Mitä on luonnon monimuotoisuus ja miksi se on tärkeää?
Biodiversiteetillä tarkoitetaan nimenomaan elollisen luonnon monimuotoisuutta. Sen voi jakaa kolmeen osaan: lajinsisäiseen perinnölliseen muunteluun, eliöyhteisön lajiston monimuotoisuuteen ja erilaisten eliöyhteisöjen kirjoon (Tirri ym. 1993). Aihe on laaja ja monimutkainen, mutta yritän tiivistää tähän pääasiat helposti ymmärrettäviksi.
Lajinsisäinen perinnöllinen muuntelu
Jokaisella eliöyksilöllä on oma geneettinen perimänsä. Geenit vaikuttavat mm. yksilön ulkonäköön, käyttäytymiseen, immuniteettiin, kuivuuden sietoon jne. Luonnonvalinta on evoluutiota ohjaava voima, joka kohdistuu näihin yksilön perimän tuottamiin ominaisuuksiin. Ominaisuuksiltaan parhaiten elinympäristöönsä sopeutuneet yksilöt pysyvät todennäköisimmin hengissä lisääntymisikään asti ja saavat eniten jälkeläisiä. Tällöin niiden geenit yleistyvät populaatiossa ja ympäristöön sopimattomammat geenit
vähenevät. Perimässä tapahtuvat mutaatiot tuottavat uutta muuntelua yksilöiden välille.
Lajinsisäinen perinnöllinen muuntelu on siksi tärkeää, että se antaa lajille paremmat selviytymismahdollisuudet elinympäristön muuttuessa. Otetaan esimerkiksi vaikka kuusi, joka on yksi meidän vallitsevista puulajeista. Kuusen perimässä on paljon vaihtelua, mikä näkyy yksilöiden välillä mm. erilaisena kasvutapana, eripituisina oksina tai puun laadussa (Koskinen 2019). Perinnöllisen muuntelun seurauksena yksilöiden väliset erot kyvyssä kestää tauteja, tuholaisia ja stressiä vaihtelee. Kuvitellaan, että meillä on kuusimetsä, jossa kaikki kuuset ovat perimältään identtisiä toistensa kanssa. Jos näillä kuusilla on sattumalta huono vastustuskyky tiettyä tautia vastaan, on se koko kuusikon menoa kyseisen taudin iskiessä. Jos taas kuuset ovat perimältään erilaisia ja yksilöiden tautien sietokyky vaihtelee, ei koko kuusimetsä ole mennyttä yhden taudin takia.
Perinnöllinen muuntelu antaa lajille joustavuutta sopeutua ympäristön muutoksiin, kuten esim. ilmastonmuutokseen. Jokaisella lajilla on kuitenkin rajansa, mihin ne pystyvät sopeutumaan. Kuuselle ennustetaan käyvän huonosti, jos kuivuus lisääntyy (Koskinen 2019). Kuusella on matalat maanpinnan tuntumassa kulkevat juuret, eikä kuusi saa nillä tarpeeksi vettä liian kuivassa ympäristössä. Kasvu estyy, puu heikkenee ja altistuu taudeille.
Eliöyhteisöjen lajiston monimuotoisuus
Tässä muutamia esimerkkejä lajien välisistä vuorovaikutussuhteista: kasvit ovat ravintoketjujen perusta, niitä syövät erilaiset kasvinsyöjät, kasvinsyöjiä syövät erilaiset pedot ja pedotkin voivat olla saalista muille pedoille. Raadon syöjät syövät kuolleita eläimiä ja lopulta hajottajat käsittelevät kaikki kuolleet eliöt vapauttaen niiden sisältämät ravinteet ym. takaisin kiertoon. On loisia ja loisten loisia. On lajeja, jotka hyötyvät toisista lajeista aiheuttamatta niille kuitenkaan haittaa. On lajeja, jotka ovat keskenään symbioosissa eli ne hyödyttävät toinen toisiaan. Symbioosisuhde voi olla niin syvä, etteivät lajit edes selviä ilman toista osapuolta.
Lajiston monimuotoisuudesta puhuttaessa käytetään usein vertausta, jossa kukin laji edustaa jotakin lentokoneen osaa ja lentokone toimivaa ekosysteemiä (Koskinen 2019). Lentokoneesta voi poistaa joitakin osia koneen putoamatta, mutta kun kriittinen osa irrotetaan, kone putoaa. Ongelma piilee siinä, ettei kukaan tiedä, mitkä lajit ovat näitä ekosysteemin toiminnan kannalta kriittisiä lajeja. Lajien häviämisellä voi olla yllättäviä syy-seuraussuhteita ekosysteemissä, eikä kukaan lopulta tiedä, minkä lajien häviäminen romahduttaa kaiken. Mitä enemmän lajeja katoaa, sitä lähemmäs kriittinen piste tulee. Runsas lajimäärä ekosysteemissä toimii puskurina ekosysteemin kohtaamille muutoksille, kuten ilmastonmuutokselle. lentokoneessa on tavallaan enemmän ”turhia” osia poistettavaksi ennen kuin kone putoaa. Vaikka jokin laji katoaisi, monilajisesta eliöyhteisöstä löytyy todennäköisesti vielä lajeja, jotka pystyvät paikkaamaan kadonneen lajin jättämän aukon ekosysteemissä. Esimerkiksi jos mietitään metsää, jossa on pelkkiä kuusia. Jos kuuset jostain syystä kuolevat, koko metsäekosysteemi on mennyttä. Jos kyseessä on useamman puulajin sekametsä, pelkkien kuusien katoaminen metsästä ei hävitä itse metsää (Koskinen 2019).
