Yhdistys starttasi koronavuoteen 2021 turvallisesti verkkoluennon merkeissä, kun Matti Hakulinen luennoi tiistaina 9.2. Saimaan altaan historiasta. Alkuun hän kertasi miljoonien vuosien takaiset tapahtumat, jotka taustoittivat Järvi-Suomen kehitystä. Esityksen pääpaino oli kuitenkin viimeisten 15 000 vuoden aikaisissa hetkissä, kun luja kalliokuori oli hioutunut ja puhdistunut jääkauden jäämassojen liikkuessa. Saimaan allas kuroutui monivaiheisten jääjärvivaiheiden jälkeen Itämeren Ancylusjärven yläpuolelle noin 9 800 vuotta sitten. Sen jälkeen maankuoren epätasainen kohoaminen on vaikuttanut vedenpintojen muutoksiin. Kaakkoon tulviva vesi aukaisi uuden lasku-uoman ensin Ristiinassa noin 6700 vuotta sitten ja sitten Lappeen Kärenlammella noin 6300 vuotta sitten, kunnes lopulta mursi Ensimmäisen Salpausselän Vuoksenniskalla noin 6000 vuotta sitten. Verkkoluentoa seurasi yli 70 kuulijaa alusta loppuun, parhaimmillaan kuulijoita oli mukana liki 80. Mielenkiintoisesta aiheesta voi lukea lisää, sillä Matti Hakuliselta on ilmestynyt Saimaan vaiheista neljä kirjaa: ”Saimaan jääjärvet – sininen hetki yli 10000 vuotta sitten” (2009), ”Suursaimaa – Hiekkarantojen elämää 6000 vuotta sitten” (2012), ”Tuhat vuotta Saimaan maailmassa” (2015) ja viimeisimpänä ”Vuoksi, Nevan sivujoki” (2018).
Tiistaina 2.3. aloitettiin yhdistyksen sääntömääräisellä kevätvuosikokouksella, jossa hyväksyttiin toimintakertomus ja tilinpäätös vuodelta 2020. Kokouksen perään oli Kimmo Saarisen verkkoluento ”Rautateiden vihreät kulkurit”, jossa käytiin läpi ratapenkereiden ja -pihojen karuja kasvuolosuhteita, tavallisimpia rautateitä pitkin matkanneita kasvitulokkaita sekä muutamia mielenkiintoisia paikkoja vanhan Pietarin radan varrelta Riihimäeltä Kouvolaan sekä yhdistyksen kotinurkilta Lappeenrannasta ja Imatraltakin. Kokoukseen osallistui verkossa yhdeksän ja verkkoluentoon 17 kuulijaa.
(23.3. Juha Taskisen luento Saimaa-trilogian kolmesta kirjasta peruuntui koronatilanteen aiheuttamien kokoontumisrajoitusten takia – luento onnistui kuitenkin syksyllä.)
Tiistaina 18.5. otettiin varaslähtö luonnon monimuotoisuuden päivään (22.5.). Virtuaalimatkan monimuotoisuuden ytimeen, Amazonian alueen sademetsiin, tarjosi Turun yliopiston professori Ilari Sääksjärvi aiheena ”Tuntematon maa – Amazonian luonnon monimuotoisuus”. Suomen Luontopaneelin varapuheenjohtaja on selvittänyt erityisesti sademetsien loispistiäisiä ja niiden monimuotoisuutta Andeilla ja Amazoniassa. Mielenkiintoisen ötökkämaailman ohessa 18 kuulijalle avautui näkymiä niin Amazonian alueen huimaan kokoon, sademetsätyyppien moninaisuuteen, alueen mahdollisuuksiin ja uhkakuviin kuin alueen kulttuuriin. Esityksen jälkeen käydyssä keskustelussa esiin nousi myös muutaman vuoden takainen löytö Suomesta, liekö maailman ainoa huovuttava loispistiäinen! Sen löytää myös YouTube-palvelusta. Luonnon monimuotoisuudesta kannattaa lukea lisää Sääksjärven blogitekstistä.
