Metsäsukellus Etelä-Konneveden metsiin – tunnelmia piirin retkeltä 15.6.

Satavuotiaat kuuset nousevat 30 metrin korkeuteen vahvoina ja elävinä. Naapurin uudistusaukon laitaan on muutama kuusi kuollut kirjanpainajan toimesta, mutta sen pitemmälle sekapuustoiseen metsään ne eivät ole päässeet. Puun määrä hehtaarilla on huikea. Siinä se on: elävä, kasvava hiilivarasto.

Metsään on syntynyt pieni aukko, kun iso kuusi on käyty kaatamassa rakennuspuuksi. Pekka Lehmonen hoitaa sukumetsiään jatkuvan kasvatuksen periaatteella. Aukkoon saavat uudet puuntaimet kasvaa luontaisesti.

Kuljemme kirkasvetisen puron vartta saniaisten seassa upeassa METSO-ohjelmaan suojellussa metsässä. Täällä on kuollutta lahoavaa puuta, mutta vielä enemmän täällä on elävää monen ikäistä ja lajista puuta. Metsäluonnon elonkirjo saa täällä kukoistaa maan alta puiden latvoihin.

Tauolla Pekka tekee näppärästi pikku näreistä kävelysauvat retkeilijöille. Syy selviää kohta, kun nouseminen Rappaatvuorelle saa retkeilijät puuskuttamaan. Vaivannäkö palkitaan upeilla maisemilla Konnevedelle kansallispuistoon. Kelpaa pyynkin näissä maisemissa poikasiaan kasvattaa.

Laskeudumme vuorelta alas ja tulemme metsään, jota ei ole koskaan harvennettu. Siis, mikä metsäalan ammattilainen tämä mies on? Mies, joka tuntee myös puun materiaalina. Hitaasti aluspuina kasvaviin puuntaimiin syntyy vahva sydänpuu. Kun elintilaa vapautuu, niistä kasvaa ensiluokkaista tukkipuuta, joka kestää tuulet ja tuiskut. Harventamattomassa metsässä pystyy ihan hyvin kulkemaan.

Päätämme hienon retkemme kulkemalla kostean luhdan poikki. Täällä vesi puhdistuu ennen järveen virtaamista.

Metsäsukellus on saanut hymyn retkeilijöiden huulille. Mielessä on myös kiitollisuus ihmisistä, jotka osaavat elää metsän kanssa sopusoinnussa.

Piiri järjesti kaikille avoimen ja ilmaisen retken Konneveden Rappaatlahden maisemissa metsäasiantuntija Pekka Lehmosen opastuksella 15.6.2024.

Teksti ja valokuvat Sirkka Heinimaa