Jäsenkirje 1-2023
PUHEENJOHTAJAN PALSTA 15.3.2023
Jouko Pihlainen
Leudon ja sateisen talven jälkeen olemme odottamassa kevään tuloa ja muuttolintuja.
Ensimmäiset joutsenet ovat jo lentäneet Haapamäen yli pohjoiseen. Keuruun seudulla maaliskuun toisen viikon pakkasjakso jäädytti sulapaikat, joten joutsenten on vielä odoteltava. Haapamäen Ristakosken siipirikkojoutsen on voinut hyvin hyvän ruokinnan turvin. Samoin joutsenen seuraan lyöttäytyneet seitsemän sinisorsaa. Mänttä-Vilppulan Melaskoskella oli viime viikolla myös seitsemän telkkää. Pöllötkin ovat aloittaneet vihellykset, puputukset ja huhuilut. Odotammekin hyvää pöllöjen pesimävuotta. Keuruun seudulla on paljon lintujen ystäviä. Tämä todettiin tammikuun pihabongaustapahtumassa, jossa seudultamme havaintotapahtumaan osallistui yli neljäkymmentä ihmistä.
Keuruun keskustan ympäristöön ja Keuruselän länsirantaan Peurunniemeen saakka on takeillä osayleiskaava. Annoimme hankkeesta lausunnon, jossa korostimme saarien suojelua ja rantojen metsämaiseman säilyttämistä puustoisena.
Kevään projekteina meillä on kalasääsken tekopesän rakentaminen Asunnalle ja räystäspääskyille ”pesähotelli” Haapamäen Ristakosken altaille.
Toukokuun ja kesäkuun vaihteessa osallistumme valtakunnalliseen Lintuatlashankkeeseen. Mielenkiintoista. Vielä huonosti laskettuja ruutuja on erikoisesti Multialla. Otamme mielellämme vastaan kaikkien lintulajien pesimätietoja, joilla täydennetään ko. ruudun tietoja.
Retkilistakin on tehty ja odotamme runsasta osallistujamäärää retkillemme. Niillä on hyvä täydentää omaa luontotietoutta ja löytää uusia luontokohteita, joille eivät muut retkiä järjestävät osaa viedä. Niille voi osallistua vauvasta vaariin, sillä retkien fyysinen vaativuus on merkitty tähdillä. Lisätietoja saa meiltä retkien järjestäjiltä. Yhteystiedot ovat tämän jäsenkirjeen retkilistan lopussa.
TOIMINTAKERTOMUS v. 2022 (47. toimintavuosi)
Hallitus ja toimihenkilöt v. 2022
| Puheenjohtaja | Jouko Pihlainen |
| Varapuheenjohtaja | Juhani Kiltinen |
| Hallituksen jäsenet | Raimo Kekälinen, Jyrki Mantere, Maria Kaijanmäki, Juhani Kiltinen, Esko Rotola-Pukkila ja Tuomo Kääriäinen |
| Hallituksen varajäsenet | Helena Kangasniemi ja Kaisa Järvenpää |
| Sihteeri | Jyrki Mantere |
| Taloudenhoitaja | Tuomo Kääriäinen |
| Toiminnantarkastajat | Pertti Ikäheimonen ja Esa Lintula |
| Kaavatyöryhmä: | Pertti Ikäheimonen, Jyrki Mantere ja Jouko Pihlainen |
| Metsät: | Jyrki Mantere ja Jyrki Leijala |
| Retket: | Juhani Kiltinen ja Jouko Pihlainen |
| Kotisivut: | Esko Rotola-Pukkila |
| Jäsenkirjeet: | Jouko Pihlainen |
| Vaihtotori: | Kaisa Järvenpää |
| Leikekirja: | Anitta Palomäki |
| Niityt: | Tapani Asunta |
| Multia: | Raimo Kekälinen |
| Projektit: | Jyrki Mantere |
Keski-Suomen luonnonsuojelupiirissä hallituksen jäsenenä oli Jouko Pihlainen ja Jyrki Leijala.
