Lausunto Itä-Suomen aluehallintovirastolle Ruplansuon turvetuotannon ympäristölupa-anomuksesta
Vaatimus: Keski-Karjalan Luonto ry vaatii Ruplansuon turvetuotantoalueen ympäristöluvan hylkäämistä. Perusteluina esitämme seuraavaa.
Vesiensuojelu
Turpeennostoalueelta kuivatusvedet johdetaan Sahinojan ja Mensunojan kautta Keikonjokeen, joka laskee Oriveden Hämeenselkään. Hakijan mukaan vesistövaikutukset ovat melko vähäisiä. Vänskänsalmessa ja Hämeenselällä arvioidaan rehevyyden ja liettymisen kasvavan. Hakijan mukaan kuormituksen lisäys Orivedessä ei kuitenkaan muuta sen ekologisen tilan luokittelua.
Laskuojana toimiva Keikonjoki on jo nyt voimakkaasti rehevöitynyt. Keikonjoen ekologista tilaa ei ole määritelty, mutta se ei ole hyvä. Nykyisellään Keikonjoki tulvii varsinkin sateisina kausina. Tehokkaasti ojitetulta turpeen nostoalueelta nopeasti valuvat sadevedet lisäävät tulvien haittoja Keikojoen varressa.
Oravilahden kuivatusalueelta Keikojokea pitkin virtaavat kuivatusvedet kuormittavat matalaa Hämeenselkää jo liikaa: matala Ruokoslmi on ruovikoitunut lähes umpeen, verkot ja uimarit limoittuvat. Hakijankin mukaan turpeen nostoalueelta tuleva kuormitus lisäisi rehevöitymisen haittoja entisestään Hämeenselällä.
Hakemuksen mukaan turpeennostoalueelta tuleva kuormitus ojitusvaiheessa kolminkertaistuu nykytilaan nähden. Tuotantovaiheessa kuormitus jatkuu vähintään kaksinkertaisena nykytilaan nähden koko 20-30 vuoden turpeennostokauden ajan. Kuormitusta voitaisiin pienentää, jos metsää tuottamattomat alueet ennallistettaisiin ja metsää kasvavilla alueilla vesiensuojelua tehostettaisiin.
Yhtenä vesiensuojelutoimenpiteenä turpeen nostoalueelle aiotaan rakentaa pintavalutuskenttä. Pintavalutuskenttä sijoitetaan ojitetulle alueelle, mikä voi merkittävästi heikentää kentän toimivuutta, vaikka ojat tukittaan.
Vesistövaikutusten tarkastelun suuri puute on se, että kuormitusta tarkastellaan vain fosforin, typen ja kiintoaineen osalta. Turvealueiden päästöistä merkittävimpiin kuuluu liukoinen orgaaninen aines eli humus. Luvanhakija ei hakemuksessaan tarkastele humuksen määriä tai vaikutuksia mitenkään. Liukoisen humuksen happea kuluttava vaikutus lienee yksi suurimmista turpeenoton ekologisista seurauksista. Tämä haittaa erityisesti kalojen kutua ja talvisia elinoloja. Happivajauksesta ja -kadosta seuraa mm ravinteiden (esim. fosforin ja raudan) liukenemista pohjasta veteen sekä pohjaeläinyhteisöjen muutoksia. Kemiallinen hapenkulutus COD on huomattavasti parempi kuvaaja turvemailta tulevalle kuormitukselle kuin kiintoainemääritykset. Virkistyskäytölle humuksesta aiheutuu haittaa veden samentumisesta ja lietteen kertymisestä.
Luonnontilaisuus ja uhanaliset suotyypit
Turpeennostoon aiotusta alueesta noin puolet on luonnontilaista tai lähes luonnontilaista avosuota. Tällaisia alueita on Rääkkylässä tai ylipäätään Keski-Karjalassa hyvin vähän jäljellä. Kasvillisuusselvityksen mukaan aiotulla turpeen nostoalueella on monia uhanalisia suotyyppejä. Luonnon monimuotoisuuden säilyttämisen kannalta nämä alueet ovat tärkeitä ja tulee säilyttää koskemattomina.
