SLL Lappi: KHO vastine ”Kittilän kaivoksen jätevesien purkuputki”-asiassa

Korkein hallinto-oikeus

korkein.hallinto-oikeus@oikeus.fi

 

Viite

Vastaselityspyyntönne 3.9.2020 Diaarinumero 20642/03.04.04.04.33/2020

antaa vastaselitys Turvallisuus- ja kemikaaliviraston vastineen ja Agnico Eagle Finland Oy:n antaman vastineen johdosta.

Asia

Vastaselitys hallintoviranomainen Tukesin vastineeseen sekä kaivosyhtiö Agnico Eagle Finland Oy:n vastineisiin.

Määräaika

Alkuperäinen määräaika 30.9.2020.

Pyynnöstämme meille myönnettiin lisäaikaa 21.10.2020 saakka (Notaari Soili Tolvanen)

Vastaselityksen antaja

 

Suomen luonnonsuojeluliiton Lapin piiri ry

Lappi@sll.fi

Rovakatu 23, huone 219, 96100 Rovaniemi

Suomen Luonnonsuojeluliiton Lapin piirin ry:n yhteyshenkilöt:

Puheenjohtaja Seppo Aikio 040 015 6819

Varapuheenjohtaja Seppo Väinönheimo 0400 603 012

Toiminnanjohtaja Mika Flöjt +358 40 823 2443

Lue lisää toiminnastamme https://www.sll.fi/lappi

Piirin sähköposti: lappi@sll.fi tai lapinpiiri@gmail.com

 

Suomen luonnonsuojeluliiton Lapin piiri ry:n puolesta

 

varapuheenjohtaja Seppo Väinönheimo toiminnanjohtaja Mika Flöjt

Suomen luonnonsuojeluliiton Lapin piiri ry kiittää mahdollisuudesta vastaselitykseen valituslupahakemukseen ja valitukseen annettuihin vastineisiin, ja antaa vastaselityksensä luvanhakija kaivosyhtiö Agnico Eaglen vastineeseen sekä hallintoviranomainen Tukesin vastineeseen seuraavasti jaoteltuna:

VASTASELITYS VALITUSLUPAHAKEMUKSEEN ANNETTUIHIN VASTINEISIIN

– vastaselityksen yleiskuvaus

– vastaselitys valituslupahakemuksen yksityiskohtaisiin perusteluihin annettuihin vastineisiin

– vastaselityksen tiivistelmä

– vaatimukset

VASTASELITYS VALITUKSEEN JA VAATIMUKSEEN TÄYTÄNTÖÖNPANOKIELLOSTA ANNETTUIHIN VASTNEISIIN

– vastaselityksen yleiskuvaus

– vastaselitys vaatimusten yksityiskohtaisiin perusteluihin annettuihin vastineisiin

– vastaselityksen tiivistelmä

 

VASTASELITYS VALITUSLUPAHAKEMUKSEEN ANNETTUIHIN VASTINEISIIN

Vastaselityksen yleiskuvaus

Valituslupahakemuksessa katsoimme, että Yhtiö on käynnistänyt ympäristönsuojelu- ja vesilain mukaisen lupamenettelyn purkuputken rakentamiseksi ja käsiteltyjen jätevesien johtamiseksi Loukisen pääuomaan.

Katsoimme jo YVA-lausunnossamme kritisoineemme sitä, että kaivoksen laajennuksessa rakennettava purkuputken selvitys oli tehty ympäristövaikutusten arviointiprosessista erillisenä menettelynä.

Katsoimme myös, että kaivosyhtiön lupahakemuksessa TUKES:lle purkuputkilinjausta on sittemmin lisäksi muutettu (ks. valituksen perustelut). Luonnon monimuotoisuuden kannalta huomioitavista kohteista YVA:ssa esitetyn linjauksen alle jää uhanalaisia ja silmälläpidettäviä luontotyyppejä sekä suojellun lapinleinikin esiintymä, jonka hävittämiseen yhtiö on käynnistänyt luonnonsuojelulain 49 § mukaisen lupamenettelyn.

Valituksessa katsoimme lisäksi, että purkuputken rakentamisen vaikutusten arviointi tulee tarkastella osana koko kokonaisuutta, eikä siitä tule tehdä erikseen päätöksiä muutoksenhausta huolimatta.

Katsoimme, että purkuputken osalta ei YVA:ssa ollut tarkasteltu erillisiä hankevaihtoehtoja, vaan kaivosyhtiö esittää sen ympäristövaikutusten lievennyskeinona. Perusteluja väittämälle, sekä riittäviä ympäristön vaikutusten tarkasteluja purkuputken osalta ei kuitenkaan ole YVA:ssa esitetty. Katsoimme, että prosessivesien käsittelylaitoksen rakentaminen Suurikuusikon alueelle on ympäristön kannalta positiivinen investointi. On kuitenkin tarpeen edelleen tarkastella riskien ennaltaehkäisemiseksi mm. lisäpumppaamon tarvetta purkuputken varteen tai jätevesien lisäpuhdistusvaihtoehtoja. Käsitellyt prosessivedet (joissa on haitta-aineita) aiotaan johtaa putkella Loukisen pääuomaan, josta ne joutuvat suoraan Natura 2000-asetuksella suojeltuun Ounasjokeen. Purkuputkella halutaan siis siirtää kaivosvesien kuormittaman Seurujoen sijaan haittavaikutukset suoraan Ounasjokeen.

Katsoimme, että koska YVA-selostuksessa todetaan purkuputken rakentamisvaiheen vaikutusten kuuluvan haettavan hankkeen merkittävimpiin vaikutuksiin, olisi purkuputken tullut olla mukana varsinaisissa arvioitavissa vaihtoehdoissa. Tällaista uutta rakennelmaa ei voi pitää pelkästään hankkeen lievennyskeinona, koska se itsessään aiheuttaa myös merkittäviä ympäristövaikutuksia, vesiluonnolle mm. uhkia erittäin uhanalaisille ja vaarantuneille vaelluskalakannoille sekä maalla purkuputken rakentamisalueella uhanalaisille ja silmälläpidettäville luontotyypeille ja luonnonsuojelulailla suojelluille lajeille.

Yleisesti vastaselityksenä luvanhakijan vastineeseen katsomme, että luvanhakija Agnico Eagle vastineessaan kappaleessa 6 lausuu:

”Yhtiö vaatii, että korkein hallinto-oikeus hylkää SLLP:n valituslupahakemuksen sekä valituksen täytäntöönpanon kieltämistä koskevine vaatimuksineen perusteettomina. SLLP ei ole valituslupahakemuksessaan esittänyt sellaisia seikkoja, joiden nojalla valituslupa tulisi oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain (808/2019) 11 §:n mukaisesti myöntää tai joiden nojalla kaivoslain 169 §:n mukainen täytäntöönpano muutoksenhausta huolimatta olisi keskeytettävä.”

Katsomme luvanhakijan viittauksen lain (808/2019) 11 §:ään oleellisen tärkeäksi, koska kyseinen 11 § käsittelee ’Asiakokonaisuuden yhdessä käsitteleminen hallinto-oikeudessa’.

Vastaselityksenä toteamme, että valituslupahakemuksessamme sekä valituksessamme KHO:lle useassa kohdin viittaamme siihen, ettei luvanhakija lupahakemuksessaan eikä hallintoviranomainen Tukes lupapäätöksissään ole käsitellyt luvanhakijan tosiasiallista hankekokonaisuutta kokonaisuutenaan, vaan hakija hakemuksissaan, yhteysviranomainen YVA-lausunnoissaan ja hallintoviranomainen Tukes on käsitellyt kutakin luvanhakijan lupahakemuspalasta erillisenä hakemuspalasena ilman hankekokonaisuuden vaikutusten arviointia ja hakemuspalasen liittymistä ja vaikutuksen arvioimista siihen hankekokonaisuuteen.

Valituslupahakemuksessa katsoimme myös, että hallinto-oikeus valituksenalaisessa päätöksessään ei ole käsitellyt hankekokonaisuutta kokonaisuutenaan, eikä myöskään ole ottanut kantaa yhdessä käsittelemisen periaatteeseen.

Erikseen lausumme kantanamme, ettei kyseisen luvanhakijan Kittilän kaivoshankekokonaisuuden käsitteleminen kokonaisuutena ole riippuvainen uudesta laki oikeudenkäynnistä hallintoasioissa 11 §:n voimaantulosta, vaan sellainen vaikutusten arvioiminen kokonaisuutenaan olisi pitänyt toteuttaa jo muiden voimassa olevien lakien velvoittamana. Viittaamme erityisesti perustuslain takaamiin ympäristöperusoikeuksiin ja asianosaisten oikeussuojan turvaamisvelvoitteisiin sekä kaivoslain 1 §:ään, 51 §:ään, 52 §:ään ja 48 §:ään.

Katsomme myös, että luvanhakija vastineessaan kappaleessa 6 viittaa perusteettomasti kaivoslain 169 §:ään, väittäen tosiasioiden vastaisesti, että valituslupahakemuksessa ja valituksessa ei olisi esitetty seikkoja, joiden perusteella täytäntöönpano muutoksenhausta huolimatta olisi keskeytettävissä.

Edellä kuvattuihin perusteisiin viitaten katsomme, ettei luvanhakija vastineensa kappaleen 6 lausumallaan osoita valituslupahakemuksemme perusteluita perusteettomiksi tai virheellisiksi, jonka vuoksi pidämme valituslupahakemuksemme täysimääräisesti voimassa.

Yleisesti vastaselityksenä hallintoviranomainen Tukesin vastineiseen lausumme, että hallintoviranomainen Tukes vastineessaan lausuu yleisluontoisesti tarkemmin yksilöimättä, kuin valituksessamme ei olisi esitetty riittäviä perusteita valitukselle, kuin kuulutusmenettelyvirheitä ei olisi, kuin vaatimuksillamme ei olisi oikeudellista merkitystä, ja kuin luonnonsuojelulliseen ja vesi- ja ympäristön tilaan vaikuttavissa asioissa ei yhdistyksellämme olisi valitusoikeutta.

Vastaselityksenä hallintoviranomainen Tukesin vastineeseen lausumme, että väittäessään ettei Suomen luonnonsuojeluliiton Lapin piiri ry:llä olisi asiassa valitusoikeutta, osoittaa hallintoviranomainen Tukes toimineensa ja edelleenkin toimivansa perustuslain, hallintolain ja kaivoslain 1 §:n sekä 165 §:n 1 momentin kohdan 2) vastaisesti, ja siten vastineellaan osoittaa valituslupahakemuksemme perusteet oikeaksi, minkä vuoksi pidämme valituslupahakemuksemme täysimääräisesti voimassa.

Perustelemme vastaselityksemme kohdassa ’vastaselitys valituslupahakemuksen yksityiskohtaisiin perusteluihin annettuihin vastineisiin’.

 

Vastaselitys valituslupahakemuksen yksityiskohtaisiin perusteluihin annettuihin vastineisiin

1. Valituslupahakemuksen kohdan 1 perustelut ’Päätöksessä ei ole tehty riittävällä laajuudella kaivoslain mukaan välttämättömien luontovaikutuksien ja YVA-selvityksiä, vaan vaikutukset on selvitetty 3.5-4 km matkalla eri alueelle.’

Katsoimme että ratkaistavaksi tulee, kuuluuko vaikutukset selvittää haettavan hankeen toiminta-alueella vai voinko ne tosiaan määrittää järjenvastaisesti toisella alueella.

Katsoimme tässä kohdin hallintoviranomainen Tukesin tehneen ilmeisen virheen, kun se ei tarkistanut tai korjauttanut virheellisesti esitettyä reittiä suhteessa YVAssa esitettyyn.

Katsoimme valituslupahakemuksen kohdan 1. perusteluissa, että:

Päätös johtaisi yleisten ja yksityisten luontoetujen loukkaamiseen, sekä ympäristöriskeihin kaivettaessa putkea suohon.

Hallinto-oikeus ei perustele miksi se on jättänyt huomiotta ristiriidan YVAn alueen ja putken reitin välillä. Mahdollisesti oikeus erehtyi johtuen väitteestä, että putken pituus on lisääntynyt 150 metriä, mutta että tämä sovitaan eri prosessissa. Pituuden lisääntyminen voi olla totta, mutta se ei poista kiistatonta ja myönnettyä tapahtunutta paikan siirtymistä suurelta osin johtuen kotkanpesästä ja toisaalta maanomistajien vaatimuksista.

Päätös mahdollistaa putken jättämisen maaperään ja siitä johtuvat luonto- ja ympäristövahingot, joiden varalta ei ole määrätty vakuutta, vaan sen määrääminen on jätetty ympäristölupapäätökseen. On kuitenkin mahdollista, että hanke joutuu vaikeuksiin ennen kuin ympäristölupa myönnetään eikä hakija silloin pysty korvaamaan putken poistoa.

Katsomme, että luvanhakija vastineensa kappaleen 6 perusteettoman väittämänsä lisäksi väittää perusteettomasti vastineensa kappaleessa 7, että:

”Kaivoksen toiminnan laajentamista koskeva YVA-selostus on valmistunut marraskuussa 2016. Laaditussa YVA-selostuksessa on tarkasteltu rikastamon syötemäärän sekä NP-rikastushiekan varastointikapasiteetin kasvattamista. Arviointiselostuksessa on tarkasteltu lisäyksenä ohjelmavaiheessa myös purkuputken rakentamista Loukisen pääuomaan Sotkajoen yhtymäkohdan alapuolelle. YVA-ohjelmavaiheen jälkeisestä muutoksesta keskusteltiin yhteysviranomaisen kanssa maaliskuussa 2016. Yhteysviranomaisen näkemyksen mukaan esitetyt muutokset voitiin toteuttaa selostusvaiheessa, eikä perusteita ohjelmavaiheen uudelleen kuuluttamisele ollut. Muutoksista tiedotettiin myös sidosryhmille Kiistalan ja Lintulan kyläyhdistysten kokouksissa sekä ylimääräisessä ohjausryhmän kokouksessa toukokuussa 2016 sekä syyskuussa 2016.”

Vastaselityksenä luvanhakijan vastineeseen katsomme, että luvanhakija edellä kuvatulla lausumallaan todistaa laatineensa hankekokokonaisuutensa liittyvän YVA-selostuksen jo marraskuussa 2016 koskien kaivosluvan muuttamista rikastamon toiminnan ja rikastushiekan käsittelyjen kasvattamista. Luvanhakija myöntää, että arviointiselostuksessa lisättiin ”tarkastelu” purkuputken rakentamiseksi Loukisen pääuomaan, minkä katsomme tehdyn siten, ettei asianosaisille ollut esitetty arviointiperusteita ohjelmavaiheessa eikä siten ohjelmavaiheessa lausumismahdollisuutta arviointiperusteisiin.

Katsomme, että luvanhakija todistaa lausumallaan, että on tehnyt YVA-ohjelmaansa muutoksia vain ”keskustelemalla” yhteysviranomaisen kanssa maaliskuussa 2016. Viittaamme valituslupahakemuksemme kohdan 2. ’kuulutus- ja kuulemisvirheistä’ yksityiskohtaisiin perusteluihin, ja katsomme luvanhakijan lausumallaan myöntävän näin tapahtuneen.

Katsomme, ettei yhteysviranomaisen hanketietosivustolla ole merkitty luvanhakijan mainitsemia käytyjä viranomaisneuvotteluja eikä esitetty niiden pöytäkirjoja. Katsomme myös, ettei hallintoviranomainen Tukes ole hankkeen kuulutusasiakirjoissaan eikä lupapäätöksessään selostanut hankkeesta käytyjä viranomaisneuvotteluja eikä niiden pöytäkirjoja.

Katsomme myös, ettei hallinto-oikeus valituksenalaisessa päätöksessään ole viitannut YVA-vaiheessa, lupahakemusvaiheessa tai lupapäätösvaiheessa käytyihin viranomaisneuvotteluihin eikä niiden pöytäkirjoihin.

Katsomme ettei luvanhakija vastineessaan osoita valituslupahakemuksemme kohdan 1. perusteluita perusteettomiksi tai virheellisiksi, jonka vuoksi pidämme valituslupahakemuksemme tältä osin täysimääräisesti voimassa.

Katsomme, että luvanhakija vastineensa kappaleessa 11. lausunnollaan todistaa, että YVA-selostuksen jälkeen purkuputkilinjausta on muutettu, eikä muutetulta osalta luontoselvityksiä ole tehty YVA-selostukseen liittyen, vaan pelkästään hakijan toteuttamana:

”YVA-menettelyn jälkeen on lisäksi tehty linjausmuutos Nivala-tilan osalta (kuvat 2 ja 3, kuva 3 vastaa toteutunutta linjausta). Pöyry Finland Oy:n lausunnon (liite 3) mukaisesti siirtoalueelta on purkuputkilinjauksen luontoselvityksen yhteydessä tarkistettu uhanalaisten lajien esiintymätiedot (Eliölajit-tietokanta, SYKE 28.6.2016). Alueelta ei ole dokumentoitu tietoja huomioitavista lajihavainnoista. Siirtoalueelle ei sijoitu arvokkaita luontotyyppejä, eikä alueelta ole viitteitä Kittilän seudulla tavanomaista runsaampana esiintyvästä lehto- ja lettokasvillisuudesta, joille usein keskittyy huomioitavia lajiesiintymiä.”

Vastaselityksenä luvanhakijan vastineen kappaleeseen 11. lausumme, ettei luvanhakija vastineessaan osoita valituslupahakemuksemme kohdan 1. perusteluita perusteettomiksi tai virheellisiksi, vaan osoittaa ne oikeiksi, jonka vuoksi pidämme valituslupahakemuksemme tältä osin täysimääräisesti voimassa.

Vastaselityksenä hallintoviranomainen Tukesin vastineeseen toteamme, että Tukes lausuu yleisluontoisessa vastineessaan tarkemmin yksilöimättä, että:

”Edellä lausuttuun viitaten kaivos-, luonnonsuojelu- ja hallintolain soveltamisen osalta valittaja ei ole esittänyt sellaisia seikkoja, etta lain soveltamisen kannalta muissa samanlaisissa tapauksissa tai oikeuskäytännön yhtenäisyyden vuoksi on tärkeätä saattaa asia korkeimman hallinto-oikeuden ratkaistavaksi.”