Erilaisten eliöyhteisöjen kirjo
Erilaisten eliöyhteisöjen kirjolla tarkoitetaan niitä kaikkia eliöyhteisöjä, joita maa päällään kantaa. Maapallon erilaiset ilmasto-olosuhteet, korkeuserot ja erilaiset vesistöt tarjoavat mitä erilaisempia puitteitta eliöyhteisöille, kuten esimerkiksi meriä, jokia, järviä, soita, sademetsiä, lauhkean vyöhykkeen metsiä, taigaa, vuoristoja, jäätiköitä, savanneja, aroja, aavikoita ja niin edelleen. Vuosimiljoonien aikana jokaiseen ekosysteemiin on kehittynyt omanlaisensa lajisto, joka pitää ekosysteemin toiminnassa. Luonnolla on aina oma itseisarvonsa, mutta ihmiskeskeisellä ekosysteemipalveluiden käsitteellä voidaan konkretisoida sitä, kuinka yhteiskuntamme lopulta pohjautuu kokonaan luontoon ja sen ekosysteemeihin. Toimivat ekosysteemit tuottavat mm. seuraavanlaisia ilmaisia palveluja ihmiselle: ravintoa, vettä, lääkeaineita, rakennusaineita, fotosynteesin kautta happea, ravinteiden kierrätystä, maaperän muodostusta, ilmaston sääntelyä, veden puhdistusta, ilman puhdistusta, esteettisyyttä, virkistystä ja innoitusta (Piesala).
Ekosysteemit eivät ole toisistaan irrallisina toimivia yksiköitä, vaan ne ovat vuorovaikutuksessa keskenään. Tällöin muutokset yhdessä ekosysteemissä voivat heijastua sen viereisiin ekosysteemeihin tai vieläkin laajemmalle. Yksi hurjimmista skenaarioista, mitä ilmastonmuutos voi saada aikaan on, että merien lämpötilat kohoavat niin korkeiksi, että kasviplankton ei pysty enää tuottamaan happea fotosynteesin estyessä (Lemström 2016). Kasviplankton tuottaa 70 % ilmakehän hapesta. Jos tämä hapentuotanto lakkaa, iskee happikato koko planeetalle ja suurella todennäköisyydellä iso osa eläimistä ja ihmisistä kuolee. Tällaisten avainasemassa olevien ekosysteemien luhistuminen voi vaikuttaa radikaalisti laajalla alueella.
Lopetan tämän blogin osuvaan lainaukseen Frank Herbertin romaanista Dyyni: ”»Se mitä ekologiasta tietämättömät eivät käsitä ekosysteemistä», Kynes sanoi, »on että se on systeemi. Systeemi! Systeemillä on tietty joustava vakavuus, jonka voi tuhota onnettomuus jopa vain yhdessä ainoassa lokerossa. Systeemissä on järjestys, keskinäinen riippuvuus, virtaus pisteestä toiseen. Jos jokin katkaisee tämän virtauksen, järjestys luhistuu. Tietämättömiltä luhistuminen voi jäädä huomaamatta kunnes on jo liian myöhä. Siksi ekologian korkein funktio on seurausten ymmärtäminen.»”
Lähteet
Herbert F. 1965. Dyyni. WSOY.
Koskinen P. 10.3.2019. Yli 800 metsän lajia vaarassa kuolla sukupuuttoon – mihin luonnon monimuotoisuutta tarvitaan? YLE-uutiset. (viitattu 4.4.2023)
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2019/03/10/yli-800-metsan-lajia-vaarassa-kuolla-sukupuuttoon-mihin-luonnon
Lemström K. 4.5.2016. Tutkimus: Katastrofaalinen ilmastonlämpeneminen voi tukahduttaa elämän maapallolla. Ekofokus-nettisivut. (viitattu 16.4.2023)
https://www.ekofokus.com/2016/05/tutkimus-katastrofaalinen.html
Piesala P. Ekosysteemipalvelut. Opetushallitus-nettisivut. (viitattu 14.4.2023)
https://www.oph.fi/fi/oppimateriaali/luovasti-luonnonvaroista/suomen-luonnonvarat/ekosysteemipalvelut
Tirri R., Lehtonen J., Lemmetyinen R., Pihakaski S. ja Portin P. 1993. Biologian sanakirja. Uudistetun laitoksen 3. painos. Otava.
Annu Vakkila
Kirjoittaja on biologi
Pitäisikö luonnonystävän ryhtyä vegaaniksi?
