Valitus KHO:lle Mawson Energy:n Rovaniemi-Ylitornio-Tervola uraanikultakoboltti kaivoshankkeen ”Kairamaat” valtauksista

Uutiset 3.8.2021

Korkein hallinto-oikeus

PL 180

00131 HELSINKI

Viite

Pohjois-Suomen hallinto-oikeuden 21.6.2021 päätös 21/0111/1 Diaarinumero 00260/19/7203.

Koskien hallintoviranomainen Tukesin 18.1.2019 päätöstä ML2013:0041 jatkoajan myöntäminen Mawson Oy:lle malminetsintälupaan nimeltä ”Kairamaat 2-3”, Ylitorniolla.

Asia

Valitusluvan hakeminen ja valitus viitekohdassa mainittuun Pohjois-Suomen hallinto-oikeuden päätökseen koskien Tukesin 18.1.2019 lupapäätöstä ML2013:0041

Määräpäivä

Hallinto-oikeuden päätöksen valitusosoitusohjeen mukaisesti laskettuna valituksen jättämisen määräpäivä on 28.7.2021.

Valittaja

Suomen luonnonsuojeluliiton Lapin piiri ry

Asianosaisuus

Suomen luonnonsuojeluliiton Lapin piiri ry on rekisteröity yhdistys, jonka kotipaikka on Rovaniemi.

Lapin piiri ry:n sääntöjen 2 §:n mukaan yhdistyksen tarkoituksena on edistää luonnon- ja ympäristönsuojelua sekä vaalia kulttuuriperintöä ja koota yhteen tätä tarkoitusperää ajavia yhteisöjä ja kansalaisia. Lapin piiri ry toimii yhdyssiteenä näiden ja Suomen luonnonsuojeluliiton välillä.

Lapin piiri ry on kaivoslain 165 §:n 1 momentin kohdan 2) tarkoittama rekisteröity yhdistys, jolla on valitusoikeus tähän kaivoslain alaiseen hallintoviranomainen Tukesin lupapäätökseen ML2013:0041.

Valituslupahakemus ja valitus

Suomen luonnonsuojeluliiton Lapin piiri ry (myöhemmin Lapin piiri) hakee valituslupaa ja jättää valituksen Pohjois-Suomen hallinto-oikeuden 21.6.2021 päätökseen 21/0111/1 Diaarinumero 00260/19/7203, koskien hallintoviranomainen Tukesin 18.1.2019 lupapäätöstä ML2013:0041 jatkoajan myöntämiseksi Mawson Oy:lle malminetsintälupaan nimeltä ”Kairamaat 2-3”, Ylitorniolla.

Jaottelemme muutoksenhakukirjelmämme seuraavasti:

Asian taustakuvaus

Pohjois-Suomen hallinto-oikeuden 21.6.2021 ratkaisun erityispiirteitä

Valituslupahakemus Pohjois-Suomen hallinto-oikeuden päätökseen 21.6.2021
Valituslupaperusteet

A.1. Ennakkotapausperusteista

A.2. Ilmeinen virhe

A.3. Painava syy

Valitus Pohjois-Suomen hallinto-oikeuden päätökseen 21.6.2021.

Valituksen yleiskuvaus

Valituksen yksityiskohtaiset perustelut

B.1. Hallinto-oikeus ei päätöksessään 1.6.2021 osoita, että Tukesin lupapäätös ML2013:0041 täyttää lainsäädännön ja direktiivien velvoitteet.

B.2. Hallinto-oikeus on ratkaisussaan jättänyt selvittämättä, täyttääkö Tukesin lupapäätös ML ML2013:0041 lainsäädännön ja direktiivien velvoitteet syväkairausten ympäristövaikutusten selvittämisestä.

B.3. Hallinto-oikeus on jättänyt virheelliseen laintulkintaan perusten oleellisen asiaan vaikuttavan asian selvittämättä.

Valituksen tiivistelmä

Vaatimukset

Asian taustakuvaus

Tämä valituskäsittelyssä oleva hallintoviranomainen Tukesin ML2013:0041 lupapäätöksen mukainen malminetsintälupa-alue sijaitsee Ylitorniolla tunnetulla ns. Lapin kolmion uraanivyöhykkeellä.

Tuo hieman oudolta ja teennäiseltä kuulostava Lapin kolmio -nimitys vakiintui geologien ja kasvitieteilijöiden sanavarastoon 1940-luvulla. Lapin kolmiolla tarkoitetaan emäksisten ja karbonaattisten kivilajien sekä vaateliaan ja harvinaisen kasvillisuuden ja kasvilajiston suosimaa aluetta, joka ulottuu Tornionjokilaaksosta Kivaloiden vaarajaksoon sekä rannikolta lähelle Ylitorniota ja Rovaniemeä, osin Ruotsinkin puolelle.

Kyseiselle Lapin kolmion alueelle Ylitornioon ja Rovaniemelle on kauppa- ja teollisuusministeriö KTM rahoittanut atomienergian rauhanomaisen käytön edistämiseen tarkoitetuilla varoilla 70-luvulta alkaen useita silloisen Rautaruukki Oy:n uraanifosfaattiprojekteja.

Kyseisten Ylitorniolla sijaitsevien (tunnetuimpana ns. Rompaksen alueen) valtausalueiden siirtyminen Rautaruukki Oy:ltä uraanikaivosyhtiö Mawsonille on tapahtunut monivaiheisesti. Vuoden 1986 Tšernobylin ydinvoimalakatastrofin jälkeen KTM:n erillinen rahoitus uraanin etsinnän tukemiseksi lopetettiin ja valtion panostus uraanin etsintään kanavoitiin GTK:lle, jolle myös Rautaruukki Oy siirsi Lapin kolmion alueella olevat malmitutkimuksensa. Areva (Cogema) teki vuonna 2007 Romppaan alueelta valtauksen (Au, U, Cu, Ag) (KTM valtauspäätös KaivNro 8837). Sittemmin Rompaksen tutkimusoikeudet siirtyivät Mawsonille.

Tiivistelmän AREVA/Mawsonin uraanikaivoshankkeista kirjoitti FT Tapani Kuusalo Lapin Kansaan 17.10.2012:

”Kultaa ja uraania Lapista

AREVA aloitti viime vuosikymmenen puolivälissä laajamittaisen uraanin etsinnän Suomessa. Kun uraanikaivoshankkeet maamme eteläosissa kohtasivat varsin voimakasta vastarintaa, AREVA päätti keskittää malminetsintänsä Suomen itä- ja pohjoisosien harvemmin asutetuille alueille. Malminetsintä johtikin siellä nopeasti valtausvarauksiin, jotka AREVA kuitenkin toissa vuonna myi kanadalaiselle kaivosyhtiölle Mawson Resources Ltd:lle tullen samalla n. 20% osuudella yhdeksi yhtiön pääosakkaista.

Viime vuoden joulukuussa Mawson puolestaan myi valtaosan näistä AREVAlta ostamistaan uraanivaltauksista toiselle kanadalaisyhtiölle European Uranium Resources Ltd:lle, pitäen kuitenkin itsellään reilut 100 neliökilometriä kattavat Rompas-Rajapalojen valtaukset Ylitorniolla. Sittemmin Mawson on jättänyt uusia valtaushakemuksia yli 600 neliökilometrin edestä kasvattaen potentiaalisen kaivosalueen yli 700 neliökilometrin suuruiseksi.

Mawson ilmeisestikin pyrkii aloittamaan kaivostoiminnan alueella, sillä Rompaksen näytteistä on uraanin ohella todettu myös erittäin suuria kultapitoisuuksia (Mawsonin mukaan “bonanza grade gold mineralization”), ja uraaniprojektit myytyään Mawson näyttäisikin keskittyvän ensisijaisesti kultakaivostoimintaan. Kaivosinsinööri John Nebocatin Mawsonille laatiman laajan selvityksen (NI 43-101 Technical Report 2. elokuuta 2012) mukaan Rompaksen näytteiden kulta- ja uraanipitoisuudet kuitenkin korreloivat varsin vahvasti sisältäen tyypillisesti 20 – 40 grammaa uraania yhtä kultagrammaa kohden. Niinpä eräitä näytteitä ei niiden korkean radioaktiivisuuden takia voitu analysoida Mawsonin yleensä käyttämässä ruotsalaisessa laboratoriossa, vaan ne täytyi lähettää kanadalaiseen erikoislaboratorioon tutkittaviksi.

Vaikka Rompaksen malmi siis sisältääkin uraania paljon enemmän kuin kultaa, niin nykyisillä hintasuhteilla saatavan uraanin arvo olisi vain 4 – 8 prosenttia kullan arvosta. Näin ollen mahdollisesti avattava kaivos olisi ensisijaisesti todellakin kultakaivos, joskin myös uraanin talteenotto olisi ilmeisen kannattavaa. Kultamalmin suuri uraanipitoisuus muodostaa kuitenkin vakavan ympäristöongelman. Sillä aivan siitä riippumatta otetaanko malmin sisältämä uraani talteen vai ei, niin jokaista saatua kultatonnia kohden syntyy parin terabecquerelin edestä radioaktiivista kaivosjätettä. Tällaisen aktiivisuusmäärän hallinta ei ole aivan ongelmatonta.

Niinpä yhden kultatonnin vuosituotannolla ilmakehään vapautuisi päivittäin pelkästään radioaktiivista radonkaasua varovaisestikin arvioiden yli kolmensadan megabecquerelin verran, sillä jalokaasuna radonin talteenotto on käytännössä mahdotonta.

(Radioaktiivisuuden määrän yksikkö on becquerel eli yksi radioaktiivinen hajoaminen sekunnissa, joten megabecquerel tarkoittaa miljoonaa ja terabecquerel biljoonaa radioaktiivista hajoamista sekunnissa.)

Radon tosin yleensä hajaantuu melko nopeasti ilmavirtausten mukana, mutta näin suuret radonmäärät muodostavat joka tapauksessa merkittävän työsuojeluongelman tulevan kaivoksen ja rikastamon työntekijöille.”

(FT Tapani Kuusalo. Kirjoitus on julkaistu muokattuna Lapin Kansassa 17.10.2012.)

Toistamme: ”sisältäen tyypillisesti 20 – 40 grammaa uraania yhtä kultagrammaa kohden”. Siis kolmekymmenkertaisesti uraania kultaa enemmän.

Esitämme ohessa otteen GTK:n karttakuvasta malminetsintä- ja kaivoshankkeista vuodelta 2016:

Tuohon GTK:n karttakuvaan kaivoshankkeista ja valtauksista vuodelta 2016 on merkitty KTM:n rahoituksillaan tukemien Rautaruukki Oy:n uraanifosfaattiprojektien tuloksena Mawson Resourcesin malminetsintähanke ’Rompas’ Ylitorniolla, joka on merkitty kullan etsinnän lisäksi uraaninetsintähankkeeksi. Se on tuossa kartassa ainoa hanke, joka on nimetty uraaninetsintähankkeiksi.

Haluamme painottaa, että kaivosyhtiöt, kaivoslain alainen hallinto- ja valvontaviranomainen Tukes sekä asiantuntijalaitos GTK nimeävät kaivoslain hankkeitaan sen kaivosmineraalin mukaan, minkä kaivosyhtiö on tutkimuksissaan arvioinut rahallisesti arvokkaimmaksi kaivosmineraaliksi. Koska kaivoksesta mahdollisesti tuotettava uraanirikaste on esimerkiksi kultarikasteeseen verrattuna noin sata kertaa halvempi, eivät kaivosyhtiöt ole yleensä arvioineet kaivoksesta (sivutuotteena) saatavaa uraania arvokkaimmaksi myytäväksi tuotteekseen, minkä vuoksi uraanikaivoksia ei ole kyseiseen GTK:n 2016 karttaan merkitty. Ei edes Talvivaaran kaivosta, vaikka jo vuonna 2010 oli Talvivaara hakenut ydinenergialain velvoittamana valtioneuvostolta uraanin talteenottolupaa (jota talteenottokäsitettä ydinenergialaissa ei edes ole).

Toisinpäin kuvattuna, kun kaivosyhtiö nimeää hankkeensa kultakaivokseksi, ei se tarkoita ettei malmiossa olisi uraania, vaan vain sitä, että myytäväksi arvioidun kultamäärän rahallinen arvo on arvioitu uraania suuremmaksi. Siten kaivos- tai malminetsintähanke voi olla nimetty kultakaivoshankkeeksi, vaikka malmiossa olisi uraania 100 kertaa enemmän kuin kultaa.

Edellä kuvatussa GTK:n kartassa Mawsonin hanke ’Rompas’ on ainoa uraanin etsintään nimetty hanke. Se voi tarkoittaa vain sitä, että uraania on alueella todella huomattavan paljon.

Katsomme, etteivät alueen peruskalliossa olevat mineraalit uraani mukaan lukien ole muutamassa vuosikymmenessä muuttuneet eikä haihtuneet mihinkään, mutta kansalaisten suhtautuminen uraanin etsintään on muuttunut parissa vuosikymmenessä niin kielteiseksi, että nyt sekä Mawson että hallintoviranomainen Tukes ovat jättäneet hankealueen uraanitiedot kertomatta kuntalaisille, kuin luodakseen siten myönteisempää uraanitonta mielikuvaa hankkeelle, ja samalla pyrkien välttämään vuoden 2011 kaivoslain 9 §:n 2 momentin 2) kohdan velvoitteen uraaninetsintälupahakemuksen käsittelystä erityisine selvityksineen.

Viittaamme lisäksi Mawson Resources Ltd:n raporttiin 27 August 2018 ’Progress Report On The Geology, Mineralization And Exploration Activities On The Rompas-Rajapalot Gold -Cobalt Project, Peräpohja Belt’, jossa on selostettu myös uraanin esiintymistä Mawsonin koko hankekokonaisuusalueella. Mawson ei kuitenkaan ole nyt kuulutetuissa malminetsintälupahakemuksessaan noita uraanitietojaan esittänyt, eikä myöskään hallintoviranomainen Tukes kuulutusasiakirjassa. Niitä tietoja ei ole tuotu asianosaisten ja lausunnonantajaviranomaisille tiedoksi.

Katsomme edellä kuvatun Mawsonin raportin olevan Tukesin tiedossa, onhan Mawson sen raportin laatinut nimenomaan osoittaakseen toiminnan edellytykset, jota kaivoslain 34 §:n 2 momentin kohta 4) edellyttää.

Mutta hyöty-kolikon toinen puoli on alueelle ja asianosaisille toiminnasta aiheutuva haitta. Tällaista hyöty/haitta-arviointia ei Mawson ole tehnyt eikä esittänyt, ei edes kaivoslain 34 §:n 2 momentin kohdan 6) velvoittaman ympäristövaikutusten selvittämisvelvoitteen vertaa.

Katsomme kyseisen Mawsonin hankkeen ympäristövaikutusten arvioimisen kannalta oleellisen uraanitiedon pimittämisen kuulutusasiakirjoista sellaiseksi menettelyvirheeksi, joka muodostaa malminetsintäluvan myöntämisen esteen tälle hankkeelle.

Nyt kesällä 2021 on ajankohtaisena tämän käsillä olevan ML2013:0041 lupapäätöksen lisäksi Tukesin kuuluttama Mawsonin uusi malminetsintälupahakemus ML2015:0042 ’Uusi Rumavuoma’ Ylitornion ja Rovaniemen kunnanrajalla. Sen hakemuksen kuulutusasiakirja-aineistona oli hallintoviranomainen Tukesin omaksuman tavan mukaan kopio nettilomakekaavakkeesta, johon hakija on kuvannut lyhytsanaisesti hankettaan. Nettilomakkeessa Mawson viittaa vanhoihin tutkimuksiinsa, mutta ei yksilöi niitä, ei nimeä kaivosmineraaleja, ei selosta ympäristölle haitalisia mineraaleja eikä mainitse uraania. Kuulemisaika päättyi 14.4.2021.

Perustuslain takaaman oikeusturvan toteutumisen kannalta oleellinen oikeuskysymys on, mihin seikkaan asianosaiset voisivat kuulutusasiakirjan perusteella kohdistaa muistutuksensa ja kannanottonsa, kun ei haitallisia mineraaleja kuten uraania kuulutusasiakirjassa edes mainittu tai esitetty niiden ympäristövaikutusten arviointeja, ei selvityksiä niiden haittavaikutusten vaikutuksista asianosaisille, eikä Tukes esittänyt kuulutusasiakirjassa sellaista yksilöityä ehdotusta ’yleisten ja yksityisten etujen turvaamiseksi tarpeellisiksi määräyksiksi’, joihin lupamääräyksiin muistuttajat voisivat antaa yksilöidyt kannanottonsa kuulemismenettelyssä. Kuulutusasiakirjassa viitataan nettikaavakkeen liitteeseen ”Uusi Rumavuoma -nimisen malminetsintälupa-alueen kaivannaisjätteen jätehuoltosuunnitelma”, mutta sitä suunnitelmaa ei ole liitetty kuulutusasiakirjaan.

Todettakoon, että kaivosrekisterin karttapalveluun lupa- ja valvontaviranomainen Tukes on merkinnyt Uusi Rumavuoma -malminetsintäalueen kaivoskivennäisiksi kulta (Au), kupari (Cu), hopea (Ag), koboltti (Co), uraani (U). Kuulutusasiakirjassaan Tukes ei kuitenkaan tee viittausta kaivosrekisterin karttapalveluun eikä esitä Mawsonin todellista hankekokonaisuutta kokonaisuutenaan useine eri vaiheissa olevine lupahakemuspalasineen.