Kesän retkitoiminta lähti käyntiin lauantaina 5.6. Joutsenon Kuurmanpohjassa. Kohteena oli Tikanhuudon lehmuslehto, ja komeita metsälehmuksia löydettiinkin. Niiden seurassa kasvoi lehtivihreätön orkidea, pesäjuuri, jonka ensimmäiset kukat olivat parhaillaan avautumassa. Paikalle oli kertynyt myös melkoinen joukko hyttysiä, jotka ilahtuivat enemmänkin 14 retkeläisestä. Suokumaantien pohjoispuolen kuusikosta käytiin bongaamassa myös ylivuotisia pesäjuuria, samalla kun joukkue kiipesi komealle kallionkielekkeelle tummaraunioisen etsintään. Tämän pienen saniaisen lähimmät tunnetut kasvupaikat löytyvät Ylämaalta ja Parikkalasta. Retkellä katseltiin enemmänkin tavallisten saniaisten tuntomerkkejä: vieläkö erottaisitte kallioimarteen, metsäimarteen, korpi-imarteen, haurasloikon, metsäalvejuuren, kivikkoalvejuuren, hiirenportaan ja sananjalan?
Luonnonperintösäätion Riihilahden tiluksilla aloitettiin niittotalkoilun merkeissä lauantaina 12.6. Vajaan kymmenen ihmisen joukolla niitettiin käsipelillä kasvillisuudeltaan rehevimpiä kohtia – varsinkin vuohenputket saivat kyytiä. Niittoja täydennettiin vielä seuraavalla viikolla: ammattimaisempaa niitto-osaamista ilmensi kerrassaan suoriin riveihin jätetty niitos! Helteisen viikon aikana mainiosti kuivunut niitos haravoitiin isoihin kasoihin lauantaina 19.6. Vain muutaman talkoolaisen voimin kasoja ei jaksettu siirtää heti pois alueelta; osansa teki liki 30 asteen helle. Riihilahden perinnebiotooppien varsinaiset niitto- ja haravointipäivät järjestetään perinteiseen tapaan elokuussa.
Sunnuntaina 20.6. Luonnonkukkien päivän retkikohteena on Seuratalo Jukolan pihapiirissä sijaitseva keto Luumäen Taavetissa. Aurinkoisen kuumassa säässä paikalle uskaltautui kahdeksan ihmisen joukko. Nurmiröllin hallitsemalta kenttäkedolta löydettiin monta tuttua ketokasvia: huopakeltano, ketoneilikka, ketotuulenlento, kissankello, punasolmukki, pölkkyruoho, ruusuruoho, jne. Harvemmin nähtyjä tai tunnettuja lajeja olivat mm. harmio, heinäratamo, keto- ja kevättädyke sekä pihakurjenpolvi. Osa retkeläisistä jaksoi vielä innostua Taavetin Linnoituksen valleille, joilla ainakin huopakeltanot ja mäkitervakot kukkivat todella komeasti.
Tiistaina 29.6. oli Linnoituksen kasviretken aika. Tällä kertaa reitti suuntautui Vesiportin kautta kaupunginlahden puoleisille keto- ja niittyrinteille, jossa eteen osui kaiken muun ohessa mm. palsternakka ja tummatulikukka. Tutumpien niittykasvien ohessa perehdyttiin myös heinien määrittämiseen: punanata, koiranheinä, nurmipuntarpää, timotei, nurminata, nurmirölli, idänkattara, englanninraiheinä, … Mutta kastikoita ei nähty! Nousu etelävallien kulmaan toi 17 retkeläisen eteen neidonkielen ja myrkkykatkon, joka saatteli aikoinaan Sokrateen viimeiselle matkalleen Haadekseen. Perinteiseen tapaan retki aloitettiin harmiosta ja ukonpalosta, Linnoitusmäen leimallisimmista kasvitulokkaista idästä – sekä tietysti hullukaalista, joka ilahdutti Kristiinan työtupien seinustalla useammankin yksilön voimin.
