Stressi, ahdistus, merkityksettömyys. Nämä tuntuvat olevan yksiä suurimpia hyvinvointimme ongelmia. Meillä on kiire tehdä yhteisön tärkeiksi määrittelemiä asioita, jonka seurauksena meillä on vähän aikaa tehdä asioita, joista itse välitämme paljon. Meillä on paine olla menestyviä ja saada arvostusta. Vertaamme huomaamattakin itseämme toisten luomiin kauniisiin kuviin ja tunnemme kateuden tunteita sisimmässämme.
Fyysinen ja henkinen hyvinvointi kulkee aina käsikädessä. Olemmehan kokonaisuus, jossa kaikki vaikuttaa kaikkeen. Imemme energiaa paitsi ravinnosta, myös ympäristöstämme. Tunteemme ja hyvinvointimme peilautuvat meitä ympäröivistä ihmisistä ja kaikesta elävästä. Jotta voimme tuntea itsemme hyvinvoiviksi, terveiksi ja energisiksi, pitää ympäristömme tukea sitä. Terve ihminen elää terveessä ympäristössä.
Luonnossa oleilu irrottaa meidät hetkeksi siitä maailmasta, joka on toisaalta niin kiehtova ja upea, mutta samalla aiheuttaa meille pahaa oloa ja ahdistusta. Luontoon mennessä kannattaa jättää kuulokkeet kotiin ja laittaa kännykkä äänettömälle. Olla vain siinä – kaiken keskellä.
Luonto ruokkii kaikkia aisteja, koko kehoa, niin fyysisesti kuin henkisesti. Kävelyllä tekee mieli välillä pysähtyä aloilleen ja vain olla. Katsella, kuunnella, haistella ja koskea ympäröivää maailmaa. Kun luonnossa on kaikilla aisteilla läsnä, voi kokea hyvin kokonaisvaltaisia positiivisia tunteita. Kiireen merkitys tuntuu katoavan ja kauneuden ihailu antaa itselle hyvää energiaa. Luonnolle ei voi olla kateellinen. Se ei yritä saavuttaa mitään, se ei yritä olla parempi kuin toinen. Luonto vain elää omana itsenään.
Niinpä luonnossa myös me voimme toteuttaa sitä sisintä omaa itseämme. Vaikka taiteen ja liikunnan keinoin. Tai mikä parhainta, toteuttaa olevaisuuttamme vain olemalla. Metsän mättäällä maatessa ja tuijotellessa taivasta saa olla täysin oma itsensä, osa luontoa. Taikka vedessä kelluessa, kalliolla kiipeillessä, pellon reunaa kulkiessa, olla vain, siinä maisemassa, mikä itselle on mieluisin.
Ajattomuuden ja ikiaikaisuuden tunteet ovat jotain hyvin perustavanlaatuista sisällämme. Elämmehän osana jotakin suurempaa kokonaisuutta, ihmiskuntaa, eliöyhteisöä, linnunrataa, maailmankaikkeutta. Energia ei katoa, se vain muuttaa muotoaan. Atomit, joista muodostumme ovat olleet olemassa ennen meitä ja ne tulevat jatkamaan matkaansa meidän jälkeemme. Olemme pieni pilkahdus tämän suuren kiertokulun keskellä. Mitättömyyden tunteeseen ei kuitenkaan kannata vaipua, päinvastoin! Keskellä aavaa maisemaa sen valtavan tunteen huomaa hyvin. Olen osa tätä kaikkea.
Luonto antaa voimaa, luonto palauttaa jaloilleen, luonto on rehellinen, karu ja uskomattoman kaunis. Siltä ei voi vaatia mitään, eikä se vaadi sinulta mitään. Siispä pidä mielessäsi, olet osa tätä kaikkea, Olet itse luonto!
Sini Nuutinen
Viestintä
Kuopion Luonnon Ystäväin Yhdistys ry