Katsomme, ettei hallintoviranomainen Tukes vastineessaan osoita tämän käsiteltävän valitusasian perusteena olevaa hallintopäätöstään ja hallintopäätösmenettelyään lainsäädännön mukaisesti tehdyksi, vaan esittää perustelukseen, että:

”Pohjois-Suomen hallinto-oikeuden päätös on perusteiltaan selkeä ja perustuu kaivos-, luonnonsuojelu- ja hallintolain vakiintuneisiin tulkintoihin. Valittaja on toistuvasti valittanut Pohjois-Suomen hallinto-oikeuteen kaivoslupa-asioiden kuulutuksiin liittyvistä asioista. Valitukset ovat kerta toisensa jälkeen hylätty. Valittaja on myös valittanut toistuvasti kaivosviranomaisen lupiin liittyvistä yleisten ja yksityisten etujen määräyksistä ja valitukset on aina hylätty. Sama koskee YVA-lausuntoihin kohdistettuja väittämiä ja valituksia.”

Katsomme, että hallintoviranomainen Tukes vain väittäessään lupaharkintamenettelynsä perustuvan aikaisempaan vakiintuneeseen menettelyyn ja kuin siihen perustuen lupaharkintamenettely olisi ilman tarkempaa selvitystarvetta lainsäädännönmukainen, ja jättäessään vastineessaan selostamatta lupahakemuksen vireilletuloa, viranomaisneuvotteluja asian johdosta, lupahakemuksen kuulutusmenettelyä, luvan myöntämisedellytysten selvittämistä, luvanhakijan laajan hankekokonaisuuden selvittämistä, purkuputken liittymistä hakijan laajaan hankekokonaisuuteen ja purkuputken linjauksen muuttuneiden reittien luontoarvojen selvittämisiä sekä valitusoikeuksia kaivoslain alaisiin päätöksiin, ei hallintoviranomainen Tukes ole vastineessaan pyrkinyt laki oikeudenkäynnistä hallintoasioissa 37 §:n velvoitteen mukaisesti myötävaikuttamaan asian selvittämiseen sen oikeudellisen luonteen edellyttämällä tavalla.

Katsomme, ettei hallintoviranomainen Tukes vastineessaan osoita valituslupahakemuksemme kohdan 1 yksityiskohtaisia perusteluja perusteettomiksi tai virheellisiksi, jonka vuoksi pidämme valituksemme tältä osin täysimääräisesti voimassa tässä kuvatuin lisäperusteluin.

2. Valituslupahakemuksen kohdan 2 perustelut ’Päätös käsittää kuulutus- ja kuulemisvirheitä, jotka loukkaavat räikeästi järjestöjen kuten Luonnonsuojelupiirin ja kansalaisten kuulemisoikeuksia.’

Valituslupahakemuksen kohdassa 2 katsoimme, että:

Tukes on myöntänyt karttojen heikkolaatuisuuden. Tämä yhdistettynä virheelliseen reittiin tekee lausunnonantajille, asianosaisille ja yhdistyksille lausumisen mahdottomaksi. Merkittävästi väärän alueen YVAn esittäminen päätöksen perusteluksi muodostaa myös ilmeisen kuulemisvirheen. YVAa ei ollut edes liitteenä. Viittaukset ELY-keskuksen merkittävästi toista aluetta koskevaan YVAan ovat myös harhaanjohtavia.

Luvan kartan ja kiinteistötietojen ja YVAn kartan ja kiinteistötietojen kanssa ei voinut tietää mihin putki oli tarkoitettu. Luvassa väitettiin virheellisesti, että YVA ja kartoitukset olisi tehty luvan putkilinjalle. Tukes totesi, että kartat olivat epäselviä, mutta että siltä olisi voinut saada tarkempia karttoja.

Hallinto-oikeus ohitti kiinteistönumerosotkun sillä virheellisellä perusteella, että Lapin piiri ei ollut asianosainen kiinteistöjen suhteen, vaikka piiri on kuitenkin asianosainen kiinteistöillä sijaitsevan putkireitin luontoarvojen suhteen.

Käsittely on kestänyt pitkään ja epäilemme, että meille ei ole suotu vastine mahdollisuutta kaivosyhtiön ja viranomaisten kaikkiin esityksiin asiassa.

Katsomme, että luvanhakija vastineessaan kappaleessa 7 tunnustaa purkuputkireittiä muutetun YVA-selostuksen jälkeen.

Katsomme, että luvanhakija vastineessaan kappaleessa 10 tunnustaa, että purkuputkilinjausta on YVA-selostuksen jälkeen muutettu ”yhteistyössä ELY-keskuksen ja metsähallituksen kanssa.”

Luvanhakija lisäksi lausuu, että putkilinjausta on päivitetty lintuhavaintojen vuoksi ympäristölupavaiheessa viranomaisten kanssa käytyjen keskustelujen pohjalta, sekä Palvasenvuoman osalta luontokartoitusta täydennytty ympäristölupamenettelyn aikana.

Vastaselityksenä luvanhakijan vastineen kappaleeseen 10. lausumme, ettei luvanhakija vastineessaan osoita valituslupahakemuksemme kohdan 2. perusteluita perusteettomiksi tai virheellisiksi, vaan päinvastoin osoittaa että Århusin sopimuksen mukaisen kansalaisten tiedonsaantioikeuden turvaksi laaditun YVA-menettelyn jälkeen on hakija usein eri tavoin muuttanut suunnitelmaansa ja tarpeellisia selvityksiään ”keskustellen ja neuvotellen” yhteysviranomaisen ja lupaviranomaisten kanssa siten, etteivät asianosaiset ole saaneet tietoa eikä lausumismahdollisuutta niihin neuvonpitoihin eikä edes todellista muutoksenhakumahdollisuutta oikeussuojansa turvaamiseksi, koska kyseisiä neuvotteluja pöytäkirjoineen ei ole lupahakemukseen eikä lupapäätökseen liitetty.

Katsomme, että luvanhakija vastineensa kappaleessa 12. lausuu harhauttavasti:

”Vastoin SLLP:n väitteitä vaihtoehtoinen putkilinjaus on esitetty myös YVA-selostuksessa, eikä yhteysviranomainen ole nähnyt tarvetta arviointiselostuksen täydentämiselle reitin siirtämisen yhteydessä tai kaivos- ja ympäristölupamenettelyjen yhteydessä antamissaan lausunnoissa.

Myös ympäristölupaviranomainen on katsonut YVA-menettelyn riittäväksi ja lain mukaiseksi myöntäessään hankkeelle ympäristö- ja vesitalousluvan. SLLP:n vaatimus YVA-menettelyn täydentämisestä on siten paitsi perusteeton, myös ympäristön- ja luonnonsuojelusta vastaavien viranomaisten näkemyksen vastainen.”

Vastaselityksenä luvanhakijan vastineessaan kappaleessa 12 lausumaan katsomme, että luvanhakija vastineessaan pyrkii tahallisesti sekoittamaan kaivoslain alaisen kaivospiirin apualueen laajentamiseen liittyvät YVA-selvitykset lupahakemuksineen ja lupapäätöksineen vesilain alaisen ympäristöviranomaisen lupapäätöksiin, jotka koskevat kyseisen kaivosjätevesiputken jokien alituksia.

Katsomme, ettei luvanhakija vastineensa kappaleella 12 osoita valituslupahakemuksemme kohtaa 2. perusteettomaksi tai virheelliseksi, vaan päinvastoin tahallisen harhauttavalla selityksellään osoittaa valituslupahakemuksemme tältä osin perustelluksi ja oikeaksi, jonka vuoksi pidämme valituslupahakemuksemme tältä osin täysimääräisesti voimassa.

Katsomme, että luvanhakija vastineensa kappaleessa 16 lausuu harhauttavasti:

”Yhtiön apualuetta koskevasta kaivoslupahakemuksesta on kuulutettu asianmukaisesti Tukesin Rovaniemen toimipaikan ilmoitustaululla sekä internet-sivuilla, Kittilän kunnan ilmoitustaululla sekä Lapin Kansassa. Kuulutuksen liitteinä ovat olleet hakemus itsessään, Tukesin laatima yhteenveto, yhteysviranomaisen lausunto Natura-arvioinnista, maankäyttöselvitys, purkuputkilinjauksen tekniset suunnitelmat sekä selvitys yleisten ja yksityisten etujen turvaamisesta. Kiinteistön omistajille on lisäksi ilmoitettu kirjeitse purkuputkisuunnitelman sijoittumisesta heidän omistamilleen kiinteistöille.”

Vastaselityksenä luvanhakijan vastineen kappaleessa 16 lausumaan katsomme, että luvanhakija lausuu harhauttavasti, kuin lupahakemuksen kuulutuksen tarkoitus ja asianmukaisuus olisi toteutettu, jos se on kuulutettu tietyissä paikoissa, ja kun kuulutuksen liitteinä ovat olleet ”hakemus itsessään, Tukesin laatima yhteenveto, yhteysviranomaisen lausunto Natura-arvioinnista, maankäyttöselvitys, purkuputkilinjauksen tekniset suunnitelmat sekä selvitys yleisten ja yksityisten etujen turvaamisesta. Kiinteistön omistajille on lisäksi ilmoitettu kirjeitse purkuputkisuunnitelman sijoittumisesta heidän omistamilleen kiinteistöille.”

Katsomme vastoin luvanhakijan kappaleessaan 16 luomaa mielikuvaa, että lupahakemuksen kuulutusmenettelyn tarkoituksena on antaa asianosaisille riittävät ja luotettavat tiedot lupahakemuksen kohteena olevan hankekokonaisuuden asianosaisten elinpiiriin kohdistuvista vaikutuksista, jotta asianosaiset voivat niihin riittäviin selvityksiin perustuen lausua kantansa lupahakemukseen hakemuksen kuulutusvaiheessa.

Katsomme, että valituksessamme hallinto-oikeudelle ja valituslupahakemuksessa KHO:lle olemme osoittaneet, ettei hallintoviranomainen Tukes hankkeen kuulutusasiakirjassa:

– osoittanut varmistuneensa hakijan lupahakemuksen lainmukaisuudesta,

– selosta hakijan tosiasiallista hankekokonaisuutta Kittilän Suurikuusikon kaivospiirin ja sen ympärillä voimassa olevine useine lupineen ja käsittelyssä olevine useine hakemuksineen, eikä selosta tämän käsittelyssä olevan kaivospiirin apualueen kaivoksen jätevesien johtamiseksi uuteen purkupaikkaan liittymistä tuohon hakijan Suurikuusikon kaivoksen toiminnan laajentamiseen ja kaivospiirin ympärillä olevaan laajaan hankekokonaisuuteen, minkä selostuksen poisjättämismenettelyn tarkoituksena katsomme olevan estää kaivoslain 48 §:n 2 momentin mukaisen luvanmyöntämisen esteen harkintaa kaivosyhtiön Kittilän kaivoksen hankekokonaisuuden suhteen,

– osoita selvittäneensä hakijan hankekokonaisuuteen eikä hakemusalueeseen sisältyviä haitallisia mineraaleja, joista hakemuksen mukaisten toimintojen vuoksi voisi aiheutua haitallisia vaikutuksia ympäristölle ja asianosaisten edulle,

– osoita selvittäneensä kaivosyhtiön hankekokonaisuuden vaikutusalueen kaikkia asianosaisia, hankekokonaisuuden toiminnoista asianosaisille aiheutuvia haittoja, eikä niiden haittojen estämiseksi tarpeellisia toimenpiteitä, eikä noiden toimenpiteiden varmistamiseksi tarpeellisia lupamääräyksiä,

– ei kuulutusasiakirjassaan esittänyt ollenkaan ehdotusta ’yleisten ja yksityisten etujen turvaamiseksi tarpeellisiksi määräyksiksi’, johonka lupamääräysehdotukseen asianosaiset olisivat voineet kuulutusvaiheessa lausua yksityiskohtaisia muistutuksiaan.

Viitaten edellä kuvattuihin kuulutusmenettelyn lainvastaisiin puutteisiin, katsomme ettei hallintoviranomainen Tukes ole varmistunut vireille tulleen lupahakemuksen täyttävän lainsäädännön vaatimuksia ennen lupahakemuksen kuuluttamistaan, ei ole hankkinut hakemuksen käsittelyä varten tarpeellisia ja riittäviä selvityksiä, on kuuluttanut oleellisen lainvastaisesti puutteellisen lupahakemuksen ennen riittävien selvitysten hankkimistaan, ja tällä kuulutusmenettelyllään antanut hankekokonaisuuden asianosaisille epäselvän ja harhauttavan kuvan kuulutetusta hankkeesta, ja on näin menetellessään estänyt asianosaisia saamasta riittävää oleellista tietoa oman elinpiirinsä tulevaisuuteen vaikuttavassa asiassa, minkä hallintoviranomainen Tukesin menettelyn katsomme Århusin sopimuksen, perustuslain oikeusturvatakuun, hallintolain hyvän hallinnon periaatteen sekä kaivoslain 1 §:n, 11 §:n, 13 §:n, 19 §:n, 20 §:n, 21 §:n, 31 §:n, 34 §:n, 48 §:n, 52 §:n ja 108 §:n vastaiseksi menettelyksi.

Viitaten edellä mainittuun hakijan hankekokonaisuuden ja sen vaikutuksien selvitysten puuttumiseen hallintoviranomainen Tukesin kuulutusasiakirjasta, tuomme tiedoksi ja valituslupaharkinnassa huomioonotettavaksi, että Agnico Eaglella on Kittilässä Suurikuusikon monivaiheisesti luvitetussa kaivospiirissä ja sen ympärillä monissa eri vaiheissa olevien lupa- ja lupahakemusten muodostama laaja suurhankkeeksi katsottava hankekokonaisuus, jota ei kuitenkaan ole suurhankekokonaisuutena haettu eikä hallintoviranomainen Tukes ole sitä kokonaisuutta suurhankkeena luvittanut, vaan palanen kerrallaan.

Katsomme, että vaikka luvanhakija nyt valituskäsittelyssä olevassa kaivospiirin apualueen lupahakemuksessaan (ja myös valituslupahakemukseemme antamassaan vastineen kappaleissa 1, 2, 3 ja 4) lausuu, että vuodesta 2008 toiminnassa ollut kaivos on Euroopan suurin kultakaivos, jonka odotetaan toimivan nykyisillä malmivaroilla ja tuotantomäärillä vuoteen 2035 saakka, ei luvanhakija lupahakemuksessaan eikä hallintoviranomainen Tukes kuulutusasiakirjassaan selosta luvanhakijan hankekokonaisuutta. Luvanhakija lausuu, että hallintoviranomainen Tukes on 21.2.2020 myöntänyt Hakijalle Kittilän kaivosalueen laajentamista koskevan kaivosluvan, joka on saanut lainvoiman.

Lisäksi luvanhakija lausuu harhauttavan luontoisesti, että PSAVI on antanut kaivoksen toiminnan laajentamista varten ympäristö- ja vesitalousluvan muun muassa uuden purkuputken rakentamiseen (tosiasiallisesti vain jokien alituksia varten) ja käsiteltyjen jätevesien johtamiseen Loukiseen Sotkajokisuun alapuolelle. Hakijan omankin selostuksen mukaan putki tarvitaan kaivoksen toiminnan kasvattamiseksi (rikastettavan malmimäärän kasvattaminen 2,0 miljoonaan tonniin vuodessa).

Edellä kuvattuun viitaten katsomme, että kaivoksen tuotannon kasvavien jätevesien ympäristö- vesistö- ja kalatalousvaikutuksia Loukiseen ei ole EU:n vesipuitedirektiivin velvoitteiden mukaisesti selvitetty, jonka vuoksi kyseistä luvanhakijan mainitsemaa PSAVI:n purkuputken jokien alituksiin myöntämää lupaa ei voida pitää ympäristö-, vesistö- ja luontovaikutusten selvityksenä koko hankekokonaisuutta ja sen laajentamissuunnitelmien suhteen.

Katsomme, että Euroopan suurinta kultakaivosta, jota hakija edelleen aikoo laajentaa, ei voi pitää kaivostoimintana, jota ei koskisi kaivoslain 48.2 § ja sen edellyttämä hankekokonaisuuden YVA-arviointi ja riittävät yleisten ja yksityisten etujen turvaamiseksi tarpeelliset määräykset.

Katsomme, että kaivosrekisterin karttapalvelun 19.10.2020 karttaotteen mukaan kaivosyhtiö Agnico Eaglella on Suurikuusikon kaivoksen ympärillä laaja yhtenäinen hankealuekokonaisuus:

Karttaote 19.10.2020 Tukesin kaivosrekisterin karttapalvelusta.

Agnico Eaglen Kittilän hankekokonaisuuden lupa-alueiden rajat on kuvattu turkoosilla. Kuvassa näkyy myös kaivoksen jätevesien purkuputkialue Loukiseen.

Kuten kaivosrekisterin karttapalvelun karttaotteesta ilmenee, on kaivosyhtiö Agnico Eaglella Kittilässä laaja erillisistä luvista sekä eri lupakäsittelyvaiheissa olevista hakemuksista koostuva yhtenäinen laaja hankealue, jonka kaivosyhtiö on hallintoviranomainen Tukesin avustuksella palastellut pieniin yksittäisiin hakemus- ja/tai lupa-aluepalasiin, eikä kulloisenkin hakemusaluepalasen kuulutusmenettelyn yhteydessä hallintoviranomainen Tukes ole tuonut asianosaisille tiedoksi hakijan hakemuspalasista koostuvaa yhtenäistä laajaa hankekokonaisuutta, vaan yksittäisten pienten hakemuspalasten kuulutuksilla on asianosaisille luotu harhauttava ja virheellinen kuvaus, kuin olisi kyseessä vain hakijan pieni harmiton hakemusalue eikä suinkaan kaivosyhtiön Suomen suurimpiin kuuluva laaja, yhtenäinen kaivoshankekokonaisuus. Näin tässäkin kuulutuksessa luotiin käsitystä, että kyseessä olisi vain kaivoksen apualueen määrittäminen eikä suinkaan kaivoksen tuotannon lisäämiseksi tarpeellinen kaivoksen jätevesiputken rakentaminen.

Viittaamme kaivoslain 48 §:n 2 momentissa kuvattuun luvan myöntämisen esteeseen. Katsomme kaivoslain 48.2 §:n esitöistä ilmenevän, että hallituksen esityksen mukaan 48.2 §:n mukainen luvan myöntämisen este voisi tulla sovellettavaksi vain suurissa kaivoshankkeissa ja tällöinkin vain poikkeuksellisesti, koska yleensä säännöksen sisältämät kielletyt seuraukset voidaan estää ’yleisten ja yksityisten etujen turvaamiseksi tarpeellisilla määräyksillä’.

Katsomme, että kyseisessä kaivoslain esitöissä perustellaan, että ”yleensä” säännöksen sisältämät kielletyt seuraukset voidaan estää.

Katsomme että 48 §:n lausuma viittaa siihen, että kielletyt seuraukset on ennakkoon selvitettävä ja että ne on pyrittävä estämään lupamääräyksillä, ja ellei kiellettyjä seurauksia voida lupamääräyksin estää on kyseessä luvanmyöntämisen este.

