Lausunto Kiteen kaupungille Pyhäjärven rantaosayleiskaavan luonnoksesta
Kaavan mitoituksessa tulee vakavasti ottaa huomioon EU:n vesipolitiikan puitedirektiivin velvoitteet Pyhäjärven sekä Toisen Salpausselän kirkasvetisten pohjavesilampien tilan turvaamiseksi. Rantarakentamisen aiheuttama hajakuormitus on erityinen uhka pitkäviipymäisille järviekosysteemeille.
Kaava-alueen rajaus
Tavoitevaiheen jälkeen Taipaleenselkä on jätetty nyt kaavaluonnoksen ulkopuolelle. Yleiskaavoituksessa tulee pyrkiä ohjaamaan ranta-alueiden maankäyttöä niin, että luonnonoloiltaan ja toiminnoiltaan yhtenäiset alueet otetaan kaavaan mukaan. Täyteen rakennetun laajan järvenosan jättäminen kaava-alueen ulkopuolelle vääristää mitoituslaskelmia ja vaikutusten arviointia.
Kaavoituksen tarkoituksena on maankäytön ohjaus myös muilla kuin rakentamisen alueilla. Kaavaluonnoksessa esitetään useita rajausmerkintöjä määräyksineen kaava-alueen ulkopuolelle; kaavaan kuulumattomina niillä ei ole oikeudellista merkitystä. Toisaalta tarkastelussa on mukana järveen kuulumaton Pyhäjärven ja Puruveden välisen kannaksen lampialue.
Puhoksessa kanavan länsipuolella Tukkilammen ja Savonlinnantien välinen alue on jäänyt tämän kaavaluonnoksen ja Puhosrannan asemakaavan muutoksen ja laajennusluonnoksen ulkopuolelle. Alueelle sopii kaavamerkinnäksi VL/s ja rannassa uittoperinteestä kertovalle venesuojalle sr-merkintä.
Mitoitus
Mielestämme rakentamisen mitoitus on liian suuri. Kun lisäksi tärkeimpänä mitoitusperusteena pidetään maanomistajien tasapuolista kohtelua, rakentamispaine kasvaa liian suureksi ja yleinen virkistyskäyttö ja luontoarvot kärsivät. Kaavan mitoituksessa ei oteta huomioon Pyhäjärven järviekosysteemin ominaislaatua ja häiriöherkkyyttä. Pohjaruusukekasvillisuusvyöhykkeiden, linnustolle tärkeiden alueiden ja virkistyskäytölle tärkeiden hiekkarantojen tuntumassa rakennuspaikkoja tulee vähentää.
Huomattavia rakentamistehokkuuksia on ehdotettu luonnoltaan ja maisemaltaan arvokkaille tai kulutuskestävyydeltään heikoille alueille, jopa rakentamiseen sopimattomille suorannoille. Tässä muutamia esimerkkejä ongelmakohdista:
Lampialue
Kaava-alueen luoteisosan lampi- ja järvialueelle rakennuspaikkoja on osoitettu runsaasti, vaikka osaa kohteista ei edes mainita lähtökohta-aineistoissa (luontoselvitykset). On huolestuttavaa, että herkkien lampiekosysteemien erityispiirteet on kartoitettu erittäin puutteellisesti tai jätetty jopa kokonaan tutkimatta. Varsinkin pienten ja karujen, erittäin häiriöherkkien harjuvesien rannoille rakentamiseen liittyy ongelmia, jotka on selvitettävä erityisen huolellisesti ja perehtyen. Luontoselvityksessä osa lampialueesta on rajattu arvokkaaksi luonnonmaisemaksi (liite 6) ja rakentamissuosituksissa (liite 7) valtaosalle alueen rannoista ei suositella rakentamista lainkaan tai korkeintaan lievää rakentamista. Luonnoksessa näitä rajauksia ei mainita ja näille pienille lammille osoitetaan runsaasti rakennuspaikkoja.
Karjalanjärvet lähilampineen ovat ainakin olleet Keski-Karjalan pesivän kaakkurikannan ydinalue, jonka varassa lajin säilyminen täällä on. Muutenhan kaakkureita on Pohjois-Karjalassa vain koillisessa ja Outokummun–Polvijärven seudulla. Täällä suunnitelmalla häiriöpaine kasvaa aivan liian suureksi.
Suuri-Nivungille osoitettu erittäin suuri rakentamisen määrä tulee vaikuttamaan mitä ilmeisimmin haitallisesti järven vedenlaatuun, ja nämä haitalliset vaikutukset voivat ulottua myös Pyhäjärveen. Kaavan vaikutusten arviointi on puutteellinen myös tältä osin.
