Vanhan metsän tunnuspiirteitä oppimassa

Iloisen aktiivinen ryhmä oli opiskelemassa Olli Mannisen johdolla metsänkartoitusta äitienpäiväviikonloppuna Jyväskylän kunta- ja valtion metsissä. Ei edes veden täyttämät ojat ja välillä polveen asti vielä ulottuva lumikinos haitanneet innostuneen joukon halua ymmärtää metsien tarinaa.

Metsäkuvioiden tarinaan tutustuimme jo etukäteen kartta- ja eri aikoina otettujen ilmakuvien avulla, mutta varsinaisesti tarina aukeaa paikan päällä. Mitä puita metsässä kasvaa, minkä kokoisia puita, kannot, lahopuut ja maanpinnan kasvillisuus kaikki kertovat kasvupaikasta ja metsän hakkuuhistoriasta.

Luonnon monimuotoisuudelle iäkkäiden puiden ja eriasteisen lahopuun merkityksen ymmärsi, kun asiantuntija näytti meille toinen toistaan ihmeellisemmän näköisiä kääpiä ja sammalia. Vanhan metsän lajien kirjo on kätketty lahoavien runkojen alle, kantoihin ja pökkelöihin. Joskus se on niin pientä, että suurennuslasia tarvitaan sen löytämiseksi, kuten esimerkiksi lahokaviosammalta jo pitkälle lahonneesta kannosta. Onneksi saimme nähdä joitakin vanhan metsän kääpä- ja sammallajeja Laajavuoren metsässä.

Innokas vapaaehtoisten joukko aikoo jatkaa oppimallaan tiellä Metsäryhmänä kartoittaen lähialueiden metsiä toiveenaan saada säilymään luonnon monimuotoisuutta tulevillekin sukupolville.