Katsomme myös, että ellei kyseisiä kiellettyjä seikkoja ole suurhankkeessa selvitetty, on tosiasiallisesti kyse siitä, ettei ole selvitetty luvanmyöntämisen esteitä. Silloin on kyse kaivoslain 48.2 §:n vastaisesta menettelystä, jollaisen lainvastaisen menettelyn katsomme olevan tässä laajassa Kittilän hankekokonaisuudessa kyseessä.

Katsomme, että tässä Kittilän laajassa kaivoshankekokonaisuudessa ovat kaivosyhtiö ja hallintoviranomainen Tukes pyrkineet kiertämään asian käsittelemistä kaivoslain tarkoittamana suurhankkeena pilkkomalla hankekokonaisuus erillisiin palasiin, pyrkineet estämään käsittelemästä suurhankkeen hankekokonaisuuden haitallisia seurauksia jättämällä selvittämättä hankealueeseen sisältyvät haitalliset mineraalit, sekä pyrkien estämään mielikuvien syntymistä haitoista yleiselle ja yksityiselle edulle jättämällä hankekokonaisuuden ’yleisten ja yksityisten etujen turvaamiseksi tarpeelliset määräykset’ antamatta kaivoslain velvoittamalla tavalla.

Lisäksi katsomme, ettei edes tämän laajaan hankekokonaisuuteen kuuluvan lupahakemuspalasen kaivoksen apualueen lupakäsittelyn yhteydessä ole hallintoviranomainen Tukes kuulutusasiakirjassaan esittänyt selvityksiä hankkeen yleiselle ja yksityisille eduille aiheutuvista haitoista eikä kuulutusasiakirjassaan edes esitä ehdotusta ’yleisen ja yksityisen edun turvaamiseksi tarpeellisista määräyksistä’, johon lupamääräysehdotukseen asianosaiset olisivat voineet kuulemisprosessin yhteydessä antaa yksilöidyt muistutuksensa.

Edellä kuvattuihin seikkoihin viitaten katsomme merkitykselliseksi sen, miten hallintoviranomainen Tukes on määritellyt (tosiasiassa jättänyt määrittelemättä) kaivosyhtiön Kittilän hankekokonaisuuden, miten hallintoviranomainen Tukes on selvittänyt (tässä tapauksessa jättänyt selvittämättä) Kittilän hankekokonaisuuteen sisältyvät haitalliset mineraalit, miten hallintoviranomainen Tukes on antanut (tässä tapauksessa jättänyt antamatta) Kittilän hankekokonaisuuteen ’yleisten ja yksityisten etujen turvaamiseksi tarpeelliset määräykset’ kaivoslain tarkoittamalla tavalla, ja miten hallintoviranomainen Tukes on antanut (tässä tapauksessa jättänyt antamatta) samaan Kittilän laajaan hankekokonaisuuteen liittyvien malminetsintälupien ’yleiset ja yksityisten etujen turvaamiseksi tarpeelliset määräykset’.

Viitaten edellä kuvattuihin perusteisiin katsomme kaivosyhtiön ja hallintoviranomainen Tukesin, pilkkoessaan kyseisen Kittilän laajan suurhankekokonaisuuden pieniksi eri lupavaiheissaan oleviksi hakemuspalasiksi ja jättäessään kuulutusasiakirjoissaan selostamatta tuon hankekokonaisuuden, tarkoituksena olevan estää kyseisen suurhankkeen hankekokonaisuuden arviointia kaivoslain 48 §:n 2 momentin velvoittamasta näkökulmasta, eli estää selvitystä ja arviointia siitä, syntyykö tällaisesta suurhankkeen hankekokonaisuudesta kaivoslain mukainen luvanmyöntämisen este sen vuoksi, että hankekokonaisuus aiheuttaa vaaraa yleiselle turvallisuudelle, aiheuttaa huomattavia vahingollisia ympäristövaikutuksia tai heikentää merkittävästi paikkakunnan asutus- ja elinkeino-oloja ilman, että mainittua vaaraa tai vaikutuksia voitaisiin lupamääräyksin poistaa.

Katsomme, ettei hallintoviranomainen Tukes ole tehnyt edellä kuvattua luvan myöntämisen esteen arviointia Kittilän suurhankkeen hankekokonaisuuden suhteen.

Katsomme, ettei edellä kuvattua kaivoslain 48.2 §:n mukaista suurhankkeen luvanmyöntämisen este -arviointia voi suorittaa pienten yksittäisten hankepalasten lupahakemusten ja lupakäsittelyjen yhteydessä (varsinkaan jos koko hankekokonaisuutta ei hankepalasen kuuluasiakirjassa edes selosteta), jonka vuoksi on ilmeistä, että juuri sen vuoksi on kaivosyhtiön ja hallintoviranomainen Tukesin kesken kuin yhteistuumin valittu tällainen pilkottu lähestymistapa tähän suurhankkeen hankekokonaisuuteen. Tällaisen menettelyn katsomme vaarantavan luottamusta viranomaistoiminnan puolueettomuuteen.

Katsomme edellä kuvatun laajan hankekokonaisuuden paloittelun pieniksi erillisiksi hakemusalueiksi Århusin sopimuksen, perustuslain oikeusturvatakuun, hallintolain hyvän hallintotavan, kaivoslain ja ympäristönsuojelulain vastaiseksi menettelyksi, jolla menettelyllä ovat kaivosyhtiö luvanhakijana sekä hallintoviranomainen Tukes estäneet alueen kuntia, yleistä etua valvovia viranomaisia sekä hankekokonaisuuden vaikutusalueella olevia asianosaisia saamasta oleellista ja riittävää tietoa oman elinpiirinsä tulevaisuuteen vaikuttavasta hankekokonaisuudesta ja sen osahankkeesta jo hankkeen alkuvaiheesta alkaen, ja jolla menettelyllä hallintoviranomainen Tukes on estänyt asianosaisia muodostamasta riittäviin selvityksiin perustuvaa käsitystä hankekokonaisuudesta ja sen osahankkeesta. Tällä kaivosyhtiön ja hallintoviranomaisen yhteisellä menettelyllä on siten tosiasiallisesti estetty asianosaisia lausumasta kantaansa koko hankekokonaisuuteen.

Viittaamme myös Unionin tuomioistuimen ennakkotapaus C-531/13 (11.2.2015) ja Unionin ympäristövaikutusten arviointia koskeva direktiiviin (85/337/ETY), joissa velvoitetaan, että jos etsintälupahakemuksen perusteella on tarkoitus tehdä syväkairauksia, hankkeen osalta on arvioitava YVA-selvitys.

“Toimivaltaisten kansallisten viranomaisten on siten tehtävä erityinen selvitys siitä, onko asiassa, kun otetaan huomioon direktiivin 85/337, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 2009/31, liitteessä III mainitut arviointiperusteet, suoritettava ympäristövaikutusten arviointi.”

(Unionin tuomioistuimen tuomio Marktgemeinde Straßwalchen, C-531/13, 11.2.2015, päätöslauselma kohta 2)

Selvyyden vuoksi lausumme, että vaikka viitatussa ennakkotapauksessa viitataan syväkairauksiin, niin katsomme edellä kuvatun Unionin tuomioistuimen tuomion koskevan tätä Kittilän suurkaivoshankkeen hankekokonaisuuta siksi, että hankekokonaisuuteen liittyy useita malminetsintähankkeita, ja kyseisen tuomion perustelujen mukaan jo malminetsintähankkeista on tehtävä ympäristövaikutusten arviointi.

Kyseisessä (Unionin tuomioistuimen tuomio Marktgemeinde Straßwalchen, C-531/13, 11.2.2015) tuomiossa Unionin tuomioistuin lisäksi päätti, että YVA-vaikutusarvioinnissa on oltava mukana kaikki alueen eri hankkeet, eikä vain koeporaukset tai saman kunnan hankkeet:

“45. Tästä seuraa, että kansallisen viranomaisen on hankkeen ympäristövaikutusten arvioinnin tarpeellisuutta selvittäessään tutkittava vaikutus, joka hankkeella voi olla yhdessä muiden hankkeiden kanssa. Kun asiaa ei sitä paitsi ole erikseen täsmennetty, tämä velvoite ei rajoitu pelkästään keskenään samankaltaisiin hankkeisiin.

Kuten julkisasiamies on todennut ratkaisuehdotuksensa 71 kohdassa, ennakkoarvioinnissa on tarkasteltava sitä, voivatko koeporausten ympäristövaikutukset olla muiden hankkeiden vaikutusten vuoksi merkittävämpiä kuin ilman niitä.”

“Tämä arviointi ei voi riippua kuntien rajoista.”

(Unionin tuomioistuimen tuomio Marktgemeinde Straßwalchen, C-531/13, 11.2.2015, kohta 45, päätöslauselma kohta 2)

Katsomme edellä kuvattuun viitaten, että koko Agnico Eaglen Kittilän hankekokonaisuuden vaikutusalueella ja sen lähistöllä on sen vuoksi lakimääräinen vaatimus tehdä ympäristövaikutusten arviointi hankkeiden vaikutuksista, ja huomioida, että luvanvarainen toiminta yhdessä muun toiminnan kanssa voi aiheuttaa ympäristövaikutuksia.

Katsomme, että hallintoviranomainen Tukesin olisi tullut tästä syystä vaatia hakijaa yhdistämään hakemukset, jotta niiden ja muidenkin hankkeiden vaikutusarviointi voidaan tehdä. Myös kansallinen YVA-arviointeja koskeva laki vaatii tällaisten eri hankkeiden yhteisarviointia:

“Arviointimenettelyä sovelletaan lisäksi yksittäistapauksessa sellaiseen hankkeeseen tai jo toteutetun hankkeen muuhunkin kuin 1 momentissa tarkoitettuun muutokseen, joka todennäköisesti aiheuttaa laadultaan ja laajuudeltaan, myös eri hankkeiden yhteisvaikutukset huomioon ottaen, 1 momentissa tarkoitettujen hankkeiden vaikutuksiin rinnastettavia merkittäviä vaikutuksia.”

Edellä kuvattuihin perusteisiin viitaten katsomme valituslupahakemuksemme kohdan 2 perustelluksi, ja katsomme ettei luvanhakija vastineensa kappaleessa 16 osoita valituslupahakemuksemme kohtaa 2. perusteettomaksi tai virheelliseksi, vaan päinvastoin osoittaa valituslupahakemuksemme perustelut tältä osin oikeiksi, jonka vuoksi pidämme valituslupahakemuksemme tältä osin täysimääräisesti voimassa tässä annetuin lisäperusteluin.

Katsomme, että luvanhakija vastineensa kappaleessa 17 lausuu harhauttavasti:

”Kuulutuksen liitteenä olleisiin teknisiin suunnitelmiin on sisältynyt useampi suunnitelman putken linjauksesta sekä kartat jokien alituskohdista. Kuulutuksen liitteistä on myös käynyt ilmi, että purkuputken linjausta on jouduttu YVA-menettelyn jälkeen muuttamaan suojellun petolinnun pesäpuun vuoksi. Lausunnon antaneilla viranomaisilla tai hallinto-oikeudella ei ole ollut huomautettavaa karttojen laadusta. Hallinto-oikeus onkin valituksenalaisessa päätöksessään todennut, että vastoin SLLP:n väitettä kuulutuksen liitteenä olleesta kartta-aineistosta on ollut mahdollista saada selvyys suunnitellun purkuputken reitistä.”

Vastaselityksenä katsomme vastoin luvanhakijan kappaleessa 17 lausumaa, että hallintoviranomainen Tukesin kuulutusasiakirjassa ei ole ollut hallintoviranomaisen kuvausta kaivoksen jätevesipurkuputken erilaisista linjauksista, ja niiden eri linjausten ympäristö- ja luontovaikutusselvityksistä.

Luvanhakijan viittaamat tekniset suunnitelmat ovat luvanhakijan lupahakemukseensa liittämiä teknisiä suunnitelmia, eivätkä ne tekniset suunnitelmat ole vaihtoehtoisten linjausreittien ympäristö- ja luontovaikutusselvityksiä.

Katsomme luvanhakijan tunnustavan, että varsinaisesta hallintoviranomainen Tukesin kuulutusselostuksesta ei käy ilmi, että purkuputken linjausta on muutettu YVA-menettelyn jälkeen ja että tämä tieto on ollut vain hakijan lupahakemuksen liitteenä.

Katsomme, että luvanhakija lausuu, ettei lausunnon antaneilla viranomaisilla tai hallinto-oikeudella ole ollut huomautettavaa lupahakemuksen liitteenä olleiden karttojen laadusta. Katsomme, ettei kyseinen luvanhakijan lausuma todista, että hakijan lupahakemus ja hallintoviranomainen Tukesin siitä tekemä kuulutusprosessi olisi tehty niin hyvin, ettei lausunnonantajaviranomaisilla ole kuulutusasiakirjojen laadusta ollut huomautettavaa, vaan että se päinvastoin osoittaa ettei lausuntopyyntöasiakirjoilla annettu lausunnonantajille oikeaa ja riittävää kuvaa hankekokonaisuuden toimintojen muuttamistavoitteista, johon lupahakemus osaltaan liittyy, eikä lausuntopyynnössä myöskään annettu selostusta tähän lupahakemukseen tehtyihin muutoksiin YVA-menettelyn jälkeen. Hallintoviranomainen Tukes siis kuulutus- ja lausuntopyyntömenettelyssään katsoi, ettei asianosaisille eikä lausunnonantajaviranomaisille tarvitse antaa asiasta riittävää selostusta, vaan etsikööt itse hakemuksen liitemateriaalista sellaisia seikkoja, josta haluaisivat lausua. Ja tähän ilmeiseen hallintolain 31 §:n vastaiseen menettelyyn luvanhakijakin vastineensa kappaleen 17 perustaa.

Valituslupahakemuksessa lausuimme, että hallintoviranomainen Tukesin kuuluttaman lupahakemusalueen kartan ja kiinteistötietojen sekä YVAn kartan ja kiinteistötietojen kanssa asianosaiset eivät voineet tietää, mihin putki oli tarkoitus sijoittaa. Lisäksi luvassa väitettiin virheellisesti, että YVA ja kartoitukset on tehty luvassa myönnetylle putkilinjalle.

Katsomme myös vastoin luvanhakijan lausumaa, että hallinto-oikeus ei ole valituksenalaisessa päätöksessään todennut tältä osin valitustamme perusteettomaksi tai virheelliseksi, vaan jättänyt tältä osin valituksemme tutkimatta hallintoviranomainen Tukesin lausumaan perustuen.

Katsomme edellä kuvattuihin perusteisiin viitaten, ettei luvanhakija vastineensa kappaleessa 17 osoita valituslupahakemuksemme kohtaa 2 perusteettomaksi tai virheelliseksi, jonka vuoksi pidämme valituslupahakemuksemme kohdan 2 tältä osin täysimääräisesti voimassa tässä annetuin lisäperusteluin.

Katsomme luvanhakijan vastineensa kappaleessa 18 lausuvan harhauttavasti, että:

”Asiassa on siten täytetty kaivoslaissa (621/2011) lupahakemuksesta tiedottamiselle ja muistutusten ja mielipiteiden ilmaisemiselle asetetut edellytykset.”

Vastaselityksenä luvanhakijan vasteen kappaleessa 18 esittämään, katsomme viitaten edellä hakijan vastineen kappaleista 7, 10, 12, 16 ja 17 lausumaamme, että vastoin luvanhakijan lausumaa lupahakemus on kuulutettu vain kaivoslain 40 §:n ’lupahakemuksesta tiedottaminen’ mukaisesti, eikä hallintoviranomain Tukesin kuulutusasiakirjassa ole osoitettu lupahakemuksen täyttävän kaivoslain 1 §:n, 31 – 39 §:n, 48 §:n, 52 §:n ja 108 §:n vaatimuksia.

Lisäksi toistamme, ettei luvanhakija vastineensa kappaleessa 18 osoita, että lupahakemus ja lupahakemuksen kuulutusasiakirjat täyttäisivät Århusin sopimuksen velvoitteet, perustuslain ympäristön perusoikeussäädökset, perustuslain oikeusturvatakuun säädökset, hallintolain hyvän hallinnon periaatteen ja ympäristönsuojelulain ja EU säädösten velvoitteet arvioida vaikutukset kokonaisuutenaan.

Katsomme, ettei luvanhakija vastineensa kappaleessa 18 osoita valituslupahakemuksemme kohdan 2. perusteita perusteettomiksi tai virheelliseksi, vaan päinvastoin osittaa ne oikeiksi, jonka vuoksi pidämme valituslupahakemuksemme kohdan 2 tältä osin täysimääräisesti voimassa.

Katsomme, että luvanhakija vastineensa kappaleessa 19 lausuu perusteettomasti, että:

”Kuulemisvirhettä ei myöskään ole tapahtunut sillä SLLP:n esittämällä perusteella, että purkuputken linjausta on jouduttu muuttamaan YVA:n valmistumisen jälkeen yhteistyössä viranomaisten kanssa. Tältä osin Yhtiö viittaa yllä kohdassa 3.1.1 lausumaansa.”

Vastaselityksenä luvanhakijan vastineen kappaleessa 19 esittämään katsomme vastoin luvanhakijan esittämää, että kuulemisen menettelyvirhettä aiheutuu nimenomaan siitä, että luvanhakija ”yhteistyössä viranomaisten kanssa” sopii muutoksia purkuputkilinjauksiin YVA-menettelyn jälkeen ilman niiden viranomaisneuvottelujen selostamista ja neuvottelujen pöytäkirjojen esittämistä lupahakemuksessaan, eikä hallintoviranomainen Tukeskaan ole lupahakemuksen kuulutusasiakirjoissa eikä lupapäätöksessä noita viranomaisneuvotteluja selostanut eikä niiden pöytäkirjoja esittänyt.

Katsomme kyseessä olevan luvanhakijoiden ja hallintoviranomaisen keskinäiseksi muotoutuneen menettelytavan, joka on omiaan murentamaan luottamausta viranomaisten puolueettomaan toimintaan.

Viittaamme asiasta apulaisoikeusmies Maija Sakslinin joulukuussa 2013 antamaan päätökseen kanteluun edellä kuvatusta asiasta otsikolla ’Virkamiesten virkavapaudet työskentelyyn kaivosyhtiöissä voivat vaarantaa luottamusta puolueettomuuteen’. [Dnro 1586/4/12, Ratkaisija: Apulaisoikeusasiamies Maija Sakslin, Esittelijä: Vanhempi oikeusasiamiehensihteeri Ulla-Maija Lindström. ’VIRKAMIESTEN VIRKAVAPAUDET TYÖSKENTELYYN KAIVOSYHTIÖISSÄ VOIVAT VAARANTAA LUOTTAMUSTA PUOLUEETTOMUUTEEN.’]

