Puhe Metsämarssilla
Tuntuu hyvältä nähdä teidät kaikki täällä. On ollut hienoa järjestää tätä metsämarssia yhteistyössä useiden luontotoimijoiden kanssa. Vaikka aihe jonka äärellä olemme, on ahdistava, on mukavaa huomata, ettei ole huolensa kanssa yksin.
Olen Jenna-Marie Laine, Keski- Karjalan luonto ryn puheenjohtaja ja Tohmajärven kunnan perhepäivähoitaja sekä pienten lasten äiti.
Me olemme vaurastuneet metsiemme avulla, mutta samalla, olemme menettäneet paljon arvokasta luontoa. Me olemme kokoontuneet tänne tänään, koska Suomessa on käynnissä luonto-, ja lajikato. Metsissämme elää yli 800 uhanalaista lajia. Uhanalaisuuden kynnyksellä on n.776 lajia lisää. Uhanalaisten lajien tärkein elinympäristö on vanhat, luonnontilaiset metsät. Sellaisia metsiä on Suomessa enää hälyttävän vähän. Merkittävin syy tähän laji-, ja luontokatoon on ylikulutus, kestämätön tehometsätalous.
Katoavien lajien lisäksi niiden elinympäristöt, siis erilaiset metsäluontotyypit, ovat vaarassa. Metsäluontotyypeistä uhanalaisia on jo 80%, esimerkiksi lehdot, korvet sekä vanhat kangasmetsät.
Vanhat metsät ovat kaikista monimuotoisimpia ja myös lastemme aarreaittoja. Äitinä, ja työssäni perhepäivähoitajana olen huomannut, että lapset hämmästelevät spontaanisti suuria puita, kääpiä sekä maassa makaavia lahopuita. Mitä suurempia, sen vaikuttavampia.
Sammaleinen vanha metsä on usein helposti kuljettava jo pienille taaperoille. Leikkiminen metsässä luo ja vahvistaa luontosuhdetta sekä motorisia taitoja. Voi kiivetä kaatuneiden puiden ylitse, tai ryömiä niide alitse. Voi tasapainoilla maassa makaavan rungon päällä ja niin edelleen.
Mielestäni lasten vanhempien, kasvattajien, sekä koko varhaiskasvatuksen ja koulujen tulisi ottaa vahvasti vastuuta lasten ympäristökasvatuksesta. Jotta jokaiselle Suomessa kasvavalle lapselle ja nuorelle syntyisi luontosuhde jo varhain, jotta tulevaisuutemme aikuiset osaisivat jo nyt lapsena kunnioittaa luontoa, metsiämme eläimineen sekä luonnonvaroja. Myös vanhan metsän arvostus voisi silloin olla itsestäänselvyys. Lapset oppisivat, että luonnolla on rajansa.
Silloin meillä ei olisi erikseen metsäeskareita ja metsäpäiväkoteja, vaan luonto olisi aina läsnä.
Luotettava tieto luontomme tilasta on ihan kaikkien ihmisten saatavilla. Silmiä ei tulisi ummistaa, eikä korvia sulkea luontokadon äärellä, vaikka mieli tekisi. Vanhat, luonnontilaiset metsät tarvitsevat suojelua viipymättä.
Olemme saaneet elää vauraassa maassa mm. metsienkäytön ansiosta. Mutta nyt meidän on katsottava tulevaisuuteen.
Meidän on opeteltava elämään kohtuullisemmin, kasvattaen myös lapsemme sellaiseen elämäntapaan.
Meidän ei tarvitse palata savupirtteihin kaskinauriita syömään, jotta kestävä elämäntapa olisi mahdollinen. Sen sijaan, voisimme arvostaa kaikkea sitä, mitä meillä jo on, ja luopua ajatuksesta, että talouskasvu voisi jatkua loputtomiin.
Jos onnistuu luopumaan kestämättömästä, kulutuskeskeisestä elämäntavasta; voi löytää uusia tapoja ajatella.
Ainakin minun sukupolveni on kasvanut siihen, että kuluttamalla saavuttaa nopeaa mielihyvää. Kuitenkin, kun valitsee kestävämmän elämäntavan, voi yllättyä havaitessaan, ettei hyvä elämä edellytäkään ihmeellisyyksiä.
Kun luopuu kulutuskeskeisyydestä, ja sen lisäksi, käy kuljeksimassa esimerkiksi jo suojelluissa vanhoissa metsissämme, saattaa tuntea yhteyden luonnolliseen ympäristöönsä. Silloin, ainakin hetkittäin, voi kokea syvää mielenrauhaa tässä levottomassa maailmassamme.
Kiitos.