Valitus KHO:oon Mawsonin malminetsintäluvasta
Korkein hallinto-oikeus
korkein.hallinto-oikeus@oikeus.fi
Päätös johon haetaan muutosta
Pohjois-Suomen hallinto-oikeuden päätös 21.5.2015 nro 15/0182/1, diaarinro 10586/14/7203
Selvitys valitusajasta
Päätös on annettu 21.5.2015 ja valitusaika (30 vrk) lasketaan sitä päivää lukuun ottamatta eli viimeinen valituspäivä on juhannuspäivä 20.6.2015. Koska päättymisaika osuu pyhäpäivälle, viimeinen valituspäivä onkin maanantai 22.6.2015. Näin ollen valituksen on katsottava saapuneen määräajassa.
Vaatimukset
Ensisijaisesti vaadimme, että Tukesin tekemä päätös kumotaan ja hakijan malminetsintähakemus hylätään kokonaisuudessaan.
Toissijaisesti vaadimme, että lupapäätös palautetaan Tukesille uudelleen päätettäväksi ottaen huomioon mm. Kemi-Tornion käräjäoikeuden antama tuomio luonnonsuojelu-rikoksesta.
Perustelut
Mawsonin malminetsintäaikajaksot asian selkeyttämiseksi
Valituksessa käytetään ilmaisua
Etsintäaika
Selvitys Mawsonin tekemistä toimenpiteistä
Ennen ensimmäistä lupaa
1.6.2010 – 26.9.2011
Etsintätyötä ilman lupaa. Mawsonin 19.7.2013 päivätyn hakemuksen mukaan Mawson on tehnyt tänä aikana mm. moreenitutkimuksia ja uraaninäytteenottoa.
Ensimmäinen lupa
31.10.2011-30.10.2014
Tukesin valtauspäätös 31.10.2011 KaivNro 8837. Mawsonin 19.7.2013 päivätyn hakemuksen mukaan Mawson on tehnyt tänä aikana mm. syväkairauksia Kairamaat 1 ja 3 alueilla, yhteensä 90 reikää ja yhteensä 8.159,60 metriä.
Jatkolupa
Valituksen vuoksi ei voimassa
Tukesin malminetsintälupa 26.6.2014 ML2013:0041, koskee alueita Kairamaat 2-3.
Uuden kaivoslain 3 ja 61 pykälien tulkinta
Lapin luonnonsuojelupiiri (myöhemmin LLSP) perusteli valitustaan mm. vedoten kaivoslain (621/2011) 61 §:n. Tämän pykälän osalta Pohjois-Suomen hallinto-oikeus (myöhemmin PSHaO) katsoi, että yhtiö ei ole rikkonut päätökseen 31.10.2011 liittyviä määräyksiä eikä myöskään jättänyt noudattamatta kaivoslaissa sen noudatettavaksi säädettyjä velvollisuuksia.
Kemi-Tornion käräjäoikeuden 31.12.2014 antamassa tuomiossa (liite 2, tuomiosta ei ole jatkovalitettu) malminetsintäyhtiö Mawson Energi AB ja sen kaksi johtotehtävissä toiminutta työntekijää ovat saaneet tuomion luonnonsuojelurikoksesta. Syyttäjän rangaistusvaatimuksessa todetaan seuraavaa:
”Kaivosyhtiö Mawson Energi AB ei ole hakenut asianmukaista lupaa malminetsintätyöhön eikä myöskään tehnyt ilmoitusta maanomistajalle. Kyse on ollut vähäistä suuremmasta toiminnasta. Toiminnallaan kaivosyhtiö Mawson Energi AB on suorittanut malminetsintää suojelualueilla ilman Tukesin, ELY-keskuksen ja Metsähallituksen lupia ja tällä menettelyllä lisäksi vaurioittanut/hävittänyt rauhoitettuja kasveja ja heikentänyt suojelualueiden luontoarvoja.”
Tuomiossa mainitaan, että luonnonsuojelurikos on tapahtunut etsintätyön yhteydessä 1.6.2010-26.9.2011. Eli yhtiö on tehnyt luonnonsuojelurikoksen ennen kuin Tukesin myöntämä ensimmäinen lupa on astunut voimaan. Valitettavasti LLSP oli valituksen tekoaikana vain lehtitietojen varassa emmekä tienneet, että etsintää oli tapahtunut jo ennen ensimmäistä lupaa.
