SLL Lapin piirin lausunto koskien Lapin liiton Lapin aurinko- ja tuulivoimaselvitys 2023-2024:ää
Suomen luonnonsuojeluliiton (SLL) Lapin piiri kiittää mahdollisuudesta lausua Lapin aurinko- ja tuulivoimaselvitykseen 2023–2024. SLL Lapin piiri suhtautuu myönteisesti uusiutuvan energian osuuden kasvuun Suomen energiantuotannossa. Se haluaa kuitenkin huomauttaa, aivan kuten selvityksessä käytetyn FCG:n raporttiluonnoksessa P49111 tuodaan esiin, etteivät päästöttömiksi luokitellut energiamuodot ole luonnolle haitattomia (Lapin liitto 2024, 3–4, 90). Kiihtyvän ilmastonmuutoksen lisäksi käsillämme on myös toinen kriisi, joka uhkaa niin ruokaturvaa, taloutta, elämänlaatua kuin terveyttäkin (Varimaa 2021).
Luonto köyhtyy tällä hetkellä nopeammin kuin koskaan ihmiskunnan historiassa (Dasgupta 2021; Peljo & Korja 2021). Pääsyynä tähän on maa- ja vesialueiden tehokas käyttö, joka aiheuttaa luonnon elinympäristöjen pirstoutumista, kytkeytyvyyden puutetta ja luonnontilaisten alueiden voimakasta vähenemistä (Hautamäki ym. 2024). Lapin aurinko- ja tuulivoiman rakentaminen voi tutkimusten mukaan vaikuttaa eläimistöön monin eri tavoin muun muassa muuttamalla elinympäristöä sopivuudeltaan heikommaksi sekä heikentämällä resurssien saatavuutta alueella (esim. Campedelli ym. 2014).
Edellä mainituista syistä SLL Lapin piiri haluaa muistuttaa Lapin liittoa siitä, että Suomen solmimat kansainväliset sopimukset, kuten esimerkiksi YK:n biodiversiteettisopimus ja Euroopan unionin biodiversiteettistrategia, sitovat paitsi kaavoituksesta vastaavia viranomaisia myös kaavoittajille selvityksiä tekeviä tahoja. Lapin liiton Lapin aurinko- ja tuulivoimaselvityksessä 2023–2024 sanotaan, että luontoarvot huomioidaan YVA-selvityksen tai yleiskaavoituksen yhteydessä (Lapinliitto 2024, 3). SLL Lapin piirin näkemyksen mukaan luontoarvot ja alueita yhdistävät yhtenäiset metsäalueet tulisi kuitenkin huomioida jo alueita kartoittaessa.
SLL Lapin piiri pitää myös selvityksessä käytettyä teknillistaloudellisen analyysin matriisia riittämättömänä työkaluna, kun kyse on tuulivoiman rakentamisesta asutuskeskusten ulkopuolella sijaitseviin luontokohteisiin. Teknillistaloudellinen analyysi pisteytyksineen ei huomioi lainkaan luontoa, vaan pisteet jaetaan sopivuuden ja tuulisuuden (0–2 p.), sähköverkon etäisyyden (0–2 p.), tieverkon etäisyyden (0–2 p.) sekä maaperän (0–1 p.) mukaan (Lapin liitto 2024, 3).
SLL Lapin piirin näkemyksen mukaan selvityksessä ei käydä lainkaan läpi sellaisia tekijöitä, jotka vaikuttavat siihen, onko kohteisiin luonnonsuojelu- ja ympäristönsuojelulain (LSL 9/2023, YSL 27.6.2014/527) perusteella edes mahdollista rakentaa aurinko- ja tuulivoimaa ja onko esimerkiksi Suomen Puolustusvoimat valmis antamaan myönteisen tuulivoimalausunnon Suomen ja Ruotsin yhteiselle CBA-matalalentoharjoitusalueelle. SLL Lapin piiri ihmettelee myös, millä tavoin merialueiden kohteet on arvioitu ja pisteytetty, koska teknistaloudelliset edellytykset tuulivoimapuistolle ovat erilaiset kuin maa-alueiden kohteissa (Lapin liitto 2024, 3).
SLL Lapin piiri vaatii avoimuutta
SLL Lapin piiri kritisoi voimakkaasti Lapin liiton tapaa, jolla luontoalueita ollaan viemässä teollisen rakentamisen piiriin. Esittämällään kritiikillä se viittaa SLL Lapin piirin hallitusjäsenen ja Muonion ja Kolarin luonto ry:n varapuheenjohtajan Martti Asikaisen 25.4.2024 Lapin liitolle lähettämään tiedusteluun aluevalintojen taustalla olevista hanketoimijoista. Lapin liiton koordinaattori Johannes Turusen 7.5.2024 antaman vastauksen mukaan Lapin liitto on sopinut hanketoimijoiden kanssa, ettei se julkista esivaiheen analyysia alueista tekevien toimijoiden nimiä. Lapin liitto vetosi toimijoita koskevassa vastauksessaan myös antamaansa lupaukseen sekä liikesalaisuutta koskevaan lakiin.
