Hämeenkyrön nimikkolajit
Hämeenkyrön ympäristölautakunta on Kyrön Luonto ry:n esittämänä päättänyt Hämeenkyrölle omat nimikkolajit.
Nimikkokala: Kuha (Sander lucioperca)
Kuha on yksi taloudellisesti arvokkaimmista kaloista. Kuha muistuttaa ulkoiselta olemukseltaan hyvin latinankielistä lajinimeään lucioperca eli haukiahventa. Kuha on yleensä ulappavesien öinen saalistaja, joka suosii sameavetisiä suuria järviä. Ruskeavetinen Kyrösjärvi onkin yksi Suomen parhaista kuhajärvistä. (Ymp.ltk 17.12.2014 § 41)
Nimikkoperhonen: Lehtohopeatäplä (Clossiana titania)
Lehtohopeatäplä on aurinkoisten metsäaukioiden ja -niittyjen päiväperhoslaji, joka on harvinaistunut voimakkaasti laidunalueiden ja metsien pusikoitumisen myötä. Nykyisellään lehtohopeatäplää tiedetään esiintyvän enää neljällä alueella, joista Hämeenkyrö on yksi. Lehtohopeatäplän toukan elinympäristövaatimukset ovat tiukat, se vaatii matalan kasvillisuuden ja lämpimän pienilmaston kehittyäkseen aikuiseksi. Suurin osa lehtohopeatäpläyksilöistä pysyttelee synnyinalueensa lähistöllä muodostaen paikallispopulaatioita. (Ymp.ltk 11.12.2012 § 32). Kyrön Luonto on jo vuosien ajan hoitanut Hämeenkyrössä niittyä, jossa on tavattu lehtohopeatäplää.
Nimikkonisäkäs: Ilves (Lynx lynx)
Ilves on luontomme komea suurpeto, jonka lyhyt häntä ja tupsut korvien päässä tekevät siitä hyvin tunnistettavan. Tämä ainoa luonnonvarainen kissapetomme liikkuu yleensä hämärässä ja öisin. Sen ruokavalioon kuuluu tavallisesti pikkujyrsijät, jänikset ja metsäkanalinnut sekä valkohäntäpeurat ja metsäkauriit. Ilves on Suomessa elinvoimainen ja levittäytynyt koko maahan. (Ymp.ltk 16.2.2012 § 3)
Nimikkokasvi: Kissankäpälä (Antennaria dioeca)
Kissankäpälä on kuivien polunvarsien ja kalliomaisemien kaunis mykerökukkainen asterikasvi. Kasvin koiraskukat ovat valkoisia ja naaraskukat vaalean sinipunaisia. Kukinnot muistuttavat kissan tassuja. Hämeenkyröstä lajia löytyy muutama vahva esiintymä, vaikka muuten se on viime vuosina voimakkaasti taantunut. Laji on Suomessa arvioitu silmälläpidettäväksi. (Ymp.ltk 3.2.2011 § 6)
Nimikkolintu: Korppi (Corvus corax)
Kiiltävänmusta korppi asustaa suurissa havumetsissä. Sen levinneisyysalue kattaa koko Suomen saaristoa myöten. Lajilla on oma kieli erilaisine ääntelyineen ja älyä vaativissa tehtävissä se yltää isojen ihmisapinoiden tasolle. Korpilla on vahva rooli taruissa ja myyteissä viisaana neuvonantajana ja apurina. Vaikka joissain tarinoissa korppi liitetäänkin pahuuden puolelle, on se monissa kulttuureissa myös tiedon, valon ja viisauden tuoja sekä tärkeä henkilintu. (Ymp.ltk 3.2.2011 § 6)
Erittäin harvinaista, suojeltua jokihelmisimpukkaa eli raakkua esiintyy Hämeenkyrössä Turkimusojassa, Ruonanjoessa ja Pinsiön-Matalusjoessa. Nämä ovat eteläisen suomen ainoat kohteet, joissa jokihelmisimpukoiden koko elinkierto vielä toimii. Raakku on virtaavien ja kirkkaiden vesien simpukkalaji. Se on tummanruskea, lähes musta nilviäinen, jonka noin 10–15 cm pitkä kuori on paksu ja pitkulainen.
Raakku on pitkäikäinen nilviäinen ja se voi elää yli 120-vuotiaaksi. Tultuaan sukukypsiksi 15–20-vuotiaina, raakut pysyvät lisääntymiskykyisinä koko ikänsä. Raakku elää nuoruusvaiheensa loisena taimenen tai lohen kiduksissa.
Raakulla on erityinen ominaisuus: se puhdistaa vettä suodattamalla sitä jopa 50 litraa vuorokaudessa. Samalla se ottaa ravintonsa ja pitää pohjaa hapekkaana. Näin se avainlajina pitää yllä suotuisia olosuhteita lukuisalle määrälle virtavesien eliöstöä. Ympäristön tilan huonontuessa raakku häviää ensimmäisenä, jota osoittaa myös kyvyttömyys lisääntymiseen. Suurimmiksi uhkatekijöiksi raakun säilymiselle Pirkanmaan kohteilla on todettu erityisesti raakun nuoruusvaiheiden kannalta epäedullinen veden ja pohjasedimentin laatu.
Raakku on erittäin uhanalainen (EN), erityisesti suojeltava, rauhoitettu, luontodirektiivin liitteen II priorisoitu ja liitteen V laji. Suomessa se rauhoitettiin ensimmäisenä selkärangattomana vuonna 1955. Raakun tai sen tyhjien kuorien koskeminen tai edes käteen ottaminen on täysin luvanvaraista ja siten siis kiellettyä ilman lupaa.