Uuden kaivoslain (621/2011) 61 §:ssä todetaan, että malminetsinnän voimassaoloaikaa voidaan jatkaa jos luvanhaltija on mm. noudattanut tässä laissa säädettyjä velvollisuuksia samoin kuin lupamääräyksiä. Lain 3 §:ssä todetaan, että tämän lain mukaista lupa- tai muuta asiaa ratkaistaessa sovelletaan myös mm. luonnonsuojelulakia. Kun Tukes on pohtinut täyttyvätkö 61 § edellytykset, olisi tarkastelussa pitänyt ottaa huomioon myös luonnonsuojelulain määräykset. Tukes on tehnyt jatkopäätöksen 26.6.2014, jolloin on ollut tiedossa jo mm., että marraskuussa 2011 Metsähallituksen Lapin luontopalveluiden tekemä tutkintapyyntö on edennyt jo syytteeseen luonnonsuojelurikoksesta.
Hallintolain 10 §:ssä edellytetään viranomaisten yhteistyötä ja hallintolain 31 §:n mukaan viranomaisen on huolehdittava asian riittävästä ja asianmukaisesta selvittämisestä. Tukesin olisi tullut pyytää luonnonsuojeluviranomaiselta asiantuntija-apua tällaisessa tapauksessa, jossa hakijaa epäillään luonnonsuojelurikosta. Lisäksi Tukesin olisi pitänyt pyytää Metsähallituksen Lapin luontopalveluiden viranhaltijaa näyttämään millaista jälkeä malminetsintäyhtiö on suojelualueella tehnyt voidakseen arvioida onko edellytyksiä jatkoluvan myöntämiseen. Oheisista valokuvista (liite 3) voidaan nähdä, että näytteenotto ei ole ollut vanhan kaivoslain (503/1965) 3 §:n tarkoittamaa vähäistä näytteenottoa. Näin ollen Mawson on rikkonut myös kaivoslakia ennen ensimmäistä päätöstä. Malminetsinnän tuhoisat jäljet luonnossa ovat olleet niin selkeitä, että Tukesin olisi pitänyt siirtää päätöksen tekoa siihen saakka kunnes käräjäoikeus olisi asian käsitellyt. Lisäksi Tukesin olisi pitänyt huomata, että syväkairausta on tehty Natura-alueella vastoin ensimmäisen luvan 12. lupamääräystä.
Ensimmäisen luvan lupamääräyksiä on rikottu ainakin lupamääräyksen 12 osalta
Hallintolainkäyttölain 53 §:n mukaan päätös on perusteltava. Perusteluista on ilmettävä, mitkä seikat ja selvitykset ovat vaikuttaneet ratkaisuun ja millä oikeudellisella perusteella siihen on päädytty. 8.12.2014 LLSP on jättänyt PSHaO:lle vastaselityksen Tukesin lausuntoon. Siinä sivulla 2 todetaan, että Mawsonin omassa hakemuksessa on lueteltu ennen ensimmäistä lupaa ja ensimmäisen luvan aikana tehdyt toimenpiteet. Ennen ensimmäistä lupaa on mm. tehty moreenitutkimuksia ja uranäytteenottoja vuosina 2010-2011 ja ensimmäisen luvan aikana syväkairauksia Kairamaa 1:lla ja 3:lla keväästä 2012 helmikuuhun 2013.
Tukesin ensimmäisen luvan päätöksessä sivuilla 23-25 luetellaan, mille alueille Tukes valtausluvan myöntää. Siinä ei puhuta mitään Kairamaa 1:stä ja 3:sta. Kun taas Tukesin jatkoluvassa myönnetään malminetsintäluvat Kairamaat 2-3 nimiselle alueelle, jotka sijoittuvat Mustiaapa-Kaattasjärven Natura-alueelle. Kairamaat 1 osalta todetaan, että se sijoittuu Romppaat Natura-alueelle ja se ratkaistaan eri päätöksellä. Kairamaat 2-3 osalta jää epäselväksi millä ensimmäisen luvan aikaisella alueella syväkairauksia on siis tehty vai onko kairauksia tehty alueella, johon ei ole ollut voimassa olevaa lupaa?