Lupahakemusten käsittelymenettelyissään hallintoviranomainen Tukes ei ole velvoittanut luvanhakijoita esittämään eikä selostamaan todellista hankekokonaisuuttaan. Tukes ei myöskään kuulutusasiakirjassa ole esittänyt hakijan hankekokonaisuutta asianosaisille tiedoksi, vaikka kaivoslain 1 §:n tavoitekuvauksessa säädetään:

”Tämän lain tarkoituksena on edistää kaivostoimintaa ja järjestää sen edellyttämä alueiden käyttö ja malminetsintä niin, että ne ovat yhteiskunnallisesti, taloudellisesti ja ekologisesti kestäviä. Lain tarkoituksen toteuttaminen edellyttää yleisten ja yksityisten etujen turvaamista ottaen erityisesti huomioon:…”

Oleelliseksi hankkeen haitankärsijöiden oikeusturvakysymykseksi katsomme muodostuvan sen, ettei kyseinen alueiden käyttö tule yhteiskunnallisesti, taloudellisesti ja ekologisesti selvitettyä ja järjestettyä kaivoslain 1 §:n tarkoittamalla tavalla, ellei hankkeiden lupahakemusten kuulutusasiakirjoissa luvanhakijan koko hankekokonaisuutta kuvata kokonaisuutenaan, selvitetä koko hankekokonaisuuden ympäristö- ja luontovaikutuksia kokonaisuutenaan, eikä kuulutusmenettelyssä anneta asianosaisille lausumismahdollisuutta kyseiseen koko hankekokonaisuuteen.

Lupa- ja valvontaviranomainen Tukesin kaivosrekisterin karttapalvelun tilanteen 24.7.2021 mukaan Mawsonilla on sangen laajasti eri lupakäsittelyvaiheissaan olevia hankkeita Ylitorniolla ja Rovaniemellä. Ote karttapalvelusta:

Ote kaivosrekisterin karttapalvelusta 24.7.2021

Mawsonin lupahakemukset on rajattu turkoosilla viivalla. Siihen kokonaisuuteen sisältyy osapalasena myös nyt valituskäsittelyssä oleva Mawsonin malminetsintälupa ML2013:0041.

Ympärillä on lisäksi laajasti muiden kaivosyhtiöiden eri vaiheissa olevia hakemuksia.

Tukesin karttapalvelun mukaan Mawsonin hakemusten kaivosmineraaleina on esitetty Kulta (Au), Kupari (Cu), Hopea (Ag), Koboltti (Co), Uraani (U).

Se tarkoittaa, että kyseessä ovat uraanin etsintään tarkoitetut hankkeet, joiden lupahakemukset olisi tullut tehdä kaivoslain 9 §:n 2 momentin kohdan 2) mukaisesti uraania tai toriumia sisältävän esiintymän paikallistamiseen ja tutkimiseen, siis hakea sekä päättää uraaninetsintälupahakemuksina ja -lupapäätöksinä.

Mawson ei ole hakenut lupiaan uraaninetsintähakemuksina, hallintoviranomainen Tukes ei ole niitä kuuluttanut uraaninetsintälupahakemuksina, eikä Tukes ole tehnyt Mawsonin lupapäätöksiä uraaninetsintälupapäätöksinä.

Luvanhakija Mawson ei ole edes tehnyt lupahakemuksiaan siten, että ne täyttäisivät kaivoslain 9 §:n 2 momentin kohdan 1) velvoitteen selvityksistä mahdollisista haitoista ihmisten terveydelle tai yleiselle turvallisuudelle (vaikka kertoo etsinnän kohteena olevan mm uraani); lupahakemuksissa ei ole esitetty uraanin eikä muiden haitallisten mineraalien ympäristövaikutusten selvittämistä, ei myöskään kuulutusasiakirjoissa, eikä hallintoviranomainen Tukes ole lupapäätöksessään esittänyt haitallisten mineraalien ja uraanin ympäristövaikutukset selvitetyn ja arvioidun hakijan lupahakemuksessa luvan myöntämisedellytysten täyttymisen osoittamiseksi.

Kaivosyhtiö Mawson on ainoastaan tehnyt (valitusten pakottamana) selvityksiä luonnonsuojeluarvojen heikentymisiin liittyen, ja niistäkin vain suuren petolinnun pesimisreviirille aiheutuvien haittojen poistumisen osoittamiseksi luvan myöntämisen esteenä.

Kaivosyhtiö Mawson ei ole lupahakemuksissaan kuvannut hankekokonaisuuttaan, vaan on hakenut hankekokonaisuuteensa kuuluvia lupahakemusosia pieninä palasina, minkä katsomme pyrkimykseksi välttää kaivoslain 48 §:n 2 momentista mahdollisesti aiheutuvan luvan myöntämisen esteen muodostuminen, tai ainakin välttää sellaisen mahdollisen luvan myöntämisesteen selvittämistarve.

Hallintoviranomainen Tukes ole sellaista selvitystä myöskään vaatinut lupahakemukseen eikä ole kuulutusasiakirjoissaan eikä lupapäätöksissään ottanut kantaa kaivoslain 48 §:n 2 momenttiin, mutta siten ei myöskään ole osoittanut selvittäneensä, ettei kaivoslain 48 §:n 2 momentin mukaista luvan myöntämisen estettä ole.

Lisäksi katsomme, että hakija on Tukesin sallimana jättänyt koko hankekokonaisuutensa hakemuksessaan kuvaamatta ja on hakenut malminetsintälupaa vain koko hankekokonaisuutensa yhteen aluepalaseen, eikä hallintoviranomainen Tukes ole tuon hakemusaluepalasen kuulutusmenettelyn yhteydessä tuonut kuulutusasiakirjassa esille koko hankekokonaisuutta. Katsomme, että tuolla pilkotulla hakemus- ja kuulutusmenettelyllä on hankekokonaisuuden asianosaisille annettu virheellinen mielikuva, kuin kyseessä olisi vain tämä yksi kuulutettu hakemusalue eikä merkittävästi laajempi hankekokonaisuus, alueella jossa uraania on arvoltaan hakemuksen päämineraaleihin verrattavissa määrin ja siten todellisuudessa monikymmenkertaisin pitoisuuksin muihin päämineraaleihin verrattuna.

Katsomme edellä kuvatun menettelyn pilkkoa hankekokonaisuus useiksi pieniksi erillisiksi ja eri aikaan haettaviksi hakemusalueiksi Århusin sopimuksen, direktiivien, perustuslain oikeusturvatakuun, hallintolain ja kaivoslain vastaiseksi menettelytavaksi, jolla on estetty hankekokonaisuuden vaikutusalueen kuntia, yleistä etua valvovia viranomaisia sekä hankekokonaisuuden vaikutusalueen asianosaisia saamasta riittävää oleellista todellista tietoa oman elinpiirinsä tulevaisuuteen vaikuttavasta merkittävästä hankekokonaisuudesta, ja että tällä menetelmällä on estetty asianosaisia lausumasta muistutusta ja kannanottoa hakijan todelliseen hankekokonaisuuteen.

Kaivoslain alaisen lupa- ja valvontaviranomaisen Tukesin malminetsintäluvat -lupatietosivuston mukaan hallintoviranomainen Tukes on samalla lupatunnusnumerolla antanut lupapäätöksiä seuraavasti:

Tukes kuvailee: Pohjois-Suomen hallinto-oikeus on päätöksellään 21.12.2018 nro 18/0282/1 kumonnut Turvallisuus- ja kemikaaliviraston (jäljempänä Tukes) päätöksen 12.1.2018 Nro ML2013:0041, jolla Tukes on myöntänyt yhtiölle Kairamaat 2-3 -nimisen malminetsintäluvan. Luvalla on jatkettu aiemman malminetsintäluvan voimassaoloa.

Katsomme, että luvanhakija Mawson on hallinto-oikeuden valituskäsittelyn ollessa kesken hakenut uutta ”muutettua” lupaa jatkoajan saamiseksi, ja että sen uuden ”muutetun” lupahakemuksen on Tukes 16.8.2018 kuuluttanut ”Malminetsintäluvan muuttamista koskevan hakemuksen ja siihen liitetty täytäntöönpanomääräys hakemus.”

Kyseinen malminetsintäluvan muuttamista koskeva hakemus on tehty kesken aikaisemman hakemuksen valituskäsittelyn. Hakija ei ole hakemuksessaan maininnut kesken olevasta valituskäsittelystä, vaan viittaa vain aikaisempaan 2017 Pohjois-Suomen hallinto-oikeuden ratkaisuun suuren petolinnun pesän vaikutuksesta lupapäätöksen esteenä.

Katsomme myös merkittäväksi tämän KHO:n nyt käsittelyssä olevan ML2013:0041 asian käsittelyn kannalta sen, ettei luvanhakija 2.8.2018 päivätyssä lupahakemuksessaan (jonka vireilletulopäivää ei Tukes kuulutuksessaan mainitse) esitä ehdotusta kaivoslain 51 §:n mukaisiksi malminetsintäluvassa annettaviksi ’yleisten ja yksityisten etujen turvaamiseksi tarpeellisisiksi määräyksiksi’, eikä Tukes 16.8.2018 lupahakemuksen kuulutusasiakirjassa lausu eikä mainitse kyseisistä kuulutusmenettelyn tarkoituksesta antaa kyseisiä lupamääräyksiä, eikä esitä asianosaisille sellaista yksilöityä ehdotusta luvassa annettaviksi ’yleisten ja yksityisten etujen turvaamiseksi tarpeelliset määräykset’, johon kuulemismenettelyn yhteydessä asianosaiset voisivat antaa yksilöidyt muistutuksensa ja lausunnonantajaviranomaiset lausuntonsa.

Edellä kuvattuun viitaten katsomme, ettei hallintoviranomainen Tukes ole antanut malminetsintälupapäätöksessään ML2013:0041 kaivoslain 51 §:n velvoittamia lupamääräyksiään sellaisella hallintolain tarkoittamalla menettelyllä, että olisi hallintoviranomaisena hankkinut käsiteltävien lupamääräysten perusteeksi asianosaisilta ja viranomaisilta riittävät lausunnot kaikkiin 51 §:n velvoittamiin kohtiin.

Katsomme lisäksi, ettei hallintoviranomainen Tukes lupapäätöksessään ML2013:0041 osoita luvanhakijan esittäneen lupahakemuksessa luvan myöntämisedellytysten täyttymiseksi riittäviä ja luotettavia selvityksiä hankekokonaisuusalueen haitallisten mineraalien vaikutusten selvittämisistä ympäristölle, vesistöille ja luontoarvoille.

Katsomme myös, ettei hallintoviranomainen Tukes lupapäätöksessään ML2013:0041 osoita lintudirektiivin velvoittamien kaikkien suojeltujen lajien osalta eikä luontodirektiivin velvoittamien kaikkien suojeltujen luontoarvojen ja lajien osalta, että luvan myöntämisen este olisi niiden kohdalta todettu poistuneeksi tai poistetuksi luvassa annettavilla lupamääräyksillä huomioiden hakijan koko hankekokonaisuuden yhteiset vaikutukset suojelluille lajeille.

Katsomme edellä kuvattujen hallintoviranomainen Tukesin ML2013:0041 lupahakemuksen ja lupaharkinnan käsittelyvirheiden olevan oleellisia myös sen vuoksi, että Pohjois-Suomen hallinto-oikeus ei päätösratkaisussaan ole ottanut niihin kantaa, vaan on käsitellyt valitusasiaa vastoin kaivoslain ja direktiivien velvoitteita pelkästään suuren petolinnun elinreviirin selvittämisselvityksien perusteella.

Pohjois-Suomen hallinto-oikeuden ratkaisun erityispiirteitä

Lapin piiri valitti hallintoviranomainen Tukesin 18.1.2019 tekemästä päätöksestä ML2013:0041 jatkoajan myöntämiseksi Mawson Oy:lle malminetsintälupaan ”Kairamaat 2-3” Ylitorniolla.

Valituksessa vaadimme:

Ensisijaisesti Tukesin päätöksen ML2013:0041 kumoamista luonnonsuojelu- ja kaivoslain vastaisena.

Toissijaisesti asian palauttamista lupaviranomaiselle uuteen käsittelyyn, kunnes edellytyksenä oleva Natura-arviointi on asianmukaisesti saatettu loppuun.

Lisäksi vaadimme Tukesin samalla päätöksellä myöntämän täytäntöönpanomääräyksen välitöntä kumoamista. Malminetsintä on alueella kiellettävä, kunnes luonnonsuojelulain 65 §:n mukainen arviointi on saatu asianmukaisesti päätökseen ja valituksemme on ratkaistu.

Valituksen perusteluna katsoimme mm. että:

”Lupaharkinnan yleiset lähtökohdat

Riittävät ja asianmukaiset kartoitukset ja selvitykset ovat välttämätön edellytys sille, että malminetsinnän vaikutuksia Mustiaapa — Kaattasjärven Natura-alueella voidaan arvioida. Sama koskee mahdollisesti myönnettävän luvan lupamääräyksiä. Tukes on myöntänyt malmisetsintäluvan puutteellisiin selvityksiin perustuen.”

”Natura-arvioinnin ja selvitysten puutteet – kaivoslain 11 §:n ja luonnonsuojelulain 65 §:n vastaisuus

Malminetsintäluvan edellytyksistä säädetään kaivoslain 11 §:ssä. Sen mukaan malminetsinnästä ei saa aiheutua esimerkiksi merkittäviä muutoksia luonnonolosuhteissa eikä harvinaisten tai arvokkaiden luonnonesiintymien olennaista vahingoittumista. Näiden edellytysten täyttymistä arvioitaessa on keskeinen merkitys asianmukaisilla kartoituksilla.”

Vastaselityksessä valitukseen annettuihin vastineisiin lausuimme mm.:

Natura-arvio: FT Natusen lausunnosta (liitteenä) käy ilmi, että hankkeella olisi merkittäviä fysikaaliskemiallisia vaikutuksia, joita ei ole päätöksessä asianmukaisesti käsitelty.

Lausunnon perusteella on ilmeistä, että ei ole tieteellistä varmuutta, etteikö hanke vaarantaisi Natura-suojeluarvoja, ja lupa pitää siksi kumota.

Pohjaveden pilaaminen on erityisen peruuttamatonta ja tekee muutoksenhaun tyhjäksi.

Natura-alueen herkkien luonto-arvojen vaarantaminen voi myös tehdä muutoksenhaun tyhjäksi. Sen vuoksi pidämme edelleen tärkeänä täytäntöönpanon kieltämistä koko alueella ja pidättäydymme valituksessamme esittämiimme pääasioihin.

Lopuksi kiinnittäisimme huomiota siihen, että turha salassapito aiheuttaa epäselvyyksiä. Esimerkiksi YVA:ta on kovasti mustattu (mm. välillä kairausyksikköjen määrä tai laatu, jonka ei pitäisi olla salaisuus). Kairausyksikköjen koko, lukumäärä ja tekniikka vaikuttavat melun määrään, ei ole selvää vastaako melumallinnuksen kairausyksikkö ja mittaus alueella käytettäviä laitteita ja olosuhteita. Mainittua melurajaa pienempikin melu voi haitata maakotkaa ja muita lintuja. Keskimelun lisäksi tulee huomioida maksimimelu

Vastaselityksen liitteenä toimitimme FT Natusen lausunnon, jossa käsiteltiin yksityiskohtaisesti eriteltynä syväkairaustoiminnasta aiheutuvia haittoja, jotka aiheutuvat haitallisista mineraaleista (mm uraani), kairauskemikaaleista ja syväkairausten pohjavesivaikutuksista.

Lausunnossa tuotiin erikseen esiin uraanin liukenemisista pohjavesiin ja paineellisten pohjavesien todetuista uraani- ja uraanin hajoamistuotepitoisuuksista paineellisen pohjaveden aiheuttamien purojen sedimenteissä.

Pohjois-Suomen hallinto-oikeus lausui valituksen käsittelyratkaisussaan, ettei toimivaltaansa kuulumattomana tutki Lapin piirin vaatimusta asian käsittelemisestä ympäristönsuojelulain mukaisessa ympäristölupamenettelyssä.

Katsomme Pohjois-Suomen hallinto-oikeuden tältä osin:

tehneen hallintolainkäyttölain vastaisen menettelyvirheen jättämällä selvittämättä vireille pannun valitusasian ympäristövaikutusten osalta,
tehneen laintulkintavirheen tulkitessaan, ettei kaivoslain alaisen lupapäätöksen ympäristövaikutusten selvittäminen kuuluisi kaivoslain mukaiseen lupapäätökseen ja siitä tehdyn valituksen käsittelyyn ja valitusviranomaisen toimivallan piiriin ja velvollisuuteen selvittää, että onko valituksen kohteena olevan lupapäätöksen luvan myöntämisedellytykset selvitetty ympäristövaikutusten selvittämisen suhteen lakien ja direktiivien velvoittamalla tavalla riittävästi ja luotettavasti selvitetty.
ja jättämällä ympäristövaikutusten selvittämisen tutkimatta luo samalla harhaanjohtavaa käsitystä, kuin tämän hallintoviranomainen Tukesin tekemän ML2013:0041 lupapäätöksen ympäristövaikutukset arvioitaisiinkin joskus myöhemmin (mikäli hakija tekisi erillisen ympäristölupahakemuksen malminetsintäluvan toimintoja koskien).

Kysymme, tekisikö malminetsintäluvan saanut kaivosyhtiö sellaista hallinto-oikeuden viittaamaa ympäristölupahakemusta malminetsintälupaansa koskien, ennen kuin tämän Tukesin myöntämän malminetsintäluvan määräaika olisi jo umpeutunut?

Katsomme Pohjois-Suomen hallinto-oikeuden ratkaisullaan rapauttavan luottamusta oikeusvaltion toimivuuteen.

Katsomme, että kaivoslain 34 §:n 2 momentin mukaan lupahakemuksessa on esitettävä lupaharkinnan kannalta tarpeellinen ja luotettava selvitys:

6) toiminnan ympäristö- ja muista vaikutuksista ottaen huomioon suunniteltujen toimenpiteiden laatu ja laajuus;

Katsomme, että Pohjois-Suomen hallinto-oikeus on tulkinnut kaivoslakia väärin väittäessään päätöksessään, että ympäristövaikutusten selvittämiseen kuuluvat asiat eivät kuuluisi kaivoslupaharkinnan eivätkä Pohjois-Suomen hallinto-oikeuden toimivaltaan.

Valituslupahakemus Pohjois-Suomen hallinto-oikeuden päätökseen 21.6.2021 koskien Tukesin 18.1.2019 tekemää päätöstä ML2013:0041

Viittaamme Pohjois-Suomen hallinto-oikeuden päätökseen 21/0111/1 Diaarinumero 00260/19/7203, koskien hallintoviranomainen Tukesin 18.1.2019 päätöstä ML2013:0041 jatkoajan myöntämiseksi Mawson Oy:lle malminetsintälupa nimeltä ”Kairamaat 2-3” Ylitorniolla.

Lapin piiri katsoo valitusluvan myöntämiselle olevan oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 111 §:n 1 momentissa tarkoitetut perusteet, ja pyytää että korkein hallinto-oikeus myöntää meille valitusluvan seuraavilla perusteilla:

– lain soveltamisen kannalta muissa samanlaisissa tapauksissa tai oikeuskäytännön yhtenäisyyden vuoksi on tärkeätä saattaa asia korkeimman hallinto-oikeuden ratkaistavaksi;

– asia on tärkeätä saattaa korkeimman hallinto-oikeuden ratkaistavaksi asiassa tapahtuneen ilmeisen virheen vuoksi

A.1. Valituslupaperusteet

A.1.1. Ennakkotapausperusteista

Pohjois-Suomen hallinto-oikeus ei päätöksessään 21.6.2021 päätösnumero 21/0111/1, Diaarinumero 00260/19/7203 osoita selvittäneensä, että valituskäsittelyssä oleva hallintoviranomainen Tukesin lupapäätös ML2013:0041 täyttää direktiivien ja kansallisen lainsäädännön velvoitteet luvan myöntämisen edellytysten osoittamisesta sekä sen osoittamisesta, ettei luvan myöntämisen esteitä ole.

Katsomme, että Pohjois-Suomen hallinto-oikeus ei 21.6.2021 päätöksessään osoita selvittäneensä, että hallintoviranomainen Tukes olisi 18.1.2019 päätöksessään ML2013:0041 osoittanut hankkineensa sellaiset riittävät ja luotettavat selvitykset, joilla kaivoslain 1, 3, 11, 34, 45, 51 §:ien velvoittamat selvitykset luvan myöntämisedellytysten täyttymiseksi olisi osoitettu sisältyneen jo hakijan lupahakemukseen.

Katsomme, että Pohjois-Suomen hallinto-oikeus ei 21.6.2021 päätöksessään osoita selvittäneensä, että hallintoviranomainen Tukes olisi 18.1.2019 päätöksessään ML2013:0041 osoittanut hankkineensa sellaiset riittävät ja luotettavat selvitykset, joilla kaivoslain 48 §:n 2 momentin mukaiset riittävät selvitykset luvan myöntämisen esteiden puuttumisesta olisivat osoitettu jo hakijan lupahakemuksessa.

Katsomme, että Pohjois-Suomen hallinto-oikeus ei 21.6.2021 päätöksessään osoita selvittäneensä, että hallintoviranomainen Tukes olisi 18.1.2019 päätöksessään ML2013:0041 osoittanut hankkineensa sellaiset riittävät ja luotettavat selvitykset, joilla kaivoslain 34 §:n 3 momentin 2 kohdan velvoite luontovaikutusten selvittämisen riittävät ja luotettavat selvitykset luvan myöntämisen esteiden puuttumisesta olisi osoitettu jo hakijan lupahakemuksessa.

Katsomme, että Pohjois-Suomen hallinto-oikeus on 21.6.2021 päätösratkaisussaan tarkastellut edellä kuvattuja luvan myöntämisedellytyksiä tai luvan myöntämisen esteitä pelkästään hallintoviranomainen Tukesin lupapäätökseen annettujen jälkikäteisten suuren petolinnun pesimisreviiriin liittyvien havaintojen suhteen eikä ole hankkinut eikä käsitellyt selvityksiä siitä, aiheutuuko kaivosyhtiön hankkeesta ja hankekokonaisuuden yhteisistä vaikutuksista muille luontodirektiivin tai lintudirektiivin perusteella suojelluille lajeille tai eliöille sellaista haittaa, joka muodostaisi luvan myöntämisen esteen.

Katsomme, ettei Pohjois-Suomen hallinto-oikeus ole 21.6.2021 päätösratkaisussaan tarkastellut, onko hallintoviranomainen Tukes lupapäätöksen ML2013:0041 perusteeksi hankkinut riittävät ja luotettavat selvitykset syväkairaustoimintojen ympäristövaikutusten arvioimisesta, huomioiden YVA-direktiivin velvoitteet syväkairausten ympäristövaikutusten selvittämisestä.

Katsomme, ettei Pohjois-Suomen hallinto-oikeus ole 21.6.2021 päätösratkaisussaan tarkastellut, onko hallintoviranomainen Tukes lupapäätöksen ML2013:0041 perusteeksi hankkinut riittävät ja luotettavat selvitykset syväkairausten vesistövaikutusten arvioimisesta, huomioiden vesipuitedirektiivin velvoitteet vesistövaikutusten arvioimisesta.

Näkemyksemme mukaan ei KHO:n ratkaisukäytännöissä ole annettu oikeusohjeita YVA-direktiivin, luontodirektiivin ja vesipuitedirektiivin velvoitteiden soveltamisesta kaivoslain alaisissa malminetsintälupahakemuksissa velvoitettaviin selvityksiin, niiden selvitysten laajuuteen, kattavuuteen ja luotettavuusvaatimuksiin, lupahakemusten kuulutusasiakirjoihin, lupapäätöksen perusteluvaatimuksiin sekä luvan myöntämisedellytysten osoittamisen että luvan esteiden poistamisselvitysten suhteen, minkä vuoksi haemme KHO:lta ennakkopäätöstä oikeusohjeen saamiseksi edellä kuvattujen kaivoshankkeiden haitankärsijöiden oikeusturvan kannalta oleellisten kaivoslain soveltamismenettelyjen suhteen.

A.1.2. Ympäristövaikutusten arviointidirektiivin soveltaminen kaivoslain alaisiin malminetsintälupahakemuksiin, kuulutusmenettelyihin ja lupapäätösmenettelyihin.

Erityisesti haluamme tuoda esiin, että Pohjois-Suomen hallinto-oikeus on ratkaisussaan 21.6.2021 jättänyt tarkemmin menettelyään perustelematta ML2013:0041 malminetsintälupahakemuksen ja lupapäätöksen ympäristövaikutusten arviointia koskevat valitukset tutkimatta, lausuen:

”Hallinto-oikeus ei toimivaltaansa kuulumattomana tutki valittajan vaatimusta asian käsittelemisestä ympäristönsuojelulain mukaisessa ympäristölupamenettelyssä.”

Edellä kuvatun vuoksi katsomme, että ”muissa samanlaisissa tapauksissa ja oikeuskäytännön yhtenäisyyden vuoksi olisi tärkeää” selventää ympäristövaikutusten arviointidirektiivin soveltamista ja velvoittavuutta kaivoslain alaisiin lupahakemuksiin, lupapäätösmenettelyihin sekä myös kaivoslain mukaisten valitustuomioistuinten ratkaisumenettelyihin.

Viittamme EU:n direktiiviin 85/337/ETY ’tiettyjen julkisten ja yksityisten hankkeiden ympäristövaikutusten arvioinnista’ sekä EU-tuomioistuimen ennakkotapaukseen C-531/13 (11.2.2015) ympäristövaikutusten arviointia koskevan direktiivin (85/337/ETY) velvoittavuudesta.

Katsomme, että direktiivin 85/337, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 2009/31, huomioiden direktiivin liitteessä III mainitut arviointiperusteet, velvoittaa, että jos etsintälupahakemuksen perusteella on tarkoitus tehdä syväkairauksia, on hankkeesta tehtävä YVA-selvitys.

(Unionin tuomioistuimen tuomio Marktgemeinde Straßwalchen, C-531/13, 11.2.2015, päätöslauselma kohta 2)

Katsomme, että Mawsonin hankekokonaisuusalueella on laajalla alueella useista hakemusalueista koostuvia syväkairausohjelmia, mutta edellä kuvatun EU-tuomioistuimen päätöslauselman mukaista YVA-selvitystä syväkairausohjelmista ei hallintoviranomainen Tukes ole velvoittanut lupahakemuksen jättäjää tekemään eikä myöskään ole lupapäätöksessään antanut mitään lupamääräyksiä syväkairausten ympäristö-, vesistö- ja luontovaikutusten estämiseksi tai lieventämiseksi.

Pohjois-Suomen hallinto-oikeus ei ole päätösratkaisussaan käsitellyt ollenkaan YVA-direktiivin velvoitetta, vaan on kuin nostanut kätensä pystyyn ja puolustautuu perättömällä väitteellä, ettei sellainen kaivoslain 34 §:n 2 momentin kohdan 6) velvoittama ympäristövaikutusten selvittämistä koskeva YVA-direktiivin määrittämä selvityksen laajuus- ja luotettavuusvaatimus koskisikaan kaivoslain mukaisen valituksen valitusviranomaista Pohjois-Suomen hallinto-oikeutta kaivoslain alaisen lupapäätöksen lainmukaisuutta selvittäessään. Vaikka hallinto-oikeuden vastuulle kuuluu tehdyn valitusasian selvittäminen.

Viittaamme lisäksi Unionin tuomioistuimen tuomio Marktgemeinde Straßwalchen, C-531/13, 11.2.2015, (kohta 29):

”29. Tämän säännöksen sanamuodosta johtuu, ettei siinä luetella tyhjentävästi erilaisia kairauksia, joita säännöksessä tarkoitetaan, vaan sen soveltamisalaan kuuluvat kaikki muut syväkairaukset paitsi sellaiset, jotka tehdään maaperän stabiilisuustutkimuksia varten.”

Katsomme, että direktiivissä 85/337 todetaan, että kaikki muut, paitsi maaperän stabiilisuustutkimuksia varten tehtävät syväkairaukset, kuuluvat direktiivin perusteella YVA-selvitystä vaativiin syväkairauksiin.

Katsomme lisäksi viitaten tuomioistuimen päätöslauselman kohtaan 45, että YVA-vaikutusarvioinnissa on oltava mukana kaikki alueen eri hankkeet, eikä vain koeporaukset tai saman kunnan hankkeet:

”45. Tästä seuraa, että kansallisen viranomaisen on hankkeen ympäristövaikutusten arvioinnin tarpeellisuutta selvittäessään tutkittava vaikutus, joka hankkeella voi olla yhdessä muiden hankkeiden kanssa. Kun asiaa ei sitä paitsi ole erikseen täsmennetty, tämä velvoite ei rajoitu pelkästään keskenään samankaltaisiin hankkeisiin. Kuten julkisasiamies on todennut ratkaisuehdotuksensa 71 kohdassa, ennakkoarvioinnissa on tarkasteltava sitä, voivatko koeporausten ympäristövaikutukset olla muiden hankkeiden vaikutusten vuoksi merkittävämpiä kuin ilman niitä.”

Edellä kuvattuihin ympäristövaikutusten arviointidirektiivin perusteisiin viitaten katsomme, että ympäristövaikutusten arviointidirektiivistä johtuva velvoite hankkeesta vastaavalle tehdä ympäristövaikutusten arviointi koko hankekokonaisuutensa syväkairauksista kokonaisuutenaan, koskee myös käsiteltävänä olevaa ML2013:0041 malminetsintälupapäätöstä ja sen päätöksen valituskäsittelyä, erityisesti siksi, että kyseiset nyt puuttuvat syväkairausten ympäristövaikutusten arviointiselvitykset ovat oleellisia annettavien lupamääräysten, syntyvien kaivannaisjätearviointien sekä hankkeen jälkihoitosuunnitelmalle asetettavien velvoitemääräysten suhteen, ja siten ne yva-selvitykset ovat oleellisia myös malminetsintäalueen vakuusvaatimuksen määrittämiseksi.

Katsomme, että ”muissa samanlaisissa tapauksissa ja oikeuskäytännön yhtenäisyyden vuoksi olisi tärkeää” selventää ympäristövaikutusten arviointidirektiivin soveltamismenettelyä kaivoslain alaisiin lupakäsittelyihin, erityisesti malminetsintälupiin, koska ne koskevat syväkairauksia, erityisesti syväkairausalueeseen sisältyvien ympäristölle haitallisten mineraalien vaikutusten selvittämiseksi luotettaviin selvityksiin perustuvasti siten, että tieteellinen epävarmuus vaikutusten arvioinnin luotettavuudesta poistuu.

Viittaamme edellä kohdassa ’Asian taustakuvaus’ esittämäämme selvitykseen Lapin kolmion uraanivyöhykkeestä ja todetuista uraaniesiintymistä sekä siihen, että hallintoviranomainen Tukes ei alkuperäisessä lupapäätöksessä eikä nytkään valituksenalaisessa uudessa ML2013:0041 lupapäätöksessä ole ottanut lupapäätöksessä ja lupamääräyksissä huomioon kyseiseen alueeseen sisältyviä ympäristölle haitallista mineraaleja yleensäkään eikä erityisesti uraania ja sen hajoamistuotteita.

Katsomme lisäksi, että käsityksemme mukaan KHO:n ennakkoratkaisua YVA-lain 6 §:n hankeluettelon 2d) -kohdan soveltamisesta ja soveltamisen velvoittavuudesta kaivoslain alaisissa hankkeissa ei ole, mutta viittaamme Varsinais-Suomen ELY-keskuksen 3.3.2011 päätökseen VARELY/2/07.04/2011, jossa Varsinais-Suomen ELY-keskus lausuu päätöksessään:

YVA-asetuksen 6 §:n hankeluettelon mukainen uraanin louhinta, rikastaminen ja käsittely edellyttää arviointimenettelyä käsiteltävän uraanin määrästä riippumatta. Varsinais-Suomen ELY-keskuksen käsityksen mukaan kysymyksessä oleva uraanin poistaminen nikkelituotannon prosessista edellyttää ympäristö vaikutusten arviointimenettelyä. (korostus Varsinais-Suomen ELY-keskus)

ELY-keskus toteaa lisäksi, että arviointimenettelyn soveltamistarve kysymyksessä olevaa uraanin uuttoa koskien on osoittautunut epäselväksi ja edellyttää lainsäädännön, erityisesti YVA-asetuksen hankeluettelon selkeyttämistä. Tämä on tullut esille myös ympäristöministeriön sekä työ- ja elinkeinoministeriön edustajien kanssa käydyissä keskusteluissa nyt kysymyksessä olevaan asiaan liittyen.”

Valitukseemme annettuihin vastineisiin antamassamme vastaselityksessä Pohjois-Suomen hallinto-oikeudelle viittasimme GTK:n 80-luvun alkupuolen Kuusamon Kouvervaaran kairauksiin, joiden jäljiltä kairausputkista edelleen pulppuaa radioaktiivisia aineita sisältävää vettä, josta syntyneen puron sedimentit ovat 6-30 kertaisesti saastuneet yli kansainvälisen säteilynormin rajan.

Katsomme, että edellä esitetyin perustein lain soveltamisen kannalta muissa samanlaisissa tapauksissa ja oikeuskäytännön yhtenäisyyden vuoksi olisi tärkeää, että korkein hallinto-oikeus selventäisi;

Kaivoslain 34 §:n 2 momentin kohdan 6) velvoitetta lupahakemuksessa esitettävästä selvityksestä hankkeen ympäristövaikutusten selvittämisestä syväkairausten vaikutusten arvioimiseksi,
YVA-direktiivin syväkairauksia koskevasta velvoitteesta johtuvia vaateita kaivoslain alaisessa lupahakemuksessa esitettäville ympäristövaikutusten selvittämisvaatimuksille, ja niiden selvitysten huomioimismenettelyistä kaivoslain alaisissa lupapäätöksissä luvan myöntämisedellytysten täyttymisen osoittamiseksi, huomioiden direktiivin velvoite koko hankekokonaisuuden vaikutusten selvittämisestä.

A.1.3. Vesipuitedirektiivin soveltaminen kaivoslain alaisiin lupahakemusmenettelyihin ja lupapäätösmenettelyihin

Viittaamme edellä kohdissa A.1.1. ja A.1.2. lausuttuun.

Katsomme, että muissa samanlaisissa tapauksissa ja oikeuskäytännön yhtenäisyyden vuoksi olisi tärkeää selventää Suomen nykyisiä EU:n vesipuitedirektiivin kanssa ristiriidassa olevien kansallisia vesienhoitoa koskeva sääntelyjärjestelmän oikeudellista perustaa vesimuodostelmien määrittelyjen osalta, sekä vesien tilaluokitteluun liittyviin seikkoihin selvittämiseen virtavesistöissä ja pienvesistöissä, sekä oikeusohjeiden antamiseksi mahdollisesti EU:n vesipuitedirektiivin kanssa ristiriidassa olevien kansallisten säädösten soveltamismenettelyille kaivoslain alaisissa lupamenettelyissä.

Viittamme Pohjois-Suomen hallinto-oikeudelle antamamme vastaselityksen liitteen kuvauksiin malminetsinnän suurimpien ympäristövaikutusten aiheutumisesta kallioperän haitallisten mineraalien kulkeutumisesta vesistöihin.

Katsomme Mawsonin moniosaisen, useassa eri lupakäsittelyvaiheessa olevan hankekokonaisuuden sijoittuvan laajan, erityisen pienvesistön alueelle, jonka tilaa, ominaisuuksia ja ekologiaa ei luvanhakija lupahakemuksessaan ole selvittänyt, selittänyt eikä selostanut. Hallintoviranomainen Tukes ei ole sellaisia selvityksiä hakijalta vaatinut.

Pohjois-Suomen hallinto-oikeus ei osoita sellaisia selvityksiä päätösharkintansa perusteeksi vaatineensa eikä hankkineensa.

Katsomme, viitaten edellä olevissa kohdissa lausuttuun Mawsonin hankekokonaisuuden laajuudesta sekä hallintoviranomainen Tukesin omaksumaan menettelyyn antaa lupapäätöksiä yksittäisiin lupahakemuspalasiin ilman hankekokonaisuuden kokovaikutusten selvittämistä, että kyseisenlaisella pilkotulla lupapäätösmenettelyllä ei pysty selvittämään, varmistamaan eikä lupamääräyksillä estämään sitä, etteikö hankekokonaisuuden kaikilla toiminnoilla yhteensä ole vesipuitedirektiivin tarkoittamaa kiellettyä vaikutusta alueen vesistölle tai sen ekologialle.

Katsomme, että muissa samanlaisissa tapauksissa ja oikeuskäytännön yhtenäisyyden vuoksi olisi tärkeää saada ennakkoratkaisu vesipuitedirektiivin soveltamisesta pienvesien osalta sellaisissa laajojen kaivoslain alaisisten hankkeiden paloitelluissa lupahakemushankkeissa, joiden lupahakemuksissa ei ole kuvattu koko hankekokonaisuutta eikä hankekokonaisuuden kokonaisvaikutuksia ole arvioitu vesipuitedirektiivin velvoitteiden mukaisesti.

Katsomme muodostuneen kansallisen menettelyn kohtuuttomaksi vesistöjen sekä ympäröivän luonnon monimuotoisuuden kannalta: se on sallinut jokien vesimuodostelmat määritettäväksi liian laajoiksi, ja niissä tapauksissa on perusteltu, ettei luvan myöntämisen estettä muodostu, koska yksittäisen lupahakemuksen vaikutus koko laajaan vesimuodostelmaan jää niin pieneksi ettei laajan vesimuodostelman tila koko laajuudeltaan heikkene.

Erityinen ongelma on siinä, että koska pienvesistöjen tilaa purojen ja lähteiden osalta ei ole edes luokiteltu eikä pienvesistöjen vaikutusta ympäröiviin luontoarvoihin ole selvitetty eikä luokiteltu viranomaisten toimesta, eivät lupaviranomaiset yleensäkään eikä kaivoslain alainen lupaviranomainen Tukes tulkitse niiden pienvesien tuhoamista luvan myöntämisen esteeksi, vaikka periaatteessa lähteiden ja norojen pilaaminen onkin kielletty.

Katsomme, että muissa samanlaisissa tapauksissa ja oikeuskäytännön yhtenäisyyden vuoksi olisi tärkeää saada ennakkoratkaisu vesipuitedirektiivin soveltamisesta pienvesien osalta laajoihin kaivoslain alaisiin hankekokonaisuuksiin liittyviin paloiteltuihin lupahakemuksiin, joissa ei ole kuvattu koko hankekokonaisuutta eikä kokonaisvaikutuksia ole arvioitu vesipuitedirektiivin velvoitteiden mukaisesti.

A.1.4. Luontodirektiivin velvoitteiden soveltaminen kaivoslain alaisiin lupahakemus- ja lupapäätösmenettelyihin.

Viittaamme edeltävissä kohdissa lausuttuun.

Katsomme, että muissa samanlaisissa tapauksissa ja oikeuskäytännön yhtenäisyyden vuoksi olisi tärkeää selventää luontodirektiivin velvoittavuutta sen suhteen, kuinka kaivoslain alaisissa lupahakemuksissa hakijan on selvitettävä luontodirektiivin velvoitteet luvan myöntämisen esteiden puuttumisesta tai poistamisesta, kuinka hallintoviranomainen Tukesin on annettava kyseiset selvitykset kuulutusmenettelyssä asianosaisille ja asiasta lausuntoja antaville viranomaiselle, kuinka hallintoviranomainen Tukesin on lupapäätösmenettelyssä osoitettava selvityksiin perustuen kyseisten luontodirektiivin määrittämien luvanmyöntämisen esteiden puuttuminen tai poistaminen sekä muut toiminnan vaikutukset luontoon ja luontoarvoihin, ottaen huomioon hakijan hankekokonaisuuden ja muiden alueeseen vaikuttavien toimintojen yhteiset vaikutukset suojeltuihin luontoarvoihin.

Katsomme hakijan lupahakemuksessaan ML2013:0041 viittaavan vuonna 2018 tekemäänsä Natura-arvioselvitykseen:

Katsomme Mawsonin esittämän selvityksen ML2013:0041 hankkeen vaikutuksista Mustiaapa-Kaattasjärven Natura-2000 -alueen suojeluarvoihin olevan jo lähtökohtaisesti luontodirektiivin tarkoituksen vastainen, sillä kyseinen Natura-alue on kokonaisuutenaan perustettu suojeluperustana olevien lajien ja eliöiden suotuisten suojelutasojen säilyttämiseksi ja toisaalta kaivosyhtiö Mawsonilla on kaivoslain alaisia hankkeita koko Mustiaapa-Kaattasjärven Natura-2000 Natura-alueen peittävästi. Mawson ei kuitenkaan ole tehnyt vaikutusarviota hankekokonaisuutensa kokonaistoimintojen vaikutuksista Mustiaapa-Kaattasjärven Natura-2000 Natura-alueen suojeluarvoihin, vaan ainoastaan yhden lupahakemusosasen ML2013:0041 vaikutusten arvioimisesta koko Natura-alueen suojeluarvoihin.

Mawson käyttää Natura-arviossaan toistuvasti perustelunaan, että koska kulloisenkin haettavan luvan vaikutusalueella olevien luontokohteiden pinta-alat ovat vähäiset verrattuna koko Natura-alueen pinta-alaan, ei nyt myönnettävällä malminetsintäluvalla voisi olla merkittäviä vaikutuksia suojeltujen lajien suojelutason ylläpitämiseen koko suojellulla Natura-alueella.

Katsomme tällaisen vertailuperusteratkaisun harhauttavaksi ja tietoiseksi pyrkimykseksi rapauttaa luontodirektiivin toteutusta Suomessa.

Viittaamme Mawsonin vuoden 2018 Natura-arviossa sivulla 6 esittämään kuvaukseen Natura-alueella olevista malminetsintäluvistaan ja lupahakemuksistaan:

Mawson selostaa, että:

Katsomme tämän valituskäsittelyn kannalta oleelliseksi sen, ettei Mawson selosta varsinaisessa malminetsintälupahakemuksessaan ML2013:0041 (eikä muissakaan Natura-alueelle vaikutuksia aiheuttavissa lupahakemuksissaan) koko hankekokonaisuuttaan eikä esitä tehneensä selvityksiä koko hankekokonaisuuden yhteistä vaikutuksista Natura- ja luontoarvoille luvan myöntämisesteiden puuttumisen osoittamiseksi.

Katsomme, ettei hallintoviranomainen Tukes osoita velvoittaneensa Mawsonia esittämään lupahakemuksessaan selvitykset hankekokonaisuuden yhteisistä vaikutuksista Natura-alueelle luontodirektiivin velvoitteen mukaisesti. Tukes ei myöskään ole lupahakemuksen ML2013:0041 kuulutuksessaan esittänyt kuulutusasiakirjassa selvityksiä hakijan hankekokonaisuuden yhteisistä vaikutuksista Natura-alueelle luontodirektiivin velvoitteen mukaisesti.

Katsomme, ettei Pohjois-Suomen hallinto-oikeus valitusasian ratkaisussaan ole esittänyt hankkineensa selvityksiä siitä, että hakijan lupahakemuksessa olisi ollut riittävät selvitykset hankekokonaisuuden yhteisistä vaikutuksista Natura-alueelle luontodirektiivin velvoitteen mukaisesti.

Katsomme, että ”muissa samanlaisissa tapauksissa ja oikeuskäytännön yhtenäisyyden vuoksi olisi tärkeää” selventää luonnonsuojelulain säädösten vastaavuutta suhteessa EU:n luontodirektiivin 92/43/ETY velvoitteisiin.

Viittaamme luontodirektiivin 6 artiklan 3 kohtaan:

”3 Kaikki suunnitelmat tai hankkeet, jotka eivät liity suoranaisesti alueen käyttöön tai ole sen kannalta tarpeellisia, mutta saattavat vaikuttaa tähän alueeseen merkittävästi joko erikseen tai yhdessä muiden suunnitelmien tai hankkeiden kanssa, on arvioitava asianmukaisesti sen kannalta, miten ne vaikuttavat alueen suojelutavoitteisiin. Alueelle aiheutuvien vaikutusten arvioinnista tehtyjen johtopäätösten perusteella ja jollei 4 kohdan säännöksistä muuta johdu, toimivaltaiset kansalliset viranomaiset antavat hyväksyntänsä tälle suunnitelmalle tai hankkeelle vasta varmistuttuaan siitä, että suunnitelma tai hanke ei vaikuta kyseisen alueen koskemattomuuteen, ja kuultuaan tarvittaessa kansalaisia.

Katsomme, ettei hallintoviranomainen Tukes osoita pyytäneensä ja hankkineensa luontodirektiivin 6 artiklan 3. kohdan jälkimmäisen virkkeen velvoittamaa arviolausuntoa hakijan hankkeen ja hankekokonaisuuden yhteisvaikutuksista koko alueella oleville erilaisille luontoarvoille aihetuvista vaikutuksista, vaan on sen sijaan pyytänyt luonnonsuojelulain 65 §:n mukaisia lausuntoja, ja niitäkin vain hakijan malminetsintälupahakemuksen ML2013:0041 mukaiselle alueelle aiheutuvista vaikutuksista.

Katsomme toteutetun lausuntomenettelyn perustuneen luonnonsuojelulaissa määriteltyyn seikkaan ’jos arviointi- ja lausuntomenettely osoittaa hankkeen merkittävästi heikentävän niitä luonnonarvoja..’, minkä luonnonsuojelulain 65 §:n määritelmän katsomme olevan luontodirektiivin vastainen määritelmä.

Viittaamme luontodirektiivin 6 artiklan 3 kohdan jälkimmäiseen virkkeeseen, jossa määritellään:

”Alueelle aiheutuvien vaikutusten arvioinnista tehtyjen johtopäätösten perusteella ja jollei 4 kohdan säännöksistä muuta johdu, toimivaltaiset kansalliset viranomaiset antavat hyväksyntänsä tälle suunnitelmalle tai hankkeelle vasta varmistuttuaan siitä, että suunnitelma tai hanke ei vaikuta kyseisen alueen koskemattomuuteen, ja kuultuaan tarvittaessa kansalaisia.”

Toteamme edellä kuvattuun viitaten, että luonnonsuojelulain säädösteksti poikkeaa oleellisesti luontodirektiivin säädöstekstistä, jossa velvoitetaan, että toimivaltaiset kansalliset viranomaiset antavat hyväksyntänsä hankkeelle vasta varmistuttuaan siitä, ettei hanke ei vaikuta kyseisen alueen koskemattomuuteen. Luontodirektiivissä ei siis vaadita merkittäviä vaikutuksia alueen koskemattomuuteen ennen kuin viranomaisen tulee lausua asiaan kielteinen kantansa.

Katsomme edellä kuvatun lainsäädäntöjen ristiriidan johtuvan aikoinaan Suomen lainsäädäntövirheestä luonnonsuojelulaissa. Katsomme, että mikäli kansallinen lainsäädäntö on ristiriidassa EU-säädösten kanssa, ei kansallinen viranomainen kuitenkaan voi tehdä EU-säädösten vastaista lupapäätöstä.

Katsomme, että muissa samanlaisissa tapauksissa ja oikeuskäytännön yhtenäisyyden vuoksi olisi tärkeää selventää luonnonsuojelulain säädösten vastaavuutta suhteessa EU:n luontodirektiivin 92/43/ETY velvoitteisiin vaikutusten arvioimisesta tieteellisellä varmuudella.

Viittaamme korkeimman hallinto-oikeuden päätökseen (KHO:2018:121), että oikeuskäytännön mukaan luontodirektiivin 6 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua suunnitelmaa tai hanketta koskeva lupa voidaan myöntää vain edellyttäen, että toimivaltaiset kansalliset viranomaiset ovat varmistuneet siitä, että se ei vaikuta pysyvällä tavalla haitallisesti kyseisen alueen koskemattomuuteen. Näin on silloin, kun ei ole olemassa mitään tieteelliseltä kannalta järkevää epäilyä tällaisten vaikutusten aiheutumatta jäämisestä (ks. muun muassa tuomio 17.4.2018, komissio v. Puolan tasavalta, C-441/17, 117 kohta, tuomio 11.4.2013, Sweetman ym., C-258/11, 40 kohta ja tuomio 8.11.2016, Lesoochranárske zoskupenie VLK, C-243/15, 42 kohta).

Katsomme lisäksi, että Mawsonin laajan hankekokonaisuuden yhteisvaikutuksissa pitäisi huomioida Euroopan komission ohjeen EC GUIDANCE ON: UNDERTAKING NON-ENERGY EXTRACTIVE ACTIVITIES IN ACCORDANCE WITH NATURA 2000 REQUIREMENTS s. 52) mukaisesti;

”the screening process also applies to plans or projects in combination with other plans or projects. It may be that one NEEI project alone migh(t not have a significant effect but, if taken in combination with other plans or projects (other NEEI sites or other developments) within the area, the cumulative effects may turn out to be significant. Other plans or projects to be considered in this case include those that have already been completed, those that are approved by the planning authorities, or those that are currently undergoing planning approval.”

Katsomme, ettei hallintoviranomainen Tukes ML2013:0041 malminetsintälupapäätöksessä huomioi hakijan hankekokonaisuuden muita syväkairaushankkeita ja tuon hankekokonaisuuden yhteisvaikutuksia Natura 2000 -alueen suojeluun. Tukesin lupapäätös ei siten ota huomioon EU-oikeuden velvoitteen mukaisesti eri hankkeiden yhteisvaikutuksia Natura 2000-alueen suojeluperusteiseen.

Katsomme lisäksi, että EU-tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan, joka on suoraa sitovaa oikeutta Suomessa, luontodirektiivin 6 artiklan 3 kohdan ensimmäisen virkkeen perusteella tehdyssä arvioinnissa ei saa olla aukkoja ja siinä pitää olla täydellisiä, täsmällisiä ja lopullisia toteamuksia ja päätelmiä, joilla voidaan hälventää kaikenlainen perusteltu tieteellinen epäilys suunniteltujen töiden vaikutuksista asianomaisilla suojelualueilla. (ks. Muun muassa tuomio 17.4.2018, komissio v. Puolan tasavalta, C-441/17, 114 kohta, tuomio 11.4.2013, Sweetman ym., C-258/11, 44 kohta ja tuomio 21.7.2016, Orleans ym., C-387/15 ja C-388/15, 50 kohta).

Katsomme oleelliseksi aukoksi tässä tapauksessa sen, ettei hakijan laajaa hankekokonaisuutta ole lupahakemuskuulutuksessa, lupaharkinnassa eikä lupapäätöksessä kuvattu eikä otettu huomioon, jonka vuoksi katsomme, että EU:n ohjeiden ja ennakkopäätösten edellyttämä tieteellinen varmuus puuttuu Natura-arvojen turvaamisesta tässä laajassa Mawsonin Ylitornion ja Rovaniemen hankekokonaisuudessa.

Viitaten edellä kuvattuihin perusteisiin, katsomme, että ”muissa samanlaisissa tapauksissa ja oikeuskäytännön yhtenäisyyden vuoksi olisi tärkeää” selventää luontodirektiivin velvoittavuutta suhteessa kansallisen luonnonsuojelulain säädöksiin sekä hankekokonaisuuden määrittelyn, vaikutusten arviointilausunnon määrittelytason määrittämiseen sekä vaikutusten arvioinnin luotettavuusmäärittelyjen suhteen.

Edellä kuvattuihin perusteluihin viitaten katsomme, että muissa samanlaisissa tapauksissa ja oikeuskäytännön yhtenäisyyden vuoksi olisi tärkeää saada ennakkoratkaisu luontodirektiivin soveltamisesta laajoihin kaivoslain alaisiin hankekokonaisuuksiin liittyviin pilkottuihin lupahakemusmenettelyihin, joissa pilkotuissa, eri vaiheissa haetuissa lupahakemuksissa ei ole kuvattu koko hankekokonaisuutta eikä hankekokonaisuuden kokonaisvaikutuksia ole arvioitu luontodirektiivin velvoitteiden mukaisesti Natura-alueisiin eikä muihinkaan luontovaikutuksiin.

A.1.5. Lintudirektiivin velvoitteiden soveltaminen kaivoslain alaisiin lupahakemus- ja lupapäätösmenettelyihin.

Koska Pohjois-Suomen hallinto-oikeus perustaa valituskäsittelyratkaisunsa nimenomaan suuren petolinnun elinreviirin selvittämisiin malminetsintäluvan luvan myöntämisen esteen muodostajana tai sellaisen esteen puuttumisena, katsomme, että edeltävissä kohdissa kuvattu ennakkopäätöstulkintojen puuttuminen kaivoslain alaisissa hankekokonaisuuksissa näkyy myös tässä Pohjois-Suomen hallinto-oikeuden vaihtelevina välipäätöksinä tämän valitusasian käsittelyssä.

Hallinto-oikeus kuvaa päätöksensä sivulla 9:

”Hallinto-oikeus on 22.2.2019 antamallaan välipäätöksellä kumonnut Tukesin päätöksen täytäntöönpanoa koskevan määräyksen niiltä osin kuin päätöksessä on sallittu ajalla 15.2.-31.7. täytäntöönpanomääräyksen mukainen toiminta lupamääräyksessä 9 tarkoitetun suuren petolinnun pesästä 1 100 metrin etäisyydelle ulottuvalla suojavyöhykkeellä.

Hallinto-oikeus, kuultuaan valituksenalaisen päätöksen täytäntöönpanoa koskevassa asiassa Tukesia ja asianosaisia, on 15.3.2019 antamallaan välipäätöksellä kumonnut 22.2.2019 antamansa täytäntöönpanomääräyksen ja antanut asiassa uuden täytäntöönpanomääräyksen. Hakemukset muutoin hyläten, hallinto-oikeus on kumonnut Tukesin antaman täytäntöönpanomääräyksen siltä osin kuin siinä on sallittu täytäntöönpanomääräyksen mukainen toiminta kysymyksessä olevan petolinnun pesän 1 100 metrin suojavyöhykkeellä ajalla 15.2.-25.3. Hallinto-oikeus on antanut yhtiölle luvan aloittaa Tukesin täytäntöönpanomääräyksen mukaisen toiminnan suojavyöhykkeellä 26.3., mikäli pesällä ei ole havaittu petolinnun pesintää ennen mainittua ajankohtaa. Mikäli pesintä havaitaan aloitetun toiminnan aikana, on toiminta pesän suojavyöhykkeellä keskeytettävä välittömästi 31.7. saakka. Hallinto-oikeus on lisäksi todennut, että lupamääräykset huomioon ottaen valitusasian käsittelyn tässä vaiheessa ei ole ilmennyt seikkoja, joiden perusteella voitaisiin katsoa olevan aihetta päätöksen täytäntöönpanon kieltämiseen muilta osin.

Hallinto-oikeus on 16.1.2020 antamallaan välipäätöksellä nro 20/0003/1 kumonnut välipäätöksellään 15.3.2019 antamansa petolinnun pesän suojavyöhykettä koskevan täytäntöönpanomääräyksen ja saattanut valituksenalaisessa malminetsintälupapäätöksessä annetun täytäntöönpanoa koskevan määräyksen kokonaisuudessaan voimaan. Hallinto-oikeus on katsonut, ettei asian käsittelyssä saatu selvitys sekä Tukesin antamat lupa- ja täytäntöönpanomääräykset huomioon ottaen hallinto-oikeuden 15.3.2019 välipäätöksessään antaman petolinnun pesän suojavyöhykettä koskevan täytäntöönpanomääräyksen voimassa pitämiseen ole ollut enää aihetta.”

Valituksemme on kohdistunut siihen, ettei lupahakemuksessa ole ollut riittäviä ja luotettavia selvityksiä hakijan hankkeista johtuvista ympäristö-, vesistö-, luonto- ja linnustovaikutuksista luonnonsuojelulainsäädännön ja direktiivien velvoittamalla tavalla.

Katsomme, että hallinto-oikeus ei ratkaisussaan osoita, että Mawson olisi lupahakemuksessaan esittänyt lintudirektiivin velvoittamat riittävät ja luotettavat selvitykset koko hankekokonaisuutensa yhteisistä vaikutuksista Natura-alueen lintudirektiivin mukaisille suojeluperusteille, vaan ratkaisuaan perustellut pelkästään lupahakemusalueen ML2013:0041 mukaisiin selvityksiin perustuen ja lisäksi tehden ratkaisupäätöksensä pelkästään yhden suuren petolinnun elinpiirireviirin ns. vaihtopesän tarkkailuvaatimukseen perustuen, vaikka kyseisen Natura-alueen suojeluperusteena on runsaasti lintudirektiivin perusteella määriteltyjä lajeja.

Katsomme, että hakijan hankekokonaisuudesta pilkotun yhden lupahakemuspalasen alueella todetun yhden suuren petolinnun (teko)pesän tarkkailuvelvoitteen perustella ei voi todeta eikä taata koko Natura-alueen suojelutavoitteen tulleen turvatuksi lintudirektiivin velvoitteen mukaisesti.

Katsomme, että muissa samanlaisissa tapauksissa ja oikeuskäytännön yhtenäisyyden vuoksi olisi tärkeää saada ennakkoratkaisu lintudirektiivin soveltamisesta laajoihin kaivoslain alaisiin hankekokonaisuuksiin liittyviin pilkottuihin lupahakemuksiin, joissa eri vaiheissa haetuissa lupahakemuksissa ei ole koko hankekokonaisuutta kuvattu eikä hankekokonaisuuden kokonaisvaikutuksia ole arvioitu lintudirektiivin velvoitteiden mukaisesti Natura-alueen suojeluperusteisiin.

A.1.2. Ilmeinen virhe

A.1.2.1. Ilmeinen virhe Pohjois-Suomen hallinto-oikeuden valituskäsittelyratkaisussa

Katsomme Pohjois-Suomen hallinto-oikeuden tehneen ilmeisen virheen valitusta kokevassa menettelyssään tulkitessaan, ettei kaivoslain alaiseen lupapäätökseen kuuluvien ympäristövaikutusten selvittämisen asianmukaisuutta ja riittävyyttä koskevan valituksen käsittely kuuluisi kaivoslain mukaiselle valitusviranomaiselle lausuessaan:

”Hallinto-oikeus ei toimivaltaansa kuulumattomana tutki valittajan vaatimusta asian käsittelemisestä ympäristönsuojelulain mukaisessa ympäristölupamenettelyssä.”

Katsomme Pohjois-Suomen hallinto-oikeuden kyseisessä ratkaisussaan tehneen ilmeisen moninkertaisen tulkintavirheen.

Ensinnäkään emme ole valituksessamme vaatineet kaivoslain alaisen lupahakemuksen siirtämistä, käsittelemistä tai ratkaisemista ympäristönsuojelulain mukaisessa ympäristölupamenettelyssä.

Toiseksi olemme valitukseen annettuihin vastineisiin antamassamme vastaselityksessä todenneet, että FT Natusen lausunnosta (vastaselityksen liitteenä) käy ilmi, että syväkairaushankkeella olisi merkittäviä fysikaaliskemiallisia vaikutuksia, joita ei ole lupapäätöksessä asianmukaisesti käsitelty luvan myöntämisedellytysten täyttymisen selvittämiseksi. Lausunnossa tuodaan esille olevan ilmeistä, että ei ole tieteellistä varmuutta, etteikö hanke vaarantaisi Natura-suojeluarvoja ja lupa pitää siksi kumota. Pohjaveden pilaaminen on erityisen peruuttamatonta ja tekee muutoksenhaun tyhjäksi myönnettyyn toimeenpanomääräykseen. Natura-alueen herkkien luontoarvojen vaarantaminen voi myös tehdä muutoksenhaun tyhjäksi.

Sen vuoksi pidämme edelleen tärkeänä täytäntöönpanon kieltämistä koko alueella ja pidättäydymme valituksessamme esittämiimme pääasioihin.

Kolmanneksi olemme vastaselityksen liitteenä (FT Natusen lausunto) todenneet käytännön esimerkkeihin viitaten, että malminetsinnässä kairauskemikaaleista, malmikairauksien pohjavesivaikutuksista, kairausputkien poistoista, kairareikien välittömästä täytöstä, kairausvesistä ja kiintoaineksen poistosta aiheutuu sellaisia ongelmallisia ympäristövaikutuksia, joita eivät kaivosyhtiöt eikä myöskään Tukes tarkemmin selvitä lupaprosessissa, koska tietävät ne ongelmallisiksi. Kuitenkin niiden käytölle tulisi ympäristövaikutusten vuoksi hankkia lupa.

Vastaselityksessä käytimme ilmaisua, että kemikaalit edellyttävät ympäristöluvitusta, mutta emme ole vaatineet sitä luvitusta tehtäväksi ja tältä osin lupakäsittelyä siirrettäväksi ympäristölainsäädännön mukaisessa ympäristölupahakemusmenettelyssä, kuten Pohjois-Suomen hallinto-oikeus päätöksessään väittää Lapin piirin vaatineen.

Neljänneksi olemme vastaselityksessä kyseisen malminetsintäluvan ML2013:0041 lupapäätöksen ympäristövaikutusten arvioinnin puuttumiseen ottaneet esille nimenomaan syväkairauksiin liittyvien ympäristövaikutusriskien vuoksi, joita kaivoslain alainen hallintoviranomainen Tukes ei lupapäätöksessään osoita selvitetyn luvan myöntämisedellytysten täyttymisen osoittamiseksi.

Lisäperusteluna tähän kohtaan viittaamme YVA-direktiivin velvoitteeseen selvittää syväkairauksien lupahakemuksissa syväkairausten ympäristövaikutukset ennen luvan myöntämistä huomioiden myös muut alueelle vaikuttavat toiminnot.

Katsomme kyseisen syväkairauksia koskevan YVA-direktiivin velvoittavan myös Suomessa toimivaltaisen viranomaisen (tässä tapauksessa kaivoslain mukaista hallintoviranomaista Tukesia) selvittävän syväkairauksia koskevissa lupaharkinnoissaan syväkairausten ympäristövaikutukset ennen lupapäätöksensä antamista. Näinhän ei hallintoviranomainen Tukes ole toiminut, ja vastaselityksessämme esittämämme kannanotot ympäristövaikutusten puutteellisista selvityksistä koskivat juuri puuttuvia syväkairausten ympäristövaikutusten selvittämisiä.

Edellä kuvattuihin perusteluihin viitaten katsomme, että Lapin piirillä on ollut YVA-direktiiviin perustuva oikeus, ja myös yhdistyksemme sääntöihin perustuva velvollisuus, vaatia lupapäätöstä ML2013:0041 ja päätöksen toimeenpanomääräystä kumottavaksi, koska syväkairausten ympäristövaikutuksia ei ole selvitetty YVA-direktiivin syväkairauksia koskevien velvoitteiden mukaisesti koko hankekokonaisuutta koskevasti.

Emme ole vaatineet kyseisten ympäristövaikutusten selvittämättä jättämistä kaivoslain alaisessa valituskäsittelyssä Pohjois-Suomen hallinto-oikeudessa ja siirrettäväksi ympäristönsuojelulain alaisen ympäristölupahakemuksen yhteydessä käsiteltäväksi.

Edellä kuvattuihin perusteluihin viitaten katsomme, että Pohjois-Suomen hallinto-oikeus on tehnyt ilmeisen tulkintavirheen tulkitessaan, että olisimme vaatineet puuttuvia ympäristövaikutusselvityksiä käsiteltäväksi ympäristölainsäädännön alaisessa ympäristölupahakemuskäsittelyssä, ja ettei kaivoslain alaisella valitusviranomaisella olisi toimivaltaa käsitellä kaivoslain alaista päätöstä koskevassa valituksessa esille tuotuja puutteita syväkairausten ympäristövaikutusten arvioinneissa (jotka puuttuivat), ja jättäessään noihin virheellisiin tulkintoihinsa perustellen valituksemme siltä osin tutkimatta.

Edellä kuvattuihin perusteluihin viitaten pyydämme korkeinta hallinto-oikeutta ottamaan tältä osin Mawsonin hankekokonaisuuteen kuuluvan lupapäätöksen ML2013:0031 sekä koko hankekokonaisuuden syväkairausten ympäristövaikutusten selvittämättömyyttä koskevan valitusasian käsiteltäväkseen, jotta perustuslaissa asianosaiselle turvattu oikeus saada valituksensa käsitellyksi ja saada siihen oikeudenmukainen ratkaisu tulisi toteutetuksi.

A.1.2.2. Ilmeinen virhe hallintoviranomainen Tukesin lupahakemus-, kuulutus- ja lupapäätösmenettelyssä.

Viittaamme edeltävissä kohdissa lausuttuun kaivosyhtiö Mawsonin laajasta hankekokonaisuudesta Ylitornion ja Rovaniemen alueella sekä kaivosyhtön ja kaivoslain alaisen hallintoviranomaisen Tukesin yhdessä toteuttamaan menettelytapaan, ettei luvanhakija hakiessaan tuohon hankekokonaisuuteen kuuluvaa lupahakemuspalasta selosta kyseistä koko hankekokonaisuuttaan vaan pelkästään kyseisen hankeosasen.

Hallintoviranomainen Tukes on myös jättänyt lupahakemuksen kuulutusmenettelyssään selostamatta hakijan koko hankekokonaisuutta ja hakijan hakeman lupahakemuspalasen liittymistä siihen hakijan hankekokonaisuuteen.

Ilmeinen virhe johtuu siitä, että hakija kuitenkin hakee kyseiseen hankekokonaisuuteen liittyvien muidenkin hankeosasten toteuttamiselle, kullekin hankkeelle erikseen kaivoslain mukaista lupaa. Tällä tavoin on aikaa myöten koko hankekokonaisuudelle mahdollista saada kaivoslain mukaiset luvat kaivoslain alaisen hallintoviranomaisen Tukesin myöntäminä, mutta välttyen hankekokonaisuuden kaikkien hankkeiden yhteisvaikutusten selvittämiseltä. Kuten tässä esillä olevan malminetsintälupahakemuksen ML2013:0041 tapauksessa on osoitettu.

Pidämme perusteltuna olettaa, ettei kyseinen menettely ole syntynyt sattumalta, vaan tavoitteena on ollut nimenomaan välttää kyseinen koko hankekokonaisuuden yhteisvaikutusten selvittäminen ja siihen liittyvä riski suuren hankekokonaisuuden mahdollisesti muodostamasta kaivoslain 48 §:n 2 momentin tarkoittamasta luvan myöntämisen esteestä.

Katsomme kuitenkin, että kaivoslain mukainen hallintoviranomainen Tukes on tehnyt ilmeisen virheen salliessaan kyseisenlaisen hankekokonaisuuksien paloittelumenetelmän, koska YVA-direktiivi, vesipuitedirektiivi, luontodirektiivi sekä lintudirektiivi velvoittavat kansallista toimivaltaista lupaviranomaista (tässä tapauksessa lupa- ja valvontaviranomainen Tukes) selvittämään hankkeen vaikutukset kokonaisuutena sekä ottamaan huomioon myös alueelle kohdistuvat muut toiminnot sekä luvan myöntämisedellytysten täyttymisen selvittämiseksi että myös luvan myöntämisen esteiden selvittämiseksi tai niiden esteiden puuttumisen varmistamiseksi.

Edellä kuvattua koko hankekokonaisuuden yhteisten vaikutusten selvittämistä ympäristö-, vesistö-, luonto- ja lintuvaikutusten osalta ei tässä käsiteltävässä lupapäätösasiassa ML2013:0041 ole hallintoviranomainen Tukes velvoittanut luvanhakijaa selvittämään, minkä katsomme hallintoviranomainen Tukesin ilmeiseksi hallintolain, kaivoslain, vesipuitedirektiivin, luontodirektiivin sekä lintudirektiivin vastaiseksi virheeksi.

Edellä kuvattuihin perusteluihin viitaten pyydämme korkeinta hallinto-oikeutta ottamaan käsittelyyn hallintoviranomainen Tukesin menettelyn Mawsonin hankekokonaisuuteen kuuluvan hakemuspalasen lupahakemuksen hyväksymisestä lupahakemusmenettelyyn ilman koko hankekokonaisuuden yhteisten vaikutusten selvittämistä lupahakemuksessa ja hakemuksen kuuluttamisesta ilman hankekokonaisuuden selostamista ja ilman hankkeiden yhteisten vaikutusten selvittämistä ja hallintoviranomaisen menettelystä tehdä lupapäätös ilman todellista asianosaisten ja viranomaisten mahdollisuutta lausua hankekokonaisuuteen ja sen vaikutuksiin kannanottojaan, vain hakijan esittämiin hankepalasen vaikutuksiin perustuen.

Katsomme, että edellä kuvattuihin perusteisiin viitaten korkeimman hallinto-oikeuden on kumottava hallintoviranomainen Tukesin ilmeiseen virheeseen perustuva lupapäätös ML2013:0041 ja siihen Tukesin antama täytäntöönpanomääräys, koska Pohjois-Suomen hallinto-oikeus ei ole ratkaisussaan kyseisiä ilmeisiä virheitä hallintoviranomainen Tukesin menettelyssä huomioinut.

A.1.2.3. Ilmeinen virhe hallintoviranomainen Tukesin lupahakemus-, kuulutus- ja lupapäätösmenettelyssä malminetsintäluvassa annettavien ’yleisten ja yksityisten etujen turvaamiseksi tarpeellisten määräysten’ antamismenettelyssä.

Viittaamme edeltävissä kohdissa lausuttuun.

Hallintoviranomainen Tukes ei lupahakemuksen kuulutusasiakirjassa edes mainitse käsitettä ’yleisten ja yksityisten etujen turvaamiseksi tarpeelliset määräykset’.

Katsomme, että kuulutusasiakirjasta puuttuvat selvitykset asianosaisista, joiden etuun, oikeuteen tai velvollisuuteen hakijan hanke mahdollisesti vaikuttaa, arviot ja selvitykset asianosaisille mahdollisesti aiheutuvista haitoista, selvitykset kyseisten haittojen estämiskeinoista ja yksilöity ehdotus sellaisiksi tarpeellisiksi lupamääräyksiksi, joilla yleiset ja yksityiset edut turvataan.

Katsomme, että koska erittäin oleellisena malminetsintälupahakemuksen ja kuulutusmenettelyn sekä lupaharkinnan osa-alueena on kaivoslain 1 §:ssä sekä 51 §:ssä erikseen säädetty yleisten ja yksityisten etujen turvaaminen erikseen annettavien määräysten avulla, tähän oleelliseen luvanhakemisen, kuulemismenettelyn ja lupaharkinnan tarkoituksen toteutumiseksi on:

luvanhakijan selostettava lupahakemuksessaan asiaan kuuluvat riittävät tiedot ja selvitykset sekä annettava yksilöity ehdotus kyseisiksi lupamääräyksiksi (eikä pelkkä kannanotto vakuusvaatimussummaksi siihen riitä),
hallintoviranomainen Tukesin on tuotava ne riittävät selvitykset kuulutusasiakirjoissa tiedoksi asianosaisille sekä annettava yksilöity ehdotus ’yleisten ja yksityisten etujen turvaamiseksi tarpeellisiksi lupamääräyksiksi’, jotta asiaosaiset voivat kuulemismenettelyssä tehdä yksilöidyt kannanottonsa ehdotettuihin yksilöityihin lupamääräyksiin, joiden avulla heidän perustuslaillisia etujaan turvataan. (Tällaista yksilöityä ehdotusta ei kuulutusasiakirjassa esitetty.)
hallintoviranomainen Tukesin on annettava ’yleisten ja yksityisten etujen turvaamiseksi tarpeelliset määräykset’ perustuen asianosaisilta ja yleistä etua turvaavilta viranomaisilta hankittuihin kannanottoihin ja lausuntoihin. (Nyt näitä lausuntoja ei tosiasiallisesti hankittu, koska kuulutusasiakirjassa ei ollut sellaista yksilöityä ehdotusta, johon asianosaiset olisivat voineet kohdistaa kannanottonsa.)

Edellä kuvattuun viitaten katsomme, että vaikka malminetsintälupakäsittelyn tarkoituksen oleellisena osana on kyseinen kaivoslain 1 §:n ja kaivoslain 51 §:n velvoittama velvoite ’yleisten ja yksityisten etujen turvaamiseksi tarpeelliset määräykset’, puuttuu se käsite kokonaan tästä hallintoviranomainen Tukesin kuuluttamasta Mawsonin kuulutusasiakirjasta ML2013:0041.

Hallintoviranomainen Tukes ei ole kuulutusasiakirjassa antanut sellaista yksilöityä alustavaa ehdotusta ’yleisten ja yksityisten etujen turvaamiseksi tarpeellisiksi määräyksiksi’, johon asianosaiset ja myös yleistä etua turvaava viranomainen voisivat lausua kannanottonsa.

Katsomme selväksi, että kokonaan puuttuvaan lupamääräysehdotukseen eivät asianosaiset pysty yksilöityjä muistutuksia ja lausuntoja antamaan, minkä vuoksi kuulutusmenettelyn tarkoitus on tältä osin kääntynyt päälaelleen: toteutettu kuulutusmenettely suorastaan estää asianosaisia lausumasta kantaansa asiaan sillä tavoin, että hallintoviranomainen voisi ottaa ne harkinnassaan huomioon.

Katsomme hallintoviranomainen Tukesin omaksuneen menettelytavan, kuin asianosaisten ei tulisikaan antaa oman etunsa turvaamiseksi tarpeellisiin lupamääräyksiin kannanottoa kuulemismenettelyssä eikä hallintoviranomaisen tarvitsi yksityisten asianosaisten etua tarkastella lupaharkinnassaan, vaan pelkästään ottaa huomioon yleistä etua turvaavien viranomaistahojen antamat lausunnot.

Katsomme edellä kuvatun koko käsitteen ja yksilöidyn ehdotuksen ’yleisten ja yksityisten etujen turvaamiseksi tarpeelliset määräykset’ puuttumisen hallintoviranomainen Tukesin kuulutusasiakirjasta olevan oleellinen Århusin sopimuksen, direktiivien, perustuslain, hallintolain ja kaivoslain muodostaman oikeusturvajärjestelmän vastainen menettelyvirhe, joka suorastaan estää asianosaisten ja lausunnonantajien lausuntoja oman elinympäristönsä tulevaisuuteen liittyvässä asiassa sekä myös haittaa käsiteltävän asian oikeudenmukaista ratkaisua. Tämän vuoksi katsomme lupapäätöksen ML2013 annetun ilmeisen virheellisin lainvastaisin menettelytavoin.

Edellä kuvattuihin perusteluihin viitaten pyydämme korkeinta hallinto-oikeutta ottamaan asia käsiteltäväkseen ja kumoamaan Tukesin lupapäätöksen ML2013:0041 ilmeiseen hallintoviranomainen Tukesin menettelyvirheeseen perustuen ja hylkäämään luvanhakijan lupahakemuksen.

Valitus Pohjois-Suomen hallinto-oikeuden päätökseen 1.6.2021 21/0111/1, Dnro 00260/19/7203.

Valituksen yleiskuvaus

Viittaamme edeltävissä kohdissa selostettuun asian taustakuvaukseen, hallinto-oikeuden ratkaisun erityispiirteisiin sekä valituslupahakemuksessa esitettyihin perusteluihin.

Lapin piiri valitti Pohjois-Suomen hallinto-oikeuteen hallintoviranomainen Tukesin 18.1.2019 tekemästä päätöksestä ML2013:0041 jatkoajan myöntämiseksi Mawson Oy:lle malminetsintälupaan ”Kairamaat 2-3” Ylitorniolla.

Valituksessa vaadimme Tukesin päätöksen ML2013:0041 kumoamista luonnonsuojelu- ja kaivoslain vastaisena sekä Tukesin samalla päätöksellä myöntämän täytäntöönpanomääräyksen välitöntä kumoamista. Vaadimme, että malminetsintä on alueella kiellettävä, kunnes luonnonsuojelulain 65 §:n mukainen arviointi on saatu asianmukaisesti päätökseen ja valituksemme on ratkaistu.

Valituksen perusteluna katsoimme, että Tukes on myöntänyt malmisetsintäluvan puutteellisiin selvityksiin perustuen.

Katsoimme puutteita olleen Natura-arvioinneissa, luonnonsuojelulain huomioon ottamisessa sekä kaivoslain velvoitteiden huomioon ottamisessa.

Katsoimme, ettei malminetsintälupapäätöksessä ollut varmistettu, ettei uraania ja muita haitallisia mineraaleja sisältävään kallioperään tehtävistä syväkairauksista aiheudu sellaisia fysikaaliskemiallisia vaikutuksia, jotka aiheuttaisivat haitallisia ympäristövaikutuksia ympäristöön, vesistöille, luontoarvoille ja eläimille.

Katsoimme että syväkairaukset edellyttävät ympäristövaikutusten selvittämistä.

Katsoimme olevan ilmeistä, ettei ole tieteellistä varmuutta, etteikö malminetsintähanke vaarantaisi Natura-suojeluarvoja ja lupa pitää siksi kumota.

Pohjois-Suomen hallinto-oikeus tulkitsi valitustamme virheellisesti ja valituksen käsittelyratkaisussaan lausui, ettei toimivaltaansa kuulumattomana tutki Lapin piirin vaatimusta asian käsittelemisestä ympäristönsuojelulain mukaisessa ympäristölupamenettelyssä.

Valitamme kyseisestä Pohjois-Suomen hallinto-oikeuden päätöksestä, koska katsomme hallinto-oikeuden:

tehneen hallintolainkäyttölain vastaisen menettelyvirheen jättämällä selvittämättä vireille pannun valitusasian ympäristövaikutusten osalta,
tehneen laintulkintavirheen tulkitessaan, ettei kaivoslain alaisen lupapäätöksen ympäristövaikutuksien selvittäminen kuuluisi kaivoslain mukaiseen lupapäätökseen ja siitä tehdyn valituksen käsittelyyn ja valitusviranomaisen toimivallan piiriin ja velvollisuuteen selvittää, onko valituksen kohteena olevan lupapäätöksen luvan myöntämisedellytykset selvitetty ympäristövaikutusten selvittämisen suhteen lakien ja direktiivien velvoittamalla tavalla riittävästi ja luotettavasti,
jättämällä ympäristövaikutusten selvittämisen tutkimatta (kuin sen selvittäminen ei hallinto-oikeuden toimivaltaan kuuluisi) luovan oikeudenkäytön vastaista käsitystä, kuin tämän hallintoviranomainen Tukesin tekemän ML2013:0041 lupapäätöksen ympäristövaikutukset arvioitaisiinkin tai voitaisiin arvioida joskus myöhemmin (vaikka hallinto-oikeus ei päätöksellään siirrä lupapäätöstä ML2013:0041 erilliseen ympäristölainsäädännön mukaiseen ympäristölupahakemuksen käsittelyyn).

Valituksen yksityiskohtaiset perustelut

B.1. Hallinto-oikeus ei päätöksessään 1.6.2021 osoita, että Tukesin lupapäätös ML2013:0041 täyttäisi lainsäädännön ja direktiivien velvoitteet.

B.1.1. Luvanhakijan hankekokonaisuutta ei ole selostettu, selvitetty eikä otettu päätösharkinnassa huomioon.

Katsomme, ettei lupahakemusten käsittelymenettelyissään hallintoviranomainen Tukes ole velvoittanut luvanhakijoita todellista hankekokonaisuuttaan esittämään eikä selostamaan. Ei tässä käsiteltävässäkään tapauksessa ML2013:0041.

Koska Tukes ei ole sellaista selostusta vaatinut, ei luvanhakija Mawson ole lupahakemukseensa sellaista selostusta laatinut, eikä hallintoviranomainen Tukes myöskään kuulutusasiakirjassa ole esittänyt hakijan hankekokonaisuutta asianosaisille tiedoksi, vaikka kaivoslain 1 §:n tavoitekuvauksessa säädetään:

Katsomme oleelliseksi hankkeen haitankärsijöiden oikeusturvakysymykseksi (oikeammin oikeusturvapuutteeksi) muodostuvan sen, ettei kyseinen alueiden käyttö tule yhteiskunnallisesti, taloudellisesti ja ekologisesti selvitetyksi ja järjestetyksi kaivoslain 1 §:n tarkoittamalla tavalla, ellei hankkeiden lupahakemusten kuulutusasiakirjoissa luvanhakijan koko hankekokonaisuutta kuvata kokonaisuutenaan, selvitetä koko hankekokonaisuuden yhteisiä ympäristö- ja luontovaikutuksia kokonaisuutenaan eikä hallintoviranomainen anna kuulutusmenettelyssä asianosaisille lausumismahdollisuutta kyseiseen koko hankekokonaisuuteen.

Katsomme, että kaivoslain mukaisen lupa- ja valvontaviranomainen Tukesin kaivosrekisterin karttapalvelun tilanteen 24.7.2021 mukaan Mawsonilla on sangen laaja eri lupakäsittelyvaiheissaan olevia hankkeita Ylitorniolla ja Rovaniemellä. Ote karttapalvelusta:

Ote kaivosrekisterin karttapalvelusta 24.7.2021

Mawsonin lupahakemukset on rajattu turkoosilla viivalla. Siihen kokonaisuuteen sisältyy osapalasena myös nyt valituskäsittelyssä oleva Mawsonin malminetsintälupa ML2013:0041.

Ympärillä on lisäksi laajasti muiden kaivosyhtiöiden eri vaiheissa olevia hakemuksia.

Tukesin karttapalvelun mukaan Mawsonin hakemusten kaivosmineraaleina on esitetty Kulta (Au), Kupari (Cu), Hopea (Ag), Koboltti (Co), Uraani (U).

Mawson ei kuitenkaan ole lupiaan hakenut eikä hallintoviranomainen Tukes niitä kuuluttanut uraaninetsintälupahakemuksina, eikä Tukes ole tehnyt Mawsonin lupapäätöksiä uraaninetsintälupapäätöksinä.

Tukes ei ole myöskään tehnyt lupapäätöstä koko hankekokonaisuutta koskevana eikä ole vaatinut, että Mawson tekisi lupahakemuksensa koko hankekokonaisuutta koskevana. Ei edes, että lupahakemuspalasen hakemuksen yhteydessä olisi tuo hankekokonaisuus tuotava esille.

Kaivosyhtiö Mawson ei ole lupahakemuksissaan kuvannut hankekokonaisuuttaan, vaan on hakenut hankekokonaisuuteensa kuuluvia lupahakemuspalasia pieninä palasina, minkä katsomme pyrkimykseksi välttää kaivoslain 48 §:n 2 momentista mahdollisesti aiheutuvan (hyvin laajan ja mittavan hankekokonaisuuden) luvan myöntämisen esteen, tai ainakin pyrkimykseksi välttää sellaisen mahdollisen luvan myöntämisesteen selvittämistarve.

Hallintoviranomainen Tukes ei myöskään ole sellaista selvitystä vaatinut lupahakemukseen eikä kuulutusasiakirjoissaan, eikä lupapäätöksissään ole ottanut kantaa kaivoslain 48 §:n 2 momenttiin, mutta siten ei myöskään ole osoittanut selvittäneensä, ettei kaivoslain 48 §:n 2 momentin mukaista luvan myöntämisen estettä ole.

Lisäksi katsomme, että hakija on hallintoviranomainen Tukesin sallimana jättänyt koko hankekokonaisuutensa hakemuksessaan kuvaamatta ja on hakenut malminetsintälupaa vain koko hankekokonaisuutensa yhteen alueosaseen, eikä hallintoviranomainen Tukes ole tuon hakemusaluepalasen kuulutusmenettelyn yhteydessä tuonut kuulutusasiakirjassa esille hakijan koko hankekokonaisuutta.

Katsomme, että tuolla pilkotulla hakemus- ja kuulutusmenettelyllä on hankekokonaisuuden asianosaisille annettu virheellinen mielikuva, kuin nyt kyseessä olisi vain tämä yksi kuulutettu hakemusalue (sekin ilman erikseen tehtyä uraanin haitallisten vaikutusten selvittämistä) eikä kysymys olisikaan merkittävästi laajemmasta hakijan koko hankekokonaisuudesta, alueella jossa uraania on arvoltaan hakemuksen päämineraaleihin verrattavissa määrin ja siten todellisuudessa monikymmenkertaisin pitoisuuksin muihin päämineraaleihin verrattuna.

Katsomme edellä kuvatun menettelyn pilkkoa hakijan hankekokonaisuus useiksi pieniksi erillisiksi ja eri aikaan haettaviksi hakemusalueiksi Århusin sopimuksen, direktiivien, perustuslain oikeusturvatakuun, hallintolain ja kaivoslain vastaiseksi menettelytavaksi, jolla on estetty hankekokonaisuuden vaikutusalueen kuntia, yleistä etua valvovia viranomaisia sekä hankekokonaisuuden vaikutusalueen asianosaisia saamasta riittävää oleellista todellista tietoa oman elinpiirinsä tulevaisuuteen vaikuttavasta merkittävästä hankekokonaisuudesta, ja että tällä hakemusten paloittelumenetelmällä on estetty asianosaisia lausumasta muistutusta ja kannanottoa hakijan todelliseen hankekokonaisuuteen.

Katsomme, ettei hallinto-oikeus valituskäsittelyssään ja ratkaisussaan ole ottanut ollenkaan kantaa hakijan hankekokonaisuuteen (koska Tukesin lupapäätöksessä ML2013:0041 ei sellaista hakijan hankekokonaisuutta ole selostettu), vaikka lupapäätöksen toimintojen vaikutuksia laajaan Natura-alueeseen pyrkii selvittämään (ja hakijan hankekokonaisuus peittää merkittävän laajan osan kyseisestä Natura-alueesta), vaan sekä lausunnonantajaviranomaisten että hallinto-oikeuden tulkinnan lähtökohtana on ollut vain tämän lupahakemuspalasen ML2013:0041 vaikutus Natura-alueeseen, eikä suinkaan koko hankekokonaisuuden yhteiset vaikutukset Natura-alueeseen.

Toisaalta direktiivit (yva-direktiivi, vesipuitedirektiivi, luontodirektiivi, lintudirektiivi) velvoittavat selvittämään hankkeiden vaikutukset kokonaisuutenaan tieteelliseen varmuuteen perustuen huomioiden myös muiden hankkeiden samalle alueelle aiheuttamat vaikutukset. Tässä se tarkoittaa erityisen hakijan hankekokonaisuuden muiden osahankkeiden yhteisten hankkeiden vaikutusten selvittämistä ja huomioimista kaivoslain mukaisen luvan myöntämisen edellytysten tai esteiden selvittämiseksi. Näin ei ole toimittu.

Koska direktiivit velvoittavat yksikäsitteisimmin koko vaikutusalueen hankkeiden kuvauksiin kuin kaivoslain säädökset, on luvanhakija Mawsonkin laatinut hankekokonaisuuttaan kuvaavan selvityksen laatimaansa Natura-arvioonsa.

Viittaamme Mawsonin vuoden 2018 Natura-arviossa sivulla 6 esittämään kuvaukseen Natura-alueella olevista malminetsintäluvistaan ja lupahakemuksistaan:

Katsomme tämän valituskäsittelyn kannalta oleelliseksi sen, ettei Mawson selosta varsinaisessa kaivoslain alaisessa malminetsintälupahakemuksessaan ML2013:0041 (eikä muissakaan Natura-alueelle vaikutuksia aiheuttavissa lupahakemuksissaan) koko hankekokonaisuuttaan eikä esitä tehneensä selvityksiä koko hankekokonaisuuden yhteistä vaikutuksista Natura- ja luontoarvoille luvan myöntämisesteiden puuttumisen osoittamiseksi.

Katsomme, ettei hallintoviranomainen Tukes ole lupahakemuksen ML2013:0041 kuulutuksen kuulutusasiakirjassa esittänyt selvityksiä hakijan hankekokonaisuuden yhteisistä vaikutuksista Natura-alueelle direktiivien velvoitteiden mukaisesti.

Katsomme, ettei Pohjois-Suomen hallinto-oikeus valitusasian ratkaisussaan ole esittänyt hankkineensa selvityksiä lausunnonantajaviranomaisilta siitä, että hakijan kaivoslain ML2013 lupahakemuksessa olisi ollut riittävät selvitykset hankekokonaisuuden yhteisistä vaikutuksista Natura-alueelle direktiivien velvoitteiden mukaisesti.

Katsomme, että luvanhakija Mawson on selvityksissään korostanut vain haetun lupahakemuksen ML2013:0041 vaikutuksia Natura-alueen luontoarvoille ja esittänyt perusteluinaan, etteivät tämän lupahakemuksen alueella toteutettavien toimintojen vaikutukset Natura-alueen suojeluarvoihin voi olla suuret, koska haettu lupa-alue on suhteessa Natura-alueeseen pieni. Hankekokonaisuusalue olisi merkittävämpi laajempi, mutta sen vaikutuksistahan ei Mawson vastineissaan lausu mitään.

Katsomme, ettei hallinto-oikeus osoita pyytäneensä eikä lausunnonantajaviranomaisten tai metsähallituksen antaneen riittäviä selvityksiä siitä, että hakijan hankekokonaisuuden yhteiset vaikutukset Natura-alueen luontoarvoille olisivat tulleet otetuksi huomioon arvioitaessa, että muodostuuko niistä luvan myöntämisen esteitä ja/tai minkälaisia lupamääräyksiä olisi annettava niiden myöntämisesteiden poistamiseksi tai rajoittamiseksi.

Katsomme edellä kuvatun kaivoslain mukaisen luvanhakijan malminetsintätoimintaa koskevan koko hankekokonaisuuden yhteisten vaikutusten selvittämättä jättämisen olevan sellainen oleellinen menettelyvirhe, jonka vuoksi ei lupapäätöksen ML2013:0041 luvan myöntämisen edellytyksiä eikä myöskään esteitä ole selvitetty lainsäädännön ja direktiivien velvoittamalla riittävällä ja luotettavalla tavalla. Katsomme myös, ettei Pohjois-Suomen hallinto-oikeus ratkaisussaan ole osoittanut, että edellä kuvatulla tavalla hakijan hankekokonaisuus ja sen yhteiset vaikutukset olisi lupapäätöksen ML2013:0041 perusteluissa ja tai valituskäsittelyn yhteydessä osoitettu otetun riittävästi huomioon.

