Yhdistys järjestää tapahtumia, retkiä ja kuvailtoja kaikille luonnosta ja ympäristöstä kiinnostuneille. Tulevat tapahtumatiedot löydät etusivulta. Tervetuloa mukaan!
Tapahtunutta vuonna 2024
Toimintavuoteen lähdettiin lintujen siivin. Keskiviikkona 6.3. Luonnontieteellisen keskusmuseon intendentti Aleksi Lehikoinen alusti, mitä linnut kertovat viimeaikaisista ympäristömuutoksista. Yhteistyössä EKLY:n kanssa järjestettyyn tilaisuuteen saapui paikalle reipas 40 kuulijaa. Alkuun käytiin läpi linnustoon liittyviä seurantoja, joista löytyy melkeinpä jokaiselle omaan makuun sopiva harrastusmuoto – alkuun pääsee vaikkapa talvilintulaskennalla, ruokintapaikkaseurannalla tai vesilintulaskennalla. Pesäkortinkin voi täyttää. Seuraavaksi käytiin läpi linnuston tilannetta erilaisissa elinympäristöissä. Metsissä talvilintujen määrät ovat olleet laskusuunnassa, ja varsinkin vanhojen metsien lajit ovat vähentyneet. Soiden linnut ovat niin ikään taantuneet ja peltomailla varsinkin avomaalajit ovat selvästi vähentyneet. Eikä kovin hyvin mene rehevien lintuvesien lajeillakaan. Sen sijaan suurikokoisilla linnuilla tilanne on keskimääräistä parempi. Esimerkiksi joutsenet, useat hanhet, haikarat, kotkat, kurki ja korppi ovat runsastuneet. Lopuksi käytiin läpi ilmastonmuutoksen vaikutuksia, jotka heijastuvat monella tasolla niin lajien runsaudessa, pesinnän ja muuton aikatauluissa kuin lintujen rakenteessakin. Esimerkiksi vesilintujen talvirunsaudet ovat selvässä kasvussa, lintujen pesintä on aikaistunut ja monet eteläiset lajit runsastuvat. Ilmaston lämpenemisestä ja varsinkin leudommista talvista hyötyneisiin lajeihin kuuluvat muun muassa mustarastas ja peukaloinen sekä harmaahaikara. Keskimäärin linnut ovat levinneet pohjoisen suuntaan 1,5 kilometriä vuodessa. Suojelualueet turvaavat varsinkin pohjoisessa lajien siirtymismahdollisuuksia.
Tiistaina 12.3. kokoontui yhdistyksen sääntömääräinen kevätvuosikokous. Toimintakertomus ja tilinpäätös summasivat aktiivisen ja taloudellisestikin onnistuneen vuoden. Kokouksen perään Viekas-LIFE -hankkeen Etelä-Karjalan aluekoordinaattori Jari Kiljunen kertoi viime vuonna päättyneen VieKas LIFE -hankkeen (2018–2023) torjuntatöistä ja tuloksista kaakonkulmalla. Suomen luonnonsuojeluliitto torjui yhdessä hankekumppaneidensa kanssa kolmea Suomen luonnolle haitallista vieraslajia: jättiputkea, jättipalsamia sekä keltamajavankaalia. Kiljusen johdolla varsinkin jättipalsamit saivat Lappeenrannassa kyytiä, mutta myös keltamajavankaalia kuritettiin Ylämaalla. Joitakin palsamikohteita saatiin puhdistettua kokonaan, mutta keltamajavankaalin parissa torjuntatyöt vielä jatkuvat yhdistyksen helatorstain retken yhteydessä.
