Vastine Säteilyturvakeskuksen 28.9.2021 lausuntoon Soklista

Uutiset 7.12.2021

Korkein hallinto-oikeus

PL 180

00131 HELSINKI

Viite: Vastinepyyntönne 29.9.2021 Diaarinumero 1718/1/20

Suomen luonnonsuojeluliiton Lapin piiri ry:lle ja Nuortin Elinkautiset ry:lle vastineen antamiseksi Säteilyturvakeskuksen lausunnon johdosta.

Asia: Vastine Säteilyturvakeskuksen 28.9.2021 lausuntoon.

Alkuperäinen määräaika 18.10.2021. Vastineen antamiseksi annettu lisäaikaa 1.11.2021 saakka.

Vastineen antajat: Suomen luonnonsuojeluliiton Lapin piiri ry sekä Nuortin Elinkautiset ry

Vastine Säteilyturvakeskuksen 28.9.2021 lausuntoon Soklista

Suomen luonnonsuojeluliiton Lapin piiri ry ja Nuortin Elinkautiset ry (myöhemmin SLL Lappi ym.) kiittävät mahdollisuudesta antaa vastine Säteilyturvakeskuksen (myöhemmin STUK) 28.9.2021 antamaan lausuntoon ’valituslupahakemuksiin Vaasan hallinto-oikeuden päätöksestä 5.5.2020 nro 20/0034/3 Soklin kaivoksen ympäristö- ja vesitalouslupa, Savukoski’.

Radiologinen perustilaselvitys

Vastineessaan STUK lausuu, että on palveluprojektina tuottanut Soklin radiologisen perustilaselvityksen (loppuraportti 31.5.2010).

Oikeampi termi lienee, että kaivosyhtiö Yara on teettänyt tuon perustilaselvityksen STUKilla ja STUK on toteuttanut sen toimeksiantosopimukseen perustuen.

Huomautamme, että Savukosken kunnan tammikuussa 2010 järjestämässä hankkeen radioaktiivisia aineita koskevassa tilaisuudessa STUKin kolmihenkinen ryhmä ei kuitenkaan esiintynyt Yaran konsultteina vaan loi yleisölle mielikuvaa, kuin he STUKin puolueettomina asiantuntijoina antaisivat yleisölle tietoa alueen säteilyistä.

Kyseisessä yleisötilaisuudessa STUKin Raimo Mustonen esitteli maailman fosfaattikaivoksia. Hänen mukaansa fosfaattimalmeihin sisältyy yleisesti radioaktiivisuutta eikä Sokli olisi pahin kaivos. Hänen esittämiensä taulukoiden mukaan uraani-238:n suhteen on maailmassa kaksi selvästi pahempaa fosfaattikaivosta ja neljä hieman pahempaa kaivosta; torium-232:n suhteen Sokli olisi pahin.

SLL Lappi ym. katsoi valituksessaan, ettei kyseinen kaivosyhtiö Yaran konsultilla (STUK) teettämä radiologinen perustilaselvitys perustunut viranomaisohjeisiin selvityksen laatimisesta, koska voimassa olevaa yksilöityä viranomaisohjetta luonnonsäteilyn säteilytasojen selvittämiseksi ei tuolloin ollut. Huomautamme, ettei STUK nyt vastineessaan ollenkaan lausu, mihin viranomaisohjeeseen perustuvasti sen kyseinen palveluprojektina toteuttama perustilaselvitys on laadittu.

Lisäperusteluna SLL Lappi lausuu, että 14. syyskuuta 2010 (siis Soklin perustilaselvityksen jättämisen jälkeen) havahduttiin STUKin säteilyturvaneuvottelukunnassa ulkopuolisten lausuntojen vuoksi siihen, että STUKin viranomaisohjeesta ST 12.1 ’Säteilyturvallisuus luonnonsäteilylle altistavassa toiminnassa’ puuttuivat vaatimukset ja ohjeet ympäristön radiologisen perustilaselvityksen tekemisestä sekä ympäristön luonnonsäteilyyn liittyvän säteilyvalvonnan järjestämisestä. Huomautamme, ettei STUK nyt lausu mitään kyseisestä, silloin voimassa olleesta viranomaisohjeesta ST 12.1, vaan ainoastaan viittaa myöhemmin, vuonna 2018 tehtyihin säädösten tarkistuksiin.

Merkityksellistä on se, että STUK lausunnossaan kuvaa perustilaselvityksen tarkoitusta säteilylainsäädännön velvoittamaksi selvitykseksi siitä, minkälainen ympäristön säteilytaso on ennen kaivostoiminnan aloittamista, jotta myöhemmin mahdollisen kaivostoiminnan aiheuttamia muutoksia ympäristön säteilytasossa voidaan verrata tuohon ennen toiminnan aloittamista tehtyyn säteilytasoselvitykseen.

