Valitus KHO:een Kemijoen vesistön tulvariskien hallintasuunnitelmasta
Korkein hallinto-oikeus
Päätös johon haetaan muutosta
Maa- ja metsätalousministeriön 18.12.2015 tekemä päätös Dnro 1411/448/2015 muistioineen: Tulvariskien hallintasuunnitelmien hyväksyminen vuosille 2016-2021 Kemijoen vesienhoitoalueelle.
Selvitys valitusajasta
Ministeriö ilmoittaa valitusosoituksessaan, että valitusaika päättyy 18.1.2016 klo 16.15 mennessä.
Selvitys valitusoikeudesta
Suomen luonnonsuojeluliiton Lapin piiri ry on alueellinen luonnonsuojelun edun valvoja, jolla on valitusoikeus alueen tulvasuunnitelmista.
Vaatimukset
Vaadimme, että korkein hallinto-oikeus palauttaa maa- ja metsätalousministeriön (MMM) Kemijoen vesistön tulvariskien hallintasuunnitelmasta tekemänsä päätöksen takaisin ministeriöön uudelleen käsittelyä varten, koska päätöksessä ei ole otettu huomioon riittävissä määrin tulvariskilain ja –asetuksen lisäksi hallinto-, SOVA-, vesienhoito-, vesi-, ja luonnonsuojelulakia. Lisäksi KHO:n pitäisi antaa jatkovalmisteluun sellaiset ohjeet, että Lapin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen (ELY) lausunto otetaan paremmin huomioon ja että MMM palauttaisi asian tulvariskiryhmään niin, että sen jääviydet poistetaan ja puolueettomuus varmistetaan.
Perustelut
Päätöksen epäselvyys ja keskeneräisyys
Suunnitelmassa ensisijaiseksi tulvasuojelutoimenpiteeksi on valittu ”tulvavesien pidättäminen vesistöalueella uudella säännöstelyaltaalla”. Suunnitelmassa todetaan, että altaan lopullinen paikka ratkaistaan maakuntakaavoituksella. Tällaisten eri päätösprosessien yhteen kytkennät eivät ole hyvää hallintotapaa ja sekoittavat asioita. MMM ei ole käsitellyt lainkaan muita ympäristöselostuksessa mainittuja allasvaihtoehtoja, joten jää epäselväksi, ovatko ne edelleen mukana Kemijoen vesistön tulvariskien hallintasuunnitelmassa.
Päätös on Kemihaaran altaan osalta muutenkin epäselvä. Se työntää ratkaisun toisen lain mukaan myöhemmin tehtävän päätöksen (maakuntakaavan) taakse. Asia olisi pitänyt kuitenkin tulvadirektiivinkin aikataulun takia ratkaista jo tässä päätöksessä. Koska ympäristöselostuksessa luetellun neljän altaan Natura 2000 -selvityksiä ei ollut tehty ajoissa, ne olisi pitänyt jättää tästä päätöksestä pois. Päätös olisi pitänyt tehdä ELY-keskuksen tulvariskiryhmään jättämässä eriävässä mielipiteessä esittämän toisen ensisijaisen vaihtoehdon (Kemijärven altaan kehittäminen) mukaisesti. Tavoitteet ja toimenpiteet tulee asettaa niin, että ne on realistista saavuttaa kaudella 2016-2021. Lisäksi on epäselvää mitä tälle päätökselle tapahtuisi kun maakuntakaava olisi ratkaistu.
Asian valmistelun muut puutteet hallintolain kannalta
Ympäristöselostuksessa mainittujen altaiden osalta asiaa ei selvitetty hallintolain mukaisella tavalla. Maa- ja metsätalousministeriö ei ole ohjannut ja valvonut Kemijoen tulvatyöryhmää niin, että sen kokoonpano olisi ollut puolueeton ja jäävitön ja, että Kemijoen vesistön tulvariskien hallintasuunnitelma olisi täyttänyt hyvän hallinnon tunnusmerkit. Suunnitelmaa laadittaessa olisi pitänyt ottaa huomioon myös muiden lakien asettamat velvoitteet ja tehdyt selvitykset sekä KHO:n aikaisemmat ratkaisut alueelta (Vuotos- ja Natura-päätökset).
Vesienhoitosuunnitelman vastaisuus
MMM:n päätöksen muistiossa todetaan seuraavaa: ”Tulvariskien hallinnan toimenpiteet on pyritty sovittamaan yhteen vesienhoidon ympäristötavoitteiden kanssa muun muassa siten, että on etsitty toimenpiteitä, jotka edistävät sekä tulvariskien hallinnan että vesienhoidon tavoitteita.” Väite on epätosi, koska suunnitelman luvussa 9.4 (Vesienhoidon tavoitteiden huomioiminen) taulukossa 29 (s. 74), todetaan, että suunnitelmassa valittujen toimenpiteiden yhteensopivuus vesienhoidon ympäristötavoitteisiin on säännöstelyaltaan osalta erittäin kielteinen. Myös 3.12.2015 hyväksytyssä Kemijoen vesienhoitoalueen vesienhoitosuunnitelmassa vuosiksi 2016-2021 todetaan luvussa 10.2.2 säännöstelyaltaan yhteensopivuus vesienhoidon ympäristötavoitteiden kanssa erittäin kielteiseksi. Siinä todetaan myös seuraavaa: ”Koska uusi säännöstelyallas estäisi vesienhoidon ympäristötavoitteiden saavuttamisen, tulisi mahdollisen allashankkeen täyttää vesienhoitolain 23 §:n mukaiset edellytykset ympäristötavoitteista poikkeamiseen.” Allashanke ei täytä em. pykälän vaatimuksia.
On myös huomattava, että tulvariskien hallintalaissa (620/2010) ei ole säädetty ympäristötavoitteiden poikkeamisesta. Tällöin on lähdettävä siitä, ettei poikkeaminen ole sallittua, vaan tulvariskien hallintasuunnitelmat on sovitettava yhteen vesienhoidosta säädetyn lain mukaisesti sekä noudattaen asiasta säädettyä direktiiviä (2000/60/EY) vesien hoidosta sekä siinä säädettyjen ympäristötavoitteiden kanssa.
Lisäksi on huomioitava, ettei edes ns. ”yleinen etu”, jota tämän suunnitelman laadinnassa on haettu avoimesta ja vuorovaikutteisesta suunnittelusta piittaamatta, ole peruste veden laadun heikentämiselle. Tulvariskien hallinnalla ei saa heikentää vesimuodostel-mien tilaa.
Luonnonsuojelulain vastaisuus
Suunnitelma vaikuttaa Natura 2000 -alueiden luonnonolosuhteisiin eikä sitä hyväksyttäessä ole ollut luonnonsuojelulain (LSL) mukaista Natura-arviointia. Päätöksessä mainittu toteamus, että Natura-arviointi tehdään osana Itä-Lapin maakuntakaavaa, ei ole lain mukainen sillä LSL edellyttää, että jo suunnitelmaa hyväksyttäessä on oltava Natura-arviointi. Suunnitelmaa ei voi miltään osin hyväksyä, koska tekstissä ja liitteissä on allassuunnitelma kirjoitettu myös muualla kuin vain Kemihaaran allas.
Ympäristöselostuksen puutteet ja ohittaminen päätöksenteossa
Kemihaaran allashankkeilla on vaikutuksia Perämerelle saakka, joten tulvatyöryhmän olisi pitänyt SOVA-lain perustella toimittaa hankkeesta tieto myös Ruotsin valtiolle, jotta se voi arvioida, haluaako se jättää mielipiteensä asiasta.
Ympäristöselostusta ei ole otettu huomioon toimenpiteistä päätettäessä. Selostus on jo riittävä osoittamaan Kemihaaran allashankkeen kielteiset vaikutukset luontoon, ihmisten terveyteen, maaperään, pinta- ja pohjavesiin, ilmastoon, muinaisjäännöksiin, maa- ja metsätalouteen, metsästykseen, kalastukseen, luonnontuotteiden keruuseen ja poronhoitoon yms. Näistä syistä hanke olisi pitänyt hylätä haitallisena jo ilman Natura-selvitystäkin.
Suunnitelman puutteet
Suunnitelmaa laadittaessa oli esillä metsätalouden ojitusten tulvaherkkyyttä lisäävä vaikutus ja sen lopettaminen, alimpien rakennuskorkeuksien nosto, Euroopan majavan palauttaminen valuma-alueelle, tulvapenkereiden rakentaminen Rovaniemelle 1/100 a tulvaan varautuen, sekä maankäyttö- ja rakennuslain muutosesitys, jossa tulvapenkereiden tekoa helpotettaisiin lain muutoksella siten, että yleisen tarpeen niin vaatiessa, rakennusvalvontaviranomainen voisi päättää penkereen rakentamisesta vaikka kaikilta maanomistajilta ei lupaa hankkeelle olisi. Nämä rakentavat ja ympäristötavoitteita tukevat esitykset on sivuutettu ja päämääränä on ollut luonnon tuhoaminen ja tulvahaitan siirtäminen siitä kärsimättömien osalle.
Päätöksen väärät perustelut
Suunnitelmassa sivulla 100 todetaan: ”Toimenpide on tarkastelluista vaihtoehdoista ainoa, jolle löytyy mahdollinen kiinnostunut toteuttaja ja rahoittaja, jolloin valtion, kuntien tai kuntalaisten rahoitusta ei todennäköisesti tarvita.” Tämähän ei pidä paikkansa, koska ensisijaiseksi menettelyksi on valittu myös penkereiden rakentaminen Rovaniemen tulvaherkille alueille. Lisäksi maakuntakaavoituksen yhteydessä tehty Natura-arviointi on tehty yhteiskunnan varoilla, koska Kemijoki Oy ilmoitti tulvatyöryhmässä, ettei se sitä rahoita. On yhteiskunnan varojen tuhlausta jatkaa yhtään pitempään Kemihaaran altaan tai minkään muunkaan tulva-altaan selvitystyötä.
Vaihtoehtojen riittämätön huomioon ottaminen
Suunnitelman sivulla 100 todetaan myös seuraavaa: ”Vaihtoehtona tarkasteltiin Kemijärven ylipadotusta. (ks. luku 9.1) Kemijärvi sijaitsee keskellä Kemijärven kaupunkia. Tulvaryhmä pitää parempana vaihtoehtona mittavien vesimäärien patoamista asumattomille alueille kuin aivan asutuksen tuntumaan. Tulvaryhmän näkemyksen mukaan keskellä kaupunkirakennetta patojen korottamisella olisi paitsi kiinteistöiden arvoon myös maisemaan, rantojen käyttöön ja uudisrakentamiseen liittyviä haitallisia vaikutuksia.” Tämäkään ei pidä paikkansa, koska patoturvallisuuslain edellyttämät patojen korotussuunnitelmat on jo aloitettu Kemijärven padoille (ks. suunnitelman liite 11: ELY-keskuksen eriävä mielipide).
Perustelut varautumisesta erittäin harvinaisiin tulviin puuttuvat
MMM on hyväksynyt automaattisesti, että suojautuminen erittäin harvinaisilta tulvilta myös asuinrakennusten suhteen (1/250 a tavoite) hyväksytään mikäli Kemihaaran altaan sallittavuus Rovaniemen ja Itä-Lapin maakuntakaavassa toteutuu (muistion sivu 4). MMM ei ole perustellut päätöksessään, miksi 1/250 a tavoite on perusteltavissa kuin muualla Suomessa ja Euroopassa asuinrakennusten tulvasuojelurajaksi on hyväksytty < 1/100 a.
Yhteenvetona
Maa- ja metsätalousministeriön päätöksessä ei ole mitenkään analysoitu ja perusteltu, miten Ylä-Kemijoen allashanke voisi toteutua kun ottaa huomioon kaikki edellä mainitut perustelut. Hankkeen toteutettavuutta ohjaavat muutkin lait kuin vain luonnonsuojelulain Natura-pykälät. Lisäksi MMM ei ole päätöksessään perustellut, miksi se ei ole ottanut asiatuntijaviranomaisen arvioita (ELY:n eriävä mielipide ja suunnitelman liite 10) huomioon asian lainmukaisuudesta päätettäessä.
Huomautus
Verkkosivulla löytyvästä linkistä, joka vie Kemijoen vesistöalueen tulvariskien hallintasuunnitelmaan vuosille 2016-2021 on laitettu seuraava teksti: Tämä tulvariskien hallintasuunnitelma on hyväksytty maa- ja metsätalousministeriössä joulukuussa 2015. Suunnitelmasta on tulossa julkaisu tammi-kuussa 2016. Tähän toteamme, että suunnitelma ei ole vielä lainvoimainen ja MMM ei ole hyväksynyt sitä kokonaisuudessaan.
Varaamme itsellemme oikeuden täydentää valitustamme myös jatkossa.
Rovaniemellä 18.1.2016
Suomen luonnonsuojeluliiton Lapin piiri ry:n puolesta
Tuomi-Tuulia Ervasti Tarja Pasma
puheenjohtaja sihteeri
LIITTEET
- MMM:n päätös 18.12.2015, Dnro 1411/448/2015
- MMM:n muistio 18.12.2015, Dnro 1411/448/2015: Tulvariskien hallintasuunnitelmien hyväksyminen vuosille 2016-2021