Syväkairaukset on tehty siis ennen 24.6.2013 päivättyä Natura-arviointia ja yhteysviran-omaisen lausuntoa (annettu 17.4.2014), jossa todetaan mm. seuraavaa:
”Mawson on tehnyt Romppaiden alueella tutkimuksia vuosina 2010-2011. Nämä tutkimukset on tehty ennen Mawsonin nykyistä valtausoikeutta (KaivNro 8837, Tukesin päätös 21.10.2011). Aikaisemmat tutkimukset ovat käsittäneet uranäytteitä, muita kallionäytteitä ja maaperänäytteitä… ELY-keskus toteaa, että tutkimusten yhteisvaikutukset Romppaiden alueella näyttävät olevan huomattavan suuret. …Yhteenvetona voidaan todeta, että hankkeen toteuttaminen tutkimussuunnitelman mukaisesti heikentää merkittävästi Romppaat Natura-alueen suojeluarvoja yhteisvaikutukset huomioon ottaen.”
Ensimmäisen luvan lupamääräyksessä 12 määrätään seuraavaa:
”Mustiaapa-Kaattasjärvi ja Romppaat –nimisillä Natura-alueilla tutkimustoimenpiteet on rajattava geofysikaalisiin tutkimuksiin, maastossa jalkaisin tehtäviin geologisiin kartoituksiin sekä kannettavilla laitteilla tehtäviin mittauksiin ja vähäiseen näytteenottoon.”
Syväkairaamalla Natura-alueella malminetsintäyhtiö on rikkonut ensimmäisen luvan lupamääräyksiä. Vastaselityksessämme toteamme, että Lapin luonnonsuojelupiiri ei valittanut ensimmäisestä luvasta erityisesti sen vuoksi, ettei siinä annettu lupaa syvä-kairauksiin Natura-alueilla. PSHaO ei perustele päätöksessään, miksi LLSP:n vastaselityksessä esille tuotuja perusteluja ei ole hyväksytty. Edellä kuvattu tieto antaa selkeän kuvan, että Mawson ei ole noudattanut kaivos- ja luonnonsuojelulain velvoitteita, vaikka tuomiotakaan ei olisi.
Soidensuojelu- ja lehtojensuojeluasetusten mukaiset luvat hakematta
Kemi-Tornion käräjäoikeuden tuomiossa todetaan (s. 19) myös seuraavaa:
”Soidensuojelu-asetuksen 4 §:n mukaan suojelualueella ovat sallittuja ne toimenpiteet, jotka ovat välttämättömiä muun muassa geologista tutkimusta tai malminetsintää varten edellyttäen, että siihen on saatu ympäristöministeriön lupa. Vastaavasti lehtojensuojeluasetuksen 5 §:n mukaan suojelualueella saa alueen perustamistarkoitusta vaarantamatta sen viranomaisen luvalla, jonka hallinnassa alue on muun muassa tehdä geologisia tutkimuksia ja etsiä malmeja. Mawson Energi AB:n puolesta ei ole haettu malminetsintään asetuksissa viitattuja lupia.”
Kesä-heinäkuussa 2014 Lapin luonnonsuojelupiiri tiedusteli Metsähallitukselta ja Ympäristöministeriöltä, onko Mawson Oy hakenut lehtojensuojelu- ja soidensuojeluase-tuksen mukaisia lupia malminetsintään. Kumpaakaan lupaa ei oltu haettu. Mm. Ympäristöministeriöstä ympäristöneuvos Aulikki Alanen kertoi 31.7.2014 lähetetyssä viestissään seuraavaa:
”Hei, ainakaan minun pöydälleni tai sähköpostiini ei ole tuollaista lupahakemusta toistaiseksi tullut. Olen kesän aikana ainoastaan keskustellut Mawsonin johtajan kanssa malminetsinnästä luonnonsuojelualueilla tai ohjelma-alueilla yleisesti, ja korostanut lupien ja niitä edeltävien lausuntojen ja kuulemisen tärkeyttä. Hän vaikuttaa olevan varsin tietoinen asioista ja lukenut TEM:n uuden oppaan huolella.”