Lapin aurinko- ja tuulivoimaselvityksen 2023–2024 liitteessä 1. (Kuntakohtaiset kohdekortit, tuulivoima) todetaan, että selvityksen tavoitteena on laatia maankäyttö- ja rakennuslain 9 §:n tarkoittama riittävä selvitys ja merkittävien vaikutusten arviointi mahdollisen maakuntakaavoituksen lähtötiedoiksi ja kuntakaavoituksen tueksi (Lapin liitto 2024: Liite 1, 3). SLL Lapin piiri katsoo, että tulevan maakuntakaavan taustaselvityksenä hanketoimijoiden sekä kohteita ehdottaneiden tahojen tiedot tulee julkistaa, koska vain näin voidaan välttää epäilys yhtenäisten metsäalueiden tahallisesta pirstomisesta.
Lisäksi piiri haluaa muistuttaa, että lakisääteisenä kuntayhtymänä ja julkisen hallinnon tiedonhallinnasta annetun lain 2 § (906/2019) tarkoittamana tiedonhallintayksikkönä Lapin liittoa sitoo laki viranomaisten toiminnan julkisuudesta (21.5.1999/621), jonka 5 §:n mukaan viranomaisen laatimana pidetään myös asiakirjaa, joka on laadittu viranomaisen antaman toimeksiannon johdosta, ja viranomaiselle toimitettuna asiakirjana asiakirjaa, joka on annettu viranomaisen toimeksiannosta tai muuten sen lukuun toimivalle toimeksiantotehtävän suorittamista varten. Samaisen lain 7 §:n mukaan viranomaiselle asian käsittelyä varten toimitetut asiakirjat tulevat julkisiksi, kun viranomainen on saanut ne.
SLL Lapin piiri vaatii myös kiinnitettävän huomiota erityisesti Lapin aurinko- ja tuulivoimaselvityksessä 2023–2024 olevaan Taulukko 1:n tekstiin (Lapin liitto 2024, 8). Tekstin mukaan taulukossa esitetyt etäisyydet eivät perustu tieteellisiin julkaisuihin tai tutkimuksiin, vaan asiantuntija-arvioon. SLL Lapin piirin näkemyksen mukaan poissulkevaa puskurianalyysia ei tästä johtuen voi hyväksyä alueiden valinnan tai rajojen määrittelyn pohjaksi, koska lausuntoja antaneiden asiantuntijoiden aihepiiriä koskevaa asiantuntijuutta, sidonnaisuuksia tai taustoja ei olla valmiita selventämään.
Edellä mainituista syistä Lapin liiton Lapin aurinko- ja tuulivoimaselvitys 2023–2024:ssa käytetty FCG:n raporttiluonnos P49111 ei myöskään sovellu maankäyttö- ja rakennuslain 9§:n mukaiseksi, maakuntakaavoituksessa käytettäväksi taustaselvitykseksi (MRL 5.2.1999/132). SLL Lapin piiri myös painottaa, että Suomen perustuslain 12 §:n mukaan viranomaisen hallussa olevat asiakirjat ja muut tallenteet ovat julkisia, jollei niiden julkisuutta ole välttämättömien syiden vuoksi lailla erikseen rajoitettu, sillä jokaisella on oikeus saada tieto julkisesta asiakirjasta ja tallenteesta (PL 11.6.1999/731).
Tiede ja tutkimus aluesuunnittelussa
Lapin liiton selvityksessä tuulivoimarakentamista halutaan kasvattaa voimallisesti syrjäisille ja erämaisille alueille, jotka yhdistävät luontoarvoiltaan tärkeitä alueita toisiinsa. Tästä syystä SLL Lapin piiri painottaa lausunnossaan tieteellisten julkaisujen, tutkimusten ja paikkatuntemuksen merkitystä hankekohteiden alueita kartoittaessa. SLL Lapin piiri myös huomioi lausunnossaan Lapin liiton selvityksessä olleen lausekkeen, jonka mukaan kohteilla 28, 31, 40, 57, 58 ja 60 voi mahdollisesti olla hankekohtaisten vaikutusten ohella myös yhteisvaikutuksia, jotka huomioidaan tarkemmassa suunnittelussa (Lapin liitto 2024, 3).