Edellä kuvattuihin perusteluihin viitaten katsomme, ettei Pohjois-Suomen hallinto-oikeus 1.6.2021 päätöksessään osoita kaivoslain mukaisen lupapäätöksen ML2013:0041 annetun lainsäädännön ja direktiivien velvoitteiden mukaisesti siten, että hakijan koko hankekokonaisuuden muiden hankkeiden sekä tämän annetun lupapäätöksen ML2013:0041 yhteiset vaikutukset ympäristöön, vesistöihin, luontoarvoille ja alueen käytölle olisi lupahakemuksessa, lupapäätöksessä ja viranomaislausunnoissa osoitettu täyttävän lainsäädännön ja direktiivien velvoitteet.

Edellä kuvattuihin perusteluihin viitaten vaadimme korkeinta hallinto-oikeutta kumoamaan Pohjois-Suomen hallinto-oikeuden 1.6.2021 antaman päätöksen, kumoamaan Tukesin lupapäätöksen ML2013:0041, keskeyttämään täytäntöönpanomääräyksen toimeenpano sekä hylkäämään hakijan lupahakemuksen.

B.1.2. Luvanhakijan hankealueeseen sisältyviä haitallisia mineraaleja ja hakemuksen uraaninetsintätarkoitusta ei ole selostettu, selvitetty eikä otettu päätösharkinnassa huomioon.

Viittaamme edeltävissä kohdissa lausuttuun.

Hallintoviranomainen Tukes ei lupahakemuksen kuulutusasiakirjassaan osoita pyytäneensä hakijalta selvityksiä kaivoslain 11 §:n 2 momentin mukaisista seikoista eikä kaivoslain 34 §:n 2 momentin kohdan 6) mukaista selvitystä toiminnan ympäristö- ja muista vaikutuksista ottaen huomioon suunniteltujen toimenpiteiden laatu ja laajuus.

Katsomme, että yleisesti on tunnettua syväkairaustoiminnasta aiheutuvan haittoja nimenomaan malmiesiintymiin sisältyvien haitallisten mineraalien vuoksi (uraani niihin lukeutuen), minkä vuoksi kaivoslain 11 §:n 2 momentin sekä 34 §:n 2 momentin 6) kohdan velvoitteiden toteuttamiseksi tarvitaan riittävät selvitykset sekä haitallista mineraaleista että hakemuksen mukaisesta toimintasuunnitelmasta. Katsomme, että kyseiset selvitykset puuttuvat sekä lupahakemuksesta että Tukesin kuuluttamista kuulutusasiakirjasta eikä niitä ole myöskään Pohjois-Suomen hallinto-oikeus käsittelyratkaisussaan maininnut.

Katsomme, että vaikka luvanhakija Mawson nettihakemuskaavake hakemuksessaan kuvailee vain ylimielisen ylimalkaisesti tehneensä vuodesta 2010 alkaen alueella tutkimuksia eikä yksilöi noita tutkimuksiaan mitenkään, ei edes luettele tutkimusraportteja niistä tai esitä edes yhteenvetoa alueen malmiesiintymiin sisältyvistä ympäristölle haitallisista mineraaleista, ja vaikka hallintoviranomainen Tukesilla on käytettävissään kaikki nuo alueeseen kohdistuneet, usean vuosikymmenen aikana tuotetut tutkimusraportit, niin hallintoviranomainen Tukes ei lupahakemuksen kuulutusasiakirjassa osoita pyytäneensä hakijalta lisäselvityksiä alueen haitallisista mineraaleista eikä esitä kuulutusasiakirjassa minkäänlaista kuvausta niistä eikä niistä aiheutuvista tarpeista määrittää lupamääräyksiä mahdollisesti myönnettävälle malminetsintäluvalle.

Katsomme, että tämän oleellisesti puutteellisen kuulutusasiakirjan vuoksi ei asianosaisille eikä lausunnonantajaviranomaisille syntynyt todellista mahdollisuutta lausua kannanottoaan haitallisiin mineraaleihin eikä niiden aiheuttamien haittojen torjumiseen, eikä siten syntynyt todellista mahdollisuutta arvioida hakijan hakemuksessaan esittämän väitteen ”toiminnasta ei aiheudu kaivannaisjätettä” paikkansapitävyyttä ja todellista merkitystä.

Koska asianosaiset ja lausunnonantajat eivät ole voineet luotettaviin tietoihin perustuen lausua kannanottojaan hankkeen haitallisiin mineraaleihin (niitähän ei ole edes mainittu olevan) eikä niistä aiheutuvien haittojen estämis- tai lieventämistoimenpiteisiin, on hallintoviranomainen tehnyt lupapäätöksensä ilman todellisten muistutus- ja lausuntopyyntöjen hankkimista, pelkästään hakijan nettihakemuskaavakkeella antamien lyhyiden kuvausten perusteella, ilman asiaa koskevia luotettavia selvityksiä luvan myöntämisedellytysten täyttymisen osoittamisesta ja ilman todellisia lausuntopyyntöjä asiasta.

Katsomme myös, että kyseistä haitallisten mineraalien selvittämistä velvoittaa kaivoslain 9 §:n 2 momentin kohta 1), joka velvoittaa esittämään lupahakemuksessa selvityksiä mahdollisista haitoista ihmisten terveydelle tai yleiselle turvallisuudelle, mutta tällaista ei Mawson esittänyt eikä Tukes osoita sellaista selvitystä annetun eikä edes pyydetyn, vaikka kaivoskivennäiseksi on merkitty uraani.

Katsomme myös, että kaivoslain 9 §:n 2 momentin kohdassa 2) säädetään erikseen malminetsinnästä, joka kohdistuu uraania tai toriumia sisältävän esiintymän paikallistamiseen ja tutkimiseen. Tähän perustuvaa hakemusta ei Mawson ole tehnyt eikä Tukes ole sellaisena Mawsonin lupahakemusta käsitellyt eikä kuuluttanut. Tukes ei lupapäätöksessään uraania edes mainitse.

Katsomme kaivoslain esitöistä ilmenevän, että tämän 9 §:n 2 momentin 2) kohdan säätämisen erityisenä tarkoituksena on:

”että Kaivosviranomainen ja Säteilyturvakeskus saisivat malminetsintälupaa koskevien säännösten nojalla valvonnan kannalta tarvittavat tiedot malminetsintätutkimusten ajankohdista, menetelmistä ja kohteista. Kaivosviranomainen voisi malminetsintäluvassa antaa tarvittavia määräyksiä. Lisäksi kaivosviranomainen saisi haltuunsa tutkimuksiin liittyvän tietoaineiston. Samalla turvattaisiin myös yksilöiden mahdollisuus saada tietoa hankkeesta ja vaikuttamismahdollisuus.”

Katsomme, että koska hallintoviranomainen Tukes ei kuuluttanut Mawsonin lupahakemusta kaivoslain 9 §:n 2 momentin kohdan 2 mukaisena uraaninetsintälupahakemuksena, on kyseisen kaivoslain tarkoitus valvonnan kannalta tarvittavista tiedoista jätetty hankkimatta, tarvittavat lupamääräykset antamatta, tutkimuksiin liittyvä tietoaineisto haltuun saamatta, sekä jätetty turvaamatta yksilöiden mahdollisuus saada tietoa hankkeesta ja vaikuttamismahdollisuus.

Syntyy vaikutelma, kuin juuri tuo edellä kuvattu kaivoslain tarkoitus olisi pyritty estämään puutteellisella lupahakemuksella ja kuulutusmenettelyllä.

Katsomme, ettei hallinto-oikeus päätöksessään ole arvioinut eikä ottanut kantaa lupahakemuksen ML2013:0041 lainmukaisuuteen suhteessa kaivoslain 9 §:n 2 momentin kohtiin 1) ja 2) eikä ole osoittanut niiltä osin lupahakemuksen ja lupapäätöksen täyttävän kaivoslain velvoitteet huomioiden yksilöiden ja viranomaisten oikeus saada riittävää tietoa hankkeesta vaikutusmahdollisuutensa perusteeksi.

Edellä kuvattuihin perusteluihin viitaten vaadimme korkeinta hallinto-oikeutta kumoamaan Pohjois-Suomen hallinto-oikeuden 1.6.2021 antaman päätöksen, kumoamaan Tukesin lupapäätös ML2013:0041, keskeyttämään täytäntöönpanomääräyksen toimeenpano, sekä hylkäämään hakijan lupahakemuksen.

B.1.3. Luvanhakijan hakemuksen ja hankekokonaisuuden yhteisiä vesistövaikutuksia ei ole selostettu, selvitetty eikä otettu päätösharkinnassa huomioon.

Viittaamme edeltävissä kohdissa lausuttuun.

Katsomme, että vesipuitedirektiivi velvoittaa selvittämään hankkeen ja muiden vaikutusalueelle kohdistuvien toimintojen yhteiset vaikutukset alueen vesistölle. Katsomme kyseisen velvoitteen tarkoittavan tässä tapauksessa hakijan koko hankekokonaisuuden kaikkien hankkeiden yhteisten vaikutusten selvittämisvelvoitetta alueen vesistöille.

Katsomme, ettei Mawson osoita tehneensä sellaisia selvityksiä eikä Tukes osoita sellaisia selvityksiä tehdyn, eivät myöskään viranomaiset lausunnoissaan eikä Pohjois-Suomen hallinto-oikeus päätöksessään, ei edes vesistövaikutusten arvioimisen kannalta luontovaikutuksiin.

Katsomme, ettei Pohjois-Suomen hallinto-oikeus osoita päätöksessään arvioineensa lupapäätöksen ML2013:0041 lainmukaisuutta suhteessa vesipuitedirektiivin velvoitteisiin eikä siten myöskään osoita lupapäätöksen tältä osin täyttävän direktiivin velvoitteet.

B.1.4. Luvanhakijan hakemuksen ja hankekokonaisuuden yhteisiä vaikutuksia luontoarvoihin ei ole selostettu, selvitetty eikä otettu päätösharkinnassa huomioon.

Viittaamme edeltävissä kohdissa lausuttuun.

Katsomme, että luontodirektiivi velvoittaa selvittämään hankkeen ja muiden vaikutusalueelle kohdistuvien toimintojen yhteiset vaikutukset alueen luonnonarvoille.

Katsomme kyseisen velvoitteen tarkoittavan tässä tapauksessa hakijan koko hankekokonaisuuden kaikkien hankkeiden yhteisten vaikutusten selvittämisvelvoitetta alueen luontoarvoille ja erityisesti Natura-alueen luontoarvoille.

Katsomme, ettei Mawson osoita tehneensä sellaisia selvityksiä.

Mawson on tehnyt luontodirektiivin velvoittamana vaikutusarviota Natura-alueeseen, mutta siinä arviossa Mawson on arvioinut toimintansa vaikutuksia vain tämän lupahakemuksen ML2013:0041 aiheuttamien vaikutusten näkökulmasta eikä hankekokonaisuutensa kaikkien yhteisvaikutusten arvioimisen kannalta. Mawson käyttää tätä menetelmää harhauttavasti todistaakseen, ettei tämä yksittäinen lupahakemus aiheuttaisi sellaista vaikutusta Natura-alueen luontoarvoille, että niistä vaikutuksista aiheutuisi luvan myöntämisen este.

Mawson ei osoita kaikkien Natura-alueeseen vaikuttavien hankkeidensa yhteisten vaikutusten arviointia tehdyn.

Hallintoviranomainen Tukes ei osoita Mawsonin kaikkien Natura-alueeseen vaikuttavien hankkeiden yhteisten vaikutusten arviointia tehdyn.

Lausunnonantajaviranomaiset eivät osoita Mawsonin kaikkien Natura-alueeseen vaikuttavien hankkeiden yhteisten vaikutusten arviointia tehdyn.

Pohjois-Suomen hallinto-oikeus ei päätöksessään osoita Mawsonin kaikkien Natura-alueeseen vaikuttavien hankkeiden yhteisten vaikutusten arviointia tehdyn eikä siten osoita, että sellaiset selvitykset olisi tehty, joiden mukaan esteitä lupapäätökselle ML2019:0041 ei ole.

B.1.5. Luvanhakijan hakemuksen ja hankekokonaisuuden yhteisiä vaikutuksia suojeltuihin lintuihin ei ole selostettu, selvitetty eikä otettu päätösharkinnassa huomioon.

Viittaamme edeltävissä kohdissa lausuttuun.

Katsomme, että lintudirektiivi velvoittaa selvittämään hankkeen ja muiden vaikutusalueelle kohdistuvien toimintojen yhteiset vaikutukset alueen suojelluille linnuille.

Katsomme kyseisen velvoitteen tarkoittavan tässä tapauksessa hakijan koko hankekokonaisuuden kaikkien hankkeiden yhteisten vaikutusten selvittämisvelvoitetta alueen suojelluille linnustoille ja erityisesti Natura-alueelleen suojeluperusteena perusteena oleville suojelluille lajeille.

Katsomme, ettei Mawson osoita tehneensä sellaisia selvityksiä.

Mawson on tehnyt lintudirektiivin velvoittamana vaikutusarviota Natura-alueen linnustoon, mutta siinä arviossa Mawson on arvioinut toimintansa vaikutuksia vain tämän lupahakemuksen ML2013:0041 aiheuttamien vaikutusten näkökulmasta eikä hankekokonaisuutensa kaikkien hankkeiden yhteisvaikutusten arvioimisen kannalta.

Mawson ei osoita kaikkien Natura-alueeseen vaikuttavien hankkeidensa yhteisten vaikutusten arviointia suojelluille linnuille tehdyn.

Hallintoviranomainen Tukes ei osoita Mawsonin kaikkien Natura-alueeseen vaikuttavien hankkeiden yhteisten vaikutusten arviointia suojelluille linnustoille tehdyn.

Lausunnonantajaviranomaiset eivät osoita Mawsonin kaikkien Natura-alueeseen vaikuttavien hankkeiden yhteisten vaikutusten arviointia tehdyn suojelluille linnustoille.

Pohjois-Suomen hallinto-oikeus ei päätöksessään osoita Mawsonin kaikkien Natura-alueeseen vaikuttavien hankkeiden yhteisten vaikutusten arviointia suojelluille linnustoille tehdyn eikä siten osoita, että sellaiset riittävät selvitykset olisi tehty, jotka osoittaisivat ettei esteitä lupapäätökselle ML2019:0041 ole.

B.1.6. Tukesin 18.1.2019 lupapäätös ML2013:0041 ei täytä direktiivien eikä kansallisen lainsäädännön velvoitteita luvan myöntämisedellytysten täyttymisen osoittamisesta.

Katsomme, että kaivoslaki (34 §) velvoittaa luvanhakijaa esittämään lupahakemuksessaan riittävät ja luotettavat selvitykset luvan myöntämisedellytysten täyttymisen osoittamiseksi.

Katsomme, ettei Mawson osoita tehneensä sellaisia selvityksiä luvan myöntämisedellytysten täyttymisen osoittamiseksi. Mawson ei ole selostanut hankealueeseen sisältyviä haitallisia mineraaleja eikä niistä aiheutuvien haittojen estämistoimia, vaikka on merkinnyt kaivosmineraaliksi mm. uraanin.

Hallintoviranomainen Tukes ei osoita Mawsonin esittäneen riittävät ja luotettavat selvitykset luvan myöntämisesteiden täyttymisen osoittamiseksi.

Lausunnonantajaviranomaiset eivät lausu mitään siitä, täyttääkö Mawsonille myönnetty malminetsintälupa kaivoslain velvoitteet luvan myöntämisedellytysten täyttymisestä

Pohjois-Suomen hallinto-oikeus ei päätöksessään osoita arvioineensa Mawsonin lupahakemusta sen selvittämiseksi, onko siinä esitetty riittävät selvitykset luvan myöntämisedellytysten täyttymisen osoittamiseksi, ja sen selvittämiseksi, täyttääkö myönnetty lupapäätös luvan myöntämisen edellytykset.

B.1.7. Tukesin 18.1.2019 lupapäätös ML2013:0041 on tehty virheellisesti ’yleisten ja yksityisten etujen turvaamiseksi tarpeellisten määräysten’ antamismenettelyn osalta.

Viittaamme edeltävissä kohdissa lausuttuun.

Katsomme, ettei Mawson lupahakemuksessaan esitä selvitystä hankkeestaan asianosaisille aiheutuvista haitoista (ei edes kuvausta haitallisista mineraaleista) eikä ehdotuksia niiden haittojen estämis- ja rajoittamistoimiksi.

Mawson ei esitä hallintoviranomainen Tukesille ehdotusta lupamääräyksiksi ’yleisten ja yksityisten etujen turvaamiseksi’, mutta ei myöskään sellaisia perusteluja, että vastoin kaivoslain 51 §:n velvoitetta sellaisia määräyksiä ei tarvitsisi tässä lupakäsittelyssä antaa.

Hallintoviranomainen Tukes ei lupahakemuksen kuulutusasiakirjassa anna sellaista yksilöityä ehdotusta lupapäätöksessä määrättäviksi ’yleisten ja yksityisten etujen turvaamiseksi tarpeellisiksi määräyksiksi’, joihin asianosaiset ja yleistä etua turvaavat viranomaisetset voisivat antaa yksilöityä kannanottojaan. Tukes ei kuulutuksessaan edes lausu käsitettä yleiset ja yksityiset edut.

Hallintoviranomainen Tukes ei lupapäätöksessään osoita hankkineensa asianosailta ja yleistä etua turvaavilta viranomaisilta riittävät lausunnot käsiteltävään asiaan ’yleisten ja yksityisten etujen turvaamiseksi tarpeelliset määräykset’. Asiaosaiset eivät olleet muistutuksia antaneet. Mihin asianosaiset olisivatkaan voineet muistutuksia antaa, kun sellaista yksilöityä ehdotusta ei kuulutusasiakirjassa ollut edes annettu, johon voisi lausua.

