Mielipide Soklin kaivoksen ympäristö- ja vesitalouslupahakemuksesta
Hakija Yara Suomi Oy
Asia Soklin kaivoksen ympäristö- ja vesitalouslupahakemus, Savukoski
Diaarinro PSAVI/82/04.08/2013
VAATIMUKSET
Toiminnan aloittaminen ja valmistelulupaa koskeva hakemus
Yara Suomi Oy hakee ympäristönsuojelulain (YSL) 101 §:n mukaista oikeutta aloittaa toiminta mahdollisesta muutoksenhausta huolimatta ja vesilain (VL) 3:16 §:n mukaista oikeutta ryhtyä hankkeen toteuttamista valmisteleviin toimenpiteisiin ennen päätöksen lainvoimaiseksi tulemista.
Ympäristösuojelulain 101 § mukaan täytäntöönpanoa muutoksenhausta huolimatta ei voida myöntää, jos täytäntöönpano tekee muutoksenhaun hyödyttömäksi. On selvää, että kaivostoiminnan aloittaminen tuhoaa alueen merkittäviä luontoarvoja ja matkailun sekä porotalouden mahdollisuuksia ja tällöin muutoksenhaku olisi hyödytöntä.
Vesilain 3:16 §:n mukaan valmistelulupa voidaan myöntää, mikäli ne eivät tuota huomattavaa haittaa vesien käytölle tai luonnolle ja sen toiminnalle ja, että toimenpiteiden suorittamisen jälkeen olot voidaan olennaisilta osin palauttaa ennalleen siinä tapauksessa, että lupapäätös kumotaan tai luvan ehtoja muutetaan. Valmistelulupaa ei voida myöntää, koska vesilain 3:16 §:n mukaiset ehdot eivät täyty. Esitetyllä vakuudella ei korvata menetettyjä luontoarvoja.
Hakemus tulee hylätä
Vaadimme, että Yara Suomi Oy:n jättämä ympäristö- ja vesitalouslupahakemus tulee hylätä sen laajojen haitallisten ympäristövaikutusten vuoksi. Hanke on eettisesti täysin kestämätön. Hanke vaarantaisi tulevien sukupolvien mahdollisuuksia ja arvokkaampia vesivarantojamme. Hanke tuhoaisi juomakelpoisia erämaan latvavesiä, lähteitä ja vaarantaisi pohjavesiä. Fosforilannoitetta voidaan saada jo nyt muualtakin kuin neitseellisestä maaperästä ja kiertotalouden edistyessä lannoitteiden saanti paranee entisestään.
Ekosysteemien toimivuuden ja luonnonarvojen menettämisen lisäksi hanke aiheuttaa huomattavaa haittaa porotaloudelle, joten se on poronhoitolain vastainen. Hanke haittaa myös huomattavasti alueen matkailua ja sen kehittämistä. Etenkin alueen kalastusmatkailu tulisi hankkeen toteutumisen myötä loppumaan kokonaan.
Hanke on myös selkeästi ympäristönsuojelu-, vesi- ja vesienhoitolain vastainen. Lapissa on päättymässä Askel Ounasjoelle III –hanke, jonka tavoitteena on saada pääuoman voimalaitoksiin kalatiet. Kaikenlainen Kemijoen vesistön tilaa heikentävät toimet tekevät vaelluskalojen palauttamishankkeet turhiksi. Sekä pinta- että pohjavesissä on selvityksissä havaittu useita luvanvaraisia aineita kuten metalleja ja radioaktiivisia aineita eikä niiden vaikutuksia ole selvitetty riittävästi. Lisäksi hakemuksesta ja GTK:n tiedoista käy ilmi, että lukuisia aineita on myös mittaamatta riittävällä tarkkuudella.
