Turpeen poltosta kohti soiden ennallistamista
Piirin ja Jysyn yhteinen mielipidekirjoitus, joka julkaistiin Keskisuomalaisessa sunnuntaina 31.1.2021
Suomen soita on ojitettu 1900-luvun puolivälin jälkeen muutamassa kymmenessä vuodessa noin 55 000 neliökilometriä: 17 prosenttia maamme maapinta-alasta. Ojitus ja turpeen kaivuu muokkaavat voimakkaasti maisemaa, hävittävät luonnon monimuotoisuutta ja pilaavat vesistöjä. Toiminnan seurauksena puolet Suomen suoluontotyypeistä, ja Etelä-Suomessa yli 80 prosenttia on tullut uhanalaisiksi. Erityisesti perhosten ja lintujen uhanalaistuminen jatkuu soilla nopeasti. Esimerkiksi suokukkokanta on laskenut noin 90 prosenttia 1980-luvun alusta. Keski-Suomessa alkuperäisistä soista on suojeltu vain reilu prosentti, kymmenesosa siitä, mitä Suomessa keskimäärin.
Turpeen polton hiilidioksidipäästöt ovat kivihiiltäkin suuremmat tuotettua
energiayksikköä kohden. Turpeenkaivuu aiheuttaa suoraan merkittävät
ilmastopäästöt ja metsätalouteen ojitetun suon turve lahoaa sekin
hiilidioksidiksi. Rehevöittävät valumat soilta ja suometsistä lisäävät myös
vesistöjen kasvihuonekaasupäästöjä. Suomen energiasta 4-7 prosenttia
perustuu turpeeseen, mutta se aiheuttaa 12-15 prosenttia päästöistämme.
Turpeen poltosta on päätetty siirtyä pois osana maamme
hiilineutraaliustavoitetta, mutta liian hitaasti. Parhaillaan onkin käynnissä
nimienkeruu Irti turpeesta -kansalaisaloitteeseen, jossa vaaditaan
turpeenpolton lopettamista vuoteen 2025 mennessä.
Turpeenpoltto aiheuttaa jo ilman turpeenkaivuun päästöjä Keski-Suomessa
suunnilleen yhtä paljon ilmastopäästöjä kuin tieliikenne. Jyväskylässä
turpeenpolton aiheuttamat päästöt ovat keskimäärin noin kolme tonnia
vuodessa jokaista jyväskyläläistä kohden. Pelkästään tämä on puolitoista kertaa kestävä henkilökohtainen päästökiintiö (noin 2 tonnia hiilidioksidia vuodessa). Turpeenpolton lopettaminen etenkin Jyväskylässä on siten nopein keino vähentää keskisuomalaisten ilmastopäästöjä. Turpeenpoltolle on paljon vaihtoehtoja, kuten hukkalämmön hyödyntäminen, rakennusten energiatehokkuuden parantaminen, energiansäästö, tuulivoima ja lämpöpumput.
Suot ovat Suomen ylivoimaisesti suurin hiilivarasto. Niihin on sitoutunut n. 6000 miljoonaa tonnia hiiltä, mikä vastaisi Suomen nykypäästöjä lähes 400 vuoden ajalta. Turpeen hiilivarasto Suomessa on viidenkymmenen vuoden aikana pienentynyt jo vähintään 73 miljoonalla tonnilla. Turpeenkaivuun, kunnostusojitusten ja suopeltojen raivaamisen lopettaminen sekä soiden suojelu ja ennallistaminen ovat nyt kustannustehokkaimpia keinoja torjua ilmastonmuutosta ja luontokatoa.
Suon ennallistaminen vaikuttaa nopeasti: jo parissa vuodessa kasvit virkistyvät, osa perhoslajeista ja lintulajeista palaa. Kymmenen vuoden kuluttua ennallistamistoimien jälkiä on jo vaikea havaita. Turpeenkaivuualueille tuhansien vuosien aikana kertynyt, poistettu turvekerros vaatii suoksi palatakseen yhtä pitkän prosessin. Ennallistettava turvekenttä muutetaan aluksi usein lintukosteikoksi ja sen jälkeen kohti suota.
Ihminen on viimeisten parin vuosisadan aikana vain ottanut luonnosta. Nyt on takaisinmaksun aika. Maailman soisimman maan asukkaina meillä on erityisvastuu sekä soiden luonnosta että soiden mittavan hiilivaraston pitämisessä poissa ilmakehästä.
Sari Jussila, puheenjohtaja, Suomen luonnonsuojeluliiton Keski-Suomen piiri ry
Taina Peltonen vs. toiminnanjohtaja, Suomen luonnonsuojeluliiton Keski-Suomen piiri ry
Heikki Susiluoma, varapuheenjohtaja, Suomen luonnonsuojeluliiton Jyväskylän seudun yhdistys