Pohjois-Suomen hallinto-oikeus ei päätöksessään osoita arvioineensa Mawsonin lupahakemusta sen selvittämiseksi, onko lupahakemuksessa esitetty riittävä ehdotus ’yleisten ja yksityisten etujen turvaamiseksi tarpeelliset määräykset’, eikä osoita arvioineensa, täyttääkö Tukesin kuulutus ML2013:0041 lainsäädännön velvoitteet asianosaille annettavista tiedoista siten, että heille syntyisi riittävä mahdollisuus lausua kannanottojaan käsiteltävään lupahakemukseen, eikä osoita arvioineensa, täyttääkö Tukesin lupapäätös lainsäädännön velvoitteet sen suhteen, että hallintoviranomainen olisi aidosti riittävällä ja luotettavalla tavalla hankkinut asianosailta kannanotot heidän oikeuksiaan ja etujaan koskevassa lupahakemuskäsittelyssä.

B.2. Hallinto-oikeus on ratkaisussaan jättänyt selvittämättä täyttääkö Tukesin lupapäätös ML ML2013:0041 lainsäädännön ja direktiivien velvoitteet syväkairausten ympäristövaikutusten selvittämisestä.

Viittaamme edeltävissä kohdissa lausuttuun.

Viittaamme Unionin tuomioistuimen ennakkotapaukseen C-531/13 (11.2.2015) ja Unionin ympäristövaikutusten arviointia koskevaan direktiiviin (85/337/ETY), jotka velvoittavat, että jos etsintälupahakemuksen perusteella on tarkoitus tehdä syväkairauksia, hankkeen osalta on tehtävä YVA-selvitys. Katsomme, ettei luvanhakija Mawson osoita lupahakemuksessaan tehneensä tätä direktiivin velvoittamaa YVA-selvitystä eikä myöskään hallintoviranomainen Tukes osoita kuulutusasiakirjassa sellaista selvitystä tehdyn luvan myöntämisedellytysten täyttymisen osoittamiseksi ja direktiivin velvoitteen täyttämiseksi.

Katsomme, että toimivaltaisen kansallisen viranomaisen (tässä Tukes) on direktiivin velvoittamana tehtävä erityinen selvitys siitä onko asiassa, kun otetaan huomioon direktiivin 85/337, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 2009/31, liitteessä III mainitut arviointiperusteet, suoritettava ympäristövaikutusten arviointi. (Unionin tuomioistuimen tuomio Marktgemeinde Straßwalchen, C-531/13, 11.2.2015, päätöslauselma kohta 2).

Katsomme, että tämä selvitysvelvollisuus on tässä tapauksessa kaivoslain alaisella lupa- ja valvontaviranomaisella Tukesilla sekä osaltaan ympäristönsuojelulain alaisella hallintoviranomaisella Lapin ELY-keskuksella.

Katsomme, ettei Mawson lupahakemuksessaan esitä syväkairausten ympäristövaikutuksia selvitetyn eikä esitä että olisi selvittänyt sellaisten selvitysten tarpeellisuutta.

Katsomme, että hallintoviranomainen Tukesin päätöksestä ML2013:0041 ei käy selville, että Tukes olisi selvittänyt Lapin ELY-keskuksen kanssa tarveharkintapäätöksen tarpeellisuutta siitä, tarvitseeko tähän Mawsonin syväkairaushankkeeseen soveltaa YVA-direktiivin velvoittamaa YVA-arviointia.

Viittaamme lisäksi Unionin tuomioistuimen tuomioon Marktgemeinde Straßwalchen, C-531/13, 11.2.2015, (kohta 29):

Katsomme, että direktiivissä 85/337 todetaan, että kaikki muut paitsi maaperän stabiilisuustutkimuksia varten tehtävät syväkairaukset kuuluvat direktiivin perusteella YVA-selvitystä vaativiin syväkairauksiin.

Katsomme lisäksi viitaten tuomioistuimen päätöslauselman kohtaan 45, että YVA-vaikutusarvioinnissa on oltava mukana kaikki alueen eri hankkeet eikä vain koeporaukset tai saman kunnan hankkeet:

Katsomme edellä kuvatun YVA-direktiivissä lausutun yhteisvaikutusten selvittämisvelvoitteen koskevan myös alueelle aikaisempien kaivosyhtiöiden tekemiä syväkairauksia sekä Mawsonin vuosikymmenen aikana alueelle tekemiä syväkairauksia, joiden yhteisenä tuloksena alueelle on jo nyt tähän mennessä tehty syväkairauksia satoja. Näiden syväkairausten yhteisiä ympäristövaikutuksia ei ole tähän mennessä selvitetty.

Mawson haki kuitenkin lupaa uusiin syväkairauksiin, käyttämättä hakemuksessaan YVA-direktiivin tarkoittamaa käsitettä syväkairaus.

Katsomme ympäristövaikutusten arviointidirektiivin edellä kuvatut artiklat merkityksellisiksi Mawsonin syväkairausten yhteydessä, erityisesti siksi, että ne velvoittavat tekemään YVA-selvityksen sekä yhtiön omista syväkairauksista että alueella olevien muiden kaivosyhtiöiden hankkeiden kanssa syntyvistä yhteisvaikutuksista. Sellaisia selvityksiä ei Mawson ole lupahakemuksessaan esittänyt, eikä Tukes kuulutusasiakirjassa osoita sellaisia selvityksiä tehdyn, joten katsomme, ettei hallintoviranomainen Tukes anna asian kuulutusasiakirjassa asianosaisille YVA-direktiivin velvoittamia oleellisia tietoja.

Katsomme lisäksi, että jo pelkästään kaivoslain 34 §:n 2 momentin 6) kohdan mukaisesti malminetsintälupahakemuksessa olisi tullut esittää selvitykset ympäristölle, vesistölle ja luonnolle syväkairauksista aiheutuvista haitoista, mutta lupahakemuksessa ei Mawson sellaisia selvityksiä esitä.

Katsomme, että ympäristövaikutusten selvittämiseksi on jo lupahakemuksessa sekä kairaussoijaan että kairausjäteveteen kertyvät haitalliset aineet sekä kairauskemikaalit (mukaan lukien mahdolliset polymeeriflokkulantit sekä öljy-yhdisteet) selvitettävä. Samoin erityisesti uraanipitoisilla alueilla (kuten tässä Mawsonin hankealueella) on selvitettävä mineraalijätteiden (soija) keräystavat (kerättävä talteen, tutkittava ja toimitettava asianmukaiseen jätehuoltoon, ml. muut mahdollisesti vaaralliset jätteet). Mawson ei selostanut jätteiden ympäristö- tai muita ominaisuuksia.

Tältä osin viittaamme myös noihin laajoihin aikaisempiin syväkairauksiin, koska hallintoviranomainen Tukes ei niiden edellisten kairausten jälkihoitoon viittaa kuulutusasiakirjassaan mitään. Katsomme Tukesin kuulutusasiakirjasta ja lupapäätöksestä saatavan käsitys, ettei noiden aikaisempien satojen kairausten ympäristövaikutusten selvittämiselle eikä jälkihoidolle ole aikaisemmissa päätöksissä annettu mitään lupamääräyksiä. Mikäli näin on, niiden kairausten jätevedet ja -soijat ovat jääneet maastoon, uraaneineen.

Katsomme lisäksi, että kaivoslain 1 §:n tavoitekirjaus, 3 §:n, 5 §:n, 6 §:n, 11 §:n ja 51 §:n velvoitteet on osaltaan tehty kiviaineksissa olevien haitallisten mineraalien ympäristöhaittariskin vuoksi, mutta nyt tässä käsillä olevassa kuulutusmenettelyssä hallintoviranomainen Tukes on jättänyt kuulutusasiakirjassa hakemusalueen haitalliset mineraalit (myös uraanin) selostamatta.

YVA-direktiivi kuitenkin velvoittaa syväkairausten ympäristövaikutukset arvioitaviksi luotettavasti ja koko alueen toimintojen yhteisvaikutukset huomioiden.

Tällaista syväkairausten ympäristövaikutusten arviointia ei kaivoslain mukainen hallintoviranomainen Tukes ole lupapäätöksen ML2013:0041 luvan myöntämisedellytysten täyttymisen selvittämiseksi hankkinut.

Lausunnonantajaviranomaiset eivät ole syväkairausten ympäristövaikutusten selvittämisestä (oikeammin selvitysten puuttumisesta) lausuneet, eihän sellaisen seikka ole hallintoviranomainen Tukesin lausuntopyyntökirjeissä tullut lausuntopyynnön kohteeksi.

Pohjois-Suomen hallinto-oikeus ei päätöksessään ole tarkastellut YVA-direktiivin syväkairausten ympäristövaikutusten arviointivelvoitetta YVA-menettelyn mukaisesti, ja koska olimme valituksen liitteessä sellaisiin YVA-menettelytarpeisiin viitanneet, hallinto-oikeus katsoi kuin ei olisi toimivaltaa tutkia asiaa.

Katsomme Pohjois-Suomen hallinto-oikeuden päätösratkaisussaan todistavan, ettei se ole selvittänyt, käsitellyt eikä päätöksessään ottanut huomioon YVA-direktiivin velvoitetta syväkairausten ympäristövaikutusten riittävästä ja luotettavasta selvittämisestä lupapäätöksen luvan myöntämisedellytysten täyttymisen osoittamiseksi.

B.3. Hallinto-oikeus on jättänyt virheelliseen laintulkintaan perusten oleellisen asiaan vaikuttavan asian selvittämättä.

Viittaamme edeltävissä kohdissa lausuttuun

Katsomme Pohjois-Suomen hallinto-oikeuden tältä osin:

tehneen hallintolainkäyttölain vastaisen menettelyvirheen jättämällä selvittämättä vireille pannun valitusasian ympäristövaikutusten osalta,
tehneen laintulkintavirheen tulkitessaan, ettei kaivoslain alaisen lupapäätöksen ympäristövaikutuksien selvittäminen kuuluisi kaivoslain mukaiseen lupapäätökseen ja siitä tehdyn valituksen käsittelyyn ja valitusviranomaisen toimivallan piiriin ja velvollisuuteen selvittää, onko valituksen kohteena olevan lupapäätöksen luvan myöntämisedellytykset selvitetty ympäristövaikutusten selvittämisen suhteen lakien ja direktiivien velvoittamalla tavalla riittävästi ja luotettavasti,
ja jättänyt tutkimatta, onko ympäristövaikutukset selvitetty kaivoslain 3, 5, 9, 11, ja 51 §:ien sekä YVA-direktiivin syväkairausten ympäristövaikutusten selvittämisvelvoitteen mukaisesti,
katsomme, että tämän oleellisen lupapäätöksen lainmukaisuuden selvittämisen tutkimatta jättäminen on oleellinen valitustuomioistuimen lainvastainen menettelyvirhe.

Katsomme, että Pohjois-Suomen hallinto-oikeus on ratkaisullaan vaarantanut asianosaisten oikeusturvan saada valituksensa asianmukaisesti käsitellyksi ja ratkaistuksi, minkä vuoksi vaadimme korkeinta hallinto-oikeutta kumoamaan Pohjois-Suomen hallinto-oikeuden 1.6.2021 antaman päätöksen YVA-direktiivin syväkairauksia koskevien velvoitteiden vastaisina sekä virheelliseen laintulkintaan perustuvana, kumoamaan Tukesin lupapäätöksen ML2013:0041 puutteellisiin ja riittämättömiin ympäristövaikutusten selvityksiin perustuvana sekä hylkäämään hakijan lupahakemus riittämättömiin ympäristövaikutusten selvityksiin perustuvana.

Valituksen tiivistelmä

Valituslupahakemuksessa katsoimme yksityiskohtaisesti perustellen, ettei korkeimman hallinto-oikeuden ennakkoratkaisuissa kaivoslain soveltamiseksi ole annettu soveltamisohjeita ottaa huomioon ympäristövaikutusten arviointidirektiivin, vesipuitedirektiivin, luontodirektiivin, lintudirektiivin sekä kansallisen YVA-lain 6 §:n hankeluettelon 2d) kohdan velvoitteita luvan myöntämisen edellytysten täyttymisen selvittämiseksi luotettaviin selvityksiin perustuvasti lupahakemukseen liitettynä, minkä vuoksi vaadimme korkeinta hallinto-oikeutta antamaan asiaan velvoittavat oikeusohjeet valituslupahakemuksessa tarkemmin yksilöidyiltä kohdin.

Valituksessa katsomme, että hallinto-oikeus ei ole päätöksessään osoittanut että lupapäätös ML2013:0041 täyttää lainsäädännön ja direktiivien velvoitteen hankkeen ja muiden alueelle vaikutuksia aiheuttavien toimintojen (tässä erityisesti hakijan hankekokonaisuuden muut toiminnot) yhteisten vaikutusten arvioimisesta ympäristöön, vesistöön, luontoon ja linnustoon.

Katsomme, ettei hallinto-oikeus ole selvittänyt, täyttääkö ML2013:0041 lupapäätös luvan myöntämisedellytykset

Katsomme, ettei hallinto-oikeus ole selvittänyt, onko riittävät selvitykset luvan myöntämisen esteiden puuttumisesta esitetty vesipuitedirektiivin, luontodirektiivin sekä lintudirektiivin velvoitteiden mukaisesti.

Katsomme, ettei hallinto-oikeus ole selvittänyt, täyttääkö myönnetty lupa ML2013:0041 syväkairausten tekemiseen YVA-direktiivin velvoitteet syväkairausten ympäristövaikutusten luotettavista selvittämisistä.

Katsomme Pohjois-Suomen hallinto-oikeuden tulkinneen virheellisesti, ettei kaivoslain alaisten toimintojen luotettava ympäristövaikutusten selvittämien kuuluisi kaivoslain mukaiselle valitusistuimelle Pohjois-Suomen hallinto-oikeuden toimivaltaan.

Vaadimme korkeinta hallinto-oikeutta kumoamaan hallinto-oikeuden päätös, kumoamaan Tukesin päätös ML2013:0041 sekä hylkäämään luvanhakijan lupahakemus.

Vaatimukset

Ensisijaiset vaatimukset pääasian käsittelyyn liittyen

Vaadimme hallinto-oikeuden 1.6.2021 päätöksen kumottavaksi, hallintoviranomainen Tukesin lupapäätöksen ML2013:0041 kumottavaksi, lupapäätöksen ML2013:0041 täytäntöönpanomääräys keskeytettäväksi, sekä luvanhakijan lupahakemus hylättäväksi.

Katsomme valituslupahakemuksessa sekä valituksen yksityiskohtaisissa perusteluissa yksityiskohtaisesti perustellen osoitetun, että hallinto-oikeuden päätös perustuu puutteellisiin ja riittämättömiin selvityksiin sekä virheelliseen laintulkintaan, että hallintoviranomainen Tukesin lupapäätös ML2013:0041 perustuu riittämättömiin selvityksiin sekä puutteelliseen kuulutus- ja lausuntopyyntömenettelyyn sen selvittämiseksi, onko luvan myöntämisedellytysten täyttymisen osoittamiseksi esitetty riittävät selvitykset huomioiden YVA-direktiivin syväkairausten ympäristövaikutusten arviointivelvoite, ja onko luvan myöntämisesteiden puuttumisen osoittamiseksi annettu riittävät vesipuitedirektiivin, luontodirektiivin ja lintudirektiivin velvoittamat selvitykset.

Katsomme valituksen yksityiskohtaisissa perusteluissa yksilöidysti perustellen osoitetun, ettei hallinto-oikeuden eikä Tukesin päätöksissä ole osoitettu että lupapäätös ML2013:0041 täyttää lainsäädännön ja direktiivien velvoitteet hankkeen ja muiden alueelle vaikutuksia aiheuttavien toimintojen (tässä erityisesti hakijan hankekokonaisuuden muut toiminnot) yhteisten vaikutusten arvioimisesta ympäristöön, vesistöön, luontoon ja linnustoon.

Toissijaiset vaatimukset pääasiaan liittyen

Toissijaista vaatimusta, että hallinto-oikeuden päätös kumottaisiin ja asia palautettaisiin lupaviranomaiselle uudelleen käsiteltäväksi, emme katso olevan mahdollista tehdä tämän asian lupahakemuksen ja lupapäätösasiakirjojen oleellisten puutteiden vuoksi.
Katsomme että mikäli korkein hallinto-oikeus vastoin vaatimustamme ei suoraan kumoa Tukesin päätöstä ML2013:0041, ja palauttaa asian uudelleen lupaviranomaiselle käsiteltäväksi, niin katsomme sellaisen ratkaisun mahdolliseksi vain sellaisella päätösperusteella täydennettynä, että luvanhakijan on esitettävä riittävä selvitys hankekokonaisuudestaan, sen hankealueen haitallisista mineraaleista ja niiden ympäristövaikutuksista, selvitettävä syväkairausten ympäristövaikutukset YVA-direktiivin syväkairauksia koskevan velvoitteen mukaisesti, täydennettävä Natura-arvio yhtenäiseksi ja siten, että siinä arvioidaan kaikki Natura-alueelle vaikuttavat hankkeet (eikä nykyisellä tavalla pelkästään haettava malminetsintätoiminta), ja että lupaviranomaisen on kuulutettava noihin uusiin selvityksiin perustuva lupahakemus asianosaisten lausumismahdollisuutta varten sekä pyydettävä lupahakemuksesta lausunnot.

Tietopyynnöt

Pyydämme mahdollisuutta täydentää valitustamme tarvittaessa.

Pyydämme tiedottamaan meille tähän valitukseen annettavista vastineista ja lausunnoista sekä antamaan meille mahdollisuus lausua niihin.

Kunnioittaen

Rovaniemellä 28.7.2021

Suomen luonnonsuojeluliiton Lapin piiri ry

Sari Hänninen

Puheenjohtaja

Mika Flöjt

Toiminnanjohtaja

Suomen Luonnonsuojeluliiton Lapin piirin ry:n yhteyshenkilö valitusasiassa (prosessiosoite):

Mika Flöjt