Luin vuonna 2018 tiedelehti PNAS:issa julkaistun artikkelin (http://www.pnas.org/content/early/2018/05/15/1711842115), jossa arvioidaan maapallon biomassan jakaantumista eliöiden kesken. Biosfäärin kokonaisbiomassa on n. 550 gigatonnia, josta suurin osa n. 80 % (450 Gt) on kasveja ja bakteerejakin on 13 % (70 Gt). Eläimiä maapallon biomassasta on vain 2 Gt, josta suurin osa on merieläimiä ja josta nisäkkäitä alle 0,2%. Julkaisun hämmästyttävin havainto oli, että luonnonvaraisia nisäkkäitä on vain 4%. Loput 96 % ovat ihmisiä ja ihmisten tuotantoeläimiä. Myös lintujen biomassasta siipikarjan, lähinnä broilerikanojen osuus, on noin kolminkertainen luonnonvaraisiin lintuihin nähden. Julkaisussa on myös arvioitu ihmisten vaikutusta selkärankaisten biomassaan. Luonnonvaraisten nisäkkäiden kokonaisbiomassa on ollut ennen ihmisen vaikutusta noin 6 kertaa (83%) suurempi kuin nykyisin olemassa olevien villinisäkkäiden biomassa (0,007 Gt). Myös kalojen ja kasvien biomassa ennen ihmissivilisaatiota on ollut n. 2 kertaa suurempi kuin nykyinen.
Maapallon pinta-alasta 71 % on viljelykelpoisista maata, josta ihminen on ottanut 50 % maatalouden käyttöön (https://ourworldindata.org/global-land-for-agriculture). Tästä 77 % on eläintuotannon käytössä ja 23 % on ihmisen suoraan käyttämän kasvisravinnon tuotannossa. Tuotantoeläimet ja niiden rehun kasvattaminen vievät siis suurimman osan maailman maatalousmaasta, vaikka eläimistä saadaan vain 18 % kaloreista ja 37 % proteiineista. Eläinravinnon tuottaminen tuottaa enemmän kasvihuonekaasupäästöjä ja vaatii paljon enemmän viljelysmaata, vettä ja rehua kuin kasviravinnon viljely. Ruoantuotanto aiheuttaa yli 30 % ihmisten hiilidioksidipäästöistä (https://www.newscientist.com/article/2290068-food-production-emissions-make-up-more-than-a-third-of-global-total/ ) ja lihantuotannon osuus siitä on lähes 60 prosenttia (https://www.nature.com/articles/s43016-021-00358-x). Maatalous kattaa kokonaisuudessaan noin 70% makean veden kulutuksesta maailmanlaajuisesti (https://www.worldbank.org/en/topic/water-in-agriculture) ja siitä lähes kolmasosa syntyy lihantuotannosta ( https://www.theguardian.com/news/datablog/2013/jan/10/how-much-water-food-production-waste).
Suomen pelloilla tuotetaan tällä hetkellä noin 3,6 miljardia kiloa viljaa (https://www.luke.fi/fi/uutiset/viljasadoksi-arvioidaan-36-miljardia-kiloa-kahden-heikon-vuoden-jalkeen-paluu-keskinkertaiseen-satoon-on-huojentavaa), josta suurin osa syötetään rehuna eläimille ja vain noin kymmenesosa käytetään ihmisten ravinnoksi ( https://www.luke.fi/fi/uutiset/viljasadolla-on-monenlaista-kayttoa-ruokaa-rehua-vientia-ja-varastoja). Kotimainen rehuntuotanto ei riitä kattamaan kotimaisen eläintuotannon rehuntarvetta, vaan Suomeen tuodaan soijaa EU:n ulkopuolelta mm. Brasiliasta kanojen ja sikojen rehuksi sekä kalankasvatukseen. Suomeen tuodusta soijasta noin 95 % menee rehuteollisuuden käyttöön (https://wwf.fi/uutiset/2020/01/soija-syynissa-ruuaksi-rehuksi-vai-boikottiin/).
Näiden lukujen perusteella on aivan selvää, että maapallon kasvavan väestön tarvitsema ruoantuotanto on johtanut luonnon monimuotoisuuden heikkenemiseen, metsien häviämiseen ja luonnon köyhtymiseen. Erityisesti eläinravinnon tuottaminen tuhlaa luonnonvaroja. Jos ihmiset siirtyisivät kasvisperäiseen ruokavalioon, ravinnon tuottamiseen tarvittaisiin vain neljäsosa nykyisestä ruoantuotannon käytössä olevasta maapinta-alasta. Omavaraistaloudessa elävän Lasse Nordlundin mukaan yksi ihminen tarvitsee elääkseen vain noin viisi aaria viljelymaata.
Lihan tuotantoon liittyy myös monia eettisiä epäkohtia ja ongelmia. Nykymuotoinen eläinten tehotuotanto ei huomioi eläinten lajityypillisiä käyttäytymistarpeita. Eläinjalostuksella on kasvatettu eläinten tuotantokykyä ja kasvunopeutta niin, että siitä aiheutuu eläimille hyvinvointiongelmia. Esimerkiksi broilerikanat teurastetaan jo viiden viikon ikäisinä ja niitä kasvatetaan valtavissa halleissa, joissa yhden linnun käyttöön jää noin A4-paperiarkin verran liikkumatilaa (https://oikeuttaelaimille.fi/tuotantoelaimet/broilerin-tuotanto). Myös maidontuotantoon liittyy lukuisia eettisiä epäkohtia ( https://animalia.fi/elainten-oikeudet/elaintuotanto/lypsylehmat/). Suurin osa kotimaisesta naudanlihasta saadaan maidontuotannon sivutuotteena ja siten se on vähäpäästöisempää kuin monissa muissa maissa. Myös antibioottien käyttö on meillä vähäisempää eikä naudoille syötetä soijaa. Lehmien laidunnus on kuitenkin vähentynyt merkittävästi ja osa lehmistä ei laidunna lainkaan (https://wwf.fi/uutiset/2020/01/totta-vai-tarua-yleisimmat-vaitteet-naudanlihantuotannosta/).