Lapin liiton tilaama selvitys ei myöskään noudata ympäristönsuojelulain 20 §:ssä mainittua varovaisuus- ja huolellisuusperiaatetta (YSL, 27.6.2014/527), vaikka pienikin määrä tuulivoimalan koneistossa käytettyä voitelu- ja hydrauliikkaöljyä sekä jäähdytysneisteitä, jotka voivat aiheuttaa maaperän sekä pinta- ja pohjavesien kontaminaatiota. Etenkin pohjavesien kohdalla öljy voi levitä pohjavesivirtausten mukana hyvinkin laajalle alueelle, ja sen puhdistaminen on lähes mahdotonta. Myös selvityksen tiedot pohjavesivarantojen sijainneista ovat vaillinaiset.
Useat potentiaalisiksi tuulivoima-alueiksi luokitellut kohteet, muun muassa Tornion 38 ja Keminmaan 35 ja 36, sivuavat merkittyjä pohjavesialueita. Huolestuttavaa on myös, ettei selvityksessä ole otettu huomioon matalavetiselle merialueelle kaavaillun massiivisen tuulivoimateollisuusalueen (kohteet 46, 48 ja 49) kohdalla voitelu- ja hydrauliikkaöljyjen ja jäähdytysnesteiden ynnä muiden tuulivoimarakentamisen haittavaikutusten, kuten jääeroosion vaikutuksia Perämeren kansallispuiston herkkään luontoon ja siellä asustaviin erittäin uhanalaisiin lajeihin. Etäisyys kohteista kansallispuiston rajaan on vähimmillään vain 4,5 km. SLL Lapin piiri katsoo, että tuulivoimarakentaminen kansallispuiston läheisyyteen on paitsi epäeettistä myös lyhytnäköistä, eikä se hyväksy rakentamista kyseisille alueille.
SLL Lapin piiri haluaa myös muistuttaa, että Suomen eliölajeista joka yhdeksäs on uhanalainen, ja että suurin syy tähän on luonnollisten elinympäristöjen katoaminen ja heikkeneminen ihmisen toimien, kuten rakentamisen ja metsäteollisuuden seurauksena (Hyvärinen ym. 2019; EU 2020). Lajikato on erityisen huomattavaa ja nopeaa etenkin Pohjois-Suomessa, jossa sijaitsee enemmistö Suomen valtion omistamista metsätalousmaista (Antão ym. 2022).
Luontoarvot ja ekologiset käytävät
SLL Lapin piiri katsoo, ettei Lapin liiton selvitys huomioi lainkaan kohteiden luontoarvoja tai aurinko- ja tuulivoimahankkeiden yhteisvaikutusta EU:n biodiversiteettistrategian edellyttämällä vakavuudella (Euroopan komissio 2021). Nykytiedon valossa arktisen alueen on osoitettu lämpenevän lähes neljä kertaa nopeampaa kuin maapallo keskimäärin (Rantanen ym. 2022; Ilmatieteen laitos 2022). Kiihtyvän ilmastonmuutoksen odotetaan lisäävän vieraslajeja, jotka ovat yksi keskeisistä luontokadon aiheuttajista ja uhkaavat siten myös pohjoisen luonnon ekosysteemiä (Heikkinen ym. 2012; Paulomäki ym. 2023, 14; Suomen luontopaneeli 2023).
Viimeisen kolmen vuosikymmenen aikana tapahtunut lämpeneminen on jo aiheuttanut laajamittaisia muutoksia Suomen luonnossa, mikä näkyy muun muassa kasvillisuuden perustuotannon laajana lisääntymisenä pohjoisilla alueilla. Monet eteläistä alkuperää olevat lajit ovat runsastuneet voimakkaasti ja niiden levinneisyyden painopisteet ja pohjoisreunat ovat siirtyneet entistä enemmän kohti pohjoista (Piirainen ym. 2020a). Levittäytyäkseen tai paetakseen monet endeemiset lajit tarvitsevat puhtaita, melu- ja valosaasteettomia sekä rauhallisia elinympäristöjä.
Suojelualueverkoston laajuus kussakin elinympäristössä ja ilmastovyöhykkeessä on keskeinen tekijä ilmastonmuutokseen sopeutumisessa ja luonnon monimuotoisuuden säilyttämisessä (Piirainen ym. 2020b). Lisääntyvien vieraslajien ja alati lämpenevän ilmaston myötä pohjoisiin oloihin sopeutuneiden lajien elämä vaikeutuu, mikä pakottaa ne entistä pohjoisemmaksi. Tämä on kuitenkin mahdollista vain siinä tapauksessa, että Suomesta löytyy riittävästi kytkeytyneitä suojelualueita (Lehikoinen ym. 2021). Riskinä on pohjoisten endeemisten lajien häviäminen kokonaan, mikäli eteläisten lajien aiheuttama kilpailu kasvaa tai ilmasto muuttuu sopimattomaksi pohjoisen endeemisille lajeille (Piirainen ym. 2020b).