Luontoselvitykset
Linnustoselvitys riittämätön: kaksi käyntiä alueella ei ole riittävä, vanhoja havaintoja ei ole selvitetty, merkitystä muuton aikaisena levähdyspaikkana ei ole selvitetty, vaikka alueella on avoimia ojittamattomia alueita, ja havaitun asutun kalasääksen pesän asemaa ei ole selvitetty. Hakemusalueelta ei ole tehty perhos-, sudenkorento-, sukeltaja- eikä viitasammakkoselvitystä. Näiden selvitysten puuttumista ei ole perusteltu mitenkään.
Kalasääksi
Aiotun turpeennostoalueen eteläpuolella on asuttu kalasääksen pesäpuu. Se on lähimmillään 200 metrin päässä turpeen nostoalueen reunasta. Kaksi turveaumaa sijaitsee vain 300 metrin päässä pesästä.
Vaasan hallinto-oikeus on 23.8.2007 antamassaan päätöksessä numero 07/0255/1 Kiteen Kirkkosuon turpeennostoluvasta todennut kalasääksen asemasta mm seuraavaa:
”Sääksi eli kalasääski (Pandion haliaetus) on luonnonsuojelulain nojalla rauhoitettu ja Iintudirektiivin (79/409/ETY) artiklassa 1 tarkoitettu ja direktiivin liitteessä lueteltu lintu. Direktiivin 4 artiklan 1 kohdan mukaan liitteessä 1 mainittujen lajien elinympäristöjä on suojeltava erityistoimin, jotta varmistetaan lajien eloonjääminen ja lisääntyminen niiden levinneisyysalueella. Direktiivin 5 artiklassa kielletään munien ja pesien tuhoaminen tai vahingoittaminen ja siirtäminen sekä lintujen häirintä erityisesti Iisääntymis- ja jälkeläisten kasvatusaikana.
Ympäristönsuojelulain 41 §:n perustelujen (HE 84/1999 vp) mukaan luvan myöntäminen ei ole mahdollista, jos hanke aiheuttaisi luonnonsuojelulaissa kiellettyjä seurauksia. Myös luonnonsuojelulaissa säädetty rauhoitettuja eläimiä ja kasveja koskeva haittojen vähentämisvelvoite tulisi ottaa huomioon lupaharkinnassa.”
Ja edelleen:
”…. Hallinto-oikeus katsoo ympäristölupaviraston tavoin tässä asiassa, että sääksen pesinnän turvaamiseksi ja pesimäaikana aiheutuvan merkittävän haitan vähentämiseksi on rauhoitetun pesäpuun ympärille määrättävä riittävä suoja-alue”.
Edellä mainitun Kiteen Kirkkosuon ympäristöluvan (Itä-Suomen ympäristölupavirasto 18.7.2008 päätös numero 78/08/2) perusteluissa mainitaan:
”Muiden turvesoiden kalasääsken pesintäkokemusten perusteella ihmisten ja työkoneiden liikkuminen suolla alle 500 metrin etäisyydellä pesästä yleensä keskeyttää hautomisen tai pienten poikasten suojaamisen emolinnun noustessa lentoon. Häiriön toistuessa seurauksena on pesinnän tuhoutuminen. Määräykset tuotantoja kunnostustoiminnan rajoittamisesta pesintäaikana sekä aumojen sijoittamisesta ovat tarpeen, jotta luonnonsuojelunlain 39 §:n 1 momentin 3 kohdan rauhoitussäännöstä noudatetaan.”
Aiottu turpeen nostoalue ulottuu aivan liian lähelle kalasääksen asuttua pesäpuuta. Lyhimmillään matka pesältä tuotantoalueelle on 200 m ja auma-alueelle 300m. Jos Ruplansuolle myönnetään ympäristölupa turpeen nostoa varten, tulee kalasääksen pesän ympärille varata vähintään säteeltään 500 metrin suojavyöhyke. Vähäpuustoisessa maastossa metsä- ja muiden koneiden aiheuttama melu pesimäaikaan on kalasääsken pesinnän vakavimpia häiriötekijöitä. Turpeennostoalueen kuntoonpanotöitä, turpeennostoa ja ylipäätään liikkumista ei tule sallia pesän lähistöllä 1.4.-31.8. välisenä aikana.
Kiteellä 20.12.2012
Keski-Karjalan Luonto ry