Yhdistyksemme hallitus kokoontui 10 kertaa kuluneen vuoden aikana.
Jäsenkirjeitä jäsenille lähetettiin kuluneena vuonna kaksi.
Yhdistyksen kotisivut toimivat Suomen Luonnonsuojeluliiton ylläpitämällä WordPress-ohjelmisto pohjalla. Yhdistyksen kotisivujen osoite on https://www.sll.fi/keurusseutu. Sivujen ylläpitäjänä toimii Esko Rotola-Pukkila.
Yhdistyksen kevätkokous pidettiin 17.3 2022 ja syyskokous 18.10. Kimarassa
Vuoden 2022 jäsenmaksuna oli valtakunnallisen suosituksen mukainen, eli 38 euroa varsinaisilta ja perhejäseniltä 15 euroa sekä opiskelijoilta 28 euroa.
Yhdistyksen kokouksista ja toiminnasta ilmoitettiin jäsenkirjeillä, kotisivuillamme sekä Luonnonsuojelija-lehdessä.
Toiminta ja yhteistyö v. 2022
Toimintamme on ollut aktiivista. Olemme järjestäneet 23 retkeä ja 6 tapahtumaa, joihin osallistui 173 osanottajaa (muut tapahtumat, lintujen muuton tarkkailua, luontoilta, ja ketotalkoot,). Koronapandemiarajoitukset verottivat retkiä ja tapahtumia. Mm. linja-autoretkiä järjestimme vain yhden Heinäveden Vihtariin Pirteän pässin tilalle. Linturetket järjestettiin yhteistyössä Suomenselän Lintutieteellisen yhdistyksen kanssa. Retkitoimintaa on tukenut Keuruun kaupungin kanssa tehty ostopalvelusopimus.
Me järjestimme jälleen suositun luontoillan Keurusselän Seuran kanssa Keuruun kotiseutumuseolla
Keuruun asemakaavoituksiin annoimme lausuntoja. Lintujen ja ympäristön suojelu on ollut vahvasti toiminnassamme mukana. Mm. koskikarojen, petolintujen, kimalaisten, sekä perhosten tutkimus ja seuranta on kuulunut ohjelmiimme. Suurin ponnistuksemme oli Keuruun Hirvikylän Vesilahden suolle talkoilla rakentamamme esteetön lintulava. Taloudellista avustusta lavan tekoon me saimme Multian sahalta, Keuruun kaupungilta, Lionseilta, Kehitysvammaisten tuki ry:ltä. Puutavaralahjoituksia saimme Kolhon Aureskosken sahalta.
Linnuista ja luonnosta olemme kirjoittaneet Suur-Keuruu paikallislehdessä. Puheenjohtaja on julkaissut Facebookissa luontopäiväkirjaa kuvien kera joka päivä.
Kesäkisana yhdistyksellämme oli SuurKeuruu -lehden kanssa järjestämämme suurin ampiaispesäkilpailu. Kilpailuun tuli kuusi ilmoitusta. Suurin pesä oli Multialla ympärysmitaltaan 28 cm.
Jäsenmäärä
Maksaneitten jäsenien määrä oli vuoden 2022 lopussa 158 maksanutta jäsentä. Jäsenmäärämme putosi 8 henkilöllä edellisvuodesta. Yhdistyksen taloudessa toimintavuosi 2022 oli ylijäämäinen. Yhdistyksen taloudellinen tilanne on vakaa.
Jouko Pihlainen, puheenjohtaja
KEURUSSEUDUN LUONNONYSTÄVIEN RETKET JA
LINTUHAVAINTOTAPAHTUMAT 2023
-28. tai 29.1. la-su pihabongaus omassa pihassa. Havaintoaika yksi tunti. Bird Life*
-11.tai 12.2. la tai su klo 8–16 koskikarahiihto Kotala-Karansalmi ja Mämmikoski-Liesjärvi
(SSLTY). Ilmoittautuminen *** 1)
-12.3.su 18.30- Pöllöretki *
-9.4. su 9.00- Joutsenretki*
-14.4. pe 18.00- Koskiretki.Vilppulankoski, Vilppulassa*
-22.4. la 6.00–13.00 Lintujen kevätmuuton tarkkailua Riiho Lehdontien torni. (SSLTY).
