ILOISIA UUTISIA KYYLLE

Ajankohtaista 20.3.2023

Kaikki Suomen matelija- ja sammakkoeläinlajit ovat rauhoitettuja. Paitsi kyy. Suomi on ainut Länsi-Euroopan maa, jossa kyytä ei ole rauhoitettu. Kun Euroopan luonnonsuojelusopimuksessa vaadittiin kaikkia matelijoita rauhoitettaviksi, Suomi teki kyyn osalta sopimukseen varauman. Nyt kyille on kuitenkin luvassa hyviä uutisia. Suomessa astuu kesäkuun 2023 alussa voimaan uudistettu luonnonsuojelulaki, joka lisää kyyn rauhoitettujen eläinten listalle.

Rauhoittaminen tarkoittaa, ettei eläintä saa tahallisesti tappaa tai pyydystää, eikä niitä saa tahallisesti häiritä etenkään niiden lisääntymisaikaan tai niiden elämänkierron kannalta tärkeillä paikoilla. Kyyn kohdalla lakiin kirjataan kuitenkin poikkeus sääntöön: pihapiirissä olevan tai muutoin ihmiselle tai kotieläimelle varaa aiheuttavan kyyn saa tarvittaessa ottaa kiinni ja siirtää, ja jos se ei ole mahdollista, tappaa. Tämä poikkeus on hyvä lisä, sillä se sallii kyyn siirtämisen laillisesti, eikä näin ollen myöskään estä kyitä pihoista pois siirtävien ihmisten toimintaa. Toisaalta mikään laki ei suojaa kyy-yksilöiden henkeä kaikken vihamielisimmiltä lapion heiluttajilta sellaisia kohdatessaan.

Miksei kyytä rauhoitettu Suomessa samalla kertaa kuin muutkin matelijat? Yhtenä syynä voinee pitää Suomessa tiukassa istuvaa petovihaa. Historian aikana Suomessa on ehditty vainota lähes jokaista lajia, joka aiheuttaa ihmisille tai kotieläimille harmia, ja myrkyllisenä eläimenä kyy kuuluu mukaan tähän porukkaan. Käärmeet ovat noin yleensäkin kammoksuttuja, pelättyjä ja jopa vihattuja eläimiä. Tähän löytynee osittain syy ihmisen perimästä, sillä käärme- ja hämäkkipelko on koodattuna ihmisen DNA:han. Tämä käy järkeen ihmisen evoluutiohistorian kannalta. Myös kristinuskolla uskotaan olevan negatiivinen vaikutus siihen, miten käärmeisiin suhtaudutaan. Olihan käärme se katala kaveri, joka onnistui houkuttelemaan Eevan maistamaan kiellettyä hedelmää sillä seurauksella, että ihminen karkotettiin paratiisista. Kyy on myös väärinymmärretty luikertelija, josta liikkuu kaikenlaista virheellistä tietoa ja olettamuksia. Tieto lievittää usein pelkoja ja ennakkoluuloja, joten annankin tähän väliin lukusuosituksen kirjalle ”Kiehtovat kyyt” (Jarmo Latva ja Lisse Tarnanen 2020), joka on upein kuvin varustettu tietokirja kyistä.

Kyy ei pure ihmisiä tai lemmikkieläimiä huvikseen vaan vain puolustautuakseen ja silloinkin vasta viimeisenä hätäkeinona. Kyy on peto sekä saaliseläin, joten se joutuu olemaan valppaana petojen suhteen. Kyyn myrkky on tarkoitettu ensisijaisesti saalistusta varten ja uuden myrkkysatsin tuottaminen vie aikaa, resursseja ja energiaa. Tuntiessaan itsensä uhatuksi kyy yrittää ensisijaisesti paeta paikalta tai tehdä itsensä huomatuksi ja pelottavaksi sihisemällä ja puhisemalla. Jos kyylle ei vielä tässäkään tilanteessa ymmärrä antaa tilaa paeta paikalta, kyy turvautuu puremiseen. Kyy voi ensin tehdä vain valehyökkäyksiä suu kiinni ja purressaankin se voi purra myrkyttömiä tai vain vähän myrkkyä sisältäviä puraisuja. Tietenkin kyy-yksilöiden ja tilanteiden välillä on eroja, jolloin kyy voi turvautua puremiseen heti kättelyssä sen kummempia varoittelematta. Vaikka Suomessa ihminen on kuollut kyyn puremaan viimeksi vuonna 1998, kannattaa puremaan suhtautua aina vakasti ja hakeutua lääkäriin. Purema voi olla vaarallinen lapsille, raskaana oleville, vanhuksille ja kyyn puremalle allergisille.