Ilmastonmuutokselle haavoittuvien lajien ja luontotyyppien suojelua on mahdollista tukea muodostamalla mahdollisimman kattava luonnonsuojelualueverkosto eri ilmastovyöhykkeille. Lisäksi suojelualueiden ulkopuolella tarvitaan toimia, jotka lisäävät lajien mahdollisuuksia siirtyä uusille alueille ilmaston muuttuessa (Pöyry & Aapala 2020). Siirtyminen vaatii kohteiden 32 ja 58 kaltaisia ekologisia käytäviä. SLL Lapin piiri on erityisen huolissaan Enontekiöllä sijaitsevan Vuomenvaaran alueesta (172) ja Kolarin Jalomaanjänkän alueesta (176), jotka katkaisevat kokonaan yhteyden luonnonsuojelu- ja Natura-alueiden välillä. Edellä mainituista syistä SLL Lapin piiri vaatii, että alueiden luontoarvot ja eri suojelualueita yhdistävät metsä- ja suoalueet on huomioitava ennen aurinko- ja tuulivoiman hankealuevalintaa eikä vasta sen jälkeen.
Tuulivoiman vaikutukset ympäristöön
Tuulivoimarakentaminen muokkaa maaperää voimallisesti, minkä vuoksi se aiheuttaa alueelliseen ympäristöön kohdistuvia negatiivisia vaikutuksia. Tunnetuimpia vaikutuksia ovat metsien hävittäminen sekä maaperän eroosio (esim. Dai ym. 2015). Tuulivoimalan rakentaminen vaatii maan pintakerroksen kasvillisuuden poistamista ja maaperän tasoittamista, mikä altistaa maaperän tuulelle ja sateelle ja lisää siten eroosiota entisestään. Lisäksi tuulivoimaloiden on huomattu aiheuttavan maaperän huomattavaa kuivumista, joka vaikuttaa kuivumisen pahentuessa myös sitä ympäröivään ekosysteemiin (Wang 2023).
Tuulivoimaloiden massasta jopa 70 % sijaitsee sen perustuksessa maan alla. Perustukset koostuvat kahdesta eri elementistä. Ne vaativat noin 600–1500 kuutiota betonia ja noin 130 kiloa terästä per kuutio (Kaaro 2022). Lisäksi ne vaikuttavat maisemiin esimerkiksi valaistuksen ja auringon heijastumien kautta tapahtuvan välkkeen kautta. Tuulivoimaloiden lavoissa on lentoturvallisuuden vuoksi lentoestevalot, joiden valaistus voi korostaa alueen negatiivista maisemavaikutusta. Niiden teoreettinen näkyvyysalue voi ulottua jopa yli 30 kilometrin etäisyydelle (Agarwal ym. 2016). Tunturi-Lapissa sen huomattavien korkeuserojen vuoksi paljon tätäkin kauemmas ja mahdollisesti merialueilla myös veden heijastusvaikutuksen vuoksi.
Tuulivoiman vaikutukset elolliseen luontoon
Lapin liiton selvityksessä todetaan, että kohdealueilla tavataan säännöllisesti useita eri suurpetoja, kuten esimerkiksi karhua, ilvestä, sutta ja ahmaa, ja että selvitysalue soveltuu pääosin hyvin isojen petoeläinten elinympäristöiksi, koska suurpetojen elinalueet ovat suuria ja alueelta löytyy laajoja rauhallisia alueita, jotka ovat suojeltuja tai käyttötarkoitukseltaan maa- tai metsätalouskäytössä. Potentiaalisten aurinko- ja tuulivoima-alueiden sanotaan kattavan vain pienen osan niiden elinpiirien kokonaislaajuudesta (Lapin liitto 2024, 4). SLL Lapin piiri on asiasta kuitenkin eri mieltä. Sen mukaan selvityksessä vähätellään yhteisvaikutusten mittasuhteita, sillä kuntakohtaisissa kohdekorteissa hankealueiksi merkityt tuulivoiman hankealueet ovat yhteiskooltaan 222 049 ha. Lukuun ei lasketa mukaan sähkölinjojen vaatimaa pinta-alaa ja niiden aiheuttamaa alueiden pirstoutumista. Esimerkiksi Ylitorniolla sijaitseva Kontiovaaran hankealue (19) on lähes suoraan yhteydessä hankealuekokonaisuuteen, joka ulottuu leveänä viuhkana Tornionjoelta aina Kemijoelle saakka.