Apulaisoikeusasiamies Sakslin katsoo Pohjois-Suomen aluehallintoviraston ympäristölupavastuualueella syntyneen käytännön, jossa virkamiehet siirtyvät virkavapauksien aikana työskentelemään viraston toimialueella sijaitseviin kaivosyhtiöihin. Myönnetyt virkavapaudet ovat olleet pitkiä ja niitä on myönnetty samalle virkamiehelle myös useampiin toimialueella toimiviin yhtiöihin.

”Käsitykseni mukaan tämä menettely, jossa ympäristölupavastuualueen virkamiehillä on pitkäaikaisia palvelusuhteita viraston toimialueella toimiviin kaivosyhtiöihin voi herättää epäilyjä virkamiesten puolueettomuutta kohtaan. Niin ikään vastuualueen johtajan [Erkki Kantola] pitkäaikaiset palvelusuhteet kahteen toimialueella toimivaan kaivosyritykseen on ongelmallinen, koska se voi aiheuttaa epäilyä esimiesjääviydestä.”

Viittaamme asiasta toukokuussa 2016 esitettyyn YLEn MOT-ohjelmaan, jossa käsiteltiin samaa aihepiiriä ’Ylivuotoja kultakaivoksilla’.

MOT: ”Kittilän Suurikuusikko on Euroopan suurin kultakaivos. Jos Talvivaara on kaivosteollisuuden hirviö, Kittilää on pidetty kaunottarena.

Viime syksynä Kittilän kaivoksen rikastushiekka-altaassa havaittiin vuoto. Jätevesi lorisi suoraan vieressä virtaavaan Seurujokeen. Vuoden saamiseksi hallintaan kaivosyhtiö sai Lapin Ely-keskukselta poikkeusluvan lisätä prosessivesien juoksutusta.”

Tiina Kämäräinen: [ELY-Keskus]: ”Tällä hetkellä näyttää, että mitään siis semmosta pysyvää vaikutusta ei ole.” – – – “Mutta se, että nää pitkän aikavälin vaikutukset me nähdään nyt sitten, kun tätä tarkkailua jatketaan edelleen.”

Mauri Toivola (paikallinen asukas): ”Täytyy vaan ihmetellä, että mistä on tämmöinen johtopäätös syntynyt. Ei tuo luonto näytä siltä, kun kalat on menny ja jokipohja on tuon näköinen.”

Huhtikuun lopulla Kittilässä on vielä täysi talvi. Lähdemme kelkoilla katsomaan Seurujokea.

Mauri Koivula: ”Nyt ollaan siinä varsinaisella prosessivesien purkupaikalla. Se tulee avo-ojana tuohon metsikön reunaan ja se laskeutuu tähän vuopajaan ja tästä se lähtee vetämään tuonne. Se aiheuttaa sen, että nää koivut on sitten kuolleet kesällä, ei niissä ole lehtiä ei mitään, mitä ne on sitten saaneet liikaa, ei ne ainakaan tykkää siitä. Kuuset on kuivaneet tuossa kokonaan ja.”

Ympäristöluvan mukaan näiden jätevesien määrä saa olla enintään viisi prosenttia Seurujoen virtaamasta. Viime vuonna luparaja ylittyi kuutena kuukautena ja tänä vuonna luparaja on ylittynyt jo tammi- helmi- ja maaliskuussa. Tammikuussa Ely-keskus lähetti kaivokselle kehotuksen korjata ympäristöluvan vastainen tilanne.

Tiina Kämäräinen: ”Ja kyllä tähän asti me ollaan niinko pärjätty sillä, että kehotuksella on saatu näitä toimenpiteitä aikaan. Tilanteet korjattua. Että en, en ainakaan näissä niinko ympäristösuojelulain mukasissa asioissa, niin nyt en äkkipäätä muista, et ois hallintopakkoa käytetty.”

Pohjimmiltaan ylitys johtuu siitä, että kaivoksella on louhittu enemmän malmia kuin mitä ympäristöluvassa on arvioitu. Viime syksynä Lapin ELY-keskus antoi kaivokselle luvan lisätä tuotantoa yli ympäristöluvan.

Tiina Kämäräinen: ”Se asia on käyty etukäteen läpi valvovan viranomaisen kanssa. Ja siinä lähtökohtana ja edellytyksenä on ollu se, että, tuota, näitä luvassa olevia päästöraja-arvoja ei ylitetä. Tämmönen dokumentti on olemassa.” 

MOT: ”Eli ELY-keskus voi antaa luvan kasvattaa tuotantoa vastoin sitä ympäristölupaa?”

Tiina Kämäräinen: ”Ei pysyvästi. Ei pysyvästi.

Kaivosten ympäristölupien sokea piste on ollut erityisesti sulfaatti. Myös Kittilän kultakaivos on päästänyt Seurujokeen huomattavia määriä sulfaattia.

Kittilän kaivoksen ympäristöluvan on myöntänyt Pohjois-Suomen aluehallintovirasto.

Sami Koivula (Pohjois-Suomen aluehallintovirasto): ”Näin niinku jälkikäteen sitä miettii ni kyllä toiminnanharjoittajat ja heidän käyttämät konsultit toimittivat väärää tietoa, et oli virheellisesti arvioitu näitä päästöjä, – – – ja sen takia on jouduttu jälkikäteen lisäämään näitä raja-arvoja näihin lupiin.” 

MOT: ”Kuinka paljon te ylipäätään olette toiminnanharjoittajan antamien tietojen varassa?”

Sami Koivula: ”No lähtökohta on että aluehallintovirastona, valtion lupaviranomaisena meillä ei ole mitään omaa laboratorio-organisaatiota, me ei voida mennä ottamaan näytteitä, me ei tehdä kairaustoimintaa, eli lähtökohta koko Suomen lupajärjestelmässä on että toiminnanharjoittajalla on velvollisuus toimittaa luotettavat päästö- ja vaikutusarviot joiden pohjalta lupa ratkastaan.”

MOT sai haltuunsa myös vedenalaisella kameralla kuvattua materiaalia Seurujoesta. Materiaalista näkyy, että kaivoksen jätevesien purkupaikan jälkeen pohjakasvillisuus muuttuu karummaksi tai katoaa kokonaan.

Ely-keskuksen ympäristövastuualueen johtoryhmä on käsitellyt videoita kokouksessaan. Tieto ei näytä kantautuneen kaikkien korviin.

Tiina Kämäräinen (ELY-keskus): ”No, tuota… Itse en ole nähnyt näitä videoita enkä tiedä, mikä siinä on kysymys, mistä on kysymys. Enkä tiedä mis… mistä ne on sitten ne kuvaukset tehty ja mitä tarkotusta varten. Siitä ei ole tietoa mulla. Mutta että mehän ollaan nyt tän ikään kuin vuodon jälkeisenä toimenpiteenä edellytetty yhtiöltä, että ens kasa… kesän aikana siellä tehdään tämmönen laajempi kasvillisuuskartotus Seurujoessa. – – – Että onko siellä tapahtunut jotakin muutoksia vai ei.”

Myös Pohjois-Suomen aluehallintoviraston ympäristövastuualueen johtaja Erkki Kantola työskenteli vuosina 2007-2010 ympäristö- ja turvallisuuspäällikkönä Kittilän kaivoksella.

MOT: ”Eiks Erkki Kantola oo sen ympäristölupayksikön päällikkö?”

Sami Koivula (PSAVI): ”Mut ei oo tavallaan ollut, sillon kun hän on ollut siellä kaivoksella niin ei ollut missään esimiesasemassa meidän organisaatiossa.”

MOT: ”Mutta sieltä palattuaan on.”

Sami Koivula: ”Joo, tällä hetkellä on vastuualan johtajana ja hän on ilmottanut että hän on esteellinen tekemään kokoonpanoja niihin lupa-asioihin mitkä tulee sieltä Kittilän kaivokselta, eli hän ei oo se taho joka päättää mikä kokoonpano päättää nämä lupa-asiat.”

MOT: ”Miltä se on tuntunut itsestä lupakäsittelijänä käsitellä hakemusta joka tulee entiseltä kollegalta?”

Sami Koivula: ”No, tietenkin näin että lupa-asiat ratkastaan sen lainsäädännön pohjalta mikä on ja tehdään se yhtä lailla edelleen se lupaharkinta niinkun muissakin lupa-asioissa. Itse et oo nähny et sillä olis mitään vaikutusta ollut.”

Katsomme hallintoviranomainen Tukesille muodostuneen käytännön, jossa lupahakemuksen käsittelyratkaisuun liittyviä asiakirjoja jaetaan kahteen kastiin: asianosaisille näkyvään kuulutusasiakirjassa kirjattuihin asiakirjoihin ja toiseen asianosaisten näkymättömissä olevaan viranomaisen asianhallintajärjestelmään. Katsomme, ettei hallintoviranomainen Tukes vastinelausunnossaan valituslupahakemukseemme eikä valitukseemme osoita perusteita eikä perusteluja siitä, mihin oikeusperusteisiin perustuen tuo asiakirjojen kahteen kastiin jakaminen tapahtuu.

Viittaamme Helsingin sanomissa 14.5.2020 julkaistuun artikkeliin ’Oikeuskansleri pyytää selvitystä koronatietojen panttaamisesta – ”Peruslähtökohtana on viranomaistoiminnan avoimuus”, jossa ylin laillisuusvalvoja oikeuskansleri Tuomas Pöysti katsoo, että perustuslain ja julkisuuslain peruslähtökohtana on viranomaistoiminnan avoimuus, joka mahdollistaa julkisen vallankäytön valvonnan, siihen vaikuttamisen ja oikeuksien sekä etujen samoin kuin hyvän hallinnon periaatteiden kuten suhteellisuusperiaatteen toteutumisen valvonnan:

”Avoimuuden ja julkisuuden kautta tapahtuvan viranomaiskontrollin mahdollisuuden kautta viranomaistoiminta saa hyväksyttävyytensä. Erityisen merkityksellistä se on silloin, kun julkisen vallan toimin joudutaan puuttumaan perus- ja ihmisoikeuksiin”.

Vastaselityksenä katsomme tässä julkisen vallan mukaisessa lupapäätösprosessissa käsitellyn oleellisia ympäristöperusoikeuteen ja asianosaisten oikeusturvaan liittyviä seikkoja tavalla, joka on vastoin oikeuskanslerin kuvaamaa sellaista avoimuutta, joka mahdollistaa julkisen vallankäytön valvonnan, siihen vaikuttamisen ja oikeuksien sekä etujen samoin kuin hyvän hallinnon periaatteiden toteutumisen valvonnan.

Vastaselityksenä katsomme, ettei luvanhakijan vastineensa kappaleessa 19 osoita valituslupahakemuksemme kohtaa 2. perusteettomaksi tai virheelliseksi, vaan päinvastoin osoittaa valituslupahakemuksemme tältä osin perustelluksi, jonka vuoksi pidämme valituslupahakemuksemme tältä osin täysimääräisesti voimassa tässä annetuin lisäperusteluin.

Katsomme. että hallintoviranomainen Tukes yleisluontoisessa vastineessaan lausuu lainsäädännön vastaisesti, että:

”Valitusluvan myöntämiseksi ei ole myöskään painavaa syytä varsinkin, kun ottaa huomioon sen tosiasian, etta kukaan lupa-asian asianosaisista ei ole valittanut Tukesin päätöksestä.”

”Valittaja valittaa asioista, jotka eivät miltään osin koske sitä, toisin sanoen valittajalta on puuttunut oikeudellinen intressi valittaa asiasta.”

Katsomme hallintoviranomainen Tukesin vastinelausumallaan osoittavan, ettei se ole asian käsittelyssään pitänyt eikä edelleenkään pidä Suomen luonnonsuojeluliiton Lapin piiri ry:tä kaivoslain 165 §:n 1 momentin 2) kohdan tarkoittamana rekisteröitynä yhdistyksenä, jonka tarkoituksena on ympäristön-, terveyden- tai luonnonsuojelun taikka asuinympäristön viihtyisyyden edistäminen ja jonka sääntöjen mukaisella toiminta-alueella kysymyksessä olevat ympäristövaikutukset ilmenevät, ja jolla on täten valitusoikeus kaivoslain alaisiin päätöksiin.

Katsomme hallintoviranomainen Tukesin vastineessaan tältä osin todistavan tulkitsevansa virheellisesti kaivoslain alaisten päätösten valitusoikeutta, ja katsomme lisäksi että kyseinen hallintoviranomainen Tukesin kaivoslain virheellinen tulkinta on vaikuttanut merkittävästi myös hallinto-oikeuden ratkaisuun asiassa, tulkitessaan vain purkuputkialueen kiinteistönomistajat asianosaisiksi valitusasian käsittelyssään.

Katsomme, että hallintoviranomainen Tukesin vastineessaan esittämä virheellinen tulkinta kaivoslain alaisten päätösten valitusoikeuden omaavista muodostaa oleellisen perusteen valitusluvan myöntämiselle, jotta ilmeinen virhe lain soveltamisessa saadaan korjattua.

Katsomme, ettei hallintoviranomainen Tukes vastineellaan osoita valituslupahakemustamme tältä osin perusteettomaksi tai virheelliseksi, vaan päinvastoin osoittaa soveltaneensa kaivoslakia virheellisesti, jonka vuoksi pidämme valituslupahakemuksemme kohdan 2 perustelut tältä osin täysimääräisesti voimassa edellä kuvatuin lisäperusteluin.

 

3. Valituslupahakemuksen kohdan 3 perustelut ’Luvan perusteeksi esitetään YVA ja yhteysviranomaisen lausunto myös putken käytön vaikutusten osalta.’

Valituslupahakemuksen kohdan 3 perusteluissa katsoimme, että luvanhakija ja hallintoviranomainen Tukes ovat esittäneet luvan perusteeksi putkireitin osalta YVA-selostusta ja yhteysviranomaisen lausuntoa myös putken käytön vaikutusten osalta.

Valituslupahakemuksessa katsoimme, ettei selostusten ja lausuntojen hyväksyttävyyttä voida kuitenkaan tietää ennen sellaisen ympäristöluvan lainvoimaseksi tulemista, jossa on tosiasiallisesti selvitetty kaivoshankkeen toiminnan laajentamisen vaikutukset kaivoksen jäteveden ominaisuuksiin ja määriin sekä sen jäteveden tosiasialliset vaikutukset purkuvesistön tilaan purkupaikalla ja sen alapuolella.

Katsoimme olevan myös mahdollista, että ympäristölupa myönnettäisiin eri paikkaan ja erilaiselle putkelle tai että sitä ei myönnetä lainkaan.

Katsoimme ratkaistavaksi tulevan, voiko kaivosluvan myöntää varmuuden vuoksi, jos ympäristölupa satuttaisiinkin saamaan? Viittasimme esimerkiksi Soklin lupaliitteiden ja Helsingin yliopiston Terrafamen Nuasjärven suolaselvityksin. Lisäksi viittasimme KHOn Finnpulp päätökseen joulukuussa 2019, jossa KHO viittaa suolan ympäristövaikutuksiin.

Katsoimme, ettei ympäristöluvan saaminen siten ole todennäköistä. Katsoimme, että kaivoksen apualuelupa ja toiminnanaloittamislupa voi myös olla ympäristölupaviranomaisen painostusta, todennäköisesti turha ja asiaton prosessi. Katsoimme, että jäteveden puhdistusprosessi on vaikkapa suolan suhteen virheellinen ja ELY on erehtynyt.

Katsomme, että luvanhakija vastineensa kappaleessa 20 lausuu harhauttavasti, että:

”Aluehallintovirasto on myöntänyt toiminnalle ympäristö- ja vesitalousluvan 29.5.2020. Lupapäätös sisältää sekä ympäristönsuojelukin (527/2014) mukaisen luvan toiminnan aloittamiseen muutoksenhausta huolimatta, että vesilain (587/2011) mukaisen töiden valmisteluluvan.”

Vastaselityksenä hakijan vastineensa kappaleessa 20 lausumaan, katsomme luvanhakijan lausuman harhauttavaksi sen vuoksi, että luvanhakija ei selosta mille toiminnalle kyseinen PSAVIn lupapäätös on annettu. Katsomme, ettei sitä lupapäätöstä ole annettu luvanhakijan Kittilän kaivoksen toiminnan laajentamiseen eikä missään tapauksessa luvanhakijan Kittilän kaivoksen ympärillä olevaan hankekokonaisuuteen.

Katsomme, ettei luvanhakija vastineensa kappaleella 20 osoita valituslupahakemuksemme kohdan 3. perusteita perusteettomiksi tai virheellisiksi, jonka vuoksi pidämme valituslupahakemuksemme siltä osin täysimääräisesti voimassa.

Katsomme, että luvanhakija vastineensa kappaleessa 21 lausuu harhauttavasti, että:

”Yhtiö toteaa kuitenkin selvyyden vuoksi, että asiassa ei ole tarvetta antaa ratkaisua siitä, voidaanko kaivoslupa myöntää ennen kuin hankkeella on ympäristö- ja vesitalouslupa.

Ympäristöllisiä lupia myöntävän lupaviranomaisen on otettava huomioon toisen viranomaisen lupa vain silloin, jos siitä on laissa erikseen säädetty’. Ympäristöluvan ja kaivosluvan välillä ei ole tällaista oikeudellista edellytyssuhdetta.”

Vastaselityksenä luvanhakijan lausumaan lausumme, viitaten edellä lausuttuun kaivoslain 48.2 §:n velvoitteesta, EU:n tuomioistuimen tuomiosta ympäristövaikutusten arvioimisesta hankekokonaisuuden osalta kokonaisuutenaan sekä Suomen YVA-lain sekä ympäristönsuojelulain velvoitteesta arvioida hankkeen vaikutukset kokonaisuutenaan, että luvanhakijan suurhankkeeksi luokiteltavan hankekokonaisuuden osalta nimenomaan on arvioitava ja annettava ratkaisu siitä, voidaanko kaivoslupia antaa pilkottuina hankekokonaisuudesta ja ennen kuin hankekokonaisuuden ympäristövaikutukset kokonaisuutenaan on arvioitu ja hankekokonaisuudella on lainvoimainen ympäristölupa.

Katsomme vastoin luvanhakijan lausumaa, että kaivoslain 48.2 § on tuollainen laissa erikseen säädetty säädös, joka suurhankkeissa velvoittaa hallintoviranomainen Tukesin hankkimaan ympäristöviranomaisilta selvityksen hankekokonaisuuden ympäristö-, vesistö- ja luontovaikutuksista.

Katsomme myös, että edellä kuvattu EU tuomioistuimen tuomio velvoittaa myös ympäristövaikutusten arvioimiseen koko hankekokonaisuuden suhteen.

