Toimintavuosi avattiin tiistaina 7.2. hyönteiskuvilla Riihilahden niityltä ja Anolan kedolta. Illan aikana näytöllä vyöryivät ampiaiset ja mehiläiset kaikenlaisessa karvassaan, ja sekaan mahtui myös monta hukkaa, ludetta, koppista ja kultiaista – sekä tietysti perhosia. Esittelystä vastasi luontokuvaaja Timo Nurkka, joka on ikuistanut ja myös pesäpaikkoja järjestämällä mahdollistanut monenlajisten pistiäisten eloa varsinkin Riihilahden niityllä Lappeenrannan Niemisensaaressa. Illan aikana ehdittiin myös Joutsenon Anolan kedolle, jonka hyönteiskuvista vastasi Esa Sojamo. Molemmat niityt ovat olleet yhdistyksen hoidossa yli kymmenen vuoden ajan, ja illan aikana noin 25 kuulijalle kävi selväksi, miksi työtä kannattaa ehdottomasti jatkaa. Esityksen alkuun Timo tarjosi myös oivallisen aikamatkan Riihilahden niityn historiaan – ilta aloitettiin kuvalla yli sadan vuoden takaa!
Yhdistyksen sääntömääräinen kevätkokous tiistaina 7.3. hyväksyi toimintakertomuksen ja tilinpäätöksen vuodelta 2022. Kokouksen perään Kaakkois-Suomen ely-keskuksen luonnonsuojelun asiantuntija Kimmo Saarinen kertoi viime kesänä Etelä-Karjalassa ja Kymenlaaksossa tehdyn Natura 2000 -inventointikierroksen havainnoista. Päähuomio oli metsäisissä luontotyypeissä: mitä kuuluu alueen luonnonmetsille, lehdoille ja puustoisille soille? Esitys lähti liikkeelle Uukuniemen Syrjiensärkältä ja päätyi Suomenlahdelle Pyhtään Koukkusaareen ja Kotkan Vuorisaareen. Illan aikana 15 kuulijaa pääsi vierailemaan kaikkiaan 17 Natura-alueella, joilla nykyinen suojelun toteutustapa ei kuvienkaan perusteella turvaa riittävällä tavalla metsäisiä luontotyyppejä. Loppukeskustelussa nousivat esiin erityisesti METSO-suojeluun liittyvät kysymykset ja ongelmat Etelä-Karjalassa.
Tiistaina 18.4. oltiin maailmanlopun tunnelmissa, kun Helsingin yliopiston dosentti ja akatemiatutkija J. Sakari Salonen luennoi aiheesta ”Muinaisia ja tulevia mullistuksia: elämän joukkotuhot ja ihmisen aika.” Liki parituntinen luento pohjautui muutama vuosi sitten julkaistuun kirjaan Viisi maailmanloppua. Maapallon elokehää on kohdannut viimeisen miljardin vuoden aikana useita massasukupuuttoja, joissa enemmistö kaikista eliölajeista tuhoutui. Tiede on hiljalleen muodostanut yhä tarkempaa käsitystä joukkotuhojen syistä. Viimeisten vuosituhansien aikana ihminen on noussut planetaariseksi mahtitekijäksi, jonka vaikutus ulottuu niin meriin, mantereille kuin ilmakehäänkin. Miten ihmisen kasvava vaikutus maapallon ympäristöön ja ilmastoon vertautuu muinaisiin mullistuksiin? Salonen laittoi nykyisen ilmastonmuutoksen muinaisten ilmastovaihteluiden kontekstiin, ja paleoklimatologin puheessa vilahtelivat vuosimiljoonat ja -miljarditkin. Pääpaino oli ilmastotarkastelussa, hiilen kierrossa ja mitä erilaiset skenaariot lupailevat tuleville vuosisadoille. Olemme jo nyt noin 125 000 vuotta sitten vallinneen Eem-lämpökauden