Tutkimusten mukaan tuulivoima voi vaikuttaa eläimistöön monin eri tavoin muun muassa populaatiokoon pienentymisenä, muutoksina lintujen soidinkäyttäytymisessä, poikastuoton vähenemisenä ja poikaskuolleisuuden kasvuna (Tolvanen ym. 2023). Lisäksi monet lintu- ja nisäkäsryhmät väistävät tuulivoimaa. Tutkituissa tapauksissa tuulivoimaloiden alueelta kauemmaksi siirtyi 63 % linnuista, 72 % lepakoista ja 67 % maanisäkkäistä (em. 2023). Tuulivoimaloista lähtevän liikkeen, mekaanisen ja aerodynaamisen melusaasteen, tärinän, vilkkuvien valojen ja ihmisten lisääntyneen läsnäolon on puolestaan tutkittu aiheuttavan villieläimille käyttäytymismuutoksia ja jopa fyysistä vahinkoa, kuten esimerkiksi kroonista stressitilaa, kuulon ja saalistuskyvyn heikkenemistä sekä häiriöitä eläinten välisessä kommunikaatiossa (Teff-Seker ym. 2022; Drewitt & Langston 2006; Marques ym. 2019; Schuster ym. 2015).
Erinäisistä syistä tuulivoimalan äänenvoimakkuuden lähtötasoa ei pystytä mittaamaan suoraan roottorin suuren koon vuoksi, joten se joudutaan määrittelemään laskennallisesti. Laskelmien mukaan se on yleisimmillä tuulivoimaloilla noin 102–107 dB, kun äänenvoimakkuutta mitataan 50 metrin päästä (Tuulivoimayhdistys). Lisäksi tuulivoimaloista lähtee infraääntä, jonka mahdolliset terveysvaikutukset ovat olleet jo pitkään huolenaiheena. Infraääni on alle 20 Hz taajuuksista ääntä, joka jää useimmiten ihmiskorvan kuulokynnyksen 20–20 000 Hz alapuolelle (Maijala ym. 2020; Motiva).
SLL Lapin piiri kuitenkin painottaa, että useiden eläinkunnan lajien, kuten esimerkiksi saaliinsa kuulon avulla paikantavien ilvesten, huonosti näkevien, mutta hyvin kuulevien ja haistavien karhujen sekä hirvien ja susien kuulo on useita kertoja ihmisen kuuloa herkempi ja siten myös vastaanottavaisempi äänille. Vastaavasti myös saaliseläinten, kuten esimerkiksi hirvien, jänisten ja porojen suojautumiskyky perustuu pitkälti niiden herkkään kuulo- ja hajuaistiin sekä ympäröivän alueen liikkeen havainnoimiseen, joka häiriytyy tuulivoima-alueilla.
Tarve luontokartoituksille
SLL Lapin piiri on huolissaan siitä, ettei Lapin liitto ole toteuttanut lajikartoituksia hankealueilla eikä tutustunut Suomen Lajitietokeskuksessa tarjolla oleviin tietoihin. SLL Lapin piirin mukaan on mahdotonta sanoa, elääkö selvityksessä esitetyillä hankealueilla vaarantuneita (VU), erittäin uhanalaisia (EN) tai äärimmäisen uhanalaisia (CR) kasvi- tai eläinkuntaan kuuluvia lajeja. Fakta kuitenkin on, että Suomen metsäluonnon tila heikkenee nopeasti, mikä näkyy selvimmin uhanalaisiksi tai silmälläpidettäviksi määriteltyjen metsälajien määrän kasvuna ja heikentyneinä luokkamuutoksina lajien uhanalaisarviointien eli niin kutsuttujen punaisten kirjojen välillä. Tuoreimmassa lajien uhanalaisuusarviossa jo 833 metsälajia arvioitiin uhanalaisiksi ja 754 silmälläpidettäviksi eli uhanalaisuuden kynnykselle. Luontotyyppien punaisessa kirjassa puolestaan ei luokiteltu yhtään metsäluontotyyppiä elinvoimaiseksi (Aalto ym. 2023; Metsäteollisuus 2021; Hyvärinen ym. 2019).
SLL Lapin piiri haluaa nostaa esimerkkinä esiin Enontekiön Vuomenvaaran hankealueen eli kohteen 172, jolta on löydetty lukuisia silmällä pidettävien lajien esiintymiä (NT), kuten esimerkiksi aihkinnahkaa, harmaanokijäkälää, hentokääpää, kanadanluppoa, keloneulaa, kiiltosirppisammalta, korpiluppoa, korpiludekääpää, lapinkynsikääpää, lapintiaista, louhennahkaa, männynnuppijäkälää, mäntyraspikkaa, punakelmukkaa, pursukääpää, rusokantokääpää, ruskopaisukarvetta, silomunuaisjäkälää ja sirppikääpää. Lisäksi kohteesta on löydetty vaarantuneita lajeja (VU), kuten esimerkiksi aarninappua, erakkokääpää, hongantorvijäkälää ja lettorikkoa sekä erittäin uhanalaista (EN) hömötiaista. Vuomenvaaran hankealueella on myös vanhan metsän lajeina (VM) pidettyjä aarnikääpää ja riukukääpää sekä luontoarvolajiksi luokiteltua havuhärmäkkää. (Manninen ym. 2021; Manninen ym. 2022).