Katsomme myös, ettei edellä kuvattuja selvityksiä ole luvanhakijan Kittilän hankekokonaisuuden ympäristövaikutuksista tehty, eikä niiden pohjalta ole hankekokonaisuuden toiminnoille haettu ympäristö- ja vesitalouslupia. Ja katsomme, että luvanhakija vastineensa kappaleessa 21 pyrkii harhauttavasti luomaan mielikuvaa, kuin sellaista ympäristölupaa hankekokonaisuudelle ei tarvittaisikaan.

Katsomme, ettei luvanhakija vastineensa kappaleen 21 lausumallaan osoita valituslupahakemuksemme kohtaa 3 perusteettomaksi tai virheelliseksi, vaan päinvastoin oikeaksi, jonka vuoksi pidämme valituslupahakemuksemme kohdan 3 täysimääräisesti voimassa tässä annetuin lisäperusteluin.

Vastaselityksenä hallintoviranomainen Tukesin vastineeseen katsomme, että hallintoviranomainen vastineessaan lausuu lupaprosessien vastuunjakautumisen kannalta harhauttavasti:

”YVA- ja luonnonsuojeluun liittyvissä asioissa Tukes on perustanut päätöksensä luonnonsuojeluviranomaisen (Lapin ELY-keskus) lausuntoihin. Lapin ELY-keskuksella on paras asiantuntemus YVA- ja luonnonsuojeluasioissa Lapin läänissä eikä Tukesilla ole perusteita toimia ELY-keskuksen lausunnoissa esitetyistä kannanotoista poikkeavalla tavalla. Valittajan valituksesssaan esittämiä vaatimuksia hallinto-oikeuden päätöksen kumoamiseksi ei voi perustella kaivos-, hallinto- eikä luonnonsuojelulain säännöksillä eikä vakiintuneella oikeuskäytännöllä.”

Katsomme hallintoviranomaisen lausumallaan tunnustavan, ettei ole lupaharkinnassaan ottanut huomioon muistuttajien asiaan antamia muistutuksia, eikä ole tulkinnut asemaansa hallintoviranomaisena sellaiseksi, että sen kuuluu hankkia asian selvittämiseksi tarpeelliset selvitykset, kuuluttaa hakemus siten että asianosaiset saavat asiasta riittävät selvitykset käyttöönsä ja tehdä asiasta hallintopäätös, jossa on ottanut huomioon asiasta saadut muistutukset ja lausunnot.

Katsomme, ettei tähän Århusin sopimuksen, perustuslain oikeusturvatakuun, hallintolain ja kaivoslain määrittämään lupaprosessimenettelyyn kuulu se, että hallintoviranomainen tulkitsee ainoaksi oikeaksi tulkinnaksi yhteysviranomaisen yva-menettelystä antaman lausunnon, joka lausunto kohdistuu sellaiseen putkilinjaukseen, joka poikkeaa hallintoviranomaisen lupapäätöksen linjauksesta.

Hallintoviranomainen Tukes viittaa vastineessaan ELY-keskuksen lausuntoihin, mutta varsinaisessa lupapäätöksessään ei ole kuvannut asiasta pidettyjä viranomaisneuvotteluja eikä esittänyt niiden pöytäkirjoja. Eikä viittaa nytkään vastineessaan asiasta käymiinsä viranomaisneuvotteluihin, mutta ei myöskään väitä ettei sellaisia ole pidetty.

Katsomme, ettei hallintoviranomainen Tukes vastineessaan osoita valituslupahakemuksemme kohtaa 3 perusteettomaksi tai virheellisiksi, jonka vuoksi pidämme vastaselityksemme kohdan 3 täysimääräisesti voimassa tässä annetuin lisäperustein.

Lisäksi katsomme, ettei hallintoviranomainen Tukes ole vastineessaan pyrkinyt laki oikeudenkäynnistä hallintoasioissa 37 §:n velvoitteen mukaisesti myötävaikuttamaan asian selvittämiseen sen oikeudellisen luonteen edellyttämällä tavalla.

 

4. Valituslupahakemuksen kohdan 4 perustelut ’Päätöksen valitusosoitus ja valitusaika ovat 1.1.2020 voimaan tulleen lain oikeudenkäynnistä hallintoasioissa vastainen.’

Emme anna vastaselitystä tähän asiakohtaan.

5. Valituslupahakemuksemme kohdan 5. perustelut ’Haemme valituslupaa myös kohtuuttomasti meille aiheutetuille ja määrätyille oikeudenkäyntikuluille, jotka heikentävät yhdistyksemme osallistumismahdollisuuksia.

Valituslupahakemuksessa katsoimme, että oikeuskäytännön mukaan viranomaisen, kuten hallintoviranomainen Tukesin, ilmeisestä virheistä johtuvien valituksen kulut on viranomaisen korvattava. Olemme joutuneet tekemään viranomaisen työt asiassa. Tukesin väitteitä asiassa voidaan pitää osin jopa tahallisesti harhaanjohtavina.

Valituslupahakemusvaiheessa kustannukset olivat 1700 euroa + 260 euroa (oikeudenkäyntimaksu) eli 1960 euroa.

Tämän vastaselityksen laatimiskulut ovat 900 euroa, eli kustannukset yhteensä 2860 euroa.

Katsomme, että luvanhakija vastineensa kappaleessa 27 kiistää oikeudenkäyntikulujen korvausvaatimuksen, mutta ei esitä perusteita kiistämiselleen. Luvanhakija viittaa hallintoprosessilakiin, jonka viittauksen oletamme tarkoittavan laki oikeudenkäynnistä hallintoasioista.

Vastaselityksenä luvanhakijan lausumaan katsomme, ettei luvanhakija vastineessaan osoita perusteluja korvausvaatimustemme kiistämiselle, jonka vuoksi pidämme esittämämme korvausvaatimuksen täysimääräisesti voimassa, lisättynä tämän vastaselityksen laatimiskustannuksilla.

Katsomme että hallintoviranomainen Tukes yleisluontoisessa vastineessaan lausuu:

”Edellä lausuttuun viitaten kaivos-, luonnonsuojelu- ja hallintolain soveltamisen osalta valittaja ei ole esittänyt sellaisia seikkoja, etta lain soveltamisen kannalta muissa samanlaisissa tapauksissa tai oikeuskäytännön yhtenäisyyden vuoksi on tärkeätä saattaa asia korkeimman hallinto-oikeuden ratkaistavaksi. Valittaja ei ole myöskään esittänyt perusteita asian saattamiseen korkeimman hallintooikeuden ratkaistavaksi asiassa tapahtuneen ilmeisen virheen vuoksi. Tältä osin viittaamme PohjoisSuomen hallinto-oikeuden päätökseen ja perusteluihin, joilla kumottiin valittajan väitteet ja vaatimukset asian käsittelyssä tapahtuneista virheistä. Valitusluvan myöntämiseksi ei ole myöskään painavaa syytä varsinkin, kun ottaa huomioon sen tosiasian, etta kukaan lupa-asian asianosaisista ei ole valittanut Tukesin päätöksestä. Valittaja ei voi vaatia lupahakemuksen hyväksymistä sillä perusteella, etta sille on syntynyt asiasta oikeudenkäyntikuluja korvattavaksi.”

”Tukes vaatii valittajan valituksen ja oikeudenkäyntikuluvaatimuksen hylkäämistä perusteettomana.”

Vastaselityksenä hallintoviranomainen Tukesin vastineeseen katsomme, että hallintoviranomainen Tukes vastineessaan väittää totuuden vastaisesti, kuin Suomen luonnonsuojeluliiton Lapin piirillä ei olisi ollut valitusoikeutta hallintoviranomainen Tukesin päätöksestä Kittilän kaivoksen kaivospiirin laajentamispäätökseen kaivoksen apualueen määrittämiseen. Katsomme kyseisen hallintoviranomaisen esittämän väitteen olevan kaivoslain 165 §:n 1 momentin kohdan 2) vastainen ja osoittavan hallintoviranomainen Tukesin toimineen ja edelleen toimivan lainsäädännön vastaisesti.

Katsomme, ettei hallintoviranomainen Tukes vastineessaan osoita korvausvaatimustemme perusteluja perusteettomaksi tai virheelliseksi, vaan päinvastoin osoittaa ne oikeiksi, jonka vuoksi pidämme esittämämme korvausvaatimuksen täysimääräisesti voimassa, lisättynä tämän vastaselityksen laatimiskustannuksilla.

 

VASTASELITYS VALITUKSEEMME JA VAATIMUKSEEMME TÄYTÄNTÖÖNPANON KIELTÄMISEKSI ANNETTUIHIN VASTINEISIIN

Valituksemme taustakuvauksena kuvasimme, että kaivosyhtiö on hakenut kaivoslain 169 § mukaista lupaa purkuputken rakentamistöiden aloittamiseksi muutoksenhausta huolimatta.

Yhtiö on käynnistänyt ympäristönsuojelu- ja vesilain mukaisen lupamenettelyn purkuputken rakentamiseksi ja käsiteltyjen jätevesien johtamiseksi Loukisen pääuomaan.

YVA-lausunnossamme jo kritisoimme sitä, että kaivoksen laajennuksessa rakennettavan purkuputken selvitys oli tehty ympäristövaikutusten arviointiprosessista erillisenä menettelynä.

Kaivosyhtiön lupahakemuksessa TUKES:lle purkuputkilinjausta on sittemmin lisäksi muutettu (ks. valituksen perustelut). Luonnon monimuotoisuuden kannalta huomioitavista kohteista YVA:ssa esitetyn linjauksen alle jää uhanalaisia ja silmälläpidettäviä luontotyyppejä sekä suojellun lapinleinikin esiintymä, jonka hävittämiseen yhtiö on käynnistänyt luonnonsuojelulain 49 § mukaisen lupamenettelyn.

Katsoimme, että purkuputken rakentamisen vaikutusten arviointi tulee tarkastella osana koko kokonaisuutta eikä siitä tule tehdä erikseen päätöksiä muutoksenhausta huolimatta. Purkuputken osalta ei YVA:ssa tarkastella erillisiä hankevaihtoehtoja, vaan kaivosyhtiö esittää sen ympäristövaikutusten lievennyskeinona. Perusteluja väittämälle, sekä riittäviä ympäristön vaikutusten tarkasteluja pukuputken osalta ei kuitenkaan ole YVA:ssa esitetty.

Katsoimme, että prosessivesien käsittelylaitoksen rakentaminen Suurikuusikon alueelle on ympäristön kannalta positiivinen investointi. On kuitenkin tarpeen edelleen tarkastella riskien ennaltaehkäisemiseksi mm. purkuputken varteen lisäpumppaamon tarvetta tai jätevesien lisäpuhdistusvaihtoehtoja.

Käsitellyt prosessivedet (joissa on haitta-aineita) aiotaan johtaa putkella Loukisen pääuomaan, josta ne joutuvat suoraan Natura 2000-asetuksella suojeltuun Ounasjokeen. Purkuputkella halutaan siis siirtää kaivosvesien kuormittaman Seurujoen sijaan haittavaikutukset suoraan Ounasjokeen.

Koska YVA-selostuksessa todetaan purkuputken rakentamisvaiheen vaikutusten kuuluvan hankkeen merkittävimpiin vaikutuksiin, olisi purkuputken pitänyt olla mukana varsinaisissa arvioitavissa vaihtoehdoissa. Tällaista uutta rakennelmaa ei voi pitää pelkästään hankkeen lievennyskeinona, koska se itsessään aiheuttaa myös merkittäviä ympäristövaikutuksia, vesiluonnolle mm. uhkia erittäin uhanalaisille ja vaarantuneille vaelluskalakannoille sekä maalla purkuputken rakentamisalueella uhanalaisille ja silmälläpidettäville luontotyypeille ja luonnonsuojelulailla suojelluille lajeille.

 

VASTASELITYS VAATIMUKSIIMME ANNETTUIHIN VASTINEISIIN

1) Ensisijainen vaatimus: vaadimme TUKES:in päätöksen kumoamista.

Valituksessa vaadimme hallintoviranomainen Tukesin päätöksen kumoamista ja toiminnan aloittamisen muutoksenhausta huolimatta kieltoa.

Perustelimme vaatimustamme sillä, että toiminnan aloittaminen tekisi muutoksenhaun tyhjäksi. Purkuputken rakentaminen aiheuttaa kaivoslain 11 § ja luonnonsuojelulain 65 § mukaisia pysyviä muutoksia ja haittoja ympäristössä.

Tätä korostaa luvassa vakuuden suhteen myönnetty oikeus jättää putken maanalaiset osat pysyvästi luontoon. Putken käyttö aiheuttaisi hyvin pysyvää vahinkoa esimerkiksi joen sedimenteille ja pohjaeliöille. Vahingot joen pohjalle on osoitettu jo nykyisessä toiminnassa.

Lupaprosessissa ei ole uskottavasti esitetty EU:n Natura-alueeksi liitetyn Ounasjoen luontoarvoja vaarantavia vaikutuksia. Kaivoslain 3 §:n mukaan lupa-asiaa ratkaistaessa on lisäksi noudatettava mm. luonnonsuojelulakia. Luonnonsuojelulain 64 a §:n mukaan Natura-alueen merkittävä heikentäminen on kielletty. Saman lain 65 §:n 1 momentin mukaan ”jos hanke tai suunnitelma joko yksistään tai tarkasteltuna yhdessä muiden hankkeiden ja suunnitelmien kanssa todennäköisesti merkittävästi heikentää valtioneuvoston Natura 2000 -verkostoon ehdottaman tai verkostoon sisällytetyn alueen niitä luonnonarvoja, joiden suojelemiseksi alue on sisällytetty tai on tarkoitus sisällyttää Natura 2000 -verkostoon, hankkeen toteuttajan tai suunnitelman laatijan on asianmukaisella tavalla arvioitava nämä vaikutukset. Saman pykälän 2 momentin mukaan ”luvan myöntävän tai suunnitelman hyväksyvän viranomaisen on valvottava, että 1 momentissa tarkoitettu arviointi tehdään”. Tämän vuoksi lupa toiminnan aloittamiseen muutoksenhausta huolimatta ei olisi kohtuullista.

Katsomme, että luvanhakija vastineensa kappaleessa 31 perustelee laajasti hakemaansa toiminnan aloittamislupaa taloudellisilla vaikutuksilla yhtiölle sekä harhauttavasti kuin purkuputki olisi ympäristöteko:

”Yhtiö toteaa, että uuden purkuputken rakentamiselle ja käyttöönotolle muutoksenhausta huolimatta on kaivoslain 169 §:ssä tarkoitettu perusteltu syy, sillä viivytyksestä aiheutuisi merkittävää haittaa sekä ympäristölle että Yhtiön toiminnalle. Purkuputken rakentaminen ja
käyttöönotto on edellytys Kittilän kaivoksen tuotannon kasvattamiselle tasolle 2,0 Mt/v, mikä antaa mahdollisuuden paitsi jatkaa nykyistä kaivostoimintaa ympäristön kannalta kestävällä tavalla, myös toteuttaa Yhtiön suunnittelemat ympäristönsuojelua tehostavat investoinnit, kuten pidemmän aikavälin typenhallintatoimenpiteet. Ilman aloittamisoikeutta muutoksenhakuprosessi aiheuttaisi Yhtiölle seuraavia erittäin merkittäviä taloudellisia menetyksiä ja vaikuttaisi hyvin kielteisesti sen kykyyn vastata taloudellisista ja toiminnallisista velvoitteistaan:

(1) Kaivoksen vuotuisen kullantuotannon jääminen noin 49 000 unssia suunniteltua alhaisemmaksi merkitsisi kullan nykyhinnassa ja dollarin nykykurssilla laskettuna vuositasolla noin 80 miljoonaa euroa pienempää liikevaihtoa ja noin 40 miljoonaa euroa alhaisempaa kassavirtaa. Tämän seurauksena jo käynnissä olevat investoinnit (muun muassa rikastamon laajennusinvestointi sekä kuiluinvestointi) jouduttaisiin keskeyttämään, mistä aiheutuisi Hakijalle noin 16 miljoonan euron lisäkustannukset vuositasolla.

(2) Laajennusinvestoinnin keskeytyksen ja uudelleen käynnistämisen arvioidaan myös aiheuttavan noin 10 miljoonaa euroa kertaluontoisia lisäkustannuksia.

Kustannukset syntyisivät jo allekirjoitetuista sopimuksista irtautumisesta, kaluston demobilisoinnista ja uudelleen mobilisoinnista. Kun tämän yhdistää edellä 1-kohdassa esitettyyn kassavirran pienentymiseen vuoden viivästyminen tuotannon kasvattamisessa aiheuttaisi Hakijalle yhteensä 65-70 miljoonan euron taloudelliset menetykset kassavirralla mitattuna. Toisesta viivästysvuodesta eteenpäin kassavirran menetykset olisivat vuositasolla noin 55-60 miljoonaa euroa. Esimerkiksi kahden vuoden viivästys laajennusinvestoinnin toteuttamisessa aiheuttaisi siten yhteensä noin 120-130 miljoonan euron taloudelliset menetykset, mikä vastaisi noin puolta koko investointiohjelman arvosta (noin 250 miljoonaa euroa).

Laajennusinvestointikokonaisuuden keskeyttämisen myötä sen sisältämät merkittävät ympäristötekniset parannukset jäisivät toteuttamatta. Esimerkiksi autoklaavin poistokaasun pesun ja sen tuottaman prosessilämmön hyötykäytön edelleen kehittäminen vähentää tarvetta käyttää fossiilisia polttoaineita kaivosilman lämmityksessä. Vastaavasti suunniteltu nostokuilu tulee puolestaan alentamaan moottoripolttoaineiden käyttömääriä tulevaisuudessa, puolittaen kaivostoiminnan hiilijalanjäljen malmin ja sivukiven kuljetuksen osalta.”

Vastaselityksenä luvanhakijan vastineen kappaleessa 31 lausumaan katsomme, että luvanhakija vastineessaan perustelee tosiasiallisesta hankekokonaisuudestaan erottamaansa purkuputkilupahakemushankettaan sellaisella hankekokonaisuutta koskevilla itselleen hyödyllisillä taloudellisilla perusteilla, joita ei ole lupahakemuksensa perusteluissa lausunut, eikä hakenut tällaista koko hankekokonaisuutta koskevaa ympäristölupaa, jossa olisi nuo kaikki tulevat toiminnan oleelliset muutokset hakenut ja niiden vaikutukset arvioinut kokonaisuutenaan.