Selvityksissä on tarkasteltu vain säteilyaltistusta eikä lainkaan kemiallista myrkyllisyyttä. Lapissa on perinteisesti hankittu osa elannosta luonnosta mm. marjastuksella, kalastuksella, metsästyksellä ja sienestyksellä. Hankealueella sijaitsevat säteilevät malmit aiheuttavat säteilyvaaran lisäksi alueen eliöstön kemiallisen myrkyttymisen ja ravintoketjujen myötä myös vaaraa ihmisten terveydelle. Mm. Hituran, Suurikuusikon ja Talvivaaran kaivoksilla on todettu ongelmia rikastushiekka-altaan pölyämisestä ja pienhiukkaspölyn vaikutukset voivat ulottua kymmenien kilometrien päähän. Uraanin hajoamissarjaan kuuluvat radionuklidit päätyvät rikastushiekkaan ja rikastushiekka sisältää tyypillisesti noin 85 % alkuperäisen uraanimalmin radioaktiivisuudesta. Pölyvaikutusalueella laiduntaisi myös Lapin suurimman paliskunnan porot. Jäkälät keräävät erityisen voimakkaasti raskasmetalleja ja radioaktiivisia aineita, jotka edelleen rikastuvat poroihin. Tältä osin ympäristövaikutusten arviointi ja muut sen jälkeen tehdyt selvitykset ja vaikutusarvioinnit ovat erittäin puutteelliset.
Puutteellinen ympäristövaikutusten arviointi
Sokli-hanke on ollut erittäin sekava, koska hankesuunnitelma on muuttunut useaan otteeseen (mm. Venäjä-vaihtoehto hylätty ja junakuljetuksista siirrytty malmin rekkakuljetuksiin) ja ympäristövaikutusten arviointia ja lisäselvityksiä on tehty vuonna 2009 valmistuneen ympäristövaikutusten arviointiselostuksen (YVA-selostus) jälkeen ilmeisesti useampia. Näin ollen YVA-menettelyn turvaama osallisuus ja vaikuttaminen on ollut heikkoa sen jälkeen kun varsinainen YVA-selostus on valmistunut. Aluehallintoviraston verkkosivulla Lupa-tietopalvelun verkkosivulle on laitettu kymmeniä liitteitä, joista on mm. nimeämiskäytännön perusteella vaikea päätellä, mitä asia koskee. Järjestöjen, alueen asukkaiden ja yrittäjien omaamien resurssien puitteissa hankkeen selvitysten etenemistä ja riittävyyttä on näin ollen miltei mahdotonta seurata.
Mikäli hanketta ei peruta jo todettujen haitallisten vaikutusten vuoksi, on täysin perusteltua vaatia, että näin paljon alkuperäisestä hankkeesta muuttuneesta hankkeesta käynnistettäisiin uusi YVA-menettely. Jo senkin vuoksi, että vuonna 2009 valmistunut YVA-selostus on ilman hankkeeseen koko ajan tehtyjen muutoksienkin vuoksi erittäin puutteellinen. Esimerkiksi luontotyyppejä on selvitetty lähinnä vain suojelualueiden osalta eikä ole otettu huomioon, että hankealueella sijaitsee mm. uhanalaisia niittytyyppejä. Lisäksi uudet liikennejärjestelyt aiheuttavat merkittävän rekkaliikenteen lisäyksen ja sen vaikutuksia tulee arvioida niin, että alueen asukkailla ja yrittäjillä on mahdollisuus osallistua selvitys- ja arviointiprosessiin ennen päätöksiä. Lupaprosessi poikkeaa oleellisesti YVA-prosessista eikä ole vuorovaikutteinen.
Hankkeen vaikutuksia ilmastonmuutokseen ja ilmastonmuutoksen vaikutuksia hankkeeseen ei ole myöskään selvitetty. Tehdyssä YVA-selvityksessä ei ole arvioitu lämpölaitoksen käyttämän energialähteen ilmastovaikutuksia. Lisäksi tulisi arvioida hankkeen hiilidioksidipäästöjä, koska hankealueelta häviää laajalta alueelta puustoa, soita ja maaperää, joihin on varastoitunut runsaasti hiiltä (koko Suomessa puustoon on varastoitunut hiiltä 800 miljardia tonnia, metsien maaperään 1.500 mrd t ja soihin 5.500 mrd t). Ilmastonmuutoksen vaikutuksista tulee ottaa huomioon äärevöityvät sääilmiöt. Runsaiden sateiden lisäksi tulee varautua myös ennätyksellisen kuiviin jaksoihin. Pölyämisestä tehdyt selvitykset ovat hyvin puutteelliset ja kuten aiemmin jo totesimme, pölyvaikutuksia ei ole arvioitu lainkaan mm. säteilevien malmien kemiallisen myrkyllisyyden näkökulmasta.