Tehtyjen luontokartoitusten mukaan kohde 172 on täynnä vanhan metsän indikaattorilajeja, joita ei ole huomioitu Lapin liiton selvityksessä. SLL Lapin piiri tiedostaa, että vaikka tuulivoima ei tutkimusten mukaan vaikuta sitä ympäröivään kasvillisuuteen merkittävästi enää rakentamisen jälkeen aikaisemmin mainittua maaperän kuivumista ja eroosiota lukuun ottamatta, on tuulivoiman tuotantoalueen rakennusprosessi infrastruktuureineen huomattava uhka harvinaisille luontotyypeille ja uhanalaisluokituksen omaaville lajeille. SLL Lapin piiri pitää myös selvänä, että tuulivoimarakentaminen kauas yhdyskuntien ulkopuolelle ja tuulivoimaloiden vaatimat tieverkostot ja siirtolinjat pahentavat entisestään luonnon elinympäristöjen pirstoutumista, kytkeytyvyyden puutetta ja luonnontilaisten alueiden voimakasta vähenemistä (Hautamäki ym. 2024).
Tuulivoiman vaikutukset linnustoon
SLL Lapin piiri katsoo, ettei Lapin liiton tilaama Lapin aurinko- ja tuulivoimaselvitys 2023–2024 huomioi kohdevalinnoissaan riittävästi paikallista linnustoa tai lintujen muuttoliikennettä, vaikka tuulivoiman epäsuorat vaikutukset ovat merkittävämpiä juuri linnuilla. Esimerkiksi Iin, Ranuan ja Simon alueilla sijaitsevat tuulivoimakohteet ovat luontoarvoiltaan erityisesti lintupopulaatioista tunnettujen tärkeiden suoalueiden välissä, minkä vuoksi jatkosuunnitelmiin tulee kiinnittää erityistä huomiota, jotta lintupopulaatiot eivät häiriintyisi. Iin, Ranuan ja Simon alueen kaltaisia lintupopulaatioiden keskittymiä ei ole Limingan yhtenäistä seutua lukuun ottamatta muualla länsirannikolla (Leivo ym. 2002).
Perämeri on tärkeä lintujen muuttoväylä ja vesilinnuille tärkeä levähdys-, pesintä- ja sulkimisalue. Kevätmuutto suppiloituu sen pohjukkaan edeten siitä pääosin suurimpien jokien, Tornio-, Kemi- ja Simojoen, sekä Kivaloiden vaaravyöhykkeen ohjaamina muuttoreitteinä. Syksyinen paluumuutto purkautuu Perämerelle lähes vastaavia reittejä pitkin. SLL Lapin piiri katsoo, että tuulivoimahankkeiden kohdalla on välttämätöntä selvittää Perämeren alueen lintujen muutto-, levähdys-, pesintä- ja sulkasatokäyttäytyminen ennen merituulivoimaloiden rakentamista Perämerelle. Erityisesti arktisten vesilintujen muutto tapahtuu tuulimyllyjen lapakorkeudella lentäen. (Liite 1. Xenus 2024). Perämeri on erityisen tärkeä pohjoiseen muuttaville ja EU:n lintudirektiivissäkin (2009/147/EC) mainituille vesilinnuille, kuten esimerkiksi mustalinnulle, pilkkasiiville, alleille, sotkille, kaakkureille, kuikille sekä koskeloille. Lisäksi alue on merkittävä lokkien ja tiirojen pesintä- ja kertymäalue. Näihin kuuluvat erityisesti erittäin uhanalaisiksi lajeiksi (EN) luokitellut selkälokki ja pikkutiira (Hyvärinen ym. 2019, 567). Perämeri on myös Suomen pohjoisin riskilän, ruokin ja merikihun esiintymisalue (Liite 1. Xenus 2024).
Tuulivoimalla on tutkitusti häirintävaikutuksia. Häirintävaikutuksella tarkoitetaan voimaloiden tuottamaa ääntä ja välkettä, jotka häiritsevät lintuja. Tyypillisesti herkkyys äänelle ja välkkeelle vaihtelee paljon lajeittain. Joitakin lajeja häirintävaikutukset eivät vaikuta häiritsevän lainkaan, kun taas osa lajeista välttelee tuulivoima-alueita niin pesimä-, ruokailu- kuin levähdyspaikkoinakin. Osa lintulajeista sijoittuu kahden edellä mainitun väliin, jolloin ne tottuvat tuulivoimaloiden olemassaoloon. Suurin uhka tuulivoima on uhanalaisille lajeille sekä lajeille, joilla on pitkä elinikä, myöhäinen sukukypsyys ja pieni jälkeläismäärä. (Ympäristöministeriö 2016 c; Laranjeiro ym. 2018; Christenssen 2020).