Katsomme luvanhakijan vastineensa kappaleessa 31 todistavan oikeaksi edellä valituslupahakemuksemme kohtaan 2 annettuihin vastineisiin antamamme vastaselityksen, että nyt valituskäsittelyssä oleva luvanhakijan hankekokonaisuudestaan erilliseksi palastelema purkuputkilupahakemus ei ole hakijan hankekokonaisuudesta erillinen irrallinen hakemuspalanen. Sellaisena sitä ei olisi tullut hakea, sellaisena sitä ei olisi tullut käsitellä, eikä hallintoviranomainen Tukesin olis tullut antaa sellaista hakijan hankekokonaisuudesta erillistä kaivosaluelupaa.

Katsomme, että luvanhakijan esittämä yksipuolinen voitontavoitteluperuste ei täytä edes vesilain tarkoittaman intressivertailun vaatimuksia, ja toisaalta katsomme, ettei ympäristösuojelulain 49 §:n mukaisia luvanmyöntämisen edellytyksiä voi ohittaa taloudellisilla perusteilla eikä myöskään kaivoslain 48.2 §:n edellytyksiä taloudellisilla perusteilla, EU:n vesipuitedirektiivin velvoitteiden täyttymistä taloudellisilla perusteilla, eikä luonnonsuojelulain velvoitteiden täyttymistä taloudellisilla perusteilla.

Katsomme luvanhakijan vastineessaan tosiasioiden vastaisesti väittävän, kuin jokin yhtiön toimivallan ulkopuolinen taho olisi määrännyt tai pakottanut yhtiön laajentamaan hankekokonaisuuttaan, kasvattamaan louhintamääräänsä, kasvattamaan rikastuskapasiteettiaan, rikastusjätealueitaan, sivukivikasojaan ja kaivosjätevesimääriään. Ja että tuo lisääntyvä kaivosjätevesimäärä tarvitsee uuden purkupaikan, koska Seurujoki ei sitä kestä, joten on rakennettava tämä valituksenalainen purkuputki, muuten tulee ympäristövahinkoja.

Katsomme vastoin luvanhakijan vastineessaan esittämää, että luvanhakijan kuvaamat lisääntyvät ympäristöriskit johtuvat luvanhakijan oman kaivostoiminnan kasvattamisista, joten ne ympäristöriskit ovat myös luvanhakijan omilla toiminnoilla pienennettävissä sekä tuotantoa pienentämällä että vesienpuhdistusmenetelmien parantamisella.

Katsomme perusteettomaksi ja harhauttavaksi luvanhakijan väitteen kuin pakollisesta kaivosvesien lisääntymisestä, sen tarvitsemasta purkuputkesta ja vaatimuksesta sen putken rakentamiselle myönnettävästä toiminnanaloittamisluvasta muutoksenhausta huolimatta.

Katsomme, ettei luvanhakija vastineensa kappaleessa 31 osoita valituksemme vaatimuksen 1 perusteluja valituksenalaisen luvan kumoamisesta ja toiminnanaloittamisluvan kieltämisestä perusteettomaksi tai virheelliseksi, vaan päinvastoin osoittaa perustelumme oikeaksi, jonka vuoksi pidämme vaatimuksemme tältä osin täysimääräisesti voimassa tässä annetuin lisäperusteluin.

Katsomme luvanhakijan vastineensa kappaleessa 32 lausuvan perusteettomasti:

”Asetettu vakuus ja muut lupamääräykset huomioiden toiminnan aloittamisesta ei aiheudu sellaisia vaikutuksia, jotka tekisivät muutoksenhaun kaivoslain 169 §:ssä tarkoitetulla tavalla hyödyttömäksi. Yhtiö on tehnyt putkilinjauksen maanomistajien kanssa kirjalliset sopimukset maa-alueen käyttämisestä purkuputken asentamiseen ja käyttöön kiinteistöillä. Kaivoslain mukaiset edellytykset täytäntöönpanomääräyksen myöntämiselle ovat siten täyttyneet.”

Vastaselityksenä luvanhakijan vastineensa kappaleessa 32 lausumaan katsomme, että luvassa on vakuusvaatimus asetettu kaivoslain 108 §:n vastaisesti, koska vakuusvaatimukseen ei ole sisällytetty kaivoksen jäteveden purkuputken poistamiskustannuksia eikä putkilinjan palauttamiskustannuksia luonnontilaan kaivoksen toiminnan jälkeen.

Katsomme myös, ettei hakijan vastineessaan kuvaama perustelu siitä, että yhtiö on tehnyt putkilinjauksen maanomistajien kanssa kirjalliset sopimukset maa-alueiden käyttämisestä purkuputken asentamiseen ja käyttöön kiinteistöllä, ole riittävä osoitus siitä, että purkuputken linjauksen, rakentamisen, käyttöoikeuden ja purkamisen osalta olisi tehty lainvoimaisesti pätevät, riittävät selvitykset luontovaikutuksista, yleiselle ja yksityiselle edulle aiheutuvista haitoista ja että hallintoviranomainen Tukesin lupapäätöksessä olisi annettu lainvoimaisesi pätevät yleisen ja yksityisen edun turvaamiseksi tarpeelliset määräykset, jotka turvaavat myös naapurikiinteistöjen oikeutta ja suojeltuja luontoarvoja.

Katsomme, ettei luvanhakija vastineensa kappaleessa 32 osoita valituksemme vaatimuksen 1 perusteluja valituksenalaisen luvan kumoamisesta ja toiminnanaloittamisluvan kieltämisestä perusteettomaksi tai virheelliseksi, vaan päinvastoin osoittaa perustelumme oikeaksi, jonka vuoksi pidämme vaatimuksemme tältä osin täysimääräisesti voimassa tässä annetuin lisäperusteluin.

Katsomme luvanhakijan vastineensa kappaleessa 33 lausuvan harhauttavan luontoisesti:

”Aluehallintovirasto on myöntänyt toiminnalle ympäristöluvan 29.5.2020. Lupapäätös sisältää sekä ympäristönsuojelulain (527/2014) mukaisen luvan toiminnan aloittamiseen muutoksenhausta huolimatta, että vesilain (587/2011) mukaisen töiden valmisteluluvan.

Ympäristö- ja vesitalousluparatkaisu perusteluineen vahvistaa entisestään täytäntöönpanomääräyksen myöntämisen perusteita myös käsillä olevassa kaivoslupa-asiassa.”

Vastaselityksenä luvanhakijan vastineen kappaleessa 33 lausumaan katsomme, että luvanhakija harhauttavasti kuvailee, kuin ympäristölupaviranomainen olisi myöntänyt ”toiminnalle” ympäristöluvan. Katsomme, että tosiasiassa kyseinen ”toiminta” tarkoittaa purkuputken alituksia jokien osalta, koska kaivoslain alainen hallintoviranomainen Tukes ei sellaisia vesilain alaisuuteen kuuluvia lupia voi myöntää.

Katsomme vastoin luvanhakijan väittämää, että kyseinen ympäristö- ja vesilain alainen luparatkaisu pukuputken jokien alituksien osalta koskee vain noita vesien alituksia, eivätkä miltään muilta osiltaan kaivoslain alaisena määriteltyä purkuputken lupa-asiaa.

Katsomme vastoin luvanhakijan väittämää, ettei hakijan viittaamalla ympäristölupaviranomaisen myöntämällä ympäristö- ja vesitalousluvalla voi perustella kaivoslain alaisen hallintoviranomainen Tukesin myöntämää purkuputkilupaa.

Katsomme, ettei luvanhakija vastineensa kappaleen 33 lausumallaan osoita valituksemme vaatimuksen 1 perusteluja perusteettomiksi tai virheelliseksi, jonka vuoksi pidämme ne täysimääräisesti voimassa tässä annetuin lisäperusteluin.

Katsomme luvanhakijan vastineensa kappaleessa 34 lausuvan perusteettomasti ja harhauttavasti, että:

”Loukisessa, Seurujoessa tai Ounasjoessakaan ei ole kaivoksen toiminnan aikana tehty havaintoja SLLP:n valituksessa väitetyistä pilaantuneista sedimenteistä. Lapin ELY-keskus ei myöskään ole toimintaa valvovana viranomaisena kaivos- tai ympäristölupakäsittelyn yhteydessä vaatinut selvityksiä sedimenttien haitta-ainepitoisuuksista tai muullakaan tavoin tuonut esille, että väitettyjä pilaantuneiden sedimenttien leviämisvaikutuksia tai muitakaan vastaavia riskejä olisi odotettavissa purkuputken rakennustöiden yhteydessä.”

Vastaselityksenä luvanhakijan vastineeseen viittaamme edellä aikaisemmin lausuttuun YLEn MOT-ohjelmaan, josta käy ilmi Seurujoen pilaantuneiden sedimenttien olevan jo julkisesti tiedossa. Mutta kaivosyhtiö vastineessaan väittää ettei olisi tehnyt, tai ”ei ole tehty” kaivoksen toiminnan aikana havaintoja pilaantuneista sedimenteistä. Katsomme luvanhakijan todistavan lausumallaan, ettei täytä kaivoslain velvoittamaa selvilläolovelvoitettaan.

Katsomme, ettei luvanhakija vastineessaan osoita, että selvilläolovelvoitteen mukaisesti olisi selvittänyt noiden sedimenttien tilaa, eikä osoita selvityksiin perustuen että sedimentit eivät olisi pilaantuneita.

Katsomme ettei luvanhakija vastineensa kappaleessa 34 osoita valituksemme tämän kohdan perusteluja perusteettomaksi tai virheelliseksi, vaan päinvastoin oikeaksi, jonka vuoksi pidämme valituksemme perustelut tältä osin täysimääräisesti voimassa tässä annetuin lisäperusteluin.

Katsomme että luvanhakija vastineensa kappaleessa 35 lausuu perusteettomasti ja harhauttavasti, ett:

”Viitasammakkoselvityksen perusteella purkuputkilinjauksen varrelle ei sijoitu viitasammakon kutuympäristöksi soveltuvia lampia, eikä selvitetyillä alueilla ole havaittu merkkejä viitasammakosta tai edes tavallisesta sammakosta. Selvityksen ajankohta ja inventoinnin tekijän kokeneisuus huomioon ottaen selvitykseen ei arvioida sisältyvän epävarmuuksia.

Lisäksi ELY-keskus on YVA-ohjelmasta antamassaan lausunnossa todennut viitasammakon esiintymisen alueella epätodennäköiseksi, koska alueella ei ole lajille soveltuvaa elinympäristöä.”

Vastaselityksenä hakijan vastineen lausumaan katsomme, että hakijan viittaama ELY-keskuksen lausunto on YVA-ohjelmasta, ja hakija itse on todennut, että purkuputkilinjausta on muutettu ohjelmavaiheen jälkeen. Siten ELY-keskuksen ohjelmavaiheesta antamaa lausuntoa ei voida pitää sellaisena lausuntona, joka osoittaisi ettei lupapäätöksen mukaisella putkilinjauksella olisi lajille soveltuvaa elinympäristöä. Katsomme luvanhakijan vastineen osoittavan, ettei viitasammakko selvitystä ole tehty koko purkuputkilinjauksen osalta.

Katsomme että luvanhakijan vastineen liitteenä 3 oleva Pöyryn lausunto on päivätty 31.5.2020 esittää jostain maastosta selvitetystä purkuputkilinjasta poiketun 750 metrin matkalla.

Emme löydä tätä asiakirjaa yhtiön aikaisemmista vastineista. Lausunto perustuu kartta- ja ilmakuva tarkasteluun ja on epäselvää ja yksilöimätöntä millä linjalla tai sen osalla on tehty maastotyötä, mihin aikaan minkä luontoarvojen suhteen ja miten paljon.

Valituksessamme on YVAn liitteen karttaan piirretty luvanmukainen linjaus verratuna kaivosrekisterin kartan ja kiinteistörajojen kiintopisteiden avulla (Kartta 4 2016 Kittilän YVAn liitteet sivu 72/280, kuva 5-8.) Ero linjausten välillä on ainakin 4-5 km.

Emme myöskään löydä YVA-selostuksesta vaihtoehtoista linjausta, joka vastaisi valituksenalaisessa luvassa esitettyä. Voisiko yhtiö yksilöidä mistä se löytyy?

Katsomme ettei luvanhakija vastineensa kappaleella osoita valituksemme tämän kohdan perusteluja perusteettomiksi tai virheelliseksi, jonka vuoksi pidämme valituksemme tältä osin täysimääräisesti voimassa.

Katsomme, että luvanhakija vastineensa kappaleessa 36 lausuu perusteettomasti ja harhauttavasti, että:

”Yhtiö on 28.10.2016 päivätyssä Ounasjoen Natura-aluetta (FM 301318, SAC) koskevassa Natura-arvioinnissa sekä 18.4.2017 päivätyssä täydennyksessä tarkastelut purkuputken kautta Loukiseen johdettavien käsiteltyjen jätevesien mahdollisia vaikutuksia Ounasjoen Natura-alueeseen ja sen suojeluperusteisiin. Kaivoksen purkuvesillä ei arvioida olevan vaikutusta Ounasjoen virtaamiin, vesimääriin tai vedenpinnankorkeuksiin. Pinnakorkeuden arvioidaan kasvavan Ounasjoessa Loukisen yhtymäkohdan alapuolella vain muutamalla millin kymmenesosalla. Pitoisuuslisäykset Ounasjoessa jäävät haitallisten aineiden osalta varsin pieniksi ja vesieliöstölle haitattomalle tasolle. Myös suolaisuuden nousun arvioidaan jäävän kokonaisuudessa sellaisella tasolle, että se ei aiheuta muutoksia Ounasjoen levästössä ja pohjaeläimistössä. Typpipitoisuus nousee selvimmin vähävetisenä vesivuonna, mutta yksipuolisen typpipitoisuuden kasvun ei arvioida aiheuttavan merkittävää rehevyyden kasvua kasvukauden alivirtaamatilanteissakaan.”

Vastaselityksenä luvanhakijan vastineeseen katsomme, että luvanhakija viittaa tekemäänsä Natura-arvioon, mutta ei osoita kuinka hallintoviranomainen Tukes olisi sen Natura-arvion ottanut huomioon purkuputki lupapäätöksessään. Luonnonsuojelulain 65 §:n mukaan luvan myöntävän viranomaisen on valvottava, että asianmukainen arviointi tehdään. Katsomme, ettei hallintoviranomainen Tukes ole purkuputkilupapäätökseensä kirjannut, että riittävä asianmukainen Natura-arvio purkuputken vaikutuksista olisi tehty.

Viittaamme lisäksi hallintoviranomainen Tukesin purkuputkipäätöksen liitteenä olevaan Kittilän kunnanhallituksen lausuntoon (16.1.2018 § 27), jossa kunnanhallitus yhteenvetonaan lausuu myös vaikutuksista Ounasjoen Natura-alueeseen:

”Yhteenvetona Kittilän kunnanhallitus toteaa, että

Esitettyjä päästöjä purkuputkea pitkin Loukisen alaosaan ja edelleen Ounasjokeen ei voi hyväksyä esitetyllä tavalla kaivoksen tuotannon kasvattamiseksi.

Kaivoksen tuotantokapasiteetin nostamista täytyy tarvittaessa siirtää kunnes kaivoksen kuivatusvesille on suunniteltu riittävät puhdistusmenetelmät ja -laitteistot ja kaivoksella on riittävät varautumissuunnitelmat ja veden varastointikapasiteetit myös poikkeusjuoksutusta vaativien tilanteiden varalle. Pahimmillaan arvioitua huomattavasti suuremmat kuormitukset voivat aiheuttaa merkittäviä haitallisia päästöjä Ounasjoen Natura-alueelle, jos kaivoksella ei ole käytettävissä riittävää kaivoksen määrältään ja laadultaan vaikeasti ennustettavien kuivatusvesien puhdistus- ja varastointikapasiteettia.

Jonkinlainen purkuputkiratkaisu voi ehkä olla hyväksyttävä, mutta samalla on vaadittava kaivoksen kuivatusvesille käytettäväksi myös muita puhdistusmenetelmiä ennen jätevesien purkamista Loukiseen tai suoraan Ounasjokeen. Puhdistusmenetelmien kehittämisestä ja käyttöönotosta on esitettävä suunnitelma ennen purkuputken rakentamista. Lisäksi vesien varastointikapasiteettia pitää pikaisesti kasvattaa kaivosalueella. Myös purkuputkiratkaisun ympäristövaikutukset on selvitettävä perusteellisemmin ja erityisesti purettavien vesien määrän ja laadun mahdollinen poikkeaminen arvioidusta (sulfaatinpoistolaitoksen häiriötilanteet, kuivatusvesien ennakoitua suuremmat määrät, haitta-aineiden odotettua korkeammat pitoisuudet yms.) tulee ottaa huomioon ympäristövaikutusten arvioinnissa. Purkuputkilinjauksesta on tehtävä perusteellisempi ympäristövaikutus- ja kustannusvertailu sellaisen linjausvaihtoehdon kanssa, jossa purkupaikka tulee Ounasjokeen niin, että purkuvedet laimennetaan erillisessä kanavassa ennen niiden johtamista varsinaiseen Ounasjokeen. Purettavien vesien pitoisuuksille on määrättävä tiukat luparajat, joiden ylitys on estettävä tarvittaessa kaivoksen tuotantokapasiteettia rajoittamalla.

Luparajat on asetettava sellaisiksi, että kaivoksen vaikutukset Loukisessa ja Ounasjoessa jäävät huomattavasti vähäisemmiksi kuin Seurujoessa tällä hetkellä.”

Lisäksi lausumme, että Natura-arviossa tulee EU-ohjeiden ja KHOn ennakkopäätösten perusteella olla tieteellinen varmuus, ettei Natura arvoja heikennetä. Katsomme, että mm. ELYn ja Kittilän kunnan lausuntojen ja vireillä olevassa ympäristölupavalituksessamme esitetyn perusteella on olemassa merkittävä tietellinen epävarmuus, joka lähenee varmuutta luontoarvojen heikentämisestä.

Viitaten edellä kuvattuihin perusteluihin katsomme, ettei luvanhakija vastineensa kappaleella 36 osoita valituksemme tämän kohdan perusteita perusteettomiksi tai virheellisiksi, vaan päinvastoin oikeiksi, jonka vuoksi pidämme valituksemme tältä osin täysimääräisesti voimassa tässä annetuin lisäperusteluin.

Katsomme että luvanhakija vastineensa kappaleessa 37 lausuu, että:

”ELY-keskus on 5.5.2017 päivätyssä luonnonsuojelulain 65 §:n mukaisen lausuntonsa täydennyksessä todennut, että hankkeesta ei aiheudu heikentävää vaikutusta luontotyypeille tulvaniityt ja tulvametsät eikä luontodirektiivin liitteen II lajille laaksoarholle. Fennoskandian luonnontilaiset jokireitit -luontotyypin osalta hankkeen heikentävä vaikutus on suuruudeltaan lievää ja merkittävyydeltään vähäistä. Heikentyminen johtuu typpikuormituksen kasvusta, joka ilmenee kohonneina typpipitoisuuksina Loukisen yhtymäkohdan alapuolella. Kokonaisuutena ELY-keskus katsoo, että hankkeesta aiheutuu heikentävää vaikutusta Ounasjoen Natura-alueen suojeluperusteille, mutta heikentäminen ei ole merkittävää eikä uhkaa suojeluperusteina olevien luontotyyppien eikä lajin säilymistä alueella.”

