Retki umpihankeen.

20. helmikuuta kävimme tutustumassa Luonnonperintösäätiön suojelualeisiin Tuusniemellä.  Hanki kantoi hyvin viisi henkistä lumikengillä ja metsäsuksilla liikkuvaa joukkoamme.

Yhteensä yhdeksän hehtaaria kattavaa kahdesta erillisestä alueesta koostuvaa aluetta kiertelimme saaden kokonaiskuvan alueista.

Suppilon muotoisen jäljet useammassa rungossa kertoo paikalla talvireviiriä pitävästä valkoselkätikasta.

Isommat lastut ovat taas näkyvä merkki palokärjen työmaasta.

 

Varsinkin Tappurarinteen puolella oli runsaasti hirven jälkiä, ulostetta sekä maakuupaikkoja. Mahdollista että kaikki oli kuitenkin peräisin yhden yksilön oleskelusta.

Jäljet hirven ruokailusta tallentuivat useammalle kameralle. Joukolla ihmettelimme suuren metsäneläimen selviämistä niukalla ravinnolla kylmässä ja syvähankisessa talvessa.

Toki metsäjäniksen jälkiäkin oli runsaasti.

Saunaniityn puolella ristesimme ketun jälkien kanssa. Jäljet johtivatkin ketun aterialle.

Jonka todennäköisesti keskeytimme. Jatkoimmekin pikimiten matkaa jotta repolainen pääsee jatkamaan ruokailuaan tai piilottamaan saaliinsa myöhempää ateriointia varten.

Yhdistyksen puheenjohtaja toivotti haapavanhukselle voimia selviytyä kevääseen.

Retken onnistumisen takasi evästely ja jälkipuinti nuotion ääressä läheisellä kodalla. Alueista löytyy tietoa Luonnonperintösäätiön sivuilta https://luonnonperintosaatio.fi/suojelualueet/pohjois-savo/