Syrjäsalmen Valkiajärvi on Suomen kirkasvetisimpiä järviä. Luontoselvitysten puutteet varsinkin lampialueen osalta näkyvät myös täällä: selvityksessä mainitaan lammesta vain itäpään räme ja järvellä havaittu kuikkapari. Veden laatunsa ansiosta järvi on yksi parhaista sukelluskohteista Suomessa. Lampi on limnologialtaan jopa seudun muiden kirkasvetisten harjulampien joukossa poikkeuksellinen, koska sen vesi käytännössä on kokonaan pohjavettä, ja veden vaihtuminen siten erittäin vähäistä. Pienikin lisäkuormitus tulee muuttamaan lammen luonnontilaa; muutos tapahtuu erittäin hitaasti, sillä muuttuneen kuormitustason seuraukset näkyvät täysimittaisesti vasta teoreettisen viipymän aikamitassa, siis aikaisintaan vuosikymmenen kuluttua. Kaavaluonnoksessa rakennuspaikkojen määrä kaksinkertaistuu. Pienessä järvessä rajusti lisääntyvän rantarakentamisen seurauksena veden laatu tulee heikkenemään paljon. Vaadimme rakennuspaikkojen poistoa.
Ylä-Kousa on yksi Keski-Karjalan merkittävistä vesilintujen levähdysalueista. Eräät vähälukuiset/uhanalaiset muuttolinnut, kuten lapasotka ja uivelo, levähtävät täällä säännöllisesti. Uiveloita on tavattu jopa yli 200 yksilöä kerralla, mikä tarkoittaa suurimpia kerääntymiä Itä-Suomessa. Uiveloiden ja lapasotkien ruokailualueiden kannalta kriittisiä ovat SE-lahti (Rantalan 2 mökkipaikkaa) ja NE-lahti (itäisin 1 RA). Kohteen rannat ovat osin potentiaalista pikkutikan elinympäristöä ja sopivaa jopa valkoselkätikallekin. Lähtökohta-aineiston luontoselvityksessä tätä kohdetta ei ole edes mainittu.
Lampialue harjuineen ja metsineen on suosittua virkistysmaastoa ja sellaisenaan vaalimisen arvoista. Rakentamisen ja sen aiheuttaman liikenteen ja tiestön lisääntymisen seurausvaikutuksia virkistyskäytölle sekä arvokkaille Naturaan kuuluville harju- ja moreenialueille ei ole selvitetty.
Keloniemen–Nivunkilahden seutu
Keloniemen–Nivunkilahden seutu ja Ätäskön pohjoisranta ovat esimerkkejä alueista, joissa kaavaluonnos on pahasti ristiriidassa luontoarvojen ja kaavan lähtökohtana olevien selvitysten kanssa. Tähän asti pitkälti rakentamattomina säilyneet Keloniemen–Nivunkilahden rannat määriteltiin luontoselvityksessä aiheellisesti luontovyöhykkeeksi, mutta nyt niille ehdotetaan erittäin tehokasta rakentamista. Alueella pesivälle kalasääskelle tämä on tuhoisaa.
Ätäskön pohjoisranta
Ätäskön pohjoisrannalle uusi rakennuskanta ei sovi, sillä alueella on merkittävä linnustollinen arvo. Ätäskön NW-kulman kuusi rakennuspaikkaa sijaitsevat lahdelmassa, jossa Puhoksen hanhikerääntymät syksyisin ja keväisin yöpyvät ja lepäilevät. Kerääntymissä on säännöllisesti tuhansia lintuja, parhaimmillaan yli 10 000 yksilöä ja kaikki muuttavat hanhilajit. Tänne kerääntyvät myös syksyiset harmaahaikarat, joutsenet jne., eli kyseessä on isojen, arkojen lajien turvapaikka järvellä.
Rakennuspaikat sijaitsevat ruovikon takana ja osin suolla. Rantarakentamisen ”normaalit rannan ruoppaukset” lisäävät häiriötä ja tuhoavat suojapaikkoja. Lisäksi häiriintyisi muu virkistyskäyttö, ulkoilu ja lintujen tarkkailu, koska rakennuspaikkoja on osoitettu aivan lintutornin ja laavun viereen. Ätäskön Rantakylän kulman 3 RA:aa taas haittaisivat merkittävästi järven tärkeimmän linnuston pesimäalueen lintuja. Tämä rehevä kulma pitäisi säästää kokonaan rakentamiselta.
Kaavamerkinnät ja –määräykset
Monien luotojen ja pienien saarien varustaminen am-merkinnällä on käsittämätön. Kohteilla ei edes ole rakennusoikeutta ja tai metsätaloudellista merkitystä, joita määräyksessä käsitellään. Pienet luodot jaa saaret ansaitsevat linnustollisen merkityksensä vuoksi SL-merkinnän kautta linjan. Toisaalta am-merkinnän ansaitsevia, luontoselvityksessäkin maisemallisesti arvokkaiksi todettuja rantoja on jätetty ilman tätä merkintää.
Luontoselvityksessä liitteessä 4 on esitetty Pyhäjärvellä esiintyviä edustavia pohjaruusukekasvillisuusalueita. Kaavaluonnoksessa näitä pr-merkintöjä on vain muutama. Mielestämme kakki liitteen 4 alueet on rajattava pr-merkinnällä, koska juuri pohjaruusukekasvillisuus on nuottaruohotyyppisen Pyhäjärven suojelun eräs perusta ja hyvän vedenlaadun indikaattori.