Eli Mawsonilla ei ole ollut lehtojensuojelu- ja soidensuojeluasetuksen mukaisia lupia jatkoluvasta päätettäessä. Mm. luonnonsuojelulain 14 § mukaan suojelualueilla on sellaiset toimenpiteet sallittuja, jotka eivät vaaranna sen perustamistarkoitusta. Tukesin ja PSHaO:n olisi pitänyt tarkastella päätöksissään, ovatko suojelualueiden perustamistarkoituksen tavoitteet vaarantuneet.
Lainsäädännössämme ei ole määritelty, että soidensuojelu- ja lehtojensuojeluasetuksen mukaiset luvat pitää olla haettuna ennen kuin Tukes tekee kaivoslain mukaiset päätökset. Luontevinta kuitenkin on, että kokonaisuutta katsoo se viranomainen, jolle kaivosyhtiö osoittaa malminetsintähakemuksensa.
Hallintolainkäyttölain 33 pykälän mukaan valitusviranomaisen on hankittava viran puolesta selvitystä siinä laajuudessa kuin käsittelyn tasapuolisuus, oikeudenmukaisuus ja asian laatu sitä vaativat. Koska asialla on ennakkotapauksen luonne, olisi Pohjois-Suomen hallinto-oikeuden tullut selvittää, miten epäily luonnonsuojelurikoksesta oli edennyt oikeuskäsittelyssä ja onko muut luvat kunnossa.
TUKESIN MYÖNTÄMÄN JATKOLUVAN LUPAMÄÄRÄYKSISTÄ
Pohjois-Suomen hallinto-oikeus käy päätöksessään läpi ne määräykset, joihin Lapin luonnonsuojelupiiri on vaatinut muutoksia. Alla esitämme lisäperusteluita jatkoluvan lupamääräyksiin siltä varalta, että malminetsintälupa palautetaan Tukesille.
Tukes ja PSHaO eivät ole ottaneet monia yhteysviranomaisen Natura-arvioinnissa antamia ohjeita huomioon. ELY-keskus on todennut lausunnossaan mm., että Natura-selvityksessä ei ole tehty linnustoselvityksiä eikä saukkokartoituksia.
Kun otetaan huomioon, että lintujen pesintäaikanakin saa tehdä näytteenottoa (vaikkakaan ei-koneellista), on linnustoselvitys välttämätön. BirdLifen verkkosivulla kerrotaan mm., että valolaitteiden käyttö häiritsee lintuja. Lisäksi sivulla todetaan, että lintulajien ja -yksilöiden herkkyys ihmisen häirinnälle vaihtelee.
(http://www.birdlife.fi/lintuharrastus/havainnoi_huomaavaisesti.shtml).
Lisäksi ELY:n lausunnon mukaan myös kasvillisuuskartoitukset on tehty yleisellä tasolla ja, että vaikutuksia ei voi asianmukaisesti arvioida, koska kaikkea arvioinnin kannalta tarpeellista tietoa ei ole. Esimerkiksi kaikkia näytteenottomenetelmiä ja eri menetelmillä otettavien näytteiden määriä ei tiedetä tarkasti.
Lupamääräys 1 kohdat 2.1 ja 2.2
Sivulla 12 PSHaO käsittelee määräystä 1.2, vaikka LLSP ei ole valittanut em. kohdasta. LLSP valitti lupamääräyksen yhden kohdista 2.1 ja 2.2. Luonnonsuojelulain 65 §:n mukaisessa lausunnossaan (17.4.2014) Natura-arvioinnista Lapin ELY-keskus toteaa seuraavaa:
”Tämä tarkoittaa sitä, että näytteenotto MiniDrill-kairalla, Cobra-iskuvasaralla ja JKS4M-laitteistolla sekä lapiolla tehtävä moreeni- ja raskasmineraalinäytteenotto tulee suunnitella niin, ettei niiden yhteenlaskettu vaikutusalue ole kahta aaria suurempi.… JKS4M-laitteistoa käytettäessä on selvitettävä etukäteen reittien ja näytteenottokohtien kasvillisuus, jottei toiminnasta aiheudu haittaa luontodirektiivin liitteen II lajeille eikä muille huomionarvoisille lajeille. Vastaavasti kasvillisuus-kartoitukset on tehtävä alueilla, joille kohdistuu uranäytteiden tai maaperänäytteiden ottoa.”