Varapäivä su 23.4. Ilmoittaudu.
-21.4. pe 18.00- Vesilahdensuon lintulavan avajaiset*
-28.4. pe 18.00- Suoretki Maaherransuo, Ähtäri***
-30.4. su 8.00–16.00 Susivaellus Limpsingin rotko *** Ilmoittaudu
-5.5.pe 18.00 Parantavan kiven retki, Asunnalle**
-6.5. la 4.30–13.00 ”Tornien taisto” Lintutornien välinen lajikisa Riihon Lehdontie* (SSLTY) Ilmoittaudu.
-12.5. pe 18.00- Koskiretki. Multia, Mykänjoki **
-13.5. la 8.00–20.00 Kevätretki bussilla Selkämerelle Merikarvian Ouran lintusaaristoon. Ruokailumahdollisuus Merikarvialla. Ilmoittaudu viikkoa ennen. ** Omakustannus 1) -19.5. pe 18.00 Luontopolkuretki Kolhon Häyrysenlammen pitkospuille.
Makkaranpaistomahdollisuus. **
-26.5. pe 18.00 Taivaanrantojen tiirailua Jukojärven Jukomäeltä**
-2.6. pe 23.00- Yölaulajalinturetki*
-9.6. pe 17.00 Luonnonkukkaretki*
-30.6–1.7 20.00- pe-la kesäyön retki Liesjärven hiekat. Uinti ja makkaranpaistomahdollisuus *
-.2.7.12.00 su Perhosretki Vuorelan niittty Jukojärvi*
-15.7. la 7.00–17.00 Kesäretki bussilla Perämerelle Kokkolan Tankarin majakalle.
Ruokailumahdollisuus perillä. Omakustannus. Ilmoittaudu viikkoa ennen ja varmista lähtö. *
-12.7.ke 18.00 Luonnonkukkaretki
-18.7.ti 18.00 Luontoilta Keuruun kotiseutumuseolla. Paikalliset asiantuntijat vastaavat paikallisiin kysymyksiin.
-19.8 la. 21.30 Lepakkoretki Erämaapäivien yhteydessä Pihlajaveden Kirkkokanavan sillalle* 1) -26.8.la 9.00–15.00 Omakustanteinen bussiretki Viitasaaren Heinäsuvannon lintujärvelle.
Ruokailumahdollisuus Viitasaarella. Ilmoittaudu viikkoa ennen. **
-2.9. la 6.00–13.00 lintutornikisa Riihon Lehdontien tornista. Ilmoittaudu *1) (SSLTY)
-9.9. la 18.00 Sieniretki
-15.9.pe16.00 Geologinen retki. Keurusseudun kivipiirin kanssa Koivumäenperän Ison Kivijärven hiidenkirnulle**
-16.9. la 5.30–13.00 Lintujen syysmuuton havainnointia Riihon Lehdontien tornista (SSLTY) Ilmoittaudu. *
-23.9. la klo 12 Ketotalkoot Haapamäen Asemanniityllä **.
-30.9. la klo 8–10 vesilintujen muuton tarkkailua Keurusselän Kaukasen rannalta*
-7.10. la klo 12.00 Karpaloretki Hirvikylän Vesilahdensuolle**
-8.10. su 18.30- Hiljan päivän retki Kalikkasalon erämaahan, jossa kuunnellaan hiljaisuutta puoli tuntia*
SSLTY= Suomenselän Lintutieteellinen yhdistys ry.
LISÄTIEDOT RETKISTÄ: Jouko Pihlainen 040-8431709 ja Juhani Kiltinen 040-0642791 Retkien vaativuusaste merkitty tähdillä. *=helppo, **=normaalikuntoisille ja ***=vaativa.
Retkille lähdöt kimppakyydein Keuruun linja-autoasemalta, ellei toisin mainita. 1) =Haapamäen Suojan kautta.
