Lapin piirin lausunto Hannukaisen osayleiskaavaluonnoksesta
Kolarin kunta
Asia Lausunto Hannukaisen kaivosalueen päivitetystä osallistumis- ja arviointisuunnitelmasta sekä 2. osayleiskaavaluonnoksesta
Yleistä
Kiitämme saamastamme lausuntopyynnöstä. Katsomme, että nähtäville asetettu Hannukaisen kaivosalueen osallistumis- ja arviointisuunnitelma ei täytä maankäyttö- ja rakennuslain säännöksiä kaavoituksen vuorovaikutuksen järjestämisestä, koska sitä ei ole laadittu riittävän aikaisessa vaiheessa suhteessa kaavan vaikutusten arvioinnin toteuttamiseen.
Lisäksi katsomme, että Hannukaisen kaivosalueen osayleiskaavaluonnos ei myöskään täytä maankäyttö- ja rakennuslain yleiskaavan laatimiselle asetettuja vaatimuksia. Osayleiskaava on valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden, Tunturi-Lapin maakuntakaavan sekä yleiskaavan sisältövaatimusten vastainen. Osayleiskaavan vaikutukset on arvioitu puutteellisesti, joten niiden perusteella ei voi arvioida sitä, täyttääkö kaava maankäyttö- ja rakennuslain sisällölliset vaatimukset.
Osallistumis- ja arviointisuunnitelma
Kolarin kunnanhallitus päätti 21.11.2016 toteuttaa Hannukaisen kaivosalueen osayleiskaavan valmisteluvaiheen kuulemisen uudelleen ja asettaa nähtäville uuden kaavaluonnoksen yhtäaikaisesti päivitetyn osallistumis- ja arviointisuunnitelman (jälj. OAS) kanssa 6.1.- 6.2.2017. Tämä menettely on MRL:n näkökulmasta kyseenalainen, etenkin ottaen huomioon jäljempään esittämämme kriittiset huomiot kaavan vaikutusten arvioinnista.
Maankäyttö- ja rakennuslain keskeisenä lähtökohtana on vuorovaikutteisen suunnittelun turvaaminen. MRL 62 §:n mukaan ”kaavoitusmenettely tulee järjestää ja suunnittelun lähtökohdista, tavoitteista ja mahdollisista vaihtoehdoista kaavaa valmisteltaessa tiedottaa niin, että alueen maanomistajilla ja niillä, joiden asumiseen, työntekoon tai muihin oloihin kaava saattaa huomattavasti vaikuttaa, sekä viranomaisilla ja yhteisöillä, joiden toimialaa suunnittelussa käsitellään (osallinen), on mahdollisuus osallistua kaavan valmisteluun, arvioida kaavoituksen vaikutuksia ja lausua kirjallisesti tai suullisesti mielipiteensä asiasta.”
Hannukaisen osayleiskaavan kohdalla näin ei ole tapahtunut. Samanaikaisesti OAS:n kanssa on laitettu nähtäville myös kaavaluonnos, mikä ei anna osallisille tosiasiallista mahdollisuutta arvioida osayleiskaavan lähtökohtia, toteutettavien selvitysten riittävyyttä ja niiden kohdentamista. Ottaen huomioon hankkeen laajuuden ja monitahoisuuden, olisi välttämätöntä antaa osallisille riittävästi aikaa perehtyä osayleiskaavan tavoitteleman maankäytön suunnittelun päälinjauksiin jo ennen kuin kaavaluonnosta on tehty. Käytännössä on selvää, että kaavaluonnos sisältää jo keskeiset kaavoitukselliset valinnat, joita ei enää tulla muuttamaan. Se, että tämä hanke on ollut jo aiemminkin vireillä ja nyt käynnistynyt hankkeen vetäjän vaihduttua uudelleen, ei poista tai kavenna kunnan velvollisuutta huolehtia tämän yleiskaavan vuorovaikutusprosessista MRL:n edellyttämällä tavalla.