Lapin liiton selvityksestä käy ilmi, että hankealueilla sijaitsee myös runsaasti maakotkien reviirejä ja muun petolinnuston pesiä, jotka on otettu huomioon alueiden suunnittelussa vähintään 2 kilometrin kokoisella puskurivyöhykkeellä. Lapin liiton mukaan 2 km:n puskurivyöhyke on riittävä siihen, ettei niihin arvioida muodostuvan kielteisiä suoria vaikutuksia. Samassa yhteydessä kuitenkin todetaan, ettei arvio toteudu kaikkien potentiaalisten alueiden osalta, sillä petolintujen pesät ja elinympäristöt vaikuttavat kohteiden 28, 31, 40, 57, 58 ja 60 suunnitteluun, mikä on huomioitava jatkosuunnittelussa. Lapin liitto myös painottaa, että reviirien ja pesien sijainnit voivat muuttua vuosittain (Lapin liitto 2024, 3; Metsähallitus 2022).
Maakotka ja suuret petolinnut
SLL Lapin piiri haluaa huomauttaa, että esimerkiksi uhanalaisella maakotkalla on useita varapesiä, joita käytetään vuorovuosina. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että reviirien tai pesien sijainnit muuttuisivat. Maakotkan reviiri on tyypillisesti 150–300 neliökilometrin kokoinen alue, jossa on noin 2–3 vaihtopesää (Koskimies 1996, 74). Petolintujen kohdalla on tärkeää, että ne pystyvät liikkumaan myös reviirien välillä, ja niille tulee jättää tilaa myös uusille reviireille, mikäli uhanalaisten populaatioiden toivotaan kasvavan. Esimerkiksi Ylitornion Kontiovaaran kohteesta 19 on maakotkan ja kalasääksien pesäpuille linnuntietä vain noin 3 km matkaa. Alueella on esiintynyt maakotkia jopa kymmenien vuosien ajan. Sama pätee myös Kolarin kohteeseen 176, josta maakotkan pesä on 2.6 km etäisyydellä sekä Sallan kohteisiin 26 ja 55, joissa maakotkan pesäpuut ovat alle 4 km etäisyydellä. SLL Lapin piiri painottaa, että petolintujen reviirit ovat huomattavan kokoisia ja esimerkiksi kalasääkset käyvät kaukana kalastamassa. Ylitorniolla niiden reitti kulkee suoraan Kontiovaaran hankealueen läpi. Tämä herättää erityistä huolta, koska pitkine siipineen kalasääsket ja erityisesti niiden poikaset ovat kömpelöitä lentäjiä. Tyypillisesti näkyvyyttä tärkeämpi tekijä niiden pesäpaikan valinnalle on esteetön lentomahdollisuus.
SLL Lapin piiri myös muistuttaa, että maakotka ja kalasääksi sekä erityisesti niiden pesät on suojeltu niin EU:n lintudirektiivissä (2009/147/EC) kuin Suomen luonnonsuojelulaissakin (LSL 9/2023). Maakotkan kohdalla sen pesinnän onnistumisen edellytys on häiriöttömyys erityisesti haudonnan aikana, koska maakotka on arka ja hylkää helposti pesänsä (Ponnikas 2014). Maakotkien riskialttius tuulivoimatuotannon vaikutuksille on tullut esiin useissa eri tutkimuksissa. Esimerkiksi vuonna 2021 ilmestyneen suomalaistutkimuksen mukaan riskialttiuteen vaikuttavat tuulivoimalle altistuvien reviirien osuus sekä lajin ekologiset ominaisuudet (Balotari-Chiebao ym. 2021). SLL Lapin piiri muistuttaa, että maakotkan alhainen vuosittain poikastuotto ja kannan elinkelpoisuuden riippuvuus aikuisten yksilöiden pitkäikäisyydestä ovat kriittisiä tekijöitä, joiden vuoksi jo vähäinen lisäkuolleisuus voi heikentää merkittävästi kannan elinvoimaisuutta (esim. TUULI 2022, 15).
SLL Lapin piirin näkemyksen mukaan yleisesti käytössä oleva 2 km:n puskurivyöhyke on selvästi alimitoitettu. Myös Pohjois-Pohjanmaan liiton TUULI-hankkeessa tehdyn maakotkaselvityksen mukaan 2 km ei lähtökohtaisesti ole riittävä puskurivyöhyke maakunnallisesti merkittävien tuulivoima-alueiden ja tänä päivänä rakennettavien erittäin suurten tuulivoimaloiden hankkeissa, joiden kokonaiskorkeus voi olla jopa yli 300 metriä (TUULI 2022, 25). Ruotsissa esimerkiksi suositellaan vähintään 3 km:n suojavyöhykettä (SOF 2014). Niin myös Saksassa, jossa edellytetään tämän lisäksi tärkeiden ympäristöjen huomiointia 6 km:iin saakka (LAG VSW 2015).
