mutta miten sinne sitten pääsee? Paikka ei ole kaukana ja se on helposti saavutettavissa esimerkiksi
pyöräillen. Heti Keravantien ja Lahdentien risteyksen jälkeen kääntyy oikealla Jokitie. Autolla ajo on siellä
kielletty. Muutaman sadan metrin jälkeen oikealle joen yli kääntyy Perkaustie. Sen loppupäästä lähtee
kevyen liikenteen väylä moottoritien alitse Sinebrychoffin taakse. Perkaustieltä on helppo pujahtaa metsän
siimekseen kohti etelää. Maasto on vaihtelevaa, on korkeita kallioitakin (kuva 2).

Alueella on kaadettu metsää, mutta avohakkuupaikkoja ei löydy. Paljon on helppokulkuista sekametsää,
hakkuujätteet on korjattu pois lähes kokonaan (kuva 3).

Vanhaa metsää ei juurikaan ole paitsi aivan moottoritien varressa. Siellä vallitsee kuitenkin infernaalinen
meteli niin että ikimetsän fiilistä ei oikein synny (kuva 4).

Kävellessä tulee väkisinkin mieleen, että metsä on pilattu moottoritiellä. Mutta mitäs sitten tuleekaan
vastaan? Puitten lomitse kiemurtelee kilometrien mittainen epävirallinen motocross-rata (kuva 5)! No, nyt on kyllä meluharrastus kerrankin oikeassa paikassa!

Kesäkuun alussa kuitenkin linnut (laskin ainakin 3 mustapääkerttua) yrittivät pitää yllä omaa
äänimaailmaansa. Alueella on myös lehtomaisia kohtia, joissa kasvaa runsaasti kieloja (kuva 6).

Melumetsässä ei ole teitä paitsi alueen keskiosassa sijaitsevalle kännykkämastolle menee ajoura (kuva 7).

Keravan Energian vierestä lähtee vaatimaton tie moottorien alitse, joten tätäkin reittiä voi käyttää metsään
tutustumiseen. Kännykkämastolta lähtee myös poluntapainen kohti etelää. Sitä näyttävät käyttävän hevoset.
Polku päättyy kieltokylttiin, joka ilmoittaa, että olet piha-alueella. Tätä reittiä ei siis metsään pääse.
Vaikka mäyrä on yleinen eläin, on harva sitä nähnyt. Tässäkin metsässä näyttäisi olevan asuttu pesä (voi
siinä tietenkin supikin majailla). Harmi vaan että moottoritie on vieressä ja riski joutua yöllä yliajetuksi on
todella suuri (kuva 8). Tässä jos missään olisi riistatunnelille tai -sillalle paikka.

Ja mitä olisi metsä ilman suomalaisten rakastamien lellikkien eli valkohäntä- ja metsäkauriitten
talviruokintapaikkaa. Sieltä ne sitten kesän tullen voivat vahvassa kunnossa siirtyä nauttimaan puutarhojen
herkuista (kuva 9).

Mitä opimme? Keravan kaupungista löytyy vaihtelevia metsiä. Jos pörinä ei haittaa niin melumetsässä
näkemistä riittää ja varmaan normaalisateisena kesänä sieltä löytyy sieniä ja marjojakin. Yleiskaavassa tuolta pitkältä alueelta löytyvät merkinnät V-1 (virkistysmetsä), KM-3/res-2 (kaupallisten palveluitten alue) ja E (erityisalue maa-ainesten vastaanottamiseen). Viherkaavaan on kirjattu virkistysmetsä ja yleiskaavan
mukainen muutosalue. Siinäpä sitten joskus taas kerrakseen miettimistä virkamiehille ja luonnonsuojelijoille.

Pekka Hellström