Edellä mainitut tosiasiat ovat saaneet minut pohtimaan omia ruokavalintoja. Ajattelen, että konkreettisin tapa, jolla ihminen voi vähentää ympäristökuormitustaan, on siirtyminen kasvis/vegaaniseen ruokavalioon tai ainakin vähentää lihan kulutusta huomattavasti. Olenkin vähentänyt liha- maitotuotteiden kulutuksen minimiin ja valitsen lounaalla kasvis- tai vegaanisen vaihtoehdon, jos sellainen on tarjolla. Olen sitä mieltä, että liha- ja maitotuotteet eivät ole välttämättömiä aikuiselle ihmiselle. Lihan syöntiä perustellaan sillä, että ihminen tarvitsee proteiinia. Elimistön tarvitsema proteiini on mahdollista saada monista lähteistä, kuten palkokasveista (pavut, linssit, herneet) ja markkinoille tulee koko ajan uusia kasvipohjaisia proteiinilähteitä (härkäpapuvalmisteet, nyhtökaura, seitan ym.). Myös pähkinät, siemenet, vilja ja monet kasvikset sisältävät proteiinia. Itse olen kokenut kasvisruokaan siirtymisen helppona. Hyviä kasvisruokareseptejä löytyy mm. Vegaanihaasteen sivuilta (https://vegaanihaaste.fi/reseptit). Esimerkiksi linssikeitto on herkullista, täyttävää ja terveellistä. Kannattaa kokeilla!
Kasvisruoalla on myös terveyshyötyjä. Ihmiset syövät epäterveellisen paljon lihaa, keskimäärin 80 kiloa vuodessa henkeä kohden (https://www.luke.fi/fi/uutiset/mita-suomessa-syotiin-vuonna-2021). Lihatuotteiden kovilla rasvoilla on yhteys sydäntautisairauksiin ja punaisen lihan syöminen lisää syöpäriskiä. Syöpäjärjestöjen suositus on, että punaista lihaa ja lihavalmisteita saisi syödä viikossa enintään puoli kiloa. Kotimainen kala olisi ympäristön ja terveyden kannalta parempi eläinravinnon lähde kuin liha. Suomalainen ostaa kuitenkin mieluummin Norjan kassilohta, jonka kasvatus uhkaa luonnonlohikantoja. Erinomaisesta ruokakalasta silakasta suurin osa (75%) menee turkiseläinten rehuksi ( https://wwf.fi/tiedotteet/2014/10/silakka-ei-kelpaa-suomalaisille-saalis-paatyy-turkiselainten-rehuksi/). Itse harrastan viehekalastusta kotijärvellä ja talvella käyn kuhaverkoilla. Uhanalaisen lohen ja taimenen kalastuksen olen lopettanut. Olen huomannut, että maitotuotteiden kuten juuston poisjättäminen ruokavaliosta on palauttanut kolesteroliarvoni normaaliksi.
Liha on maataloustukien takia halpaa. Lihan hintaan pitäisi mielestäni lisätä myös kaikki sen tuottamisesta aiheutuvat haitat kuten ympäristökustannukset, eläinten hyvinvointikustannukset ja lisäksi tuottajien pitäisi saada reilu korvaus työstä. Lihantuotantoon liittyvät myös eläinten välityksellä ihmiseen siirtyneet virukset, kuten COVID-19-taudin aiheuttaja SARS-CoV-2.
Vegaaniruokavalio herättää epäilyksiä ja jopa aggressiivista suhtautumista vegaaneja kohtaan. Tunnettu vegaaniaktivisti Benjamin Pitkänen on saanut sosiaalisessa mediassa jopa tappouhkauksia. Itse en tee numeroa ruokavaliostani, enkä ole siinä ehdoton. Voin syödä joskus myös eläinruokaa, munia tai maitotuotteita.
Kasvisruokavalio on kiistattomasti eettisempää ja ympäristöystävällisempää kuin liharuokavalio ja siihen jokainen voi omilla valinnoilla vaikuttaa. Kaikkien ei tarvitse ryhtyä vegaaniksi, vaan merkitystä on sillä, että mahdollisimman moni vähentäisi lihan osuutta ruokavaliossaan. Lancet-tiedejulkaisun v. 2019 julkaisema planetaarinen ruokavalio voisi olla hyvä lähtökohta ruokavalion muuttamiseen (https://wwf.fi/uutiset/2022/01/nain-helppoa-on-syoda-ymparistoystavallisesti-tutustu-planetaariseen-ruokavalioon/). Sen ajatuksena on saada ruokaa riittämään maapallon kasvavalle väestölle niin, että myös ilmaston lämpenemistä saadaan hillittyä. Planetaarinen ruokavalio suosittaa lisäämään kasvisten ja kasviproteiinien käyttöä runsaasti sekä puolittamaan punaisen lihan ja sokerin kulutuksen. Lihan pitäisi olla eettisesti tuotettua juhlaruokaa, niin kuin se joskus on ollut.