Pesien läheisyydet on erityisen tärkeää huomioida ns. ydinreviireillä, joille kohdistuu jopa 50 % emojen lennoista ja jonne kotkien lentotiheys on suuruusluokaltaan noin 10-kertainen verrattuna uloimpaan reviirin osaan (TUULI 2022, 17). Pohjois-Pohjanmaalla toteutetun TUULI-hankkeen tuloksista käy ilmi, että ydinreviirin laajuus vaihtelee reviirin ominaisuuksista ja kannan tiheydestä riippuen, ja sen määrittelyssä voidaan käyttää apuna laadittuja elinympäristön mallinnuksia. Hankkeessa kerätyn GPS-aineiston mukaan ydinreviiri ulottuu keskimäärin noin 4 km:n etäisyydelle pesästä (2022, 17), mikä tarkoittaa, että törmäysriski on kaikista suurin tämän alueen sisäpuolella.
TUULI-hankkeen arvioinneissa käytetyillä menetelmillä, teoreettisilla voimalapaikoilla, suurilla voimaloilla ja voimaloiden määrällä yksittäisille reviireille tarvittavan suojavyöhykkeen laajuudeksi muodostui noin 2,5–6,0 km (TUULI 2022, 25). Maakotkaselvityksessä painotetaan, että hyvin laajoissa hankkeissa tai useiden hankkeiden yhteisvaikutuksena tarvetta voi olla myös laajempiin suojavyöhykkeisiin sekä kotkille tärkeiden muiden alueiden, kuten esimerkiksi metsästysreviirien ja varapesäpuiden huomiointiin.
Tutkimukset ovat osoittaneet, että etenkin kaartelevat linnut, kuten maakotkien kaltaiset päiväpetolinnut, ovat yksi tuulivoimaloihin runsaimmin törmäävistä lajiryhmistä (Meller 2017; Watson ym. 2018; Allision ym. 2019). Myös ympäristöministeriön ohjeistuksissa todetaan, että suurten petolintujen, kuten merikotkien, maakotkien ja sääksien pesäpaikkojen suojelutarve on aina otettava huomioon tuulivoimarakentamista suunniteltaessa (Ympäristöministeriö 2016 a ja b). Keskeistä on selvittää häiriövaikutukset ja törmäysriskit. SLL Lapin piiri suosittelee Lapin liiton Tuulivoimaselvitykseen pesäpuihin 6 km:n etäisyyttä, joka on myös TUULI-hankkeen yläraja. Nykyinen mihinkään perustumaton 2 km:n suojaetäisyys tuulivoimalan ja kotkanpesän välillä on aivan liian lyhyt, ja siitä tulisi luopua ja korvata se tutkitun tiedon mukaiseksi.
Tuulivoiman vaikutukset kaloihin
Maailman vaelluskalakannat ovat kutistuneet keskimäärin 76 prosenttia vajaassa 50 vuodessa. Euroopassa kannat ovat romahtaneet keskimäärin vieläkin rajummin, sillä Euroopan vaelluskalakannoista on kadonnut jopa 93 % (Nyrhinen-Blazquez 2020). Suomen vaelluskaloista lähes kaikki ovat uhanalaisia. Esimerkiksi ankerias ja meriharjus ovat äärimmäisen uhanalaisia lajeja. Erittäin uhanalaisia lajeja ovat muun muassa meritaimen ja vaellussiika, ja vaarantuneita ovat lohi, planktonsiika ja karisiika (Hyvärinen ym. 2019).
SLL Lapin piiri pitää ongelmallisena, että näin massiivisten muutosten lakisääteinen ympäristövaikutusten arviointi tapahtuu hankekohtaisesti eikä merituulivoimahankkeiden yhteisvaikutusta tulla arvioimaan lainkaan. Esimerkiksi Perämerelle suunnitellut kohteet 46, 48 ja 49 muodostavat yhdessä sähkönsiirtoverkkoineen massiivisen teollisuusalueen, josta aiheutuu melua, tärinää sekä elektromagneettisia kenttiä. Näin mittavien vesistönmuutosten vaikutuksia vaelluskaloihin ja merialueella pysyviin kaloihin ei ole tutkittu riittävästi, jotta hankkeita voisi tukea. Perämeren alueella tavanomainen habitaattityyppi on matala kivistä ja sorasta koostuva ranta. Tällainen rantatyyppi on altis jääeroosiolle, joka siirtää ja kääntää kiviä veden noustessa ja laskiessa.
Jäätilanteessa tapahtuvat muutokset tuulivoimarakentamisen myötä voivat vaikuttaa jääeroosion kehittymiseen ja siten myös matalien kivikkorantojen tilanteeseen, joka puolestaan voi heikentää merikutuisten kalojen (esimerkiksi ankerias ja karisiika) lisääntymisolosuhteita. Muita alueella syönnöstäviä uhanalaisuusluokiteltuja kalