Betty Väänäsen, kuopiolaisen vaikuttajan, biologin ja luonnon ystävän kuolemasta tuli 5.5. kuluneeksi 70 vuotta. Betty Väänänen toimi aktiivisesti KLYYssä ja testamenttasi huomattavan osan omaisuudestaan KLYYlle jaettavaksi perinnöllisyystieteelliseen tutkimukseen.
Kiinnostavaa Bettyn elämässä ei minulle ole hänen testamenttilahjoituksensa, vaan hänen voimansa menestyä miesten maailmassa omia arvojaan seuraten. 1892 syntyneenä Betty on elänyt muuttuvassa maailmassa. Naisena hänen tiensä yliopistossa ei ole voinut olla helppo. Hänen nuoruuteensa ovat kuuluneet Suomen levottomat itsenäistymisen ajat, jolloin kukaan ei tiennyt mille mallille maailma tulisi asettumaan. Ehkä kasvien ihmeellinen maailma on ollut Bettyn turvapaikka pelottavaan maailmanaikaan. Tuon kaltaista turvaa mekin saamme metsistä ja rannoilta ympäristöahdistusta edes hetkeksi lievittämään.
Aikansa naiseksi Betty oli seikkailunhaluinen ja rohkea, hän matkusti useaan otteeseen ympäri Eurooppaa. Hänen on täytynyt olla hyvin tietoinen siitä, mitä maailmassa tapahtui, mitä tieteessä tapahtui. Hänen on täytynyt seurata perinnöllisyystieteen kehitystä tiiviisti. Hän näki sen niin tärkeäksi, että halusi varansa käytettävän kuolemansa jälkeenkin perinnöllisyyden tutkimukseen. Betty oli todellakin oikeilla jäljillä. Perinöllisyystieteen tutkimus on avannut meille tien elämän ihmeen parempaan ymmärtämiseen. Tieto on mullistanut ruuantuotannon, tuonut paljon lääkkeitä vakaviin sairauksiin ja uutta etsitään ja löydetään koko ajan.
Olisi kovin kiinnostavaa tietää, millaiset kokemukset veivät Betty Väänäsen perinnöllisyyasioiden äärelle. Rodunjalostukseen tähtäävät innostukset vaikuttivat Suomessakin 1920-30- luvuilla, lienevätkö innostaneet vai vihastuttaneet Bettyä.
Betty Väänänen teki varsinaisen elämäntyönsä opettajana. Aikalaiset, mm. appeni Pentti Tuovinen muistavat Bettyn innostavana ja hyvänä opettajana. Tuohon aikaan opettajan ammattitaito tai lapsirakkaus eivät olleet lainkaan itsestään selviä asioita. Betty sai pojanviikarit innolla kaivamaan esiin käenriskoja ja sinilatvoja ja prässäämään niitä jopa sadoittain herbaarioihinsa. Saisi moni nykyinen opettaja yrittää moista ihan turhaan.
Eivät Bettyn ansiot tuohonkaan loppuneet. Hän harrasti valokuvausta, mutta lopputulokset ovat ammattitasoa. Hänen valokuvissaan Kuopiossa eletään tavallista elämää. Kameran eteen päätynyt palvelija hymyilee iloisesti, hänen on täytynyt pitää Bettystä. Osa kuvista on hyvin puhuttelevia asetelmia arjesta ja hyvin hiljaisista hetkistä – todellisia taideteoksia. Betty oli siis myös taiteilija.
Betty Väänänen on puhutteleva esimerkki varsinkin meille naisille. Hän ei ole taipunut vähättelyn edessä, hän on tarttunut uusiin asioihin mielenkiinnolla, hän on antanut aikaansa tärkeille ihmisille ja asioille. Hän on antanut aikaa lapsille, tieteelle ja luonnolle.
Aikansa voi tietysti täällä maan päällä käyttää tv-sarjojen ahmimiseen ja shoppailuun. Kyllä se aika niinkin kuluu.
Ja vielä jäi mainitsematta Bettyn ura kuntapolitiikassa.
Anne Paulo-Tuovinen