Anolan kedon niitto- ja haravointitalkoot järjestettiin tiistaina 3.8. Käytössä oli tällä kertaa yksi niittokone ja siimaleikkuri, joilla niitto-operaatio sujui sutjakasti. Kun sääkin oli sopivan pilvinen ja kesän tasoon nähden jopa vilakka, mäkäristäkään ei ollut haittaa! Kymmenen talkoolaista harasi heinät kasaan ja pressun kanssa reunapusikon suojiin noin kahdessa tunnissa. Puskan kätköissä nokkospöheikössä elelee edelleen merkillinen loiskasvi, Cuscuta!
Riihilahden perinnetilan niittotalkoot lauantaina 7.8. Lappeenrannan Niemisensaaressa kokosi paikalle kymmenen talkoolaista. Osa operoi viikatteen kanssa ja yksi ajoi niittokonetta, muutama hävitti jättipalsamia lähimetsän reunasta ja toiset röyhähtäneitä pajuangervoja ja ruusuja pihapiiristä. Pilvipoutainen sää suosi ja mäkäriä oli mukana erittäin kohtuullisia määriä! Alkukesällä tehtyjen niittojen ansiosta talkookahveille päästiin jo puolen päivän maissa. Kahdessa tunnissa ehdittiin niittää kaikki alkukesällä niittämättä jääneet alueet. Haravointitalkoot lauantaina 14.8. järjestettiin aamuisten sateiden perään. Kaikkiaan 11 talkoolaista harasi niitoksen läjiin ja läjät kuljetettiin pressuilla lähimetsän kätköihin. Valmista tuli parissa tunnissa juuri sopivasti ennen seuraavaa saderintamaa. Talkoiden yhteydessä kuvattiin pienimuotoista videota, joka saataneen kaikkien nähtävillä vielä syksyn aikana.
Syksyisen merenrantaretken kohteena lauantaina 18.9. oli Santalahden luontopolku Kotkan Mussalossa. Kuuden retkeläisen joukkue kiersi mukavan leppoisassa syyssäässä 2,1 km rantapolun, jolta avautuvat hulppeat merimaisemat Suomenlahden saaristoon. Polun varrella kohdattiin mm. rapakiveä ja pirunpeltoa, muinaismuistolain suojaamat Syrakin portaat sekä merenrannan kasveja ja lintuja. Reitin puolivälissä laakea avokallio sopi oivasti retkieväiden maisteluun!
Peruuntumisten ja siirtojen jälkeen Juha Taskinen pääsi vihdoinkin tiistaina 26.10. ääneen Lappeenrannan kirjastolla. Reipas 30 kuulijaa pääsi eläväiselle kirja-aikamatkalle 1970-luvun lopulta tähän päivään. Maanviljelystä ja ensimmäisistä norppakuvista liu’uttiin pääteemaan, Saimaa-trilogian kolmen kirjan pariin – Unelma Saimaasta, Paluu Saimaalle ja Jää hyvin saimaannorppa. Niiden ohessa oli aikaa muistella myös muita norppa-aiheisia ja muunlaisiakin teoksia sekä luontoreissuilla syntyneitä luontodokumentteja. Illan aikana käytiin myös Laatokalla ja Etelämantereella, ja lopussa kuvamatka suuntautui Vienan Karjalaan, josta Juha lupasi vielä joskus kirjankin kirjoittaa.
Yhdistyksen syysvuosikokous pidettiin Järvimaailma Saimaariumin tiloissa keskiviikkona 27.10. Toimintasuunnitelma ja talousarvio vuodelle 2022 olivat jo hyvällä mallilla ja uusi hallituskin saatiin kokoon liki täysimääräisenä. Kokouksen perään geologi Kaisa-Maria Remes johdatteli kuulijat katsomaan erityisesti Järvi-Suomen maisemamaalauksia geologisesta näkökulmasta. Hän avasi maalauksien avulla Saimaa Geopark -alueen kallioperän ja maaperämuodostumien syntyä sekä Saimaan vaiheita. Teoksista hän nosti esiin niin kalliopaljastumia ja -jyrkänteitä, harjuja, drumliineja ja muita jääkauden jälkiä kuin hiekkakuoppiakin – sekä tietysti järvimaisemia ja koskia, erityisesti Vuoksen kuohuja sekä talvi- että kesäasussaan. Erään saksalaisen taiteilijan näkemys kuohuvasta Vuoksesta muistutti kyllä enemmän Niagaran putouksia…