lukemissa, mutta pahimman ilmastoskenaarion jyrkät nousut niin lämpötilassa kuin merien pinnan tasossa taidetaan sittenkin välttää. Loppukuvissa parillekymmenelle kuulijalle vilautettiin vielä muutaman mallin hyytävimmät ennusteet: jos pohjoisten jäätiköiden sulamisvedet sotkevat Pohjoisen Atlantin merivirtoja tosissaan, niin Euroopan pohjoisimmat kolkat viilenevät jopa yli viidellä asteella! Ilmastonmuutos ei todellakaan koettele maapallon kaikkia kolkkia tasapuolisesti…
Helatorstaina 18.5. retkeiltiin Joutsenon Ukonhaudoille. 84 hehtaarin Natura-alue on topografialtaan jylhä ja ”maisemakuvaltaan poikkeuksellisen edustava yhtenäinen pohjois-eteläsuuntainen harjumuodostuma, jonka keskellä kulkevassa syvässä ja jyrkkärinteisessä uomassa on kolme suorantaista lampea. Puusto on kuivissa osissa mäntyvaltaista, supissa ja rinteillä kuusivaltaista harjumetsää ääripäinä nuoret mäntytaimikot ja toisaalta ikimetsämäiset kuusikot keloineen.” Parituntinen sujahti mukavassa joskin koleahkon tuulisessa kevätsäässä polkuja tallaten ja suppiin kurkkien. Leijonalaavullekin pysähdyttiin hetkeksi. Kaikkiaan retkelle osallistui 13 henkilöä, joista nuorimmalla oli ikää vasta kolme vuotta – mutta hienosti jaksoi pikkumieskin kävellä loppuun asti!
Talkooviikko Paratiisissa alkoi Riihilahden niittyjen rehevimpien osien esiniitolla lauantaina 3.6. Kymmenkunta talkoolaista olikin vauhdissa, sillä jo päiväruokaan mennessä oli parissa tunnissa niitetty lähes koko alue viikatteiden ja yhden käsiniittokoneen voimin. Ruokailun jälkeen pistettiin kaikkialta niitos pieniin kasoihin, joita jokunen myös ehdittiin kuljettaa pressuilla aumoihin ennen Niemisensaaren kärkeen suuntautunutta metsäretkeä klo 14. Talkoilu jatkui heti sunnuntaina, jolloin suurin osa kasoista kuljetettiin pois ennen Timo Nurkan kuvaesitystä, jossa pääosassa olivat hyönteiset sekä Riihilahden tilan historia. Viimeiset kymmenkunta niitoskasaa poistettiin niityiltä maanantaina 5.6. Kalliosinisiipiä ei talkoiden aikana pilvipoutaisessa säässä ja muutaman sadekuuron keskellä nähty, mutta niityillä lenteli toinen uhanalaiseksi luokiteltu lähilaji, virnasinisiipi. Talkooviikon aikana kaivettiin maasta myös haitalliseksi vieraslajiksi (syystäkin!) luokiteltua lupiinia sekä järjestettiin katiskojen kokoamistalkoot torstaina 8.6. Onnistunut ja tuloksekas viikko kaikkinensa!
Luonnonkukkien päivän kasviretki sunnuntaina 18.6. suuntasi ”jääkauden jäljillä” Lappeenrannan IKEAn tontille – paljaaksi jääneelle hiekkakentälle, joka ei ole enää niinkään paljas. Vieraslaji lupiini on vallannut noin kymmenen vuoden aikana koko ajan enemmän alaa, ja harmaalepät, pajut ja männyt umpeuttavat paikoin kallioista ja soraista hiekkakenttää kovaa vauhtia – todennäköisesti kuten jääkauden jäljiltä kasviton Suomikin vihertyi aikoinaan! Anna Vuoren ohjaamalle retkelle osallistui noin 15 luonnonkukista kiinnostunutta.
Linnoituksen perinteisellä kasviretkellä tiistaina 4.7. oli mukana noin 20 kulkijaa, jotka Anna Vuoren opastuksella astelivat historiaa kukkivilla valleilla pääosin linnoitusniemen pohjoisosissa. Sotatulokkaiden, ikiaikaisten taikayrttien ja tärkeiden ravinto- ja maustekasvien ohella tarjolla oli jälleen kirjava otos ketojen ja niittyjen kasveja. Uusilta paikoilta bongattiin muun muassa koiruohoa eli malia. Linnoituksen alueella on kulttuuri- ja luontopolku, joka mahdollistaa myös omatoimisen tutustumisen Linnoituksen historialliseen kasvimaailmaan.
Riihilahden niityn niittotalkoot järjestettiin lauantaina 12.8. aurinkoisessa poutasäässä. Kahdeksan talkoolaista pisti heinät nurin noin neljässä tunnissa. Työtä tehtiin yhdistyksen oman niittokoneen ohella viikatteilla – tällä kertaa kasvillisuudesta ei paljastunut yhtään ampiaispesää, mutta komeita herhiläisiä liikkui kasvillisuuden seassa koko talkoopäivän ajan saalista etsien. Talkoiden yhteydessä paljaille hiekkamaille levitettiin niittykasvien siemeniä sekä poistettiin vieraslajeja. Lupiineja kaivettiin niityn alueelta joitakin kymmeniä ja lopuksi reunametsikön suojista nypittiin liki 500 jättipalsamia. Talkoilun lomassa kahvi maistui ja vadelmapitko antoi niittäjillekin uutta puhtia!
Riihilahden niityn haravointitalkoot lauantaina 19.8. alkoivat heikossa sateessa, mutta päivän edetessä sää poutaantui. Ensimmäisenä haravoitiin kasaan viikon aikana hyvin kuivunut niitos. Suurin osa heinistä vedettiin pressuilla siirtolavan kyytiin, mutta heinää myös nostettiin muutamille seipäille paikalla kulkevien kauriiden syötäväksi. Kahvitauon jälkeen lavalle kannettiin myös suurten tammien alta kaadetut vaahteran ja tammen taimet. Nyt isot puut tulivat hienosti näkyviin ja pihapiirin maisemakin avautui entisaikojen malliin! Talkoisiin osallistui kaikkiaan kahdeksan henkilöä, jotka jaksoivat huhkia paikalla melko tarkalleen neljä tuntia.
Anolan kedolla talkoiltiin tiistaina 22.8. Sateen uhatessa alue niitettiin jo edeltävänä iltana, ja lopulta kelpo keliä oli tarjolla myös varsinaisena talkoopäivänäkin. Kaikkiaan yhdeksän talkoolaista haravoi niitoksen pressuille ja heinät kuljetettiin perinteiseen maaduttamissäilöön pajupensaikon suojiin – jonka nokkospusikoissa nokkosvieraalla on edelleen lokoisat oltavat. Talkoiden yhteydessä poltettiin edellisvuotiset hakkuutähteet. Loppukeskustelun yhteydessä ihasteltiin ja ihmeteltiin viereistä peltoa, jossa kasvoi hämmentävän muhkeasti tummatulikukkaa, kannusruohoa, valkoailakkia ja ruusuruohoa. Erinomaista niittyä suorastaan!
Syksyiselle sieniretkelle 13.9. lähdettiin sateisena keskiviikkoiltana Pulsan asemalta. Virpi Laamanen, intohimoinen sieniharrastaja ja aiemmin toimineen Etelä-Karjalan sieniseuran puheenjohtaja, johdatteli yhdeksän retkeläisen joukkueen lähimetsään, jonka sammalikoista nousi esiin sieni toisensa jälkeen: nuijamalikka ja kimppujuurekas, vaaleaorakas, löyhkä- ja veriseitikki, mainiot kuusenneulasnahikas ja limanuljaska, pikku- ja haaparousku, kangashapero, nummi- ja kangastatti, isokaulussieni, valko- ja ruostekärpässieni, pulkkosieni ja mesisieni, monta kuukusta ja tuhkeloa sekä joku haarakas ja hiippokin – sekä aika monta muutakin. Ja toki korit täyttyivät myös syötävästä saaliista: kanttarelleista, suppilovahveroista, sikurirouskuista, mustavahakkaista ja lampaankäävistä. Ihan loppuun löytyneen nokirouskun Virpi opasti laittamaan sellaisenaan pannulle. Retken aikana kertyi myös tuhti annos yleistä tietoa sienistä ja niiden keskeisestä merkityksestä metsäluonnolle. Mutta ihan kuivin nahoin ei metsästä sentään selvitty…
Syysmyrsky riepotteli Etelä-Karjalaa, kun sunnuntaina 8.10. oli tarjolla syksyinen retki Taipalsaaren Sarviniemeen. Vain yksi uskalias retkeläinen löysi paikalle sateisen tuulisessa säässä, mutta laavulla tulet paloivat ja makkaraa päästiin paistamaan. Kun sadekin lopulta taukosi, pääsimme pistäytymään Sarviniemen kärjessä vaahtopäitä ihmettelemässä. Paikalta löytyi mukavasti tietoa Saimaan Geoparkista. Mantereesta pitkälle Saimaan syliin työntyvä Sarviniemi on jääkauden tekosia ja kuuluu toiseen Salpausselkään. Lähivesillä on nähty saimaannorppia ja alue on oiva aitiopaikka Saimaan seuraamiseen. Etelä-Karjalan virkistysaluesäätiön vuokraamalla alueella on retkeilykatoksia, jotka yhdistyvät esteettömillä kulkusilloilla. Kohteessa on nuotiopaikkoja polttopuineen, patikointipolkuja, uimaranta ja uimakopit. Ilman muuta vierailun arvoinen paikka – ja mieluummin vähemmän tuulisella säällä!
Syysvuosikokouksessa tiistaina 31.10. käytiin läpi sääntömääräiset asiat. Seuraavan vuoden toimintasuunnitelma saatiin jouhevasti kasaan, luvassa on ainakin 15 tapahtumaa – luentoja linnuista perhosiin, retkiä Ylämaalta Luumäelle ja talkoita perinnebiotoopeista vieraslajien torjuntaan! Luonnonsuojelukeskuksessa pidetyn kokouksen jälkeen yhdeksän kuulijaa vietiin kuvamatkalle valtatie kuuden pientareille. Kesällä 2023 tehty inventointi Lappeenrannasta Imatralle paljasti pientareilta ja liittymistä yli 30 hehtaaria hyvälaatuista niittyä. Niiden lisäksi pientareet tarjosivat harmillisen yltäkylläisesti myös lupiineja sekä rehuvuohenhernettä, kurtturuusua ja muitakin haitalliseksikin luokiteltuja vieraslajeja. Selvityksen tuloksia voi lukea tarkemmin työraportista, jonka linkki tässä: VT6 piennarkartoitus 2023
Toimintavuoden viimeisen tapahtuman pääosassa olivat lohi ja taimen. Kaakkois-Suomen ELY-keskuksen vesistöpäällikkönä toimiva Matti Vaittinen kertoi tiistaina 14.11. vaelluskalojen tilasta Etelä-Karjalassa. Rajavesissä lohikalojen tilanne näyttää suorastaan erinomaiselta, helmenä nyt kolmen kosken osalta ennallistettu Hiitolanjoki, jonka poikasmäärät ovat lyöneet tutkijatkin ällikällä. Myös muissa joissa ja jopa Imatran kaupunkipurossa ainakin taimenella menee hyvin. Sen sijaan Saimaan lohen ja taimenen näkymät eivät ole kummoiset. Varsinkin taantuvaa lohikantaa on ylläpidetty jo pitkään kasvatuksin, mutta vesihome viimeisimpänä riesana on tehnyt lohen säilyttämisestä haastavaakin haastavampaa. Marttojen toimitiloissa etäyhteydet olivat hyvässä kunnossa ja kymmenkunta kuulijaa pääsi jouhevasti kyselemään kaloista ja vesien tilasta yleisemminkin.