Keskiviikkona 5.4. Luonnonsuojelubiologian yliopistonlehtori Panu Halme Jyväskylän yliopistosta tarjosi ajankohtaisen ja kaakonkulmalle räätälöidyn katsauksen metsäluontoon. Melkein parituntisen aikana käytiin läpi mm. metsälakikohteita ja niihin liittyviä ongelmia sekä luonnonmetsiin ja niiden määrittelyyn kohdistunutta edelleen jatkuvaa kartoitushässäkkää. Halme avasi metsien monimuotoisuuteen liittyvää tutkimusta konkreettisten esimerkkien kautta, joista noin 25 kuulijan oli helppo päästä jyvälle. Kenellekään tuskin jäi epäselväksi, että esimerkiksi metsäpuro tarvitsee molemmille puolilleen vähintään 30 metriä leveän tyystin käsittelemättömän puustoisen suojavyöhykkeen, jos ympäröivät metsät hakataan.
Säätiedotteet lupailivat ennakkoon ankeaa retkisäätä, mutta helatorstaina 9.5. aurinko paistoi ja päivä oli lämmin, kun kymmenen henkilön porukka tutustui Ylämaan arboretumiin eli puulajipuistoon. Kari Junnola aloitti elävän kasvikokoelmansa kartuttamisen jo 1980-luvulla. 1500 lajin ja lajikkeen joukosta bongattiin keväisessä asussaan monta eksoottista vierasta, kuten seitsensormiaralia, isohöyhenpensas, lamoherukka, pari puksia ja iso liuta erikokoisia pihtoja ja tuijia. Näiden alla maisemaa värittivät valko- ja sinivuokot, näiden seassa jokunen kelta- ja ternivuokkokin, pystykiurunkannukset ja kevätesikot sekä monenlaiset imikät. Kosteammalla kohdalla kukkivat mukulaleinikit ja karummalla kumpareella hämeenkylmänkukat. Perhosiakin kukat vetivät puoleensa! Retken jälkeen koko joukkue siirtyi Jari Kiljusen johdolla haitalliseksi vieraslajiksi luokitellun keltamajavankaalin kimppuun. Kasvia on hävitetty paikalta jo usean vuoden ajan, joten paljon ei enää ollut kaiveltavaa. Muutamat valkomajavankaalit arboretumin isäntä kuitenkin suojasi merkkipaaluilla, etteivät ne vahingossakaan nousseet maasta! Kaikkiaan retki ja talkoot kestivät noin kolme tuntia.
Aurinkoa (ja hyttysiäkin!) riitti, kun 20 retkeläistä suuntasi tiistaina 21.5. luonnonsuojeluliiton lähiluonto-vuositeemaan liittyen Pappilanniemen lehtoon. Puolentoista tunnin aikana ehdittiin sopivasti kiertää kivituhkapäällysteinen luontopolku, joka kelpasi myös rattaissa istuville pienemmille retkeläisille. Vuonna 2017 perustetun lähes 30 hehtaarin luonnonsuojelualueen vaihteleva maasto lukuisine luontotyyppeineen tarjoaa puitteet todella lajirikkaalle luonnolle: niemessä viihtyvät niin rehevien lehtojen kuin karujen mäntykankaiden lajit. Elonkirjoa täydentävät kallioiset ympäristöt: niemen sisäosissa peruskallio paljastuu varjoisina lehtokallioina, rannoilla puolestaan jylhän paahteisina kalliorinteinä tai laakeina silokallioina. Retkellä keskityttiin erityisesti kevätasuiseen lehtoon ja sen lajistoon. Ruohoja oli runsaasti: kieloa isoina mattoina, kevätlinnunhernettä ja sinivuokkoja sekä loppukesästä myrkyllisiä marjoja tarjoavat suden- ja konnanmarja. Tiheästä pensaskerroksesta löytyivät lehtokuusaman ohella koiranheisi ja näsiä sekä iso liuta lehtipuita – pihlaja, paatsama, raita, tuomi, tuomipihlaja, metsälehmus, vuorijalava, tammi ja vaahtera. Lopputentissä ryhmä nimesi kaikki puunäytteet ja hankalammaksikin osoittautuneet saniaiset lajilleen. Ei siis ihan turha reissu!