SLL Lappi ym. lausuu, että se vertailu olisi mahdollista, jos perustilaselvitys olisi tehty jollain viranomaismääräyksillä vakioiduilla menettelytavoilla, joiden mukaisesti siihen myöhemminkin tehtävät selvitykset tulisivat vertailukelpoisiksi. Näin ei Soklissa ole tehty, koska yksilöidyt viranomaisohjeet puuttuivat määräyksestä ST 12.1.

STUK lausuu, että perustilaselvitystä ei ole tehty selvittämään toiminnasta aiheutuvia vaikutuksia eikä siten perustilaselvitystä voi käyttää ympäristöluvan lupapäätöksen perusteluksi. Luvanhakija pyrki kuitenkin ympäristölupahakemuksessaan käyttämään kyseistä, puutteellisesti tehtyä perustilaselvitystä, josta menettelystä valitimme.

Tältä osin katsomme STUKin lausunnon osoittavan valituksen perustelut oikeiksi.

Radioaktiivisten aineiden käsittely toiminnan aikana

STUK lausuu, ettei perustilaselvityksen tarkoituksena ole kaivostoiminnassa ja malminrikastuksessa käsiteltävien malmien, sivukivien, prosessijakeiden, tuotteiden, jäämien, jätteiden ja päästöjen radioaktiivisuuden selvittäminen eikä toiminnasta aiheutuvan säteilyaltistuksen selvittäminen, vaan sen selvittäminen on toiminnasta vastaavan velvollisuus. Ja ettei sellaista selvitystä ole tehty.

SLL Lappi ym. katsoo STUKin lausuman tältä osin merkitykselliseksi sen vuoksi, että ympäristöluvan myöntämisedellytysten täyttymisen osoittamiseksi olisi tullut selvittää edellä kuvatut toiminnan johdosta tapahtuvat radioaktiivisten aineiden kulkeutumiset ja päätymiset sekä arvioida niiden kemialliset ja ekologiset ympäristövaikutukset, mutta Yara ei ollut lupahakemuksessaan sellaisia selvityksiä esittänyt.

Olimme tuoneet valituksessa kyseisen seikan tärkeyden esille tukeutuen STUKin uraaniasioiden erityisasiantutijan Esko Ruokolan Atomiteknillisen Seuran ATS jäsenkokouksessa 31.05.2006 pitämään esitelmään ’Uraanikaivosten ympäristövaikutuksista’.

STUK viittaa vastineessaan välillisesti kyseiseen valituksen perusteluun. Olimme huomauttaneet, ettei kyseistä selostusta voi jättää huomiotta sillä perusteella, ettei kyseessä ole ”uraanikaivos” ydinenergia-asetuksen uraanimalmiraja-arvomääritelmän perusteella, johon Yara vastineissaan viittaili (peräti väittäen, että Soklissa olisi ”puhdas fosforimalmio”).

Nyt STUK lausuu, osoittaen valituksemme tältä osin oikeaksi, että kaivostoiminnasta pitää kuitenkin säteilylain 145,146 ja 151 §:n nojalla tehdä selvitys luonnonsäteilyaltistuksesta riippumatta malmin pitoisuuksista, koska luonnon radioaktiiviset aineet voivat kertyä prosessijakeisiin rikastamolla tai niistä voi tulla päästöjä vesistöihin, jos ne esiintyvät liukoisessa muodossa.

Viitaten edellä mainittuun painotamme, ettei tuokaan STUKin lausuma poista sitä ympäristölainsäädännön velvoitetta, että riittävät selvitykset radioaktiivisten aineiden kertymisistä prosessijakeisiin rikastamolla, pölynä ympäristöön ja päästöinä vesistöihin sekä päästöjen kemiallisista ja ekologisista vaikutuksista tulee esittää jo lupahakemuksessa tai viimeistään lupapäätöksen perusteeksi. Sellaisia riittäviä selvityksiä Yara ei ole STUKin mukaan esittänyt, ei kemiallisten ja ekologisten vaikutusten eikä säteilyvaikutusten osalta.

Viittaamme tältä osin siihen valituksessa esitettyyn seikkaan, että uraanin ja toriumin kemialliset ja ekologiset ympäristövaikutukset aiheutuvat kertaluokkaa pienemmillä pitoisuuksilla kuin säteilylainsäädännössä määritellyt pitoisuusarvot säteilyvaikutusten arviointiin.