Retkien järjestämistä,ja ympäristön hoitotöitä tukee Keuruun kaupunki. Keurusseudun Luonnonystävät ry. Tili No FI07 4762 1020 153100
TERVETULOA MUKAAN NÄKEMÄÄN, KOKEMAAN JA OPPIMAAN LUONTOA.
RETKIOHJELMA LÖYTYY MYÖS KEURUSSEUDUN LUONNONYSTÄVIEN
NETTISIVULTA. JA KIRJASTOISTA
PÄIN MÄNTYÄKÖ?
Jyrki Mantere
Suomen metsähistoriaa
Suomen metsien riittävyydestä keskusteltiin ensimmäisen kerran jo 1600-luvulla, kun kolmekymmenvuotisen sodan yhteydessä nähtiin Keski-Euroopan laajat puuttomat alat ja Ruotsissa vuoriteollisuus oli alkanut malmilöytöjen jälkeen viemään metsistä suuria puumääriä. Saman kehityksen pelättiin tapahtuvan Suomessa. Vuosisataa myöhemmin havahduttiin tervanpolton sekä lisääntyvän kaskeamisen aiheuttamaan metsien häviämiseen. Kaskiksi poltettiin tuolloin jo yli 10 milj. m3 puuta vuodessa. Terva oli Suomen suurin vientiartikkeli aina 1830-luvulle, jolloin sahatavaran vienti nousi suurimmaksi huolimatta siitä, että maamme sahat olivat tuolloin vesivoimalla käyviä. Tervateollisuuden puunkäytöksi arvioitiin 1850-luvulla yli 10 milj. m3 ja kun samoihin aikoihin arvioitiin puun kotitarvekäytöksi 15 milj. m3, päätettiin Suomen metsien tilaa arvioimaan kutsua Saksasta ylimetsäneuvos Edmund von Berg. Hänen selvityksissään todettiin muun muassa, että Laatokan ranta-alueilla kotitarvepuu oli haettava tiloille jopa 26 kilometrin päässä, Pohjanmaan jokien jokilaaksot olivat suurelta osin hakattu tai kolottu tervanpolton takia. Karjaa ei laidunnettu tuolloin pelloilla, vaan se kulki vapaana metsissä syöden puiden taimet. Bergin ehdotus oli kieltää kaskenpoltto ja vapauttaa sahatavaran vienti. Arvio oli, että metsää ja puuta alettaisiin kunnioittaa aiempaa paremmin, jos sille alkaisi muodostua rahallista arvoa. Höyrysahaus sallittiin 1857 keisarillisella asetuksella.
Suomeen säädettiin ensimmäinen metsälaki vuonna 1886. Laissa säädettiin, että ”metsää älköön autioksi hävitettäkö”, eli siinä pyrittiin huolehtimaan siitä, että hakkuun jälkeen metsä pystyisi luontaisesti uudistumaan. Tämän jälkeen metsälakia ja metsälainsäädäntöä pyrittiin kehittämään yhteiskunnan tarpeiden mukaisesti. Säännöllisiä valtakunnan metsien inventaarioita on Suomessa tehty aina 1920-luvulta alkaen. Inventoinneissa kerättävän tiedon määrää on vuosien kuluessa kasvatettu ja esim. 90-luvulla otettiin mukaan lahopuun osuuden mittaus, 2000-luvulla taas ilmastonmuutokseen liittyviä asioita, kuten maankäytön muutokset ja metsien hiilivarastot. Nyt käydään keskusteluja entistä monipuolisemman biologisen tiedon lisäämisen tarpeesta liittyen erityisesti metsien monimuotoisuuteen.
