Suojelu auttaa kirjanpainajakysymyksen ratkaisussa
Varma loppukesän merkki on metsäalan edustajien rummutus kaarnakuoriainen kirjanpainajan vaaroista mediassa. Yhtä varmasti kirjoituksissa jää käsittelemättä laajemmat taustatekijät sekä keinot tilanteen hillintään ja jopa ratkaisuun.
Kirjanpainaja iskeytyy varttuneeseen kuusikkoon, jonka tila on jo valmiiksi heikentynyt. Tällainen metsä sijaitsee tyypillisesti hakkuuaukon vieressä. Reunapuusto kuivuu joutuessaan äkillisesti auringolle ja tuulelle alttiiksi. Asetelma toistuu vuosittain lukuisia kertoja ympäri Etelä-Suomea. Tämä on seurausta maassamme vallitsevasta metsät kuvioihin pilkkovasta hoitoperiaatteesta, metsikkötaloudesta. Tasaikäinen, yhden puulajin avohakkuuseen päätyvä metsä palvelee metsäteollisuutta ja muuta metsäalaa taimenmyyjistä lähtien. Metsänomistajat on opetettu luottamaan toimintamalliin, vaikka riskit ovat jääneet heille.
Ilmastonmuutoksen lisäämät hellejaksot voivat runsastaa kirjanpainajaa, mutta keskeiset metsän stressinsietokykyä heikentävät syyt ovat tietoisia valintoja. Yksittäiselle metsänomistajalle tappio on tietysti suuri, mutta isossa kuvassa avohakkuuseen päätyvät kuusikot ovat taanneet metsäalan kannattavuutta läpi vuosikymmenten. Kaiken päälle kirjanpainajan pelossa puuta on myyty teollisuudelle viimevuodet ennätystahtiin.
Toisin kuin kirjanpainajatuhon kauhistelusta voisi luulla, tilanne näyttää jatkuvan tulevaisuudessa samanlaisena. Maassamme varaudutaan ilmastonmuutokseen esimerkiksi kaavoituksessa, mutta metsäalaa kehityskulku ei näytä koskettavan. Kuusta istutetaan metsiimme yhä selvästi eniten, vaikka on aiheellista kysyä, onko kuusen aikakausi Suomen metsissä päättymässä, mihin herkkyys kirjanpainajatuhoille viittaa? Samalla toki istutetaan koivua, mutta tähtäimessä on tasaikäinen kuusikko, mihin tehdään lopuksi avohakkuu, kun koivut on muutamaa vuosikymmentä aikaisemmin poistettu.
Kirjanpainajariskin vähentämiskeinoja olisi, mutta metsäala ei niihin vakavammin ohjaa. Ikärakenteen ja puulajisuhteen monipuolistaminen olisi varmin keino laskea puuston häiriöherkkyyttä, mutta sellainen ei palvele alan voitonmaksimointia. Jatkuvan kasvatuksen mukaisesti hoidettu metsä kestää paremmin niin säänvaihtelut kuin hyönteisetkin ja tuo myös omistajalle paremmin tuloa.
Parhaan tuoton kirjanpainajan käymästä metsästä omistaja saa, jos myy sen suojeluun. Vapaaehtoisuuteen perustuvassa Etelä-Suomen metsiensuojeluohjelma METSOssa omistaja saa puustosta verottoman korvauksen. Samalla tulee säästöä, kun uudistamiskustannukset jäävät pois. Myöskään metsän vakuuttamisesta tuuli- ja hyönteistuhoja vastaan ei tarvitse enää huolehtia.
Korvaussumma on mahdollista sijoittaa johonkin ympäristörahastoon, jonka kautta voi auttaa ympäristön tilan kehitystä maailmanlaajuisesti. Rahaston vuosituotto on myös todennäköisesti metsätuloa suurempi. Suosituimpia ovat METSO-kaupat, jossa puusto myydään valtiolle, mutta omistajalle jää maapohja. Näin metsä tuntuu edelleen melkein omalta ja sen kaikki virkistyshyödyt säilyvät, luontoarvojen ohella.
Riku Rinnekangas
Toiminnanjohtaja
Suomen luonnonsuojeluliiton Kymenlaakso piiri ry