Tapio Nevalainen 20.3.2023
kirjoittaja on yliopistonlehtori ja KLYY:n hallituksen jäsen
ILOISIA UUTISIA KYYLLE 20.3.2023
Kaikki Suomen matelija- ja sammakkoeläinlajit ovat rauhoitettuja. Paitsi kyy. Suomi on ainut Länsi-Euroopan maa, jossa kyytä ei ole rauhoitettu. Kun Euroopan luonnonsuojelusopimuksessa vaadittiin kaikkia matelijoita rauhoitettaviksi, Suomi teki kyyn osalta sopimukseen varauman. Nyt kyille on kuitenkin luvassa hyviä uutisia. Suomessa astuu kesäkuun 2023 alussa voimaan uudistettu luonnonsuojelulaki, joka lisää kyyn rauhoitettujen eläinten listalle.
Rauhoittaminen tarkoittaa, ettei eläintä saa tahallisesti tappaa tai pyydystää, eikä niitä saa tahallisesti häiritä etenkään niiden lisääntymisaikaan tai niiden elämänkierron kannalta tärkeillä paikoilla. Kyyn kohdalla lakiin kirjataan kuitenkin poikkeus sääntöön: pihapiirissä olevan tai muutoin ihmiselle tai kotieläimelle varaa aiheuttavan kyyn saa tarvittaessa ottaa kiinni ja siirtää, ja jos se ei ole mahdollista, tappaa. Tämä poikkeus on hyvä lisä, sillä se sallii kyyn siirtämisen laillisesti, eikä näin ollen myöskään estä kyitä pihoista pois siirtävien ihmisten toimintaa. Toisaalta mikään laki ei suojaa kyy-yksilöiden henkeä kaikken vihamielisimmiltä lapion heiluttajilta sellaisia kohdatessaan.
Miksei kyytä rauhoitettu Suomessa samalla kertaa kuin muutkin matelijat? Yhtenä syynä voinee pitää Suomessa tiukassa istuvaa petovihaa. Historian aikana Suomessa on ehditty vainota lähes jokaista lajia, joka aiheuttaa ihmisille tai kotieläimille harmia, ja myrkyllisenä eläimenä kyy kuuluu mukaan tähän porukkaan. Käärmeet ovat noin yleensäkin kammoksuttuja, pelättyjä ja jopa vihattuja eläimiä. Tähän löytynee osittain syy ihmisen perimästä, sillä käärme- ja hämäkkipelko on koodattuna ihmisen DNA:han. Tämä käy järkeen ihmisen evoluutiohistorian kannalta. Myös kristinuskolla uskotaan olevan negatiivinen vaikutus siihen, miten käärmeisiin suhtaudutaan. Olihan käärme se katala kaveri, joka onnistui houkuttelemaan Eevan maistamaan kiellettyä hedelmää sillä seurauksella, että ihminen karkotettiin paratiisista. Kyy on myös väärinymmärretty luikertelija, josta liikkuu kaikenlaista virheellistä tietoa ja olettamuksia. Tieto lievittää usein pelkoja ja ennakkoluuloja, joten annankin tähän väliin lukusuosituksen kirjalle ”Kiehtovat kyyt” (Jarmo Latva ja Lisse Tarnanen 2020), joka on upein kuvin varustettu tietokirja kyistä.
Kyy ei pure ihmisiä tai lemmikkieläimiä huvikseen vaan vain puolustautuakseen ja silloinkin vasta viimeisenä hätäkeinona. Kyy on peto sekä saaliseläin, joten se joutuu olemaan valppaana petojen suhteen. Kyyn myrkky on tarkoitettu ensisijaisesti saalistusta varten ja uuden myrkkysatsin tuottaminen vie aikaa, resursseja ja energiaa. Tuntiessaan itsensä uhatuksi kyy yrittää ensisijaisesti paeta paikalta tai tehdä itsensä huomatuksi ja pelottavaksi sihisemällä ja puhisemalla. Jos kyylle ei vielä tässäkään tilanteessa ymmärrä antaa tilaa paeta paikalta, kyy turvautuu puremiseen. Kyy voi ensin tehdä vain valehyökkäyksiä suu kiinni ja purressaankin se voi purra myrkyttömiä tai vain vähän myrkkyä sisältäviä puraisuja. Tietenkin kyy-yksilöiden ja tilanteiden välillä on eroja, jolloin kyy voi turvautua puremiseen heti kättelyssä sen kummempia varoittelematta. Vaikka Suomessa ihminen on kuollut kyyn puremaan viimeksi vuonna 1998, kannattaa puremaan suhtautua aina vakasti ja hakeutua lääkäriin. Purema voi olla vaarallinen lapsille, raskaana oleville, vanhuksille ja kyyn puremalle allergisille.