Metsien liikakäytöstä puupääoman kasvuun
Metsien kasvuksi 1950-luvulle saakka arvioitiin vuosittain hieman yli 50 milj. m3. Metsien käyttö tuolloin ylitti ensimmäisen kerran kasvun, kun sotakorvauksien rahoitusta haettiin ainoasta varmasta paikasta eli metsästä. Samaan aikaan toteutettiin uusia metsäteollisuuden tehdasinvestointeja. Metsien puuvarat olivat tuolloin hieman yli 1,5 miljardia kuutiometriä. Metsissä olivat vallalla aina 1950-luvulle saakka poimintahakkuut, jolloin metsästä poimittiin parhaat ja suurimmat rungot. Tutkijat pitivät varmana, että puuston määrää voitaisiin kasvattaa luopumalla poimintahakkuista, koska laajoissa mittauksissa oli todettu Etelä-Suomen poimintametsien vähäisen kasvun. Suositukseksi tuli näin pyrkiä tasaikäisrakenteiseen metsänhoitoon ja valtion tuki kannusti siirtymistä viljelymetsätalouteen, johon liittyivät vajaatuottoisilla aloilla laajat avohakkuut.
Kuusikymmenluvulla valtiovalta päätti vuosia 1965–1975 koskeneesta metsätalouden rahoitusohjelmasta (MERA) puuvarojen lisäämiseksi ja puuhuollon turvaamiseksi. Tehdyt päätökset vaikuttivat erityisesti soiden ojitukseen ja turvemaiden metsitykseen. Ojitukset lisäsivät puun kasvua Suomessa oleellisesti ja nykyisellään entisillä soilla kasvaa noin neljännes puustosta. Muuttuneiden menetelmien ansioista Suomen puuvarat kasvoivat viisikymmenluvun 1,5 miljardista kuutiosta nykyiseen yli 2,5 miljardiin kuutioon. Vuotuinen kasvu kaksinkertaistui yli sataan miljoonaan kuutiometriin. Näin sekä hiilinielu ja hiilivarasto kasvoivat huimasti 60-luvulta aina 2020-luvulle saakka.
Suojelu ja metsän muu käyttö – ristiriidassako?
Metsäklusterin (sis. metsäteoll.tuotteet ja metsäteollisuuteen liittyvä kone- ja laite-, elektroniikka ja kemianteollisuus) osuus Suomen viennistä on edelleen 30 % ja koko ala työllistää suoraan 150.000 henkeä ja välillisesti runsaasti enemmän. Metsä on näin edelleenkin taloutemme ja toimeentulomme kivijalka.
Ympäristönsuojelun professorin Pekka Kaupin sekä entinen MetsäGroupin tutkimusjohtajan Jyrki Kettusen kirjassa Vihreä Kultakausi 1973–2008 (Teos 2022) on tuotu mielenkiintoisia näkemyksiä esiin, kuinka sovittaa niin suojelun kuin teollisuudenkin tarpeita yhteen. Kaupin näkemyksen mukaan onnistunut puun kasvattaminen parantaa ympäristönsuojelun mahdollisuuksia. Kirja on niin ajankohtainen, että suosittelen sitä kaikille luettavaksi.
Metsälaki muuttui 1994, ja siinä annettiin metsänomistajalle suurempi vapaus valita uudistus- ja hakkuumenetelmiä. Lakia täydennettiin vielä uusilla säännöksillä 2015. Viimeisen valtakunnan metsien inventoinnin (VMI) tietojen perusteella näyttää kuitenkin siltä, että vuotuinen kasvu oli pudonnut 107 milj. kuutiometristä noin 103 milj. kuutioon. Tehdyt selvitykset ovat osoittaneet, että muutamia vuosikymmeniä sitten luoduissa metsiköissä kiivain kasvun vaihe on ohi. Huomiota on herättänyt liian harvaksi harvennetut kasvatusmetsät, joiden osuus esim. Keski-Suomen metsien harvennushakkuista olisi jopa 60 %. Valvova viranomainen sekä hakkuiden toteuttajat ovat lopputuloksista eri mieltä. Tämä kertoo selvästi, että lain tulkinta ja harvennuksien ohjeistus ovat puutteellisia. Metsää on saatettu vajaatuottoiseen tilaan, mistä toivottiin päästyn eroon jo 50-luvulla. Tämän lisäksi etenkin suuret metsäyhtiöt ovat omissa metsissään lyhentäneet puuston kiertoaikaa perinteisestä 70–100 vuoden ajasta osin jopa 50–60 vuoteen perustellen toimenpidettä paremmalla puunkasvatuksen kannattavuudella käyttäen laskelmissaan hyvinkin korkeita sisäisiä korkokantoja (7–8 %). Perinteisessä metsänhoidossa ensimmäinen harvennus tehtiin siinä vaiheessa, kun nuori metsä on ”sulkeutunut”, eli maan pinnalle tulevan valon määrä väheni latvustojen tuuhennuttua. Seuraavan kerran metsään mentiin väljennyshakkuun merkeissä, noin parikymmentä vuotta ennen ajateltua päätehakkuuta. Nyt harvennuksia/väljennyksiä tehdään vain yksi kustannussyillä perustellen. Näin on vaara, että harvennuksesta tulee liian raju.