Siten vaikka uraanipitoisuudet jäisivät säteilylainsäännön määrittämien raja-arvojen alapuolelle, voivat ne kuitenkin aiheuttaa kemiallisia ja ekologisia ympäristövaikutuksia. Niitä ei Yara ole selvittänyt ympäristölupahakemuksensa perusteeksi, eikä hallintoviranomainen ole ottanut niitä lupapäätöksessään eikä hallinto-oikeus päätösperusteluissaan huomioon.

Radioaktiivisten aineiden ympäristövaikutusten selvittämättömyydestä ei STUK ymmärrettävästi lausu mitään, koska ympäristövaikutukset kuuluvat ympäristönsuojelulainsäädännön alaisuuteen ja STUK lausuu vain säteilylainsäädännön vaatimuksista.

Viittaamme valituksessakin viitattuun STUKin asiantuntijan Ruokolan selostukseen uraanin rikastusjätteistä, jotka rikkihappoon liukenemattomina jäävät rikastusjätteisiin eli Soklin tapauksessa rikastushiekka-altaisiin. STUK ei vastineessaan valitukseen lausu tästä mitään, ikään kuin sillä perusteella, että sellaisen selvittäminen tulisi eteen vasta ennen kaivostoimintaa tehtävissä kaivosyhtiön selvityksissä.

SLL Lappi ym. katsoo kuitenkin, että kyseisten rikastushiekka-altaisiin jäävien uraanin rikastusjätteiden ympäristövaikutukset olisi tullut selvittää lupapäätöksessä annettavien lupamääräysten (sekä rakenteisiin että käyttöön liittyvien) määrittelyjen perusteiksi. Nyt sellaisia lupamääräysten perusteeksi tarvittavia selvityksiä ei ole tehty, ja asiaa on perusteltu sillä, ettei kyseessä ei ole uraanikaivos ja STUK antaa myöhemmin määräykset säteilylainsäädäntöön perustuen.

Katsomme, ettei STUK vastineessaan osoita valituksemme tämän kohdan perusteluja virheellisiksi.

SLL Lappi ym. huomauttaa painokkaasti, ettei radioaktiivisten aineiden kemiallisia ja ekologisia ympäristövaikutuksia ole vieläkään osoitettu selvitetyiksi kyseisen YVA-asetuksen hankeluettelon kohdan 2 d velvoitteen ’ympäristövaikutusten selvittämisestä koskien uraanin tai toriumin louhinta, talteenotto, rikastaminen ja käsittely’ mukaisesti. Tästäkään ei STUK ymmärrettävästi lausu, koska kyseinen YVA-asetuksen kohta määrittää ympäristövaikutusten selvittämistä eikä säteilyvaikutusten selvittämistä säteilylainsäädännön vaatimusten mukaisesti.

SLL Lappi ym. huomauttaa, että STUK lausuu vastineessaan, ettei kyseisiä selvityksiä toiminnan vaikutuksista ole tehty säteilylainsäädännönkään perusteella ja ettei STUKin konsulttina tekemä perustilaselvitys ole tällainen toimintojen vaikutuksia koskeva selvitys, koska perustilaselvitys koskee ympäristön tilaa ennen toimintaa. Se ei koske toiminnan aikaisten vaikutusten arviointia.

SLL Lappi ym. lausuu, ettei STUKin lausuma, ettei säteilylainsäädäntö velvoita toiminnan aikaisten säteilytasojen selvittämistä ympäristölupahakemuksen perusteeksi, kelpaa perusteluksi sille, ettei luvanhakija Yara ole selvittänyt radioaktiivisten aineiden toiminnan aikaisten käsittelyjen kemiallisia ja ekologisia vaikutuksia ympäristölupahakemuksessaan ympäristönsuojelulainsäädännön ja YVA-asetuksen velvoitteiden mukaisesti luvan myöntämisedellytysten täyttymisen osoittamiseksi.

Katsomme päinvastoin STUKin lausunnon osoittavan valituksen perustelut tältä osin oikeaksi.

Toiminnasta aiheutuvan radioaktiivisia aineita sisältävän pölyn vaikutukset

STUK lausuu, että on tiedossa, että erityisesti niobimalmeissa luonnon radioaktiivisten aineiden aktiivisuuspitoisuudet ovat suurempia kuin keskimääräisessä kallioperässä: Näin ollen ei ole yllättävää, että alueelta löytyy niobimalmialueilta kohtia, jossa annosnopeus on tyypillistä Suomen taustasäteilyn tasoa (0,05-0,3 µSv/h) suurempi.