Vuorovaikutuksen näkökulmasta on keskeistä, että osallisilla on mahdollisuus riittävän aikaisin tutustua kaavoituksen tavoitteisiin, mahdollisiin vaihtoehtoihin sekä selvitysten ja vaikutusten arvioinnin tuloksiin. Siksi katsomme, että OAS:lle MRL:ssa asetetut vaatimukset jäävät Hannukaisen osayleiskaavan laatimisen osalta olennaisin osin täyttymättä, etenkin kun huomioidaan osayleiskaavan erittäin laajakantoiset ja merkittävät vaikutukset alueen ympäristön, erityisten luonnonarvojen sekä asukkaiden, kulttuurin ja elinkeinojen kannalta. Koska myös kaavan vaikutusten arviointi on ilmeisen puutteellista, kuten jäljempänä osoitamme, vuorovaikutusmenettely (ja OAS sen keskeisenä välineenä), on MRL:n näkökulmasta riittämätön.
Osayleiskaavaluonnos
Vaikutusten arvioinnin puutteellisuus
MRL 9 §:n mukaan ”kaavan tulee perustua kaavan merkittävät vaikutukset arvioivaan suunnitteluun ja sen edellyttämiin tutkimuksiin ja selvityksiin”. Tätä täsmennetään toteamalla, että ”kaavaa laadittaessa on tarpeellisessa määrin selvitettävä suunnitelman ja tarkasteltavien vaihtoehtojen toteuttamisen ympäristövaikutukset, mukaan lukien yhdyskuntataloudelliset, sosiaaliset, kulttuuriset ja muut vaikutukset. Selvitykset on tehtävä koko siltä alueelta, jolla kaavalla voidaan arvioida olevan olennaisia vaikutuksia.” Hannukaisen osayleiskaava ei täytä MRL 9 §:n vaatimuksia, sillä tehdyt selvitykset ovat selvästi puutteelliset.
Osayleiskaava pohjautuu varsin pitkälti YVA-menettelyssä tehtyihin selvityksiin. Kaavaselostuksessa todetaan (s. 36), että ”Hannukaisen kaivoshankkeen ympäristövaikutusten arviointimenettelyn yhteydessä on laadittu koko kaivoshankkeen vaikutusaluetta koskevat selvitykset, joita käytetään hyväksi yleiskaavan vaikutusten arvioinnissa.” Toinen asiakokonaisuuteen vaikuttava seikka on samaan aikaan käynnissä oleva kaivoksen ympäristölupaprosessi. Vaikka YVA-menettely ja ympäristölupaprosessi ovat sinänsä itsenäisiä, ne kytkeytyvät tiiviisti myös osayleiskaavan selvityksiin. Sekä YVA-menettelyssä että ympäristölupaprosessissa on käynyt ilmi niissä tehtyjen selvitysten puutteellisuus. Esimerkiksi ympäristölupaprosessissa lupaviranomainen (AVI) edellytti lupahakemuksen täydennystä 119 eri kohdan perusteella. Myös hankkeen kannalta aivan keskeisessä Natura-arvioinnissa on ollut merkittäviä puutteita ja ELY-keskus on edellyttänyt niihin täydennyksiä.
Osayleiskaavan vaikutusten arvioinnin osalta on erittäin merkityksellistä, että puutteellisilla selvityksillä on välitön vaikutus myös kaavaprosessiin, koska niitä hyödynnetään laajasti kaavan valmistelussa. Osayleiskaavaselostuksen pohjalta on selvää, että suuri osa kaavan vaikutusten selvityksistä perustuu muissa prosesseissa tehtyihin ja tehtäviin selvityksiin. Nämä selvitykset ovat puolestaan osoittautuneet merkittävällä tavalla riittämättömiksi ja osin myös virheellisiksi. Siten on ilmeistä, että osayleiskaavan vaikutuksia ei ole arvioitu MRL 9 §:ssä ja MRA 1 §:ssa edellytetyllä tavalla. Tämän seurauksena ei ole myöskään mahdollista arvioida, täyttääkö yleiskaava MRL 39 §:ssä edellytetyt yleiskaavan sisältövaatimukset.
Valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden (VAT) vastaisuus
Maankäyttö- ja rakennuslain (MRL) 22 §:ssä säädetään valtakunnallisista alueidenkäyttötavoitteista (VAT), jotka tulee ottaa huomioon alueiden käytön suunnittelussa (MRL 24 §). VAT:n yleisenä lähtökohtana on kestävä kehitys: ”Ekologisesti kestävä kehitys tarkoittaa kestävää energian ja luonnonvarojen käyttöä, ympäristökuormituksen sopeuttamista luonnon sietokykyyn, kestävää materiaalitaloutta sekä biologisen monimuotoisuuden säilyttämistä. Taloudellisesti kestävä kehitys edellyttää, että ratkaisujen tulee olla yhtä aikaa sekä taloudellisesti että ekologisesti järkeviä ja tehokkaita. Taloudellinen kestävyys merkitsee kansallisvarallisuuden säilyttämistä ja sen kartuttamisedellytysten luomista. Sosiaalisesti kestävä kehitys edellyttää kansalaisten hyvinvoinnin turvaamista ja yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden edistämistä. Kulttuurisen kestävyyden kannalta on tärkeää vaalia kansallisen kulttuuriperinteen alueellisia ominaispiirteitä.”
VAT:en mukaan (kohta 4.3) alueidenkäytöllä on myös edistettävä luonnonvarojen kestävää hyödyntämistä siten, että turvataan luonnonvarojen saatavuus myös tuleville sukupolville. Lisäksi alueidenkäytössä ja sen suunnittelussa tulee ottaa huomioon luonnonvarojen sijainti ja hyödyntämismahdollisuudet sekä edistää vesien hyvän tilan saavuttamista ja ylläpitämistä. Kaivostoiminnan sijoittamisen näkökulmasta on myös erityisesti huomioitava, että haitallisia terveysvaikutuksia tai onnettomuusriskejä aiheuttavien toimintojen ja vaikutuksille herkkien toimintojen välille on jätettävä riittävän suuri etäisyys (VAT 4.3.)
VAT:iin sisältyy myös Lapin tunturialueita koskevia erityistavoitteita (kohta 4.7), jotka edellyttävät, että alueidenkäytöllä edistetään Lapin tunturialueiden säilymistä luonto- ja kulttuuriarvojen kannalta erityisen merkittävinä aluekokonaisuuksina. Samalla on myös varmistettava, että asumisen ja elinkeinotoiminnan harjoittamisen edellytykset säilyvät. Alueiden erityispiirteet tulee tunnistaa ja alueidenkäyttö on sovitettava mahdollisimman tasapainoisesti yhteen poikkeuksellisten luonnonolojen, luonnon kestokyvyn ja kulttuuriarvojen turvaamiseksi. Alueidenkäytössä on myös tuettava luonnonoloihin sopeutuneiden omaleimaisten kylä- ja kulttuuriympäristöjen säilymistä ehyinä ja poronhoitoalueella tulee turvata poronhoidon alueidenkäytölliset edellytykset.
On ilmeistä, että maankäytöltään intensiivisessä ja vaikutuksiltaan pitkäaikaisessa kaivostoiminnassa on VAT:eet otettava erityisen tarkasti huomioon. Vaikka maakuntakaava on tässä suhteessa keskeisin kaavataso, VAT:eet vaikuttavat monin tavoin myös yleiskaavan laatimiseen. Nähtävillä ollut osayleiskaavaluonnos vaikuttaa erittäin haitallisesti Tornion-Muonionjoen vesistöalueeseen, koska se heikentää huomattavasti veden laatua ja tuhoaa äärimmäisen uhanalaisen meritaimenen kutualueet. Vaikka YVA-selostuksen vaihtoehdoista on valittu VE4, jossa vaikutukset pinta- ja pohjavesiin ovat pienemmät kuin muissa vaihtoehdoissa, myös VE4-vaihtoehto aiheuttaa mahdollisesti happoa tuottavia vesistöpäästöjä, jotka ovat erittäin haitallisia mm. vesieliöstöille. Siten osayleiskaava ei ole ekologisesti kestävä.
Osayleiskaavaluonnos ei myöskään ole taloudellisesti perusteltu, koska kaavoituksen mahdollistama kaivoshanke heikentää huomattavasti alueella toimivia muita elinkeinoja, kuten luontais-, poro- ja matkailuelinkeinoja. Hannukaisen kaivoshankkeen vaikutukset ovat huomattavasti haitallisempia kuin muualla Lapin kaivoshankealueilla, koska hankealue sijaitsee niin lähellä kansainvälisestikin tunnettuja matkailukeskuksia Ylläsjärveä, Äkäslompoloa ja Pallas-Yllästunturin kansallispuistoa. Kaivos- ja kaivoshankekuntien taloudellisten tunnuslukujen seuranta vuosilta 2011-2015 osoittaa myös (liite 1), ettei kaivoksilla ole kaivoskunnan taloudelle positiivista vaikutusta ainakaan kymmeneen vuoteen kaivoksen avaamisesta.
Kaaviokuva on yksi liitteessä 1 olleista tilastoista ja grafiikoista. Lähteenä on käytetty Kuntaliiton kunta.net -verkkopalvelun tilastoja.
Nykyinen kaivoslaki edellyttää, että kaikki taloudellisesti hyödynnettävissä olevat malmit hyödynnetään eikä jätetä jätekasoihin. Tämä johtaa siihen, että mikäli Hannukaisen malmiossa on tarpeeksi uraania, niin se tulee erottaa prosessissa ja myydä. Todettakoon vielä tähän, että vaikka uraani otetaan talteen, rikastushiekkaan jää kuitenkin 85 % malmin alkuperäisestä radioaktiivisuudesta.
Osayleiskaavaluonnos ei myöskään ole sosiaalisesti kestävä, koska kaavahanke ei turvaa etenkään lähiasukkaiden ja -yrittäjien hyvinvointia. Alueella toimivat eivät koe hanketta oikeudenmukaiseksi, koska se vaikuttaa merkittävästi omatarve- ja virkistyskalastukseen, luonnontuotteiden keruuseen, viihtyvyyteen, turvallisuuteen sekä fyysiseen ja psyykkiseen terveyteen. Lapissa taloudellista hyvinvointia on perinteisesti saatu monista lähteistä, kuten kotitarvekalastuksesta, -marjastuksesta ja -sienestyksestä. Alueen sammalnäytteissä on jo nyt nähtävissä vanhan Rautuvaaran kaivoksen pölyvaikutukset mm. raskasmetallikertyminä, joten on täysin oikeutettua olettaa, että uusi kaivos liikenteineen aiheuttaa laajalle alueelle merkittävät pölyämisestä aiheutuvat raskasmetallipäästöt. Tämä vaikuttaa olennaisesti lappilaisen perinteiseen keräys- ja kalastuskulttuuriin sekä tietenkin toimeentuloon.
Aiemmat kaivoshankkeet ovat myös osoittaneet, että korvaukset lähialueiden asunnonomistajille ja mökkiläisille ovat riittämättömiä. Muihin kaivoshankkeisiin verrattuna Hannukaisen kaivosalueen erityinen ongelma on myös happoa tuottava malmio, joka aiheuttaa mm. raskasmetallien ja uraanin liukenemista vesistöihin.
Tunturi-Lapin maakuntakaavan vastaisuus
Osayleiskaavan alue on Tunturi-Lapin maakuntakaavassa lähes kokonaan merkitty ET- ja EK-alueeksi eli kaivosalueeksi ja yhdyskuntateknisen huollon alueeksi. Maakuntakaavan tasolla ei kuitenkaan tarkastella kaavamerkintöjen vaikutuksia ekologiseen, taloudelliseen, sosiaaliseen ja kulttuuriseen kestävyyteen riittävän yksityiskohtaisesti. Tämä tehdään vasta alemman tason kaavoissa kuten yleis- ja asemakaavoissa.
Tunturi-Lapin maakuntakaavakartan aluekohtaisen määräyksen mukaan “kaivosalueen suunnittelussa tulee maakuntakaavan aluekohtaisen määräyksen mukaan ottaa huomioon lähialueen matkailu-, virkistys- ja luontoarvot. Lisäksi kaivostoiminta tulee suunnitella niin, että se ei Tornionjoen-Muoniojoen vesistöalueen Natura 2000 -verkostoon kuuluvalla alueella aiheuta merkittäviä päästöjä tai hydrologisia vaikutuksia tai muutenkaan merkittävästi heikennä alueen niitä luontoarvoja, joiden vuoksi se sisältyy Natura 2000 -verkostoon”.
Hannukaisen kaivosalueen osayleiskaavaluonnoksessa ei ole näitä määräyksiä ole riittävästi huomioitu. Tehtyjen selvitysten perusteella (Natura-selvitys ym.) niitä ei käytännössä edes voida ottaa huomioon, koska kaivoksesta aiheutuvat vaikutukset ovat erittäin haitallisia niin matkailulle, virkistystoiminnalle kuin luontoarvoillekin. Siten osayleiskaavaluonnos on maakuntakaavan vastainen.
Yleiskaavan sisältövaatimukset
Kuten edellä olemme jo todenneet, kaavan selvitykset ovat merkittävällä tavalla puutteelliset. Jo tehtyjen selvitysten pohjalta on kuitenkin nähtävissä, että osayleiskaavaluonnos on MRL 39 §:ssä asetettujen yleiskaavan sisältövaatimusten vastainen. Osayleiskaavan tarkoituksena on mahdollistaa Hannukaisen kaivoshankkeen toteuttaminen, mutta tarkoituksestaan huolimatta kaavassa tulee ottaa huomioon kaikki yleiskaavalle asetetut sisältövaatimukset. Osayleiskaavan luonnoksessa ei ole huomioitu MRL 39 §:ssä esimerkiksi yhdyskuntarakenteen toimivuudelle, taloudellisuudelle ja ekologiselle kestävyydelle ja ympäristöarvojen vaalimiselle asettuja vaatimuksia. Kaavaluonnos ei myöskään takaa mahdollisuuksia turvalliseen, terveelliseen ja eri väestöryhmien kannalta tasapainoiseen elinympäristöön ja asumiseen.
Kaivostoiminnasta aiheutuu ympäröivälle luonnolle, alueen asukkaille ja poronhoidon edellytyksille huomattavaa haittaa, joita ei ole kyetty yleiskaavassa poistamaan. Alueen luonnonolosuhteiden turvaamisen kannalta keskeinen yleiskaavan sisältövaatimus on maiseman ja luonnonarvojen vaaliminen (MRL 39.2 § kohta 8). Kaivoksen rakentamisen seurauksena alueen luontoarvot ovat vaarassa tuhoutua kokonaan. Selostuksessa esimerkiksi todetaan suoraan, että ”kaivosalueella sijaitseviin uhanalaisiin luontotyyppeihin kohdistuvat vaikutukset arvioidaan merkittäviksi”. Tätä kuitenkin jatketaan harhaanjohtavasti toteamalla, että ”uhanalaiset luontotyypit tulee huomioida maankäytön suunnittelussa, mutta niillä ei ole lainsäädännöllistä perustaa”. Totta on, ettei uhanalaisuudella ole välittömiä suoria oikeusvaikutuksia, mutta niiden on vakiintuneesti katsottu vaikuttavan mm. kaavojen sisältövaatimusten täyttymisen arviointiin: ”LSL 29 §:n voidaan katsoa jo sellaisenaan velvoittavan kaavapäätöksen tekijää, koska kaavan voidaan katsoa tältä osin olevan kaavan sisältövaatimusten mukainen” (Jääskeläinen – Syrjänen: Maankäyttö- ja rakennuslaki selityksineen 2010 s. 274). Siten on selvää, että alueella olevilla uhanalaisilla luontotyypeillä on tosiasiallisesti varsin suurta merkitystä arvioitaessa osayleiskaavan lainmukaisuutta. Erityisen harhaanjohtavaa on kuitenkin se, että kaavaselostuksessa annetaan ymmärtää luonnon palautuvan kaivostoiminnan jälkeen takaisin luonnontilaan: ”Kaivoksen sulkemisen jälkeen alueen arvioidaan palautuvan luonnolliseen tilaansa, jolloin elinympäristöjen ja lajien monimuotoisuus ovat verrattavissa seudun muihin vastaaviin alueisiin.” On täysin selvää että näin ei tule tapahtumaan, koska kaivostoiminta muuttaa ympäristöään erittäin laajasti ja kokonaisvaltaisesti.
Kaivoksen aiheuttamat päästöt ilmaan ja veteen aiheuttavat myös merkittävää terveysvaaraa alueen asukkaille, sillä kaivoksen lähistöllä on sekä vakituista että loma-asutusta. Selostuksessa terveysvaikutuksia on selvästi vähätelty: ”On ilmeistä, että kaivoshankkeen melusta ei aiheudu terveyshaittaa”. Myös terveyshaittojen lieventämiseksi esitetyt keinot, kuten pölyä ja melua estävät suojavallit, ovat täysin riittämättömiä.
Natura 2000 -arvioinnin puutteellisuus
Kaivostoimintaan varattu osayleiskaava-alue on ympäristölliseltä kannalta erityisen haavoittuva, sillä sen lähistöllä on useampia Natura 2000 -verkostoon kuuluvia alueita. Nämä asettavat kaavan valmistelulle erityisen huolellisuusvelvoitteen. Oikeudellisesta näkökulmasta tarkasteltuna Natura 2000 -verkostoon kuuluvat alueet asettavat erittäin tiukat vaatimukset kaavan ympäristöselvityksille ja ylipäätään kaavan toteuttamisedellytyksille. Kuten jo edellä olemme todenneet, kaavan selvitykset ovat täysin riittämättömät, mikä vaikuttaa kokonaisarviointiin. Hankkeesta tehty Natura-arvio on ollut huomattavan puutteellinen ja siihen on tehty mm. kahdesti lisätäydennyksiä ELY-keskuksen pyynnöstä, viimeksi 21.12.2016. Tässä vaiheessa on käytännössä mahdoton arvioida, millaiset hankkeen tosiasialliset vaikutukset Natura-alueisiin ovat. Siten osayleiskaavan hyväksymisedellytyksiä Natura 2000 -verkostoon mahdollisesti kohdistuvien vaikutusten osalta ei voida arvioida luonnonsuojelulain ja luontodirektiivin edellyttämällä tavalla.
On otettava erityisesti huomioon se, että luonnonsuojelulain 65 § edellyttää hankkeen tai suunnitelman aiheuttamien kokonais- ja yhteisvaikutusten asianmukaista arviointia. Tämä tarkoittaa samalla sitä, että arvioinnin tulee perustua riittäviin, kattaviin ja yksityiskohtaisiin selvityksiin mahdollisista Natura 2000-alueen luonnonarvoihin kohdistuvista vaikutuksista ja näiden vaikutusten seurauksista. Arvioinnin perusteella on voitava luotettavasti arvioida, heikentääkö kaavahanke merkittävästi Natura 2000-alueen luonnonarvoja. Mikäli selvitykset ovat riittämättömät, tätä arviointia ei voi tehdä.