Professori Kaupin arvion mukaan aina tälle vuosikymmenelle asti on tavoiteltu ”vanhoja metsiä” suojelun piiriin. Hänen näkemyksensä mukaan tämä tie on kuljettu loppuun, kun yli 120-vuotiaat puustot on löydetty ja vähääkään laajemmat alueet on suojeltu. Kaupin mukaan uusia suojelualueita valittaessa kriteereiksi tulee valita ”erityinen kasvupaikka” ja ”sijainti”. ”Erityinen kasvupaikka tarkoittaa kallioperän, hydrologian tai maaperän ominaisuuksien perusteella poikkeuksellista kohdetta, mihin ajan mittaa kehittyy harvinaislaatuinen kasvillisuus ja eläimistö. Nykyinen kasvillisuus voi olla mitä hyvänsä, vaikka hakkuuaukko, jos voidaan luottaa siihen, että metsään tulee ajan mittaan poikkeuksellisen arvokas ekosysteemi”. Sijainti voi taas tarkoittaa kaupunkien lähellä olevia elinympäristöjä, ranta-alueita tai maisemallisesti muuten arvokkaita alueita. Kauppi tuo esiin myös lohkoajattelun ja alueet, jotka on omistettu puunkasvatusmetsätaloudelle.
KEURUUN YLEISIMMÄT KIMALAISET
Esittelyssä pelto-, mantu- ja kartanokimalainen
Tuomo Kääriäinen
Peltokimalainen on Keuruulla yleisimmin esiintyvä kimalainen. Sen väritys on keltamusta–keltainen. Aika helppo muistaa. Väritys vaihtelee jonkin verran eri osissa maata. Peltokimalainen on kooltaan pienehkö ja liikkuu lämpimällä säällä ketterästi. Keuruun kimalaisryhmässäkin olemme huomanneet kimalaisten nopean menon hyvällä säällä. Peltokimalaisia tavataan koko maassa, aina Lappia myöten. Lajin voi sekoittaa juhannus- tai sammalkimalaiseen. Keuruulla asiasta ei voi kuitenkaan erehtyä, sillä juhannuskimalainen esiintyy maassamme vain Turun ympäristön maisemissa, ja sammalkimalainen Oulun ympäristössä.
Mantukimalainen on myös runsaasti esiintyvä kimalainen. Mantukimalainen voi olla kookas, mutta työläisiä on pienempi kokoisiakin. Väritys kelta-mustavalkoinen-musta- valkoinen. Mantukimalaiskuningatar on keväällä heti liikkeelle pajuissa ja kukissa. Läheiset lajit isokimalainen ja kangaskimalainen. Erot löytyvät DNA:sta ja feromonien kemiallisesta koostumuksesta. Eli käytännössä maastossa niitä ei erota. Laji esiintyy pääosin koko Suomessa, ihan Ylä-Lapissa sitä ei ole tavattu.
Kartanokimalainen on myös yleinen kimalainen. Se on iso kooltaan ja useimmiten sen tapaa sisällä kuistin ikkunassa pörisemässä tai sisällä lattialla vaeltamassa. Väritys on keltamustavalkoinen. Kartanokimalainen pesii mm rakennuksien seinissä ja ullakolla. Myös linnunpöntöt käyvät pesäpaikaksi, ja se voi vallata tintiltä pesän. Kartanokimalainen puolustaa pesäänsä, joten sen kanssa kannattaa olla varovainen. Laji siintyy koko Suomessa Lapin perukoille saakka.