Pilvipoutainen sää suosi, kun lauantaina 8.6. Riihilahden niittyjen rehevimpiä osia niitettiin. Varsinkin vuohenputket, koiranheinät ja -putket sekä nurmipuntarpää saivat kahdeksalta talkoolaiselta kyytiä. Kahvitauon jälkeen niitos vedettiin pressuilla muutamaan aumaan maatumaan. Valitettavasti talkoon yhteyteen suunniteltu Luonto-Liiton leiri peruuntui pienen osallistujamäärän vuoksi.
Luonnonkukkien päivän kasviretki sunnuntaina 16.6. vei seitsemän retkeläistä Luumäen lähteille Salpausselän rinteille Someronmäellä. Anna Vuori opasti mukavan lämpimässä – ja lähes hyttysettömässä! – säässä yhdelle Etelä-Karjalan hienoimmista lähteiköistä, jossa hetteiset tihkupinnat täplittivät jykevää korpikuusikkoa. Paikalta aiemmin kirjattua kasvilajistoa tallentui niin retkeläisten kuviksi kuin Lajitietokeskuksen havainnoiksi: hento- ja korpi- sekä tuppi- ja riippasaran ohella eteen osuivat mm. herttakaksikko ja harajuuri, suo- ja korpiorvokki sekä tavallisempien suursaniaisten lisäksi korpialvejuuri. Varsinaista lähdelajistoa edustivat lähdetähtimö sekä alueelta pitkään tunnettu metsälitukka. Lähteiden sammallajistoon ei retken aikana ehditty syventymään, joten löydettävää jäi vielä tulevillekin luonnonkukkien päiville.
Linnoituksen kasviretki tiistaina 30.7. ajoittui myöhäiseen ajankohtaan, mutta suopayrtti, harmio, kissankello ja moni muu oli vielä täydessä kukassa. Kaikkiaan 15 retkeläistä teki Linnoituksen pohjoispuoliskolla reippaan tunnin pikakierroksen lähestyvän kuuron edessä, ja melkein kastumatta selvittiinkin. Ketorinteellä tutkailtiin mm. keltamaksaruohoa, ketokäenminttua ja jänönapilaa, ylätasanteella puolestaan ihmeteltiin nurmikon sinnikkäimpiä, kuten piharatamoa ja kaunokaista. Lopussa haettiin vielä Katariinantorin nupukivien raoista punasolmukki – rentohaarikko sen sijaan jäi näkemättä, vaikka laji onkin Suomessa eniten yleistyneiden kasvien kärkikolmikossa.
Riihilahden niittotalkoissa lauantaina 17.8. aurinko paistoi ja hiki virtasi. Sadetta viikonlopuksi ennustaneen Forecan takia osa niityistä ajeltiin jo edellisenä päivänä, ja seitsemän talkoolaisen voimin loputkin heinät kaatuivat monen viikatteen ja yhden työnnettävän niittokoneen voimin. Niityllä näyttäytyi myös niittopäivän aikana runsaasti herhiläisiä, ja kahvituokion yhteydessä pesäkin löytyi – vilkasliikkeinen kulkuaukko suoraan pääoven yläpuolella ja upea pesän vinttikamarin katossa! Paikalle palataan viikon päästä haravoinnin merkeissä.
Riihilahden niityn haravointitalkoot lauantaina 24.8. alkoivat epäuskoisissa merkeissä. Siirtolavaa ei niityn reunalla näkynyt, joten ensimmäiset heinäkuormat vedettiin vain isoon läjään. Ja kun lava saatiin paikalle, sehän täyttyi nopeasti ja tehokkaasti ylhäällä huseeranneen Kaapon johdolla. Edellispäivän runsaat sateet tekivät haravointiurakasta ennakoitua raskaamman, mutta kahdeksan talkoolaista jaksoi painaa tiukasti loppuun asti. Kuudessa tunnissa koko niitty oli siistitty ja siirtolava täytetty reunojaan myöten niitoksella. Loistava tiimi ja mahtava lopputulos!