On myös huomattava, että luonnonsuojelulain 65 §:ssä asetettuja hyväksymisen tai vahvistamisen edellytyksiä on arvioitava luontodirektiivin 6 artiklan 3 kohdan mukaisesti:
”Kaikki suunnitelmat tai hankkeet, jotka eivät liity suoranaisesti alueen käyttöön tai ole sen kannalta tarpeellisia, mutta saattavat vaikuttaa tähän alueeseen merkittävästi joko erikseen tai yhdessä muiden suunnitelmien tai hankkeiden kanssa, on arvioitava asianmukaisesti sen kannalta, miten ne vaikuttavat alueen suojelutavoitteisiin.
Alueelle aiheutuvien vaikutusten arvioinnista tehtyjen johtopäätösten perusteella toimivaltaiset kansalliset viranomaiset antavat hyväksyntänsä tälle suunnitelmalle tai hankkeelle vasta varmistuttuaan siitä, että suunnitelma tai hanke ei vaikuta kyseisen alueen koskemattomuuteen, ja kuultuaan tarvittaessa kansalaisia”.
Siten vaikutusten todennäköisyyttä ja niiden merkittävyyttä on arvioitava unionioikeuden keskeisen periaatteen, varovaisuusperiaatteen, näkökulmasta. Luontodirektiivin 6 artiklan 3 kohdan mukaisesti riittää jo todennäköisyys tai vaara siitä, että suunnitelma tai hanke vaikuttaa kyseiseen alueeseen merkittävästi. Sama koskee hankkeen hyväksymistä.
EU-tuomioistuin on täsmentänyt em. säännöksen tulkintaa tapauksessa C-127/02: ”Arviointi on tehtävä, jos objektiivisten seikkojen perusteella ei voida sulkea pois sitä, että kyseinen suunnitelma tai hanke vaikuttaa merkittävästi kyseessä olevaan alueeseen.” Tämä vaikuttaa myös varsinaisen arvioinnin ja sen tulosten esittämiseen. Tämä näkyy myös kyseisessä ratkaisussa C-127/02, jossa todettiin, että ”suunnitelma tai hanke voidaan hyväksyä vain sillä edellytyksellä, että toimivaltaiset kansalliset viranomaiset ovat varmoja siitä, ettei sillä ole haitallisia vaikutuksia kyseisen alueen koskemattomuuteen, kun otetaan huomioon suunnitelman tai hankkeen vaikutusten arviointia koskevat päätelmät. Jos suunnitelmasta tai hankkeesta kyseisen alueen koskemattomuudelle aiheutuvien haitallisten vaikutusten puuttuminen on epävarmaa, toimivaltaisen viranomaisen on kieltäydyttävä hyväksymästä sitä.”
Tässä valossa on ilmeistä, että MRL 9 §:n vastaisuuden ohella Hannukaisen kaivoshankeen ja sitä palvelevan osayleiskaavaluonnoksen Natura-arvioinnit eivät täytä myöskään luonnonsuojelulain ja luontodirektiivin asettamia vaatimuksia.
Yhteenveto
Hannukaisen osayleiskaavan osallistumis- ja arviointisuunnitelma sekä kaavaluonnos on valmisteltu puutteellisesti ja ne eivät täytä maankäyttö- ja rakennuslain vuorovaikutusmenettelylle ja kaavan sisällölle asetettuja vaatimuksia. Kaavaluonnos perustuu riittämättömiin ja osin myös virheellisiin selvityksiin, eikä kaavan lainmukaisuutta ole mahdollista tässä vaiheessa arvioida. Osallisilla ei ole myöskään ollut tosiasiallista ja riittävää mahdollisuutta osallistua kaavan valmisteluun tai arvioida kaavoituksen vaikutuksia MRL:n edellyttämällä tavalla.
Rovaniemellä 13.2.2017
Suomen luonnonsuojeluliiton Lapin piiri ry:n puolesta
Seppo Aikio Tarja Pasma
puheenjohtaja toiminnanjohtaja
LIITE Kaivos- ja kaivoshankekuntien kriittisiä taloudellisia tunnuslukuja 2011-2015