SLL Lappi ym. huomauttaa, että kyseisten niobimalmioiden koekaivausten jäljiltä ovat rikastushiekkakasat edelleen peittämättöminä kaivospiirin alueella. SLL Lappi ym. teetti valituksen täydennykseksi kaivospiirin alueella säteilymittauksia, joiden tulokset osoittivat niobikasojen lisäksi muiden alueella tehtyjen tutkimusojien maamassojen säteilyarvojen paikoin ylittävän luonnonsäteilylle annetut raja-arvot.

Katsomme STUKin lausunnossaan kiertelevän asiaa lausumalla, että

suurin osa STUKin perustilaselvityksessä mitatusta alueesta on tavanomaisen taustasäteilyn tasoa 0,1-0,2 µSv/h, mutta vanhoilta läjitysalueilta on myös löydetty tasoja 0,3-0,6 µSv/h. Säteilyannosnopeuteen vaikuttaa myös mittausgeometria, eli esimerkiksi maakasan tai louhoksen seinämän vieressä tai ojassa saadaan suurempi annosnopeus kuin tasaisella maanpinnalla, vaikka materiaali olisi täysin samaa, koska säteilyä tulee ilmaisimeen useammasta eri suunnasta. Myös mittausetäisyys materiaalista vaikuttaa tulokseen merkittävästi.

Katsomme, ettei STUK lausunnossaan osoita SLL Lappi ym:n toimittamia säteilymittaustuloksia tutkimusojien kasojen säteilymittauksista millään tavoin virheellisiksi eikä myöskään lausu Yaran tekemien tutkimuskaivantojen säteilytasoista eikä niiden aiheuttamista pölyvaikutusriskeistä, jotka olivat keskustelussa KHO:n katselmustilaisuudessa 2021 Soklissa.

Viittaamme tältä osin luonnonvarakeskus Luken lausuntoon ’Katselmus Soklin kaivokselle myönnettyä ympäristölupaa ja vesitalouslupaa koskevassa asiassa 31.8 ja 1.9.2021, KHO 1616/1/20’.

Katsomme oleelliseksi Luken lausuman, että kaivosten tuottamalla pölyllä ja siihen sisältyvillä haitta-aineilla tiedetään olevan vaikutuksia porojen ja villipeurojen ravintokasveihin ja siten myös laidunten käytettävyyteen kaivosten ympärillä. Kaivospöly voi levitä varsin laajoille alueille ja vaikuttaa negatiivisesti etenkin maa- ja luppojäkäliin (Kortesharju ym. 1990; Chen ym. 2017).

SLL Lappi ym. toistaa myös valituksen viittauksen vuonna 2015 Helsingin Yliopistossa julkaistuun tutkimukseen Soklin malmin ja vanhojen rikastushiekkakasojen radioaktiivisten aineiden pitoisuuksista (Tuovinen Hanna 2015 Radionuclide and heavy metal distribution at the former pilot-scale apatite plant at Sokli, Northern Finland).

Tuovisen mukaan malmista mitattujen yhdeksän näytteen uraani-238- pitoisuuksien keskiarvo oli 41 ppm, kun luvanhakija on ilmoittanut fosforimalmien keskimääräiseksi uraanipitoisuudeksi 30 ppm. Tuovisen tutkimuksessa keskimääräiseksi toriumpitoisuudeksi fosforimalmissa ilmoitettiin 104 ppm, kun luvanhakijan uusi ilmoitus on 76 ppm. (Mobilization of natural uranium series radionuclides at three mining sites in Finland s.34). Rikastushiekasta otettujen näytteiden (11 kpl) keskimääräiseksi uraanipitoisuudeksi mitattiin 65 ppm ja toriumpitoisuudeksi 171 ppm. Torium-228-pitoisuus rikastushiekassa ylitti osissa näytteistä IAEA:n ohjeistaman ilmoitusvelvollisuuden rajan 1000 Bq/kg.

SLL Lappi ym. katsoo, että koska kyseiset rikastushiekkakasat ovat edelleen peittämättöminä aiheuttaen pölyriskiä eikä STUK lausu valituksessa esitettyyn pölyriskiin mitään, ei STUK lausunnossaan myöskään osoita jo tehtyjen maanmuokkausten haitattomuutta pölyämisen suhteen huomioiden pölyn sisältämät radioaktiiviset aineet eikä osoita niiden haittojen selvittämättömyyttä koskevia SLL Lappi ym:n sekä Luken lausuntoja perusteettomiksi.

Katsomme nimenomaan laajalle leviävien pölyvaikutusten vuoksi ympäristöluvan myöntämisedellytysten täyttymisen arvioimisen kannalta perusteettomaksi STUKin lausunnon osan, jonka mukaan vain suoraan niobimalmien paljastumien kohdalla ilmenevä säteilyvaikutus olisi ratkaiseva eikä sekään merkittävä, koska satunnaisten kulkijoiden oleskeluajat juuri niobimalmien paljastumien kohdilla ovat lyhyitä.

Louhinnan kohteena olevien malmien ja sivukivien säteilytasot

STUK lausuu, että vastinepyynnön liitteenä olevat mitatut annosnopeudet ovat 3-4 µSv/h, ja tulkitsee mitä ilmeisimmin niitä mitatun niobimalmista (ainakin Maskaselän niobimalmista).

Katsomme virheelliseksi STUKin lausuman, että kyseiset mittauksemme olisivat kohdistuneet niobimalmeihin, koska lähettämiemme selvitysten mukaisesti mittaukset olivat kohdistuneet maaperänäytteiden säteilytasojen mittauksiin. Koska malmion päällä olevat maakerrokset ovat mitä ilmeisimmin säteilytasoltaan pienemmät kuin alla olevan malmion, ei kyseisten mittaustulosten perusteella voi tulkita alla olevan malmion säteilytason olevan maaperästä mitattua pienempi.

STUK lausuu harhauttavasti myös, että niobimalmit ovat pienialaisia kohtia koko alueesta ja ne on rajattu ympäristölupahakemuksessa kaivostoiminnan ulkopuolelle ja jos niobimalmeja ei louhita, ne säilyvät edelleen joko luonnontilaisina tai sellaisina, kuin ne ovat aiempien malminetsintähankkeiden ja koetoiminnan jäljiltä.

Pidämme STUKin lausumaa harhauttavana jo siksikin, ettei hankkeesta ole tehty selvitystä säteilyaltistuksesta koskien kaivostoimintaa eikä siten myöskään vastaavanlaista selvitystä niobimalmioiden eikä niiden päällä olevien maakerrosten säteilyvaikutuksista. Tästä selvityspuutteesta valitimme ja teettämillämme mittauksilla osoitimme jo maaperän säteilyarvojen ylittävän STUKin määrittämien taustasäteilyn ohjearvojen toimenpiderajan.

Oleellisena ympäristöluvan myöntämisedellytysten täyttymisen arvioimisen kannalta pidämme niobimalmioiden ja niobia sisältävien sivukivien sekä niitä alueita peittävien maakerrosten käsittelyjen kemiallisten ja ekologisten ympäristövaikutusten arvioinnin puuttumista ympäristölupahakemuksesta, hallintoviranomainen PSAVIn lupapäätöksestä sekä hallinto-oikeuden päätöksestä.

Katsomme STUKin lausunnollaan todistavan, että alueeseen kuuluu säteilyvaikutuksiltaankin merkittäviä osia, mutta luvanhakija ei ole vielä niitä selvittänyt, koska toiminnan aiheuttamat säteilyvaikutukset on säteilylainsäädännön perusteella selvitettävä vasta ennen toiminnan aloittamista. Säteilyvaikutuksia niobimalmioidenkaan suhteen ei siten ole vielä arvioitu, joten STUK ei vastineellaan osoita Maskaselän maaperänäytteiden säteilytasomittauksia perusteettomiksi tai virheellisiksi.

SLL Lappi ym. viittaa myös Leena Pyhäjärven vastineeseen STUKin lausuntoon ja yhtyy Leena Pyhäjärven esittämään, etteivät Soklin korkeat säteilytasot rajaudu STUKin väittämällä tavalla paikoittaisiin, pieniin alueisiin vaan korkean säteilyn alueiden Maskaselän ja Kaulusrovan välissä erottuu eteläinen Sokliaapa sinertävänä matalan säteilyn alueena. Maskaselän korkean säteilyn alueen voidaan havaita olevan likimain yhtä suuri kuin Kaulusrovan vastaava alue. Huomautamme, että molemmat alueet ovat Yhtiön kaivospiirin sisässä ja Yhtiö on todennut lausunnoissaan ja mediassa etenevänsä kaivostoiminnassa vaiheittain. Lisäksi myöntänyt, että koko malmio on radioaktiivinen ja siten malmien ”pitoisuuksia pitää tasata” toiminnan aikana. Kaivosalue on merkittävästi radioaktiivinen myös sillä alueella mistä yhtiö kaavailee aloittavansa kaivostoiminnan. STUK on myös myöntänyt että radioaktiivisuutta ei voida puhdistaa lannoitteista. Siten radioaktiivisuus kantautuu lannoitteiden mukana maailman pelloille.

Painotamme, että kaivospiirin sisällä olevien radioaktiivisten malmioiden louhiminen on radioaktiivinen myrkyllisyysriski alueen luonnon, muiden elinkeinojen harjoittajien elinympäristön ja vesistöjoen puhtaudelle, ravintoketjulle ja ekosysteemille. Tätä osoittavat jo koekaivantojen, rikastuskasojen, altaiden ja koelouhinnan aiheuttamat rehevöitymiset, pilaantumiset ja saastumiset sekä korkeat säteilypitoisuudet jotka kertovat uraanin haitallisten hajoamistuotteiden levittäytymisestä alueen luontoon ja vesiin.

Eniten säteilyvaikutusten kohteena oleva väestö

STUK arvioi säteilytasojen vaikutusta ihmisille aiheutuvaan vuosittaiseen säteilyannokseen olettaen alueella liikkuvan vain satunnaisia kulkijoita ja jättäen huomiotta alueella toimivat poronhoitajat.

SLL Lappi ym. katsoo STUKin lausuman säteilylainkin perusteiden vastaiseksi, koska on selvää, että hankkeen vaikutusalueella päivittäin toimivat poronhoitajat ovat se alueella eniten vaikutuksille altistuva ryhmä, johon kohdistuvan säteilyn vuosiannos tulisi selvittää ja arvioida sen vaikutukset. Toki satunnaisille kulkijoillekin aiheutuu riskiä, mikäli he sattuvat liian säteilevään paikkaan.

Ympäristöluvan myöntämisedellytyksiä ei kuitenkaan tule arvioida pelkästään toiminnasta aiheutuvan ulkoisen vuosittaisen säteilyannoksen arvioimisen perusteella. Myös radioaktiivisten aineiden ympäristöön leviämisen vaikutukset tulee ottaa huomioon, esimerkiksi radioaktiivisen pölyn myötä luonnontuotteisiin joutuvien ja niissä rikastuvien radioaktiivisten aineiden kertyminen ihmiseen. Toistamme tässä kohdin, ettei STUKin tekemä radiologisen perustilan loppuraportti osoita toiminnasta aiheutuvia pölyn leviämisiä eikä siten osoita eikä todista, etteikö toiminnasta aiheutuisi haitallisia vaikutuksia alueen poronhoitajille huomioiden lyhin rikastumisketju pöly-> jäkälä -> poro -> ihminen.

Säteilyaltistuksen vaikutusta STUK arvioi lausunnossaan siihen perustuen, että

”Jos annosnopeus olisi 4 µSv/h ja äärimmäisenä esimerkkinä ihminen oleskelisi juuri niobimalmipaljastuman päällä 7 vrk jatkuvasti yötä päivää eli 168 tuntia, olisi efektiivinen annos 0,67 mSv. … Suomalaisten keskimääräinen säteilyannos vuonna 2018 oli 5,9 mSv (http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-309-446-8), josta noin 4 mSv tulee sisäilman radonista ja noin 1,1 mSv muusta luonnon taustasäteilystä. Asumattomalla alueella on hyvin epätodennäköistä, että väestö oleskelisi useita satoja tunteja vuodessa juuri niobimalmipaljastumien kohdalla.”

SLL Lappi ym. toteaa, että STUK lausuu virheellisesti säteilylainsäädännön tarkoittamasta toiminnasta aiheutuvan sallitun lisäsäteilyn määrästä. Esimerkiksi tiedotteessaan 2/2005 luonnon radioaktiivisia aineita sisältävistä materiaaleista STUK lausuu (sivu 11), että Säteilylain alaisesta toiminnasta syntyvistä radioaktiivisista jätteistä tai päästöistä aiheutuva väestöaltistus on selvitettävä, jos voidaan perustellusti epäillä, että yksilöannos ylittää 0,1 millisievertiä (mSv) vuodessa. Jos arvioitu säteilyaltistus on tätä suurempi, toiminnan harjoittajan tulee esittää STUKille suunnitelma toimista, joilla väestön altistus pidetään niin pienenä kuin käytännöllisin toimin on mahdollista. Tehty selvitys ja esitetty suunnitelma huomioiden Säteilyturvakeskus asettaa tarvittaessa toimintaa koskevan annosrajoituksen.

STUK on asetuksessaan vuonna 2018 muuttanut kyseisen ohjeen muotoon:

26 § ’Muusta luonnonsäteilystä aiheutuvan väestön altistuksen viitearvo

Säteilytoiminnasta aiheutuvan väestön altistuksen viitearvo muulle luonnonsäteilylle kuin radonille tai avaruussäteilylle on 0,1 millisievertiä vuodessa. Altistus määritetään efektiivisen annoksen lisäyksenä luonnon taustasäteilystä aiheutuvaan efektiiviseen annokseen.

SLL Lappi ym. katsoo, että STUKin nyt lausuma perustelu on vastoin sekä vuonna 2005 että nyt 2018 voimassa olevia ohjeita, jotka asettavat toiminnasta aiheutuvan lisäsäteilyn raja-arvoksi 0,1 millisieverttiä vuodessa. STUKin esimerkkilaskelma 168 h vanhan rikastushiekkakasan päällä osoittaa efektiiviseksi annokseksi 0,67 mSv vuodessa, eli yli 6-kertaisesti asetuksen mainitseman rajan. Eikä tuo arvio ota huomioon radioaktiivisen pölyn aiheuttamaa sisäistä altistusta radioaktiivisille aineille.

STUKin lausuma on myös sikäli perusteeton, ettei kyseisiä toiminnasta aiheutuvia ulkoisia eikä sisäisiä säteilyvaikutuksia väestölle ole vielä arvioitu, vaan kuten STUK lausuu:

Mitä tulee malminetsinnässä tai koelouhinnassa muodostettuihin malmikasoihin, ne ovat nykyisessä lainsäädännössä alueen hallinnasta vastaavan yhtiön vastuulla säteilylain 18 luvun mukaisesti, joka koskee luonnonsäteilylle altistavaa kaupallista toimintaa. Niobimalmien käsittelystä ja varastoinnista tulee toimijan tehdä säteilylain mukainen selvitys, koska kyseessä olisi säteilylain 145 § tarkoittama sellaisen materiaalin käsittely ja varastointi, joissa on enemmän kuin 1 Bq/g torium-232 ja sen hajoamistuotteita. Tämä siis malminetsinnän ja koelouhinnan osalta, koska varsinaista kaivostoimintaa selvitysvelvollisuus koskee riippumatta malmin pitoisuuksista. STUK voi kehottaa selvityksen tekemiseen.

SLL Lappi ym. lausuu, että riippumatta säteilylainsäädännön säädösten tulkinnoista ympäristölupapäätöksen perusteeksi kyseisten radioaktiivisten aineiden kemialliset ja ekologiset vaikutukset olisi tullut selvittää ja arvioida YVA-asetuksen velvoitteiden mukaisesti, mutta niin ei ole tehty.

Ympäristöluvan rajoitukset

STUK väittää lausunnossaan, että ympäristölupahakemuksen perusteella nyt puheena oleva kaivoshanke rajoittuisi malmeihin, joiden uraani-238, torium-232 ja näiden hajoamistuotteiden aktiivisuuspitoisuudet alittavat säteilylaissa säädetyn ilmoitus- ja selvitysvelvollisuuden rajan 1 Bq/g (SätL 145 ja 146 §).

Mutta samalla STUK lausuu, että kaivostoiminnasta pitää kuitenkin säteilylain 145, 146 ja 151 §:n nojalla tehdä selvitys luonnonsäteilyaltistuksesta riippumatta malmin pitoisuuksista, koska luonnon radioaktiiviset aineet voivat kertyä prosessijakeisiin rikastamolla tai niistä voi tulla päästöjä vesistöihin, jos ne esiintyvät liukoisessa muodossa. Ja että sellaista selvitystä ei ole tehty.

Edellä kuvattu STUKin lausuma on siinä määrin ristiriitainen, ettei sen perusteella voida katsoa Yaran ympäristölupahakemuksen eikä sen perusteella annetun ympäristöluvan tosiasiallisesti etukäteen rajoittavan malmeihin kohdistuvia toimenpiteitä säteilylain raja-arvoja alittaviin malmeihin. Kyseiset säteilypitoisuudethan saadaan selville vasta toiminnan yhteydessä eli kun malmeihin on jo kajottu. Se, ettei prosessissa havaitun pitoisuuden perusteella raja-arvon ylittävän malmin hyödyntämistä toteuteta, ei poista sitä tosiseikkaa, että siltä osin malmin louhinta ja käsittely on jo aloitettu. Vaikka kyseinen malmierä kasattaisiin hyödyntämättömien malmierien joukkoon, ei se olisi osoitus kaivoshankkeen sellaisesta rajoittamisesta, ettei säteilyarvojen ylittäviin malmeihin koskettaisi.

Edellä kuvatun riistiriidan STUK tunnustaa lausumalla, että Louhinnan jälkeinen säteilytaso riippuisi jäljelle jäävän kallioperän radioaktiivisuudesta. Mikäli louhinnan yhteydessä paljastettaisiin osin niobimalmeja, tulisi asia esille malmisyötteen tarkkailussa ja louhosten jälkitarkastuksessa, jolloin ne voidaan tarvittaessa peittää. Jos louhinnan jälkeen jäävän kallioperän pitoisuudet vastaisivat esimerkiksi Soklin fosforimalmia (uraanisarjan radionuklideille noin 400 Bq/kg ja toriumsarjan radionuklideille noin 500 Bq/kg), odotettavissa olisi noin 0,4 µSv/h annosnopeus metrin korkeudella maan pinnasta, mukaan lukien kosmisen säteilyn osuus.