Soklin radioaktiiviset malmit ja jätteet
Yara Suomi Oy toteaa hakemuksessaan, että kaivosyhtiö ei aio ottaa talteen ja rikastaa karbonaattimassiivin alueella esiintyviä niobimalmeja ja niiden sisältämiä uraania, tantaalia ja toriumia.
STUK:n Raimo Mustosen kalvosarjassa (liite 1) todetaan Soklin radioaktiivisista malmityypeistä ja jätteistä seuraavaa:
U-238 (Bq/kg) Th-232 (Bq/kg) K-40
Niobimalmi 1.000 4.000 30
Fosforiittimalmi 400 450 20
Silikaattimalmi 100 200 10
Jäte 1 (karkea) 600 600 30
Jäte 2 (hieno) 1.000 1.000 50
Normaali maa- ja kallioperä 10 – 70 20 – 80 300 -1.000
Em. taulukosta voi nähdä, että hyödynnettävä fosforiitti- ja silikaattimalmi sisältää huomattavasti enemmän uraania ja toriumia kuin normaali maa- ja kallioperä. Lisäksi hienojakeinen Uraani-238 -jäte sisältää yhtä paljon Bq:ta kilossa kuin niobimalmikin. Myös toriumia on jätteessä reilusti enemmän kuin normaalissa maa- ja kallioperässä. Jättääkö kaivosyhtiö siis kaivettavasta malmista erotellun uraanin ja toriumin jätekasoihin eikä hyödynnä sitä ja onko em. säteilevät malmit ongelma rikastusprosessissa? Voidaanko niobimalmiesiintymä rajata selkeästi ja jättää käyttämättä niin, ettei se varmasti vesi- ja ilmaeroosion vaikutuksesta sekoitu kaivettavaan malmiin?
Säteilyturvakeskuksen edustaja on myöntänyt Savukosken säteilyillassa, ettei Soklista tulevia lannoitteita voida puhdistaa radioaktiivisista jäämistä. Onko tuotteen käytön terveysvaikutukset ravinnossa ja muu turvallisuus esim. peltojen pölystä hengitettynä selvitetty?
Radioaktiiviset torium- ja radiumsarjojen tytäralkuaineet on puutteellisesti käsitelty. Nämä ovat kemiallisesti myrkyllisiä sekä fysikaaliset säteilyhaitat lisääntyvät kun malmio rikotaan. Näin aiheet liukenevat tai lähtevät kiinteinä ravintoketjun, veden ja tuulen mukana liikkeelle. Haitallinen alfa- ja beetta-säteily vaikuttaa ravintoketjussa ja vedessä ja gamma-säteily kehon ulkopuolelta. Toriuminpitoisuuden mittauksissa on epäjohdonmukaisuutta: Th-232-isotooppia on mitattu fosforimalmista isoja pitoisuuksia, mutta poronlihasta, marjoista, sienistä, luposta ja jäkälästä sen pitoisuutta ei syystä tai toisesta ole mitattu (liite 5, s. 22). Myöskään yleisesti luonnon bioindikaattorina (= havainnelaji, kerää päästöt) käytetystä näkinsammalesta ei ole mitattu tämän radioaktiivisen aineen pitoisuuksia (liite 5, s. 24).
Muita kysymyksiä, joihin ei löytynyt vastauksia
Onko vielä tarkoitus laskea kaivosprosessille ainetaseita, kuten tehtaiden prosesseille vaaditaan?Esimerkiksi sulfaattitasetta voi laskea reagenssien käytöstä ja liukoisuu-desta.