Anolan kedon niitto- ja haravointitalkoot Joutsenossa operoitiin tiistaina 27.8. harmillisen pienellä porukalla. Viiden henkilön voimin saatiin kuitenkin niitto tehtyä ja heppoinen niitos vedettyä pajupensaikon suojiin maatumaan. Lopuksi avarrettiin vielä ketomaisemaa kahden männyn edestä. Niiden oksat läjitettiin yhteen ja järeämpi puuaines toiseen kasaan niityn reunalle. Ennen ukkoskuuroa ehdittiin tutkailla vuonna 2004 otettua kuvaa, joka ilmensi hyvin kedon yleisilmeen muutosta vain parissa vuosikymmenessä. Varsinkin paahteisinta ympäristöä vaativat lajit ovat kedolta väistyneet, joten maiseman avartamista on tarkoitus jatkaa myös tulevien talkoiden yhteydessä. Ja naapurin peltoautoilun toivottiin niin ikään keskittyvän jatkossa muualle kuin kedon paahteisimmille osille…
Syksyinen suoretki lauantaina 5.10. vei 13 kulkijaa Konnunsuon Hyvättilänsuolle. Oppaina toimivat luonnonsuojeluasiantuntija Susanna Lahdensalo Kaakkois-Suomen ELY-keskuksesta ja yhdistyksen pitkäaikainen Konnunsuo-aktiivi Martti Karhu, joka näytti aluksi Konnunsuon karttaa vuodelta 1885. Suossa oli silloin melkoisesti enemmän näköä ja kokoa! Parituntisella retkellä kuljettiin ja tutustuttiin erityisesti suon ennallistettuihin osiin: isoja ojia kirjoivat 20-50 metrin välein tehdyt muhkeat padot ja niiden liepeillä pienet allikot. Padotuksen yhteydessä oli myös tehty konevoimin lahopuuta ja vikaantunutta pystypuuta, jotka tulevina vuosikymmeninä osaltaan lisäävät ennallistetun suoluonnon monimuotoisuutta. Jälki näytti jo nyt lupaavalta. Aurinkoinen ja lämmin syyssää suosi retkeläisiä, joille tosin lyhyempikin reitti isovarpurämeellä olisi ehkä riittänyt…
Syysvuosikokous aloitti luontoillan Linnoituksen luonnonsuojelukeskuksessa tiistaina 29.10. Sääntömääräisten asioiden jälkeen 13 kuulijaa pääsi itse asiaan, kun Kuopiosta itsensä paikalle junaillut hankekoordinaattori Ari Jäntti veti yhteen maaliskuussa 2025 päättyvän Liito-orava-LIFE-hankkeen tavoitteita, tekemisiä ja tuloksia. Esitys painottui luonnonsuojeluliiton hankeosuuteen, johon kuului mm. liito-oravan inventointikoulutuksia. Liito-orava esiintyy Euroopan unionissa vain Suomessa ja Virossa, jossa laji on hyvin harvinainen. Lisätietoa liito-oravasta löytyy LIFE-hankkeen sivuilta.
Markku Liljeblad keräsi ensimmäisen perhosensa jo vuonna 1954. Haapaperhosesta alkaneen ja pitkään jatkuneen harrastuksen taustoja ja vaiheita käytiin läpi tiistaina 26.11. luennolla ”Seitsemän vuosikymmentä perhosten perässä”. Kaakkois-Suomen Marttojen tiloihin keräytyi noin 20 kuulijan joukko, joka perhosjuttujen ohessa sai kuullakseen mielenkiintoisia näkymiä menneestä Lappeenrannasta sekä kohtaamisia huippu-urheilijoita ja aina presidenttiä myöten! Hyvin olivat muistissa ja kokoelmassakin vielä tallessa ensimmäiset kiitäjät Lepolan hautausmaan syreeneiltä, ja Taipalsaaren apolloihinkin liittyi elävä tarina. Liljeblad on jaksanut ja jatkanut aktiivisesti perhosten perässä viime vuosiin saakka. Kesällä 2023 hän tavoitti Lappeenrannan seudulta vielä 326 suurperhoslajia ja kuluneeltakin kesältä päiväperhosia 57 lajia ja 4022 yksilöä! Eikös se niin olekin, että kaikki muu paitsi perhosharrastus on turhaa…