Vastaselityksenä luvanhakijan lausumaan katsomme, ettei luvanhakijan Natura arvio ole riittävä hankkeen pitkäaikaisten vaikutusten arvioimiseksi Natura-alueisiin.

Katsomme ettei luvanhakijan Kittilän kaivoshankkeen kokonaisuutta ole arvioitu kokonaisuutenaan, eikä sen kokonaisuuden vaikutuksia uuden purkuputken kautta Ounasjoen Natura-alueeseen. Purkuputken tarkoituksena on mahdollistaa kaivoshankekokonaisuuden louhinta-, rikastus- ja sivukivien läjitystoimintaa ja kaikkien noiden laajentuvien toimintojen aiheuttamat lisääntyvät jätevesimäärät päätyisivät Ounasjokeen. Tämän laajentuvan hankekokonaisuuden ympäristö-, vesistö- ja luontovaikutusarviota ei ole tehty.

Lisäksi viittaamme Kittilän kunnanhallituksen 2018 lausuntoon, jossa kunnanhallitus toteaa, että:

Ounasjoen kokonaiskuormitusta ja sen vaikutuksia Loukisen alapuolella ei ole arvioitu riittävästi. Ounasjoen yhtenäistarkkailun 2016 raportissa on päädytty Ounasjoen osalta minimiravinnetarkastelussa toiseen tulokseen kuin kaivoksen rikastamon syötemäärä sekä NP rikastushiekan varastointikapasiteetin YVAssa (sisältää myös purkuputken). Ounasjoen myös typpipitoisuudet Ounasjoessa ovat vuosina 2014-2016 olleet korkeammat kuin YVA:ssa on esitetty aikaisempien vuosien perusteella. Tämä voi viitata siihen että joen typpikuormitus on kaiken kaikkiaan nousussa. Tällöin kaivoksen typpipäästöjen lisäyksen vaikutus Ounasjoen rehevöitymiseen voi olla suurempi kuin kaivoksen kapasiteetin lisäyksen YVAssa sekä Ounasjoen Natura-arvioinnissa ja Natura-arvioinnin täydennyksessä esitetään. Kaiken kaikkiaan Ounasjoen typpikuormitusta tulisi kaikkien toimijoiden, myös metsätalouden, kohdalla pyrkiä vähentämään. Ounasjoen tila arvioidaan vasta Tapionkylässä. Tämä ei ole hyvä ratkaisu, vaan Ounasjoen tila täytyisi arvioida myös Kittilän kylän ja Kaukosen kohdalla.

1. Erityisesti lisääntyvän typpikuorman vaikutus joen rehevöitymiseen on arvioitu puutteellisesti. Mahdollinen muualta tuleva fosforikuormitus voi aiheuttaa voimakkaan rehevöitymisen Ounasjoessa Loukisen suun alapuolella, jossa veden typpipitoisuudet ovat niin korkeita että fosfori on selvä rajoittava ravinne. Kaikki Ounasjoen vesistöön purkavat yhdyskuntajätevedenpuhdistamot ja niiden häiriötilanteet pitäisi huomioida yhdysvaikutuksia arvioitaessa.
2. Myös mahdollisten muiden jo olemassa olevien ja tulevien raskasmetallipäästöjä aiheuttavien päästölähteiden kokonaisvaikutus Ounasjoen ja edelleen Kemijoen alaosan vesistöön tulisi arvioida lupaa käsiteltäessä. Pahtavuoman ja Saattoporan lopetettujen kaivosten päästöjä ei ole huomioitu.

Viitaten edellä lausuttuun katsomme, ettei luvanhakija vastineensa kappaleella 37 osoita valituksemme perusteluita tältä osin perusteettomaksi tai virheelliseksi, vaan päinvastoin oikeaksi, jonka vuoksi pidämme valituksemme tältä osin täysimääräisesti voimassa tässä annetuin lisäperusteluin.

Katsomme, että hakija vastineensa kappaleessa 38 lausuu perusteettomasti, että:

”SLLP:n väitteet hankkeen ja päätöksen täytäntöönpanon haitallisista ympäristövaikutuksista ovat siten perusteettomia ja ristiriidassa paitsi ympäristön- ja luonnonsuojeluviranomaisten, myös Pohjois-Suomen hallinto-oikeuden asiantuntijoiden näkemyksen kanssa. Yhtiö vaatii, että korkein hallinto-oikeus hylkää SLLP:n täytäntöönpanon kieltämistä koskevan vaatimuksen kokonaisuudessaan.”

Vastaselityksenä luvanhakijan edellä kuvattuun vaatimukseen lausumme edellä kuvattuihin perusteluihimme ja lisäselvityksiimme viitaten, että katsomme ettei luvanhakija ole esittänyt valituksemme perusteluita perusteettomiksi tai virheelliseksi, vaan päinvastoin on lausumillaan osoittanut valitusperustelumme oikeiksi, jonka vuoksi katsomme luvanhakijan vaatimuksen valituksemme hallintoviranomainen Tukesin lupapäätöksen kumoamisesta ja täytäntöönpanomääräyksen sen hylkäämisestä perusteettomaksi, ja pidämme valituksemme vaatimuksineen täysimääräisesti voimassa.

Vastaselityksenä hallintoviranomainen Tukesin vastineessaan lausumaan, katsomme, ettei hallintoviranomainen yksilöidysti lausu valituksemme vaatimukseen 1, vaan vain yleistäen lausuu:

”Tukes vaatii valittajan valituksen ja oikeudenkäyntikuluvaatimuksen hylkäämisiä perusteettomana.

Tukes toistaa asiassa aikaisemmin antamansa lausuntonsa. Valittaja ei ole valituksessaan esittänyt miltään osin sellaisia seikkoja tai perusteita, joilla Pohjois-Suomen hallinto-oikeuden valituksenalainen päätös olisi kaivos-, hallinto- ja luonnonsuojelulain tai minkään muunkaan lain vastainen.”

Katsomme, ettei hallintoviranomainen Tukes lausumallaan osoita valituksemme vaatimuksen 1 perusteluja perusteettomaksi tai virheelliseksi, jonka vuoksi pidämme ne täysimääräisesti voimassa tässä annetuin lisäperusteluin.

2) Toissijainen vaatimus: ’Vaadimme asian palauttamista lupaviranomaiselle uuteen käsittelyyn, kunnes luvan virheet on korjattu ja ympäristönvaikutusten arviointi on asianmukaisesti saatettu loppuun.’

Valituksessa kuvasimme luvan laillisuuden ongelmia ja virheitä seuraavasti:

1. a) Luvassa on tarkoitus myöntää käyttöoikeuksia purkureitin kiinteistöihin sekä alueisiin.

Valituksessa katsoimme, että ilmeiset kuulutusvirheet ja virheellinen hallintomenettely luvan suhteen ovat erittäin huolestuttavia, etenkin kun jo alun perin kaivosalueen laajentamisen suunnittelun vaiheessa pyydettiin lupaa poiketa laajennusalueen kaavoittamisesta. Kaavoittaminen on keskeinen väline välttää tämän kaltaisia virheitä. Lupaan sisältyy merkittäviä ilmeisen virheellisiä ja harhaanjohtavia tietoja, joiden takia se on hylättävä. Virheellisyydet tarkoittavat haitankärsijöiden ja luonnonsuojelujärjestöjen oikeuksien loukkaamista myös kuulutusvirheenä. On epäselvää mihin luontoalueisiin, kiinteistöihin ja mihin niiden alueisiin lupa kohdistuisi. Kuulutusvirheet ja virheellinen hallintomenettely loukkaavat asianomaisten oikeuksia vakavasti. Virheistä johtuen yhtiölle myönnetyt oikeudet ovat epäselvät ja ristiriitaiset.

 

a1) Luvan kartta on epämääräinen ja siitä puuttuvat maaston yksityiskohdat tavalla, joka tekee erittäin hankalaksi sen alueen hahmottamisen, johon lupa kohdistuu.

Valituksessa katsoimme, että saadakseen selville putken reitin maastossa asianomainen joutuisi kopioimaan ja siirtämään kaivosalueen ja reitin maastokartalle. Kartan mittakaava ei ole riittävä alueiden osoittamiseen ja karkea viivanleveys tekee kartasta tulkinnanvaraisen. Vertailun vuoksi tarkkuudeltaan riittävä kartta on Kartta 4 valituksemme Liitteessä 3.

 

a2) Luvassa olevassa kiinteistölistauksessa on virheellisiä kiinteistönumeroita.

Valituksessa katsoimme, että kolme kiinteistönumeroa on ilmoitettu kaksi kertaa eri kiinteistönnimillä. Lisäksi luvasta puuttuu kaksi ympäristövaikutusten arvioinnissa (YVA:ssa, ks. myös kohta b) mainittua kiinteistönumeroa ja siinä yksi kiinteistönumero, joka ei ole YVA:ssa. YVA:ssa on kolme kaivosalueen kiinteistöä, joita ei mainita valituksen alaisessa päätöksessä, mutta joiden omistajien olisi ilmeisen hyvä syy tietää purkuputken rakentamisesta alueellaan sekä sen mahdollisesta jättämisestä maaperään.

Katsomme, että luvanhakija vastineensa kappaleessa 24 lausuu, että:

”Kaivoslain 47 §:n mukaan kaivostoiminnan tulee perustua maankäyttö- ja rakennuslain mukaiseen oikeusvaikutteiseen kaavaan taikka kaivostoiminnan vaikutukset huomioon ottaen asian tulee olla muutoin riittävästi selvitetty yhteistyössä kunnan, maakunnan liiton ja elinkeino-, liikenne ja ympäristökeskuksen kanssa.”

Lisäksi vastineensa kappaleessa 26 luvanhakija lausuu:

”Maankäyttöselvityksen sisältöä ja tuloksia on käsitelty yhdessä ELY-keskuksen, Lapin liiton ja Kittilän kunnan kanssa 13.1.2017 pidetyssä viranomaisneuvottelussa. Lapin liitto on todennut, että maankäyttöselvityksessä on selvitetty riittävällä tasolla kaivostoiminnan suhdetta muuhun alueidenkäyttöön. Hankkeella ei arvioida olevan merkittäviä vaikutuksia maisemaan, maankäyttöön, poronhoitoon tai luonnonsuojeluun. Laajennushanke tukee maankäytön tavoitteita, eikä vaikeuta maakuntakaavan toteuttamista. Hankealueen maankäyttö on siten selvitetty kaivoslain vaatimusten mukaisesti, ja SLLP:n väitteet ovat tältäkin osin perusteettomia.”

Vastaselityksenä luvanhakijan vastineen kappaleisiin 24 ja 26 lausumme, että näkemyksemme mukaan kyseinen kaivoslain 47 § ei tarkoita, että asian riittävä selvittäminen yhteistyössä kunnan, maakunnan liiton ja ELY-keskuksen kanssa pidettäisiin siten julkisuudesta piilossa, ettei yleisölle ja asianosaisille mahdollistuisi julkisen vallankäytön valvonta, siihen vaikuttaminen ja oikeuksien sekä etujen samoin kuin hyvän hallinnon periaatteiden valvonta.

Katsomme, ettei luvanhakija ole purkuputkilupahakemuksessaan kyseistä viittaamaansa viranomaisneuvottelua ja sen pöytäkirjoja selostanut eikä hallintoviranomainen Tukeskaan ole kyseistä eikä muitakaan asiaan liittyviä viranomaisneuvotteluja lupapäätöksessään selostanut, minkä katsomme lupapäätösmenettelyn menettelyvirheeksi, jolla on mahdollisesti vaikutettu sekä yleiseen mielipiteeseen että asiaosaisten käsitykseen lupahakemuksen vaikutuksista yleiseen ja yksityiseen etuuteen.

Toistamme tässä aikaisemmin viittaamaamme oikeuskansleri Tuomas Pöystin lausuman perustuslain ja julkisuuslain peruslähtökohdasta:

”Avoimuuden ja julkisuuden kautta tapahtuvan viranomaiskontrollin mahdollisuuden kautta viranomaistoiminta saa hyväksyttävyytensä. Erityisen merkityksellistä se on silloin, kun julkisen vallan toimin joudutaan puuttumaan perus- ja ihmisoikeuksiin”.

Katsomme luvanhakijan vastineensa kappaleiden 24 ja 26 todistavan, ettei tässä valituksenalaisessa lupapäätösmenettelyssä ole toimittu perustuslain ja julkisuulain tarkoittamalla tavalla siten, että asiassa tehty viranomaistoiminta olisi ollut siten avointa ja julkista yleisön ja asianosaisten silmissä, että kyseinen viranomaistoiminta tulisi hyväksyttäväksi.

Katsomme että luvanhakija vastineensa kappaleessaan 28 lausuu kaivoslain vastaisesti, että:

”Kuten hallinto-oikeus valituksenalaisessa päätöksessään toteaa, SLLP:llä ei ole oikeudellista intressiä valittaa päätöksestä purkuputkilinjauksen maanomistajien tai toisten malminetsintäyhtiöiden oikeuksiin väitetysti kohdistuneiden loukkauksien osalta. Kyseiset valitusperusteet on siten jätettävä tutkimatta.”

Vastaselityksenä luvanhakijan lausumaan viittaamme kaivoslain 165 §:n 1 momentin 2) kohtaan, jonka perusteella katsomme Suomen luonnonsuojeluliiton Lapin piiri ry:llä olevan valitusoikeus kaivoslain alaisiin päätöksiin, jotka sijaitsevat yhdistyksen toiminta-alueella.

Katsomme myös, että valitukseemme antamallaan lainvastaisella väitteellään yhdistyksemme valitusoikeuden puuttumisesta luvanhakija tällä lausumallaan korostaa valituksemme perustelut oikeaksi asiassa tapahtuneiden lupakäsittelyjen osalta, jonka vuoksi pidämme valituksemme perustelut tältä osin täysimääräisesti voimassa tässä annetuin lisäperusteluin.

Vastaselityksenä hallintoviranomainen Tukesin vastineeseen katsomme, ettei hallintoviranomainen vastineessaan osoita asiassa toimineensa perustuslain, julkisuuslain, hallintolain eikä kaivoslain 1 §:n ja 47 §:n velvoitteiden mukaisesti, vaan perusteettomasti vain lausuu:

”Valittaja valittaa asioista, jotka eivät miltään osin koske sitä, toisin sanoen valittajalta on puuttunut oikeudellinen intressi valittaa asiasta. Oikeudellisen intressin puutetta vahvistaa se, etta lupa-asian asianosaiset kuten alueen paliskunta ja maanomistajat eivät ole valittaneet päätöksestä.”

Katsomme hallintoviranomainen Tukesin lausumallaan osoittavan valituksemme perustelut tältä osin oikeaksi, jonka vuoksi pidämme ne täysimääräisesti voimassa tässä annetuin lisäperusteluin.

1. b) Kaivoslaki edellyttää ympäristövaikutusten arviointia (YVA) kaivoslupaa myönnettäessä.

Valituksessa katsoimme, että YVA puuttuu vähintäänkin merkittävältä osalta luvassa esitetystä purkuputken reitistä, joten YVA ei ole luvassa esitetylle toiminnalle.

Kaivosluvassa esitetään, että yhteysviranomainen olisi antanut 24.3.2017 lausunnon kyseistä purkuputkea koskevassa YVA asiassa (asian diaarinumero puuttuu). Ympäristöhallinnon sivulla on Kittilän kaivoksen purkuputkea jossain määrin käsittelevä YVA, josta Lapin ELY on antanut lausunnon kyseisenä päivänä (valituksemme Liite 4.). http://www.ymparisto.fi/fi-FI/Asiointi_luvat_ja_ymparistovaikutusten_arviointi/Ymparistovaikutusten_arviointi/YVAhankkeet/Suurikuusikon_kaivoksen_tuotanto_ja_varastointimaaran kasvattaminen/Suurikuusikon_kaivoksen_tuotanto_ja_vara%2833199%29

Keskeinen YVA-menettely on luontoarvojen kartoitus purkuputken reitillä. Purkuputken reitti nyt haetussa kaivoslain luvassa on kuitenkin erilainen kuin mitä YVA-tarkastelun yhteydessä on esitetty.

 

Valituksessa katsoimme, että verrattaessa valituksen alaisen luvan karttaa (Liite 3, Kartta 1 ja Kartta 2 GTK:n kaivoskarttaversio purkuputkesta) YVA:ssa esitettyyn karttaan (Liite 3, Kartat 3 ja 4), huomataan, että purkuputken reitti luvassa poikkeaa jopa noin 1 km päähän YVA:ssa käsitellystä. YVA:n reitti on suunniteltu metsäalueella, kun luvan reitti kulkee suuremmalla suoalueella. Suurin poikkeama on useamman, ainakin noin 3.5-4 kilometrin matkalla. Tämä on merkittävä osa koko purkuputken pituudesta. Kuten YVA:ssakin on todettu, suoalueen luontoarvot voivat olla merkittävän suuria.

Valituksessa katsoimme, että tarkasteltaessa luvan karttaa ja siinä esiintyviä kaarevia linjoja suhteessa YVA:n tarkan kartan kulmikkaaseen reittiin, poikkeamia on enemmänkin. Maastokartoitus on tehty linjalla noin 10 m leveydellä. Jos kiinteistö numero 16 puuttuminen listalta tarkoittaisi sitä, että se olisi päätetty kiertää valtion maan kautta, niin myöskään sen kohdalla luvan reitillä ei ole tehty kartoitusta. Luvan pitäisi olla MRLn kaavan mukainen. On epäselvää myös, onko asiasta neuvoteltu 47 § mukaisesti purkuputken sijainnista. Näin ollen luvan myöntäminen ennen MRLn mukaista kaavaa on kaivoslain vastainen. MRL mukaisessa kaavaprosessissa eri vaihtoehtojen sijoittuminen ja asianosaisten mielipiteet tulevat esille, eikä menettelyn sivuuttamiselle ole esitetty perusteita.

Katsomme, että luvanhakija vastineensa kappaleessa 29 lausuu harhauttavasti, että:

”Selvyyden vuoksi Yhtiö kuitenkin toteaa, että purkuputken linjauksen maanomistajille on ilmoitettu kirjeitse purkuputkisuunnitelman sijoittumisesta heidän kiinteistöilleen, ja Yhtiö on tehnyt maanomistajien kanssa kirjalliset sopimukset maa-alueen käyttämisestä purkuputken asentamiseen ja käyttöön kiinteistöillä. Yhtiön edustaja on myös henkilökohtaisesti tavannut maanomistajat sopimusneuvottelujen aikana.”