PSHaO viittaa arviossaan, että maaperä- ja kallioperänäytteiden otto on kaivoslain 51 §:n 2 mom. mukaista, mutta ei perustele, miksi Tukesin ei ole tarvinnut ottaa huomioon ELY-keskuksen lausunnosta niitä kohtia jotka käsittelevät mm. MiniDrill-, Cobra-iskuvasara ja JKS4M-laitteistoa. Lisäksi Tukes väittää lupamääräys 1:n perusteluissa seuraavaa:
”Tässä päätöksessä sallituilla näytteenottomenetelmillä toteutettu malminetsintä on kaivoslain (621/2011) tavoitesäännöksen mukaisesti taloudellisesti tehokasta ja ekologiset vaikutukset huomioivaa.”
Ekologisia vaikutuksia ei oteta huomioon riittävästi, jos ei noudateta yhteysviranomaisen suosituksia.
Lupamääräys 2
PSHaO viittaa päätöksessään kaivoslain 14 ja 51 §:iin, mutta ei ota huomioon, että kaivoslain 3 §:n mukaan pitää seurannan täyttää myös luonnonsuojelulain velvoitteet. Lisäksi kaivoslain 11 §:ssä todetaan, että malminetsinnästä ei saa aiheutua mm. kohtuudella vältettävissä olevaa yleisen tai yksityisen edun loukkausta (1 mom), merkittäviä muutoksia luonnonolosuhteissa (2 mom 3 kohta) eikä harvinaisten tai arvokkaiden luonnonesiintymien olennaista vahingoittumista (2 mom 4 kohta). Kaivoslain esitöissä (HE 273/2009 vp, s. 81) todetaan 11 § 2 momentin 3 kohdan osalta seuraavaa:
”Luonnonolosuhteilla tarkoitetaan lähinnä alueen pohja- ja pintavesioloja, lämpö- ja kosteusoloja sekä kasvien kasvupaikkatekijöitä. Luonnonolosuhteisiin voidaan lukea myös osin eläinten lisääntymis- ja levähdyspaikat. Kyseeseen tulevat lähinnä merkittävät rauhoitettujen ja uhanalaisten lajien keskittymät, joita voi koskea luonnonsuojelulain mukainen hävittämis- ja heikentämiskielto.”
Seurantaa tulee laajentaa niin, että pyritään varmistamaan, ettei etsinnöissä tapahdu merkittäviä muutoksia ekosysteemeihin, uhanalaisiin lajeihin ja luontotyyppeihin pitkälläkään aikavälillä. Metsähallituksen Luontopalveluilla ja ELY-keskuksella on paras asiantuntemus määritellä, mitä tekijöitä pitää vähintään seurata.
Lupamääräys 4
Liitteessä 4 on Mawson Resourcenin tammikuussa 2013 julkaisema lehdistötiedote, jossa kerrotaan, että Romppaan alueelta on löydetty pintanäytteistä uraania maksimissaan 81.900 ppm:n pitoisuuksia. Liitteessä 5 on Talouselämän artikkeli, jossa kerrotaan, että ”Löytöjen keskimääräinen uraanipitoisuus 2 246 ppm eli paino-osuuden miljoonasosaa. Kaivostoiminta edellyttää, että malmin uraanipitoisuus on 1 000 ppm.” (Huom. korjaus edelliseen väitteeseen: Mawsonin lehdistötiedotteen mukaan keskimääräinen uraanipitoisuus on 3248 ppm). Säteilyturvakeskus antaa lausunnossaan vain ympäripyöreitä ohjeita ja jättää säteilylain soveltamisen malminetsintäyhtiölle eikä Tukeskaan anna tarpeellisia määräyksiä asiassa. Yhtiö ei ole raportoinut missään, miten se on käsitellyt em. korkeita uraanipitoisuuksia sisältävää maa-aineista ja kairaussoijaa.
Alueella on havaittu korkeita uraanipitoisuuksia ja syväkairaus tuottaa Natura-arvion (s. 19.) mukaan kivipölyä 500-1000 kg kairattua 100 m kohden (tähän mennessä on kairattu jo ainakin 8200 m). Joten hakemuksen yhteydessä olisi pitänyt jättää myös kaivoslain 13 §:n edellyttämä kaivannaisjätteen jätehuoltosuunnitelma (jota mm. Metsähallitus vaati lausunnossaan LIITE 2/sivu 10 YSL:n 86/2009 45 a §:n perusteella). PSHaO ei ole käsitellyt tätä kohtaa päätöksessään.
Lisäksi todettakoon, että ihmisen säteilysuojeluun liittyvä lausunto ei ole kaikin osin relevantti ympäristönsuojelun kannalta. STUK:n lausunnossa otetaan huomioon vain säteilyaltistus eikä uraanin ja toriumin kemiallista myrkyllisyyttä eliöstöihin. WHO:n suositusten mukaan uraanin haitallinen pitoisuus ihmiselle kemiallisesti alkaa tasolta 15 tai 30 mikrog/litra. Ympäristön kannalta turvallisen pitoisuuden yläraja voi EU SCHER tiedekomission (liite 6) ja Australian Trigger Valuen (liite 7) perusteella olla vain 0,1 tai 0,5 mikrog/l.
Lasse ja Mika Flöjt ovat selvittäneet Kuusamon Kouervaaran uraanialueen kairareikien aiheuttamaa saastumista. Rei’istä vuotaa merkittäviä uraanipitoisuuksia ja reikien ympäristöön kertyy sedimenttiä, jonka alfa-aktiivisuuden pitoisuus on tyypillisesti muutamasta tuhannesta jopa 30.000:een Bq/kg kuiva-ainetta, kun säteilyjätteen arviointinormi on 1000 Bq/kg. On ilmeistä, että uraanialueen kairaukset aiheuttaisivat muutoksia ja virtauksia pohjavesikerroksissa ja pohjaveden saastumista. Haitallista kairausjätettä jää reikiin ja reikien pinnat ovat reaktiivisia.
Hakemuksesta puuttuvat myös pohjavesiselvitykset. Lainsäädännön mukaan kaikki kallio- ja maaperän vesi on pohjavettä, joten sitä voidaan olettaa olevan myös tutkimusalueella. Hakemus itsessään olettaa, että pohjavesi voi olla paineellista lisäten riskejä sekä maan pinnalla, että sen alla. Koska pohjaveden saastuttaminen on Suomen ja EU:n lainsäädännössä ehdottomasti kielletty, tulee paljon uraania ja sen tytäraineita, toriumia, raskasmetalleja sekä arseenia sisältävän malmion kairaukset kieltää. Mikäli kairaus kuitenkin sallitaan, pitää ehdottomasti olla selvitys pohjaveden lähtötilanteesta sekä laadittava tarkkailuohjelma säteilyaltistuksen ja kemiallisen myrkyllisyyden arvioimiseksi.
Lupamääräys 5
Tukesin myöntämässä ensimmäisessä luvassa lupamääräyksessä 14. todetaan seuraavaa:
”Valtaajan on ennen tutkimustoimenpiteiden aloittamista toimitettava yksityiskohtainen tutkimussuunnitelma ELY-keskukselle ja Tukesiin. Valtaajan on neuvoteltava ELY-keskuksen kanssa tutkimustoimenpiteistä sen varmistamiseksi, ettei tutkimuksista aiheudu sellaisia vaikutuksia, jotka olisivat kiellettyjä luonnonsuojelu-lain 42 §:n 2 mom. tai luontodirektiivin liitteen IV (b) kasvilajeja koskevien Suomea velvoittavien säännösten nojalla.”
Tämä on hyvä lupamääräys ja olisi ollut suotavaa, että vastaavanlainen määräys olisi tullut myös jatkolupaan. Myös ELY-keskus edellyttää lausunnossaan, että kairauspisteet ja kulkureitit pitää suunnitella mm. niin, että luontodirektiivin liitteiden II ja IV lajien esiintymille ei aiheuteta häiriötä. Paras asiantuntemus tähän on vain ELY-keskuksella ja Metsähallituksen Luontopalveluilla.
Lupamääräys 7
Vakuudet pitäisi määritellä erilaiseksi sen mukaan toimitaanko suojelualueella, uraanipitoisella alueella tai esimerkiksi metsätalousalueella. Käräjäoikeuden päätöksestä voi todeta, että alueen ennallistaminen tulee maksamaan satoja tuhansia euroja. Kun lupamääräyksissä laitetaan tarpeeksi korkea pankkitalletusvakuus suojelualueelle, suhtautuu yhtiökin etsintätöihin erityisellä huolellisuudella.
Lisäksi mikäli kairauksia ei kielletä kokonaan, tulee uraanin läsnäolon vuoksi määrätä pintaveden ekologisten riskien ja pohjavesien saastumisriskin perusteella 100.000 euron vakuus jokaista kairausreikää kohden.
Lupamääräys 8
ELY:n lausunnon mukaan ”Kairanreiät tulee tulpata, jos niistä nousee maanpinnalle paineellista pohjavettä.” eli ELY ei ole rajannut tulpattavia kairareikiä pelkästään syväkairausreikiin. Kaikki kairausreiät on tulpattava heti kairauksen päätyttyä, ettei niihin putoa mm. pikkunisäkkäitä ja –lintuja. Viittamme myös lupamääräyksestä 4
Todettakoon vielä, että kairausputkien tulppaus on väliaikainen järjestely, joka toimii rajallisen ajan. Lisäksi maanpinnalla törröttävät putket ovat haitallisia ja voivat rikkoutua esim. lumisena aikana maastoajoneuvojen törmättyä niihin. Kaivannaisjäteasetuksen 190/2013 mukaan kaivannaisjätteistä ei saa tulla haitallisia pitoisuuksia viitaten vesipuitedirektiivin asetuksiin pitkänkään ajan kuluessa. Tämän perusteella kairareiät tulee täyttää tai sulkea varmuudella pysyvällä menetelmällä.
Lupamääräys 9
Viittaamme lupamääräyksen 5 perusteluihin. Tukesilla ei ole käytössään tietokantoja, joihin on merkitty uhanalaiset lajit ja luontotyypit ja Tukesilla ei ole yhtään ekologia tai biologia töissä, jotka ymmärtäisivät tiettyjen toimenpiteiden seurauksia ekosysteemeihin.
Lopuksi
Pohjois-Suomen hallinto-oikeus toteaa päätöksessään, että kaivoslaki ja laki julkisista kuulutuksista eivät edellytä kuulutuksen julkaisemista sähköisesti. Hyvän hallintotavan mukaisesti jokainen kuulutusasiakirja tulisi olla nähtävillä asianmukaisesti kaikkine liitteineen. Toistettakoon vielä, että Tukesin kuulutusasiakirjojen liitteestä puuttui kuulutuksen lisäksi myös osa ELY-keskuksen 17.4.2014 päivätystä lausunnosta. Asiakirjojen kysely erikseen eri viranomaisilta vie resursseja kaikilta toimijoilta.
Suomessa on jo jonkin aikaa kehitetty valtionhallinnon palveluja verkossa ja painopiste siirtyy enenevissä määrin sähköisiin palveluihin. Tätä korostetaan myös uudessa hallitusohjelmassa. Lapissa verkkopalvelujen merkitys kasvaa, koska etäisyydet ovat pitkät ja tieto on oltava tasavertaisesti kaikkien saatavilla. Lapin luonnonsuojelupiiri on perustettu suojelemaan luontoa ja ympäristöä. Jotta tätä voisi tehdä tuloksellisesti, tulee viranomaisten päätösten seuraaminen olla mahdollista myös verkossa.
Varaamme itsellemme oikeuden täydentää lausuntoamme myös jatkossa.
Rovaniemellä 18.6.2015
Lapin Luonnonsuojelupiiri ry:n puolesta
Tuomi-Tuulia Ervasti Tarja Pasma
puheenjohtaja sihteeri
LIITTEET
Pohjois-Suomen hallinto-oikeuden päätös 21.5.2015 nro 15/0182/1, diaarinro 10586/14/7203
Kemi-Tornion käräjäoikeuden tuomio luonnonsuojelurikoksesta 31.12.2014
Mawson Energi AB:n malminetsinnän jälkiä Rompaalla vuosina 2010-2011
Mawson Resources Limitedin lehdistötiedote 14.1.2013
Talouselämän lehtijuttu 15.1.2013 Mawson malmilöydöksistä
EU Scientific Committee on Health and Environmental Risks, SCHER report – Preliminary opinion on the environmental and health risks posed by depleted uranium
Australian mincos gov au: chapter 8.3.7. Detailed descriptions of chemicals