Laidunelämä – monen lajin aarreaitta
Päivä on helteinen ja kaunis. Haarapääskyt syöksähtelevät ravintoa etsien. Luonnonkukat kukoistavat. Kuuluu puheensorinaa. Siellä on joukko alastomia, auringon ruskettamia ihmisiä. He syövät niityn antimia ja tekevät tarpeitaan hyönteiset seuranaan. He ylläpitävät luonnon monimuotoisuutta.
Hyönteiset ovat vähentyneet. Hyönteisiä syövät linnut ovat vähentyneet. Mikäli kaikki laiduntavat eläimet katoaisivat, huononisi tilanne entuudestaan.
Liha on entisaikojen juhlaruoka. Kulutuksen kasvaessa tuotantoa on tehostettu, laidunmaat ovat vähentyneet ja tuotannosta aiheutuvat päästöt ovat kasvaneet. Liian monet tuotantoeläimet viettävät elämänsä sisätiloissa.
Aikoinaan maapallolla laidunsivat luonnonvaraiset eläimet. Ihmisellä ja laiduneläimillä on pitkä yhteinen historia. Laiduneläinten väheneminen on yksi syy hyönteisten ja hyönteissyöjälintujen vähenemiseen. Tämä on uhka luonnon monimuotoisuudelle.
Kyseenalaisten elinolojen vuoksi monet ajattelevat, ettei ihmisen tulisi käyttää eläimiä lainkaan hyödykseen. Eläinten ei haluta kärsivän ihmisen vuoksi.
Me ihmiset aiheutamme toisillemme pahaa mieltä ja kärsimystä, mutta eläinten pienenkin kärsimyksen sieto on monelle vaikeaa.
Aina kun on elämää, on myös kärsimystä. Pieni kärsimys laiduneläimelle voi olla purevat paarmat, suurempi kärsimys esimerkiksi hoitamaton sairaus.
Vaikka omista mieltymyksistä karsiminen voi olla vaikeaa, vähentämällä lihan ja maidon kulutusta ja suosimalla pientiloja tuemme sekä ympäristölle että eläimille ystävällisempää ruoantuotantoa.
Maaseudulla lähiruoka on yleensä helposti saatavilla. On luomu- ja pientiloja, joissa tilan eläimet laiduntavat. Tuotteita voi ostaa lähikaupasta ja usein suoraan tuottajaltakin.
Eläinten tulisi saada elää hyvä elämä niille luontaisessa ympäristössä ja hyvässä huolenpidossa. Kun ne viettävät lajityypillistä elämää ennen ruoaksi päätymistä, on siitä hyvä kertoa lapsillekin. He oppivat, mistä ruoka tulee ja millaista on eettinen ruoantuotanto. He huomaavat elämän eläinten ympärillä. Pääskyt ja pölyttäjät.Muutama sonni vietti kesän naapurissamme, kauniisti kumpuilevalla laitumella, missä jylhät kuuset tarjosivat varjopaikkoja. Tervehdimme niitä lasten kanssa ohi kulkiessamme, ja ne tapittivat takaisin. Talven tullen oli sonnien aika mennä teuraaksi. Lihat menivät talonväen omaan käyttöön, ja me saimme maistiaiset. Lapset suhtautuivat asiaan rauhallisesti ja uteliaina, söivät aterian hyvillä mielin.
Vaikka ajatus laiduntavista ihmisistä herättää hilpeyttä, toivon ennemmin näkeväni pientiloja sekä hyvinvoivia, ulkona laiduntavia eläimiä hoitamassa niittyjä luonnon monimuotoisuutta vaalien.