Vastaselityksenä luvanhakijan lausumaan lausumme, että luvanhakija vastineellaan todistaa, että vaikka kyseessä on kaivoslain alainen kaivoksen apualueen määrittäminen siihen liittyvine YVA- ja luontoselvityksineen, niin luvanhakija vastineellaan lausuu, kuin kyseiset lupapäätöksen perustaksi tarvittavat selvitykset voitaisiin ohittaa kaivosyhtiön ja kiinteistönomistajien kesken tehdyillä sopimuksilla.

Katsomme, että kaivoslain 19 §:n 3 momentin mukaan kaivoksen apualueen sijainti on suunniteltava siten, ettei siitä aiheudu kaivostoiminnan kokonaiskustannukset huomioon ottaen kohtuudella vältettävissä olevaa yleisen tai yksityisen edun loukkausta.

Katsomme myös, ettei tällaisen yleisen tai yksityisen edun loukkauksen riittävää selvittämistä voi korvata kiinteistökohtaisten sopimusten tekemisellä, koska silloin jää selvittämättä ympäristöperusoikeuteen kuuluvan ympäristöetuuden turvaaminen.

Katsomme, että luvanhakijan vastineen lausuma kiinteistökohtaisten sopimusten tekemisestä ei kuulu kaivoksen apualueen lupamääräyksiin 19 §:n mukaisesti, vaan että niillä sopimuksilla luvanhakija on sopinut, ettei kaivoslain 20 §:n mukaista kaivosaluelunastuslupamenettelyä tarvita.

Edellä kuvattuun viitaten katsomme, ettei luvanhakija vastineensa kappaleen 29 lausumallaan osoita valituksemme perusteluja tältä osin perusteettomiksi tai virheelliseksi, jonka vuoksi pidämme vaatimuksemme täysimääräisesti voimassa tässä annetuin lisäperusteluin.

Vastaselityksenä hallintoviranomainen Tukesin vastineeseen katsomme, ettei hallintoviranomainen vastineessaan lausu yksilöidysti valituksemme tähän kohtaan eikä siten osoita valituksemme perusteluja tältä osin perusteettomiksi tai vääriksi, jonka vuoksi pidämme valituksemme tältä osin täysimääräisesti voimassa.

1. c) Kaivoslain etuoikeusjärjestyksen periaatteen rikkominen.

Valituksessa katsoimme, että karttojen 6 ja 7 mukaan ennen kaivospiirin laajennusluvan jättämistä putken reitillä on Sakumpu-yhtiön malminetsintälupahakemukset Mesi ML20170034 5.4.2017 ja Palvanen ML20160062 15.11.2016.

Purkuputken reitti on erotettu näistä malminetsintälupahakemuksista. Tämä vaikuttaa rikkovan kaivoslain etuoikeusjärjestyksen periaatetta (32§). Koska purkuputken reitillä on lukuisia erilaisia vaihtoehtoja, kulku alueiden läpi ei ole välttämätöntä. Kaivoslupa ja erityisesti tiealue rajoittaa malminetsintää alueella. Toisaalta etsintälupien alueelle on annettu merkittävästi pitkäaikaisempi oikeus, jolla on myös ympäristövaikutuksia.

Katsomme, että luvanhakija lausuu vastineensa kappaleessa 30 asiasta seuraavasti:

”SLLP:n viittaama Sakumpu Exploration Oy:n malminetsintälupahakemus oli tullut vireille ennen Yhtiön apualuehakemusta, mutta Yhtiö on päässyt asiassa sopimukseen kyseisen malminetsintäyhtiön kanssa ennen kaivosluvan myöntämistä, ja apualue on poistettu malminetsintäluvan hakemusalueesta.”

Vastaselityksenä luvanhakijan lausumaan katsomme, että hakija lausumallaan osoittaa valituksemme tältä osin perustelluksi. Hakija ei lupahakemuksessaan ole ottanut huomioon kyseisiä Sakumpu Oy:n malminetsintälupahakemuksia eikä hallintoviranomainen Tukes ole niistä lausunut Agnicon kaivoksen apualuehakemuskuulutuksessaan eikä myöskään lupapäätöksessään.

Katsomme, että luvanhakija lausumallaan pyrkii luomaan kuvaa, kuin julkisen lupahakemuskäsittelyn ja lupapäätösmenettelyn ulkopuolella kaivosyhtiöt voisivat keskenään sopia alueiden käytöstä ilman, että asiaa olisi tarpeen virallisiin lupakäsittelyprosesseihin tuoda tiedoksi.

Katsomme, ettei luvanhakija vastineellaan osoita valituksemme perusteita tältä osin perusteettomiksi tai virheellisiksi, vaan päinvastoin oikeaksi, jonka vuoksi pidämme valituksemme tältä osin täysimääräisesti voimassa.

Vastaselityksenä hallintoviranomainen Tukesin vastineeseen katsomme, ettei hallintoviranomainen Tukes lausu yksilöidysti valituksemme tähän kohtaan, jonka vuoksi pidämme valituksemme tältä osin täysimääräisesti voimassa.

 

1. d) Purkuputkea ei voi jättää luontoon, koska siitä voi aiheutua merkittäviä ympäristöhaittoja.

Valituksessa katsoimme, että tämä asia on myös hyvin todettu Kittilän kunnan vastineessa (Liite 4.).

Kysymyksessä ei ole pelkästään ympäristölupa-asia, vaan yleisen edun kysymys, jollaisissa TUKES on määrännyt vakuuksia rakenteiden purkamiseen ja putkien poistamiseen.

Putki tulee aikanaan rikkoutumaan ja romahtamaan, jolloin siitä tulisi muovisaastetta. Romahtanut putki aiheuttaisi eroosio-ongelmia. Isommat muovin kappaleet voivat aiheuttaa esimerkiksi leikkaus- tai viiltämisriskejä, ja vähitellen pienimmät kappaleet voivat hajota eliöihin rikastuviksi mikromuoveiksi. Putki voi myös tulla esteeksi maanpinnalle tai aiheuttaa liettymis- ja tulvimishaittoja. Edelleen putki voi muodostua loukuksi, johon eläimiä jää kuolemaan.

Väite siitä, että kerran maahan kaivetun erikseen rakennetun tien varressa olevan putken purkamisen ympäristövaikutukset olisivat sen maaperään jättämistä suuremmat, on perustelematon yritys tavoitella taloudellista etua kustannusten suhteen.

Katsoimme, että mikäli asia jätettäisiin ympäristöviranomaisen ratkaistavaksi, on olemassa riski, että yhtiö rakentaa putken ennen ympäristöluvan lainvoimaiseksi tuloa ja putki tai osa siitä jäisi luontoon käyttämättömänä. On myös huomattava, että riippumatta oikeuden päätöksestä maanomistajilla on kaivoslain mukaan oikeus vaatia purkamaan kaivoksen sulkemisen jälkeen kyseisen tyyppiset rakennelmat.

Katsomme, että luvanhakija vastineensa kappaleessa 13 perusteettomasti ja omaa etuaan tavoitellen lausuu harhauttavasti:

”Aluehallintovirasto on myöntänyt toiminnalle ympäristö- ja vesitalousluvan 29.5.2020.

Lupapäätös sisältää sekä ympäristönsuojelukin (527/2014) mukaisen luvan toiminnan aloittamiseen muutoksenhausta huolimatta, että vesilain (587/2011) mukaisen töiden valmisteluluvan. Aluehallintovirasto on päätöksessään hylännyt purkuputken poistamista toiminnan loputtua koskevan vaatimuksen ennenaikaisena.”

 

Vastaselityksenä luvanhakijan lausumaan katsomme luvanhakijan käyttävän ympäristölupaviranomaisen vain vesistön alituksien osuutta koskevan putken poistamisvaatimuksen hylkäyspäätöstä virheellisesti, kuin se koskisi koko purkuputken osuutta.

Katsomme vastoin luvanhakijan vastineellaan luomaa mielikuvaa, että kaivoslaissa edellytetään jo lupahakemusvaiheessa esitettävän haettavan hankkeen sulkemiseen ja jälkihoitoon tarpeelliset suunnitelmat, jotka ovat myös oleellisia kaivoslain mukaisten vakuusvaatimusten määrittämistä varten.

Edellä kuvattuun viitaten katsomme, ettei purkuputken poistamisvaatimuksen liittäminen lupapäätöksen myöntämisedellytysten täyttymisen selvittämiseen ole ennenaikaista, vaan että se olisi pitänyt kuulua jo lupapäätösmenettelyssä hallintoviranomainen Tukesin selvittää ja liittää lupapäätökseen.

Katsomme, ettei luvanhakija vastineensa kappaleen 13 lausumallaan osoita valituksemme tätä kohtaa perusteettomaksi tai virheelliseksi, vaan päinvastoin todistaa valitusperusteemme oikeaksi, jonka vuoksi pidämme valitusperusteemme tältä osin täysimääräisesti voimassa.

Katsomme, että luvanhakija vastineensa kappaleessa 14 lausuu perusteettomasti ja harhauttavasti:

”Kaivoslupapäätöksessä on määrätty asetettavaksi 250 000 euron suuruinen kaivosvakuus purkuputken purkamista ja jälkihoitotoimenpiteitä varten. Päätöksen mukaan Yhtiön tulee toimittaa ajan tasalla oleva selvitys kaivoksen lopetus- ja jälkihoitotoimenpiteistä myös purkuputken osalta 1.4.2024 mennessä, jotta kaivosviranomainen voi muun muassa tarkistaa vakuuden kattavuuden ja riittävyyden.”

 

Vastaselityksenä katsomme luvanhakijan vastineen harhauttavaksi sen vuoksi, että tosiasiassa lupapäätöksessä on asetettu vakuus vain purkuputken näkyvien osuuden purkamiselle, ja varsinainen pitkä maahan asennettu purkuputki jäisi purkamatta tai ainakin tässä vaiheessa vakuusvaatimuksen ulkopuolelle.

Katsomme asian riittämätöntä selvittävistä lupapäätöksessä osoittavan sen, että varsinainen purkuputken jälkihoitotoimenpiteistä tehtävä suunnitelma määrättiin tekemään 1.4.2014 mennessä, jotta hallintoviranomainen Tukes voi tarkastaa mm. vakuuden kattavuuden ja riittävyyden.

Katsomme myös tämän hallintoviranomaisen lupapäätöksensä yksityiskohdan osoittavan, että edellä aikaisemmin kuvattu Kittilän kaivoksen lupapäätösten tekeminen erillisiin lupapäätösmenettelyihin perustuen on johtanut ja johtaa yleisen ympäristöetuuden turvaamisen kannalta kestämättömiin ratkaisuihin, josta yhtenä räikeänä esimerkkinä on myös tämä purkuputken rakentamiselle annettu lupa muutoksenhausta huolimatta ennen lupapäätöksen lainvoimaiseksi tuloa siten, ettei sen putken purkamiskustannuksia edes ole lupapäätöksessä esitettyyn vakuusmäärittelyyn sisällytetty.

Katsomme, ettei luvanhakija vastineensa kappaleella 14 osoita valituksemme perusteluita tältä osin perusteettomaksi tai virheelliseksi, vaan päinvastoin osoittaa valitusperusteemme oikeaksi, jonka vuoksi pidämme valituksemme tältä osin täysimääräisesti voimassa tässä esitetyin lisäperustein.

Katsomme, että luvanhakija vastineensa kappaleessa 15 lausuu edelleen harhauttavasti:

”Purkuputken rakenteiden poistamista koskeva kysymys tullaan siten ratkaisemaan aikanaan ympäristönsuojelulain mukaisessa menettelyssä, ja putken purkamista ja jälkihoitotoimenpiteitä koskeva vakuus on asetettu turvaamaan mahdollisen rakenteiden poistamisen tai muut viranomaisten tarpeelliseksi katsomat jälkihoitotoimenpiteet. SLLP:n väitteet maahan jätetyn putken ympäristöhaitoista ja vaatimukset putkirakenteiden poistamisesta tulee siten hylätä ennenaikaisina ja tähän prosessiin kuulumattomina.”

Vastaselityksenä luvanhakijan lausumaan katsomme, että luvanhakija vastineessaan edelleenkin tosiasioiden vastaisesti väittää, kuin nyt lupapäätöksessä asetettu vakuus koskisi putken purkamista ja jälkihoitotoimenpiteitä, vaikka hallintoviranomainen Tukes päätöksessään erikseen lausui, että ”Yhtiön tulee toimittaa ajan tasalla oleva selvitys kaivoksen lopetus- ja jälkihoitotoimenpiteistä myös purkuputken osalta 1.4.2024 mennessä, jotta kaivosviranomainen voi muun muassa tarkistaa vakuuden kattavuuden ja riittävyyden.”

Katsomme, että luvanhakija lisäksi ilmeisen tahallisesti väittää kuin kaivoslain alaisen lupapäätöksen mukaisten rakenteiden poistamispäätös tehtäisiin myöhemmin siten ratkaisemaan aikanaan ympäristönsuojelulain mukaisessa menettelyssä, vaikka luvanhakija hyvin tietää, että siinä menettelyssä selvitetään putkesta ympäristölle ja luonnolle aiheutuvia haittoja, niiden haittojen jälkihoitotöitä ja niiden jälkihoitotöiden tekemisen varmistamiseksi tarvittavia ympäristölupapäätöksessä määrättäviä vakuusvaatimuksia.

Katsomme, ettei luvanhakija vastineensa kappaleella 15 osoita valituksemme perusteita perusteettomiksi tai virheelliseksi, vaan päinvastoin osoittaa ne oikeiksi, jonka vuoksi pidämme valituksemme perusteet täysimääräisesti voimassa tässä annetuin lisäperusteluin.

Vastaselityksenä hallintoviranomainen Tukesin vastineeseen katsomme, ettei hallintoviranomainen Tukes ole vastineessaan yksilöidysti vastannut valituksemme tähän kohtaan, jonka vuoksi pidämme valituksemme perustelut täysimääräisesti voimassa.

3) Vaatimus: Vaadimme TUKES:in samalla päätöksellä myöntämän täytäntöönpanomääräyksen välitöntä kumoamista.

Valituksessa vaadimme, että purkuputken rakentaminen on alueella kiellettävä, kunnes kaivoslain 11 §:n edellyttämä luonnonsuojelulain 65 §:n mukainen arviointi on saatu asianmukaisesti päätökseen ja valituksemme on ratkaistu.

Muussa tapauksessa päätös tekee muutoksenhaun hyödyttömäksi, koska alueen luontoarvot saattavat tuhoutua korjaamattomalla tavalla.

Katsoimme, että kaivosyhtiö perustelee lupahakemuksessa purkuputken rakentamista kiireellä. TUKES:in lupapäätös ja täytäntöönpanomääräys ajoittuu nyt luonnon kannalta pahimpaan mahdolliseen vuodenaikaan mm. viitasammakoiden ja lintujen lisääntymisaikaan. YVA-arvioinnissa kaivosyhtiö lausuu useaan otteeseen, että purkuputken rakentamistyöt ajoitetaan talviaikaan, jolloin ympäristölle aiheutuvat vahingot ovat mahdollisimman pienet. Näin ollen kaivosyhtiöllä on aikaa odottaa täytäntöönpanon siirtymistä esimerkiksi ensi syksyyn, jolloin kesän aikana ehtii myös tekemään riittävät selvitykset ja tarkentamaan ympäristövaikutusten arviointeja.

Katsomme, että luvanhakija vastineessaan kappaleessa 31 perustelee laajasti hakemaansa toiminnan aloittamislupaa taloudellisilla vaikutuksilla yhtiölle sekä harhauttavasti kuin purkuputki olisi ympäristöteko. Toistamme tästä hakijan vastinekohdasta aikaisemmin lausumamme.

Toistamme vaatimuksemme täytäntöönpanomääräyksen välittömästä kumoamisesta.

4) Vaatimus: ’Johtuen hallinnollisista ja kuulutusvirheistä lupaa ei voida hyväksyä ilman uutta käsittelyä.’

Valituksessa vaadimme, että jos näin kaikesta huolimatta kuitenkin meneteltäisiin, ei oikeus voi hyväksyä luvan virheitä, jotka ovat yksityisten ja yleisten etujen vastaisia.

Kaivoslain mukaan kaikki haitat tulee korvata.

4b) Vaatimus: ’Vaadimme oikeudenkäyntikulujen korvaamista johtuen järjestömme edulle kohdistuvasta haitasta ja viranomaisten ilmeisistä virheistä.’

Valituksessa vaadimme, että TUKES tulee määrätä ilmoittamaan maanmittausvirastolle, että Kittilän Suurikuusikon kaivoksen suhteen on suoritettava jatkokaivospiiritoimitus haittakorvauksien määrittämiseksi.

Valituksessa vaadimme, että koska valitus aiheutuu TUKES:n ja/tai hakijan ilmeisistä virheistä ja piittaamattomuudesta sekä mahdollisesti tahallisesti annetusta väärästä tiedosta (väite YVA:sta), ei ole kohtuullista, että valittajien oikeudenkäyntikulut jäisivät heidän vastattavakseen.

Vaadimme että TUKES ja hakija tulee määrätä yhteisvastuullisesti korvaamaan valittajien oikeudenkäyntikulut.

Toistamme, että valituslupahakemusvaiheessa kustannukset olivat 1700 euroa + 260 euroa (oikeudenkäyntimaksu) eli 1960 euroa.

Tämän vastaselityksen laatimiskulut ovat 900 euroa, eli kustannukset yhteensä 2860 euroa tähän mennessä.

 

Tietopyynnöt

Pyydämme toimittamaan meille tähän valituskäsittelyyn pyydetyt ja saadut lausunnot, ja antamaan meille mahdollisuus lausua niihin.

 

Kunnioittaen

Rovaniemellä 21.10.2020

Suomen luonnonsuojeluliiton Lapin piiri ry

Lappi@sll.fi

Rovakatu 23, huone 219, 96100 Rovaniemi

Suomen Luonnonsuojeluliiton Lapin piirin ry:n yhteyshenkilöt:

Puheenjohtaja Seppo Aikio 040 015 6819

Varapuheenjohtaja Seppo Väinönheimo 0400 603 012

Toiminnanjohtaja Mika Flöjt +358 40 823 2443

Lue lisää toiminnastamme https://www.sll.fi/lappi

Piirin sähköposti: lappi@sll.fi tai lapinpiiri@gmail.com

 

Suomen luonnonsuojeluliiton Lapin piiri ry:n puolesta

 

varapuheenjohtaja Seppo Väinönheimo             toiminnanjohtaja Mika Flöjt