Miten laatunormien ylitykset estettäisiin jätealueiden suoto- ja vuotovedessä kaivoksen sulkemisen jälkeen? Kuinka jätealueiden patorakenteita huolletaan toiminnan loppumisen jälkeen ja kuka vastaa kustannuksista? Kaivannaisjätease-tuksen 190/2013 mukaan ylitykset on kielletty pitkänkin ajan kuluessa. Vanhan rikastusjätteen huokosvesinäytteen perusteella nikkelin nykyinen ja erityisesti tulevat laatunormit tulisivat ylittymään. Samoin vesistössä on mitattu laatunormit ylittäviä kadmium- ja elohopeapitoisuuksia ilmeisesti seurauksena vanhasta toiminnasta (taulukko 9.2). Jotta veden laatu ei kärsisi, tarvitaan kunnollinen veden puhdistus. Esitetyt jätehuoltojärjestelyt ovat kestämättömiä ja johtaisivat ympäristön pilaantumiseen mm. raskasmetalleilla ja radioaktiivisilla aineilla, todennäköisesti myös raudalla, alumiinilla ja tai fosfaatilla.
Miksi vertailu on tehty korkeisiin talousvesinormeihin perustuen voimassa olevan pohjavesilainsäädännön sijasta? Päästöjä tulee verrata pintavesi- tai pohjavesi-normistoon eikä nyt tarjottuihin talous-/juomavesinormistoon, koska nämä voivat olla merkittävästi jopa kertaluokkia korkeammat kuin pohjavesilaatunormit ja pintavesilaatunormit ovat usein pohjaveden laatunormeja tiukemmat. Mitatut pohjavesien arvot (liite 7.3) on pohjaveden laatunormeihin (vesienhoitoasetus 341/2009) verraten korkeita mm. koboltti-, kupari-, kromi- ja nikkeliarvot vanhoilla jätealueilla ja Loitsossa.
Jäteraportissa (liite 24.1., taulukot 12.3. ja 12.4) käy ilmi, että useat raskasmetallit ylittävät pilaantuneen maan kynnysarvon ja esimerkiksi nikkelin osalta alemman ja ylemmän ohjearvon. Tämä olisi siten pilaantunutta maata teollisuus-alueellakin. Ongelmaa hienoksi jauhetun ja vähitellen liukenevan rikastushiekan suhteen ei poista vertailu paikallisiin malmimoreenikiviin ”taustana”. Edelleen merkittäviä liukoisia arvoja näkyy taulukossa 12.8., mutta jostain syystä pitoisuuksia ei ole verrattu EU:n pintavesien laatunormeihin esim. nikkelille ja kadmiumille vaan vanhoihin talousvesinormeihin (pohjavesinormitkin ovat alhaisemmat). Taulukosta 12.8. käy ilmi, että jätteistä tulevassa vedessä sekä nikkelin että kadmiumin normit voivat ylittyä, mikä on kaivannaisjäteasetuksen 190/2013 vastaista.
Miksi ei ole selvitetty pohjavesissä todettujen korkeiden hopea-, beryllium-, torium- ja uraanipitoisuuksien vaikutuksia ja riskejä? On ilmeistä, että avolouhos ja kaivannais-jätealue aiheuttaisivat suurempia pintavesi- ja pohjavesipitoisuuksia kuin nykyisin.
Miten aiotaan ratkaista fosforiin ja kiintoaineen poistoon liittyvät ongelmat? Vesistövaikutukset ovat taulukon 2.2. nojalla tuntemattomia. Taulukosta käy ilmi, että jo pelkästään fosforin ja kiintoaineen poisto on haastavaa, sillä kaikkiin menetelmiin liittyy ongelmia. Onko Yara harkinnut kaivannaisjätteiden pysyvää kiinteytystä louhok-seen, jolloin pysyviä vesiongelmia voisi välttää?
Esiintyykö malmiossa kuituista aktinoliittia tai muita asbestimineraaleja? Jos esiintyy, niin mitkä ovat malmion aktinoliitin ympäristövaikutukset?
Yara Suomi ilmoittaa hyödyntävänsä vermikuliittia. Wikipediassa todetaan vermikuliitista seuraavaa: ”Joidenkin vermikuliittikaivosten mineraali on kuitenkin aikojen kuluessa kemiallisesti muuttunut, ja sisältää terveydelle vaarallista asbestia”. Jääkö vermikuliittia rikastushiekka-altaaseen ja sivukivikasoihin?
Onko alumiinin kohonneita pitoisuuksia (s.44), ja jos on, niin miten ne saostetaan? Entä miten saostetaan mangaani ja rautaa, jotka Yara ilmoittaa saostavansa? Mitä jää jäljelle saostusten jälkeen?Soklissa mielenkiintoisia alkuaineita ovat erityisesti radioaktiiviset uraani ja torium sekä tytär- ja REE-aineet. Lisäksi alueelle rikastuneet raskasmetallit, ja muuta haitalliset alkuaineet kuten arseeni, boori, fluoridi, strontium jne. (liite 45).
Onko pitoisuusraja ehdoton yläraja, kuukausi vai jopa vuosikeskiarvo? Niiden ei pitäisi olla ristiriidassa päästöarvioiden kanssa. Sulfaatissa 250 mg/l pitoisuus voi sekin olla haitallinen, riippuen laimenemisesta. Tyypillisesti metallikaivoksissa vastaavat luvut on arvioitu kertaluokkia väärin. Ongelmana voi myös olla alhaisimman virtaaman aika, jolloin pitoisuudet kasvavat. Talvivaara arvioi lupahakemuksessa itse sulfaatin ja natriumin pitoisuudet, jotka olivat 200 mg/l. (Huom! alle puolet Soklin tavoitteesta, jos se on 500 mg/l). Kun raja-arvot Talvivaarassa ylittyi huimasti, Talvivaara vastasi, että raja-arvoja ei ole ylitetty, kun niitä ei ole annettukaan!
Aiheuttaako sulfaatin ja fosfaatin yhteisvaikutus rehevöitymistä? Sulfaattikerroksessa voi vapautua fosfaattia. Esim. sulfaatin aiheuttaman happikadon takia vapautuu myrkyllisiä rikkivetyä ja metyylielohopeaa. Kerrostuvatko sulfaatti ja suola patoaltaisiin? Lähin patoallas on Kemijärvellä.
Vaadimme myös perustilamittaukset seuraaville aineille
1) Hakemuksen vesianalyyseistä puuttuvat harvinaiset maametallit kuten malmioon rikastunut lantaani (La) ja yttrium (Y). Sokli on harvinaisten maametallien malmio ja niitä ei saada pois muiden kaivosten jätevesistä.
2) Muun muassa koboltin, berylliumin, talliumin, hopean, titaanin ja tinan pitoisuudet vesissä vaikuttavat merkittäviltä (taulukko 9.2.), mutta mittauksia on vähän ja mittausherkkyys ei ole riittävä perustilamittaukseen (ehkä kobolttia lukuun ottamatta).
3) Pintavesissä on yli 1 µg/l uraania, mikä osoittaa saastumista jo vanhan toiminnan seurauksena. Toriumia näkyy ainakin pohjavesissä merkittäviä määriä. Samoin liukoisuuskokeista ilmenee 1,6 Bq/l radium-226:ta eli 26-kertaisesti yli WHO-normin. Muista tytäraineista ei ole annettu liukoisuuslukuja, vaikka niitä on ilmeisesti mitattu.
Lapin luonnonsuojelupiirin lausuntoja, mielipiteitä yms. laativat kulloinkin käytettävissä olevat vapaaehtoiset, hallituksen jäsenet ja toiminnanjohtaja kulloistenkin resurssien mukaan.
Kiitämme vielä saamastamme jatkoajasta mielipiteen jättämiselle.
Rovaniemellä 1.6.2015
Lapin Luonnonsuojelupiiri ry:n puolesta
Tuomi-Tuulia Ervasti Tarja Pasma
puheenjohtaja sihteeri