Kun tarkkailet kimalaista, liiku rauhallisesti. Kimalaiset suovat kyllä tarkkailun. Kimalaisista on mukava seurata siitepölyvasua ja sen sisältöä. Iltapäivällä kesäisenä päivänä vasu on täynnä siitepölyä. Vasu on kimalaisen takaraajassa. Jos kimalainen nostelee jalkojaan, se varoittaa. Työn touhussa oleva työläinen ei kuitenkaan ehdi raajojaan venyttelemään. Illan hämärissä voi kohdata kukissa kohmeisia kimalaisia. Ne nostelevat jalkojaan, kun työnnät naamaasi lähemmäksi. Muista kuitenkin aina, että kimalaisella on myrkkypistin. Keuruun kimalaisporukka on säästynyt onneksi kimalaisten piikeiltä, vaikka monia kimalaisia tavataan kesän mittaan. Kuningattaret ovat keväällä arkoja, ne eivät kuitenkaan ehdi piikittämään.
Keuruun kimalaisryhmä.: Jouko Pihlainen, Jyrki Mantere, Juhani Kiltinen, Tapani Asunta ja Tuomo Kääriäinen
Lisää tietoa kimalaisista: SUOMEN KIMALAISET. Docendo (Parkkinen, Paukkunen, Teräs)
SUOMEN LINTUATLAS IV (2022–2025) – talkoisiin Keurusseudulla
Neljännessä lintuatlaksessa selvitetään Suomen pesimälinnuston levinneisyys 10 x 10 km ruuduissa, samoin kuin edellisissä atlaksissa vuosina 1974–79, 1986–89 ja 2006–10. Hanketta vetävät yhdessä BirdLife Suomi ja Luonnontieteellinen keskusmuseo LUOMUS. Retkeilyn yhteydessä kerättävien havaintotietojen perusteella pyritään määrittelemään, onko jonkin lintulajin pesintä kussakin ruudussa varma, todennäköinen, mahdollinen vai epätodennäköinen. Totesimme palaverissamme kartoitustilanteesta, että aktiivisesta retkeilystä huolimatta alueellemme on jäänyt heikolle selvitykselle muutamia ruutuja.
Tulevana pesimäkautena 2023 kartoitettaviksi ruuduiksi olemme valinneet Multian Peuralan ja Pitkälänperän välille asettuvan ruudun, joka pitää sisällään mm. Haarajärven rannalla sijaitsevan Järvenniemen suojelualueen kuin myös Kurkisuon ja Vekurinsuon ojittamattomiksi jääneet alueet. Toisena alueena tulemme seuraamaan Keuruun Hirvikylän ruudun pesimälinnustoa. Alueen keskiössä sijaitsee rauhoitettu Vesilahdensuo, missä sijaitsee viime kesänä rakentamamme esteetön lintulava ja pitkospuut.
Vuosille 2024 sekä 2025 tulee jäämään tarkastettavaksi Multian Linnankylän alue, Sahrajärvelle ja Nikaranperälle sijoittuva ruutu, Pihlajaveden Sällinkylän alue sekä Kolhossa Ukonselän ja Haikankylän seudut.
Lintuhavainnot tullaan tallentamaan lintuharrastajien käyttämään Tiira-järjestelmään, johon pystytään laittamaan myös pesimävarmuusindeksi.
Tuloksia koottavista tiedoista tulemme julkaisemaan tulevissa jäsenkirjeissämme. Ari Aallon yhteenveto Keuruun pesimälinnuston tilanteesta vuosien 2006–2010 Atlaksessa on julkaistu Keurusseudun Luonto lehdessä nro 6 / 2010. Jos jäsenissämme ilmenee halukkuutta osallistua tietojen keruuseen, lisätietoja on saatavilla KeLyn puheenjohtajalta Jouko Pihlaiselta, sihteeriltä Esko Rotola-Pukkilalta sekä Jyrki Mantereelta.