Punaisen kirjan uhanalaisuus arviossa vuodelta 2019 kyy on luokiteltu Suomessa elinvoimaiseksi lajiksi. Tarkkaa kannanarviota ei ole kuitenkaan olemassa. Kyytä tavataan koko maassa Saariselän korkeudelle asti. Tätäkin pohjoisemmasta Lapista on saatu luotettavia havaintoja kyistä. Kyiden paikalliset esiintymät ovat kuitenkin melko pieniä. Kyyn kannat ovat olleet pienenemään päin, kuten monen muunkin lajin. Rakentaminen ja tielinjaukset hävittävät kyiden elinympäristöjä ja pirstovat niitä pienempiin osiin. Kyitä jää autojen alle. Ihmiset tappavat kyitä pihoiltaan ja jotkut missä vaan kyyn nähdessään. Ongelmallisia ovat etenkin sellaiset tilanteet, joissa asutus on rakennettu lähelle kyiden talvehtimispaikkoja tai muuten kyiden perinteisille esiintymisalueille. Tällöin ihmisen ja kyyn kohtaamisilta on vaikea välttyä.

Ilmastonmuutos aiheuttaa omat ongelmansa myös kyylle, vaikka ensimmäisenä saattaisi luulla, että vaihtolämpöinen eläin hyötyisi säiden lämpenemisestä. Kyyt viettävät kylmähorroksessa noin puolet vuodesta. Talvea varten ne ovat kesän aikana tankanneet vararavintoa karhujen tapaan, minkä turvin ne kylmähorrostavat talven yli. Kyiden talvipesänä toimii onkalo, joka yltää routarajan alapuolelle. Lumikerros toimii lisäeristeenä pakkasia vastaan, vaikka ihanteelliseen koloon ei pakkanen yllä ilman luntakaan. Vaihtolämpöisenä kyyn ruumiinlämpö ja aineenvaihdunnan aktiivisuus vaihtelevat ympäristön lämpötilan mukaan. Jos talvella tulee lämpimiä jaksoja, jolloin lämpötilat ovat selvästi plussan puolella, kyyn elintoiminnot vilkastuvat ja vararavinnon kulutus kasvaa. Voi käydä niin, ettei talveksi kerätyt rasvavarastot riitäkään kevääseen asti ja kyy kuolee talvipesäänsä. Riskityhmään kuuluvat etenkin kesällä synnyttäneet naaraat ja ensimmäistä talveaan viettävät poikaset. Kyy synnyttää eläviä poikasia, joten naaras hautoo poikaset sisällään ja poikaset syntyvät loppukesästä. Naaraat eivät tiedettävästi syö ollenkaan ollessaan tiineenä, joten talvivarastojen tankkaukseen jää vain vähän aikaa ennen horrokseen vetäytymistä. Myös vastasyntyneillä poikasilla on rajoitetusti aikaa varautua ensimmäiseen horrokseensa.

Kyyllä on oma paikkansa Suomen luonnossa niin kuin muillakin lajeilla. Kyy osallistuu muun muassa puutiaiskantojen säätelyyn. Kyy syö pienjyrsijöitä, jotka toimivat puutiaisen toukan ensimmäisinä isäntäeläiminä ennen kuin toukka aikuistuttuaan siirtyy isompiin isäntäeläimiin. Borreliabakteeri tai puutiaisaivokuumetta aiheuttava virus voi siirtyä jyrsijästä puutiaiseen jo ensimmäisellä veriaterialla, minkä jälkeen puutiainen voi levittää niitä edelleen mm. ihmiseen. Kesän aikana kyy voi hävittää reviiriltään parisensataa puutiaista ruokailunsa yhteydessä. Mainittakoon vielä, että kyy on käärmeiden keskuudessa erikoisuus, sillä se on maailman pohjoisimmaksi levinnyt käärmelaji. Vaihtolämpöiselle eläimelle Lapissa eläminen on jo aikamoinen sopeutumisen taidonnäyte!

Kyytä on jo vuosia yritetty saada rauhoitettujen eläimien listalle ja nyt se on viimein tapahtumassa. Kyyn ja muidenkin lajien kannalta niiden kantojen säilyttämiseen on hyvä tarttua hyvissä ajoin, kun laji on vielä hyvässä hapessa, eikä vasta sitten kun romahdus on tapahtumassa tai jo tapahtunut. Ennaltaehkäisy on monessa asiassa helpompaa kuin jo tapahtuneiden vahinkojen paikkailu.

Annu Vakkila

Kirjoittaja on biologi

Kuva Rasmus Rudnäs