Kaavarajauksista puuttuu kokonaan Nivunkilahden etelärannan Palanutkangas–Kuupanlehto, joka on valtakunnallisesti arvokas kumpumoreenialue.
Virkistyskäyttö
Kaavaluonnoksessa ei ole riittävästi otettu huomioon Pyhäjärven virkistyskäyttöä. Myös rantaa omistamattomilla kansalaisilla on oikeus jokamiehenoikeuden puitteissa virkistäytyä rannoilla ja järvellä. Pyhäjärven veneilykartassakin on esitetty enemmän rantautumispaikkoja kuin kaavaluonnoksessa. Rantojen rakentamisen seurauksena riittävän pitkiä vapaita rannan osuuksia jää liian vähän. Vajaan sadan metrin vapaat rantakaistaleet rakennuspaikkojen välissä eivät ole vapaita jokamiehen oikeuksien käyttäjän tai ranta-asujankaan kannalta. Tästä syystä rannoille on osoitettava enemmän retkeilijöitä palvelevia alueita. Vaikka Pyhäjärvellä ei ole luonnonsuojelulain luonnontilaisen hiekkarannan tunnusmerkkejä täyttäviä rantoja, tulee riittävän pitkiä hiekkarantoja varata virkistyskäyttöön. Valkeajärven rantaan tulisi varata virkistysaluetta myös sukellusharrastusta varten.
Vaikutusten arviointi
Kaavan vaikutusten arviointi on riittämätöntä. On huolestuttavaa, että Pyhäjärven ominaispiirteitä – kuten karuutta ja hidasta veden vaihtuvuutta – ei riittävästi huomioida rakentamisen mitoituksessa. Myös esimerkiksi rakennetun rannan lisääntymisen vaikutus pintavaluntaan on jätetty arvioimatta.
EU:n vesipolitiikan puitedirektiivi säätää, että vesien ekologista tilaa ei saa heikentää. On huomattava, että Pyhäjärvi on suomalaisten suurjärvien joukossa limnologialtaan poikkeuksellinen, koska sen valuma-alue on hyvin pieni suhteessa järven kokoon. Tästä johtuu veden pitkä teoreettinen viipymä, peräti runsaat 7 vuotta. Pienikin lisäkuormitus tulee muuttamaan järven tilaa ja vedenlaatua, mutta muutos tapahtuu erittäin hitaasti, sillä muuttuneen kuormitustason seuraukset näkyvät täysimittaisesti vasta teoreettisen viipymän mitassa. Pyhäjärven erityinen arvo ilmenee mm järven suojelusuunnitelmassa (Kukkonen, Kiiski, Luotonen & Niinioja, 2003: Karjalan Pyhäjärven vesien ja vesiluonnon suojelusuunnitelma. Alueelliset ympäristöjulkaisut 319. P-K:n Ympäristökeskus, 96 s.). Pyhäjärven vesiensuojelun eteen on tehty menestyksellisesti työtä jo vuosien ajan, ja yliraskas kaavoitus uhkaa tämän merkittävän työn tuloksia.
Sama veden pitkästä viipymästä seuraava limnologinen haavoittuvuus koskee myös kaava-alueen luoteisosan lukuisia Toisen Salpausselän lähdelampia. Rantarakentamisen hajakuormitusta lisäävä vaikutus on vääjäämätön, ja sen on otettava huomioon merkittävänä perusteena rakennusmäärien karsimiselle nykyisiä pienemmiksi.
Lisääntyvän maa- ja vesiliikenteen seurausvaikutukset tulee arvioida perusteellisesti. Vaikutustenarviointiin on otettava mukaan myös Parikkalan kunnan puoleinen alue Pyhäjärveä, koska vaikutukset kohdistuvat koko järveen eivätkä ne katso kunnan rajoja. Erityisesti tiheän rakentamisen alueilla pitäisi osoittaa pääsytiet ja harkita olemassa olevan tiestön riittävyyttä. Tässä tarkastelussa tulee ottaa huomioon arvokkaat harjualueet ja moreenimuodostumat.
Kaavaluonnoksessa luonto- ja maisemavyöhykettä jää liian vähän. Luonto- ja virkistysarvojen huomioonottaminen edellyttää, että luontoselvityksiä täydennetään ja rakennuspaikkojen määrää vähennetään oleellisesti. Myös kaavan rajausta sekä kaavamerkintöjä ja -määräyksiä on harkittava uudelleen.
Kaavan tulee sisältää vaikutustenarviointi myös Natura-alueiden osalta. Monet ehdotetut kaavaratkaisut edellyttävät tarkempaa maastotarkastelua lopullisen kantamme muodostamiseksi. Kaavaprosessin eteneminen tulee ajoittaa niin, että meille jää aikaa maastotarkasteluun viimeistään ennen ehdotusvaiheen kannanottoamme.
Kiteellä 14.2.2008
Keski-Karjalan Luonto ry
Pohjois-Karjalan Luonnonsuojelupiiri ry