Huomautamme, ettei STUKin lausumasta käy selville, mitä STUK tosiasiallisesti tarkoittaa termillään ”louhinnan jälkeen jäävän kallioperän pitoisuudet”. Mikäli niobipitoisuudet olisivat STUKin väittämällä tavalla pienialaisia, niin sellaisessa tapauksessa tuon pienialaisen niobiesiintymän kokonaan louhimalla ei ”jäljelle jäävän kallioperän pitoisuuden” avulla voisi mitenkään todistaa tai päätellä jo louhitun malmin säteilyrajojen ylittämisiä tai alittamisia. Katsomme, että STUK tällä lausumallaan osoittaa valituksen perustelut tältä osin oikeiksi.

Katsomme myös, että riippumatta STUKin säteilylainsäädännön tulkinnoista on ympäristöluvan myöntämisedellytysten täyttymisen arvioimiseksi selvitettävä kyseisten radioaktiivisten aineiden louhinnasta, käsittelystä, rikastamisesta ja rikastusjätteiden sijoittamisesta aiheutuvat kemialliset ja ekologiset vaikutukset. Sellaisia selvityksiä ei ole tehty.

SLL Lappi ym. lausuu, että STUK lausunto on ristiriitainen myös ympäristöluvassa määriteltyjen radioaktiivisten aineiden raja-arvojen kanssa, jotka ovat määritetty säteilylainsäädäntöön perustuvasti arvoon 100 mg/kg eli 100 ppm, mikä uraanille tarkoittaisi noin 2500 Bq/kg. (eikä suinkaan STUKin lausuma 400 Bq/kg).

SLL Lappi katsoo, että kyseinen ympäristöluvassa sallittu, noin 5 kertainen radioaktiivisten aineiden pitoisuusarvo STUKin lausunnossaan esittämään arvoon verrattuna, tarkoittaa merkittävää ympäristöön ja vesistöön aiheutuvaa päästökuormitusta uraanista ja toriumista, jotka ovat erittäin myrkyllisiä raskasmetalleja.

Ympäristölupahakemuksessa, hallintoviranomainen PSAVIn ympäristöluvassa eikä hallinto-oikeuden päätösratkaisuissa ole käsitelty kyseisien aineiden määriä, pitoisuuksia, kulkeutumisia eikä niiden aineiden kemiallisten ja ekologisten vaikutusten selvittämistä.

Noista selvitysten puuttumisista lausuimme valituksessa sekä valituksen täydennyksissä. Luvanhakija ei vastineissaan eikä nyt STUK lausunnossaan osoita sellaisia kemiallisten ja ekologisten vaikutusten selvityksiä tehdyn, mikä osoittaa valituksen perustelut tältä osin oikeiksi.

Vastineen tiivistelmä

SLL Lappi ym. katsoo, ettei STUK lausunnossaan osoita miltään osin valituksen argumentteja radioaktiivisten aineiden käsittelyjen kemiallisten ja ekologisten vaikutusten selvittämättä jättämisestä ympäristölupahakemuksessa, ympäristölupapäätöksessä ja hallinto-oikeuden ratkaisussa perusteettomiksi tai virheellisiksi, vaan päinvastoin lausumallaan osoittaa valituksen perustelut noilta osin oikeiksi, joten pidämme valituksen perustelut vaatimuksineen täysimääräisesti voimassa.

Vastineen täydentäminen

SLL Lappi ym. täydentää lähiaikoina vastinettaan erillisellä tohtori biokemisti Jari Natusen lausunnolla koskien Soklin radioaktiivisuuden uusia mittaustuloksia.

Kunnioittaen

Rovaniemellä 1.11.2021

Suomen luonnonsuojeluliiton Lapin piiri ry:n puolesta

Hilkka Lipponen, varapuheenjohtaja

Mika Flöjt, toiminnanjohtaja

Suomen Luonnonsuojeluliiton Lapin piiri

Rovakatu 23, huone 219, 96100 Rovaniemi

Suomen Luonnonsuojeluliiton Lapin piiri ry:n yhteyshenkilö:

Toiminnanjohtaja Mika Flöjt +358 40 823 2443

Piirin sähköposti: lappi@sll.fi tai lapinpiiri@gmail.com

Nuortin Elinkautiset ry:n puolesta

Hannu Kostilainen