Punaisen kirjan uhanalaisuus arviossa vuodelta 2019 kyy on luokiteltu Suomessa elinvoimaiseksi lajiksi. Tarkkaa kannanarviota ei ole kuitenkaan olemassa. Kyytä tavataan koko maassa Saariselän korkeudelle asti. Tätäkin pohjoisemmasta Lapista on saatu luotettavia havaintoja kyistä. Kyiden paikalliset esiintymät ovat kuitenkin melko pieniä. Kyyn kannat ovat olleet pienenemään päin, kuten monen muunkin lajin. Rakentaminen ja tielinjaukset hävittävät kyiden elinympäristöjä ja pirstovat niitä pienempiin osiin. Kyitä jää autojen alle. Ihmiset tappavat kyitä pihoiltaan ja jotkut missä vaan kyyn nähdessään. Ongelmallisia ovat etenkin sellaiset tilanteet, joissa asutus on rakennettu lähelle kyiden talvehtimispaikkoja tai muuten kyiden perinteisille esiintymisalueille. Tällöin ihmisen ja kyyn kohtaamisilta on vaikea välttyä.
Ilmastonmuutos aiheuttaa omat ongelmansa myös kyylle, vaikka ensimmäisenä saattaisi luulla, että vaihtolämpöinen eläin hyötyisi säiden lämpenemisestä. Kyyt viettävät kylmähorroksessa noin puolet vuodesta. Talvea varten ne ovat kesän aikana tankanneet vararavintoa karhujen tapaan, minkä turvin ne kylmähorrostavat talven yli. Kyiden talvipesänä toimii onkalo, joka yltää routarajan alapuolelle. Lumikerros toimii lisäeristeenä pakkasia vastaan, vaikka ihanteelliseen koloon ei pakkanen yllä ilman luntakaan. Vaihtolämpöisenä kyyn ruumiinlämpö ja aineenvaihdunnan aktiivisuus vaihtelevat ympäristön lämpötilan mukaan. Jos talvella tulee lämpimiä jaksoja, jolloin lämpötilat ovat selvästi plussan puolella, kyyn elintoiminnot vilkastuvat ja vararavinnon kulutus kasvaa. Voi käydä niin, ettei talveksi kerätyt rasvavarastot riitäkään kevääseen asti ja kyy kuolee talvipesäänsä. Riskityhmään kuuluvat etenkin kesällä synnyttäneet naaraat ja ensimmäistä talveaan viettävät poikaset. Kyy synnyttää eläviä poikasia, joten naaras hautoo poikaset sisällään ja poikaset syntyvät loppukesästä. Naaraat eivät tiedettävästi syö ollenkaan ollessaan tiineenä, joten talvivarastojen tankkaukseen jää vain vähän aikaa ennen horrokseen vetäytymistä. Myös vastasyntyneillä poikasilla on rajoitetusti aikaa varautua ensimmäiseen horrokseensa.
Kyyllä on oma paikkansa Suomen luonnossa niin kuin muillakin lajeilla. Kyy osallistuu muun muassa puutiaiskantojen säätelyyn. Kyy syö pienjyrsijöitä, jotka toimivat puutiaisen toukan ensimmäisinä isäntäeläiminä ennen kuin toukka aikuistuttuaan siirtyy isompiin isäntäeläimiin. Borreliabakteeri tai puutiaisaivokuumetta aiheuttava virus voi siirtyä jyrsijästä puutiaiseen jo ensimmäisellä veriaterialla, minkä jälkeen puutiainen voi levittää niitä edelleen mm. ihmiseen. Kesän aikana kyy voi hävittää reviiriltään parisensataa puutiaista ruokailunsa yhteydessä. Mainittakoon vielä, että kyy on käärmeiden keskuudessa erikoisuus, sillä se on maailman pohjoisimmaksi levinnyt käärmelaji. Vaihtolämpöiselle eläimelle Lapissa eläminen on jo aikamoinen sopeutumisen taidonnäyte!
Kyytä on jo vuosia yritetty saada rauhoitettujen eläimien listalle ja nyt se on viimein tapahtumassa. Kyyn ja muidenkin lajien kannalta niiden kantojen säilyttämiseen on hyvä tarttua hyvissä ajoin, kun laji on vielä hyvässä hapessa, eikä vasta sitten kun romahdus on tapahtumassa tai jo tapahtunut. Ennaltaehkäisy on monessa asiassa helpompaa kuin jo tapahtuneiden vahinkojen paikkailu.
Annu Vakkila
Kirjoittaja on biologi
Mars, marssimaan luonnon puolesta!
Kuopiossakin järjestetään valtakunnallinen Luontomarssi lauantaina 18.3.2023. Me marssijat vaadimme, että tuleva eduskunta varmistaa riittävän tilan luonnolle ja takaa riittävät päästövähennykset kaikilla sektoreilla.
Voisiko Luontomarssi tällä kertaa saada sinutkin liikkeelle? Vai mietitkö, ettei marssimalla
maailmaa pelasteta? Kyllä pelastetaan.
Eduskuntavaalit ovat ihan kohta, ehdokkaat ovat marssipäivänä torilla kampanjoimassa. Jos me
kaikki luonnon ystävät ja luonnon puolustajat emme heille näyttäydy, ei ääni kulje eduskuntaan asti. Jokaisen kansanedustajan on tiedettävä, että meitä on paljon ja olemme hyvin vakavissamme.
Anne Paulo-Tuovinen
KLYYn varapuheenjohtaja
kaupunginvaltuutettu
KUKA MAKSAA JA MISTÄ? KUKA SAA PUHUA METSÄSTA?
Metsämarssi 18.3. lauantaina!
Luonnon monimuotoisuus on viime vuosikymmeninä huvennut nopeammin kuin koskaan –
ympäri maailman. Ihmisiä on maapallolla miljardeittain, enemmän kuin mitään muita
luonnonvaraisia isoja nisäkkäitä. Kekseliäänä olentona ihminen löytää aina vain uusia
tapoja hyödyntää palloamme.
Suomessa katseet kohdistuvat metsään. Puu on monessa suhteessa erinomainen raaka-
aine. Se ei lopu, vaan kasvaa uudelleen, toki ”harmillisen” hitaasti. Metsäähän meillä on,
kaksi kolmannesta maamme pinta-alasta.
Kun metsän kasvuun tosiaan vierähtää ihmissukupolvissa mitattava aika, on sitä monin
tavoin pyritty kiihdyttämään. Suomessa on metsäosaamista! Aurataan, kynnetään,
istutetaan, vesuroidaan, harvennetaan, lannoitetaan, avohakataan… Sanalla sanoen
hoidetaan luonnonmetsä pois, että saadaan puukuutiot maksimiin.
Puukuutioita siis löytyy, mutta oikea metsä katoaa. Puupeltoja nuo metsämme
enimmältään ovat. Uhanalaisten lajien lista pitenee koko ajan.
Lajikatoon on havahduttu ympäri maailman. Paineet metsäluonnon suojeluun kasvavat
myös kansainvälisesti, Suomen ulkopuolelta. Tämä on punainen vaate maamme
metsäsektorille. ”Suomen metsienhoito on maailman parasta”, kuuluu uskonkappaleeksi
noussut hokema. Uskoa ei saa horjuttaa.
Yleisesti hyväksytyn oikeustajun mukaan vahingonaiheuttaja joutuu vastuuseen ja
”saastuttaja maksaa”. Metsässä mennään toisin: jos joku laji tai biotooppi tarvitsee
suojelua, siitä pitää yhteiskunnan maksaa tai muutoin tuho jatkuu.
Totta kai ymmärrän puuntuotannon suuren taloudellisen merkityksen niin suomalaiselle
yhteiskunnalle kuin yksittäisille metsänomistajille. Suomessa yksityisten metsänomistajien
määrä on kansainvälisesti verraten poikkeuksellisen laaja ja muodostaa monelle tärkeän
tulolähteen. Mutta tässä tullaan perimmäisten filosofisten pohdintojen äärelle. Kuinka
pitkälle yksittäinen ihminen voi omistaa luonnon (metsän). Entäpä ilman, veden…
Parku kuuluu: yksityiseen metsänhoitoon ei saa puuttua, suojelulla sosialisoidaan metsät!
Mutta tosiasiassa metsien vapaata hyödynnystä on rajoitettu koko Suomen itsenäisyyden
ajan. Metsälaki on rajoittanut metsänomistajan vapaata valtaa. Aikoinaan joutui jatkuvan
kasvatuksen harjoittaja oikeuden eteen ja sai mojovat sakot.
Suomen metsäsektori on vahva linnoitus. Suuret rahat liikkuvat, vähintäänkin kymmenet
tuhannet saavat sieltä palkkansa. Vanhan sanonnan mukaan ”Kenen leipää syöt, sen
lauluja laulat”. Ei siinä ole varaa puhella pehmoisia suojeluaatteita.
Viime kesäkuussa Savon Sanomat otsikoi pääkirjoituksensa: ”Metsät pysyvät hiilinieluna
hakkaamalla”. Olin aivan ihmeissäni, lähetin vastineen yleisönosastoon. Bumerangi tuli! Ei julkaista. Ehdotettiin, että muuttaisin kirjoituksessa ollutta mielipidettä, sitten se
julkaistaisiin.
Olin unohtanut, että Savon Sanomillakin on omat taustansa, ei voi kirjoittaa mitä tahansa.
Lehdellä on agenda, joka palvelee sen taustavoimia. Ei varmaan tähän KLYY:n
blogiinkaan voi mitä tahansa kirjoittaa! Demokratia ja vapaus ovat erilaisten
mielipiteiden summa.
Mutta paineet kasvavat. Puheet lajikadosta, hiilensidonnasta ja avohakkuiden
haitallisuudesta pullahtelevat esiin sieltä sun täältä. Vaikka kuinka yritettäisiin estellä.
Keskustelun ja vaatimusten laineet haastavat myös metsäsektorin linnaketta.
Pekka Tenhunen 9.3.2023
ENERGIA- JA YMPÄRISTÖTEKNIIKAN VAIKUTUS YMPÄRISTÖKRIISIIN
Energiamurroksen ja ympäristökriisin aikoina energia- ja ympäristötekniikka on avainasemassa.
Minkälaisia keksintöjä Suomessa on käytössä?
Uusiutuvat energiamuodot
Koska uusiutumattomien energialähteiden käyttö kuormittaa ympäristöä, on pakko keksiä ratkaisuja tilalle. Onneksi uusia ja parempia vaihtoehtoja on tarjolla.
Suomessa satsataan nyt toden teolla tuulivoimaan ja etenkin rannikolla tuulivoimalat ovat yleinen näky. Tällä hetkellä noin 10 % Suomen sähkötuotannosta tulee tuulivoimaloista ja määrä kasvaa koko ajan. Tuuliturbiinin rakenne ja toimimisperiaate on melko yksinkertainen. Tuulen liike-energia pyörittää turbiinin siipiä. Siivet pyörittävät akselia, joka on kytketty generaattoriin. Generaattorissa pyörimisenergia muuntuu sähköksi. Tällä periaatteella tuuli muuntuu sähköksi.
Aurinkosähkön määrä Suomen sähkön kokonaistuotannossa on huomattavasti pienempi, kuin tuulen avulla tuotetun sähkön. Energiaviraston mukaan se oli noin 0,4 % vuonna 2021. Se kuitenkin on koko ajan kasvussa muiden uusiutuvien energiamuotojen tapaan. Aurinkovoimalaan kuuluu aurinkopaneelit, invertteri, turvakytkimet, kattokiinnitysjärjestelmä, kaapeloinnit ja muita pientarvikkeita. Aurinkopaneeli muuttaa auringonvalon tai hajasäteilyn sähköenergiaksi, joka muutetaan invertterin avulla kyseisen kiinteistön sähkölaitteille sopivaksi. Jos voimala tuottaa sähköä enemmän kuin kiinteistössä kulutetaan, se voidaan myydä sähköverkkoon. Jos taas voimala tuottaa sähköä liian vähän suhteessa kulutukseen, sähköä ostetaan lisää sähköverkosta.
Suomessa merkittävin uusiutuva energia on bioenergia eli biopolttoaineista saatava energia.
Esimerkiksi puuperäiset polttoaineet, peltobiomassat, turve, biokaasu ja kierrätyspolttoaineet ovat biopolttoaineita. Monia biopolttoaineita on kyseenalaistettu esimerkiksi siitä, että niiden uusiutumisessa kestää kauan. Suomen tai EU:n energialuokittelussa esimerkiksi turvetta ei luokitella ollenkaan uusiutuvien energioiden joukkoon. Tämä johtuu juuri siitä, että turpeen uusiutuminen kestää äärettömän kauan. Moniin biopolttoaineisiin kuten bioetanoliin ja biodieseliin on käytetty elintarvikkeiksi kelpaavia raaka-aineita, mikä on myös herättänyt keskustelua. Bioenergia kattaa noin 30 % Suomen energiantarpeesta.
Lämpöpumpulla on ekologista lämmittää
Ilmalämpöpumppu käyttää ulkoilmassa olevaa lämpöenergiaa, joten se on ekologinen tapa
lämmittää. Tämä lämpöenergia tulee suurilta osin auringosta. Lämpö on tallentunut maaperään,
veteen ja ilmaan. Maalämpöpumpulla- ja ilma-vesilämpöpumpulla voidaan lämmittää sekä sisätilat että käyttövesi. Pumput toimivat pakkasellakin, mutta hyötysuhteet vain laskevat hieman. Oikeanlaisen lämpöpumpun valinta riippuu siitä, millainen kyseinen kiinteistö on. Lämpöpumput ovat yksi ympäristöystävällisimmistä tavoista lämmittää.
Erilaiset kierrätysratkaisut ovat yksi ympäristötekniikan lahjoista maailmalle
Jätteistä lajitellaan mm. muovi, lasi, paperi, metalli, kartonki sekä biojäte. Lajitellut jätteet viedään kierrätyspisteille. Uudemmissa kerrostaloissa saattaa olla jätekuilut, jonne roskat jätteet voi käydä tiputtamassa. Tämä madaltaa kynnystä kierrättää. Kierrätyspisteet käydään tyhjentämässä ja jätteet saavat uuden muodon. Pääasiassa kierrättäminen on ympäristölle hyödyllistä. Joskus kuitenkin ierrättämisestä tulevat ympäristöhaitat ovat korkeampia kuin hyödyt. Mitä sitten kierrätetyistä jätteistä syntyy?
-Kierrätetystä muovista syntyy uusiotuotteita. Muovi, joka ei kelpaa kierrätykseen, poltetaan ja sitä hyödynnetään kaukolämmön ja sähkön tuotantoon.
-Kartongista saadaan hylsykartonkia sekä eristevillaa.
-Paperista kaikessa yksinkertaisuudessaan tehdään uusiopaperia.
-Kierrättämällä metalli siitä saadaan raaka-aineita uuteen metalliin.
-Kierrätetystä pakkauslasista syntyy uusia lasituotteita.
-Biojätteestä syntyy polttoaineena käytettävää biokaasua. Kompostoitavasta biojätteestä syntyy multaa. Nämä ja monet muut tekniikan ihmeet auttavat hidastamaan ilmastonmuutosta. Pitää kuitenkin muistaa, että kyseiset keksinnöt ja laitteet eivät yksin pysäytä kriisiä. Siihen tarvitaan kaikkien panos.
Saga Laitila
Lähteet:
Energiavirasto.fi Aurinkosähkön kapasiteetti kasvoi Suomessa yli 100 megawattia vuonna 2021
Vare.fi Miten aurinkopaneelit toimivat?
Motiva.fi Uusiutuva energia
Scanoffice.fi Miten ilmalämpöpumppu toimii?
Yle.fi Suomi tuottaa pian kaiken tarvitsemansa sähkön itse, ja siitä voi kiittää kahta asiaa: Olkiluotoa ja hurjasti lisääntyvää tuulivoimaa.
Zave.fi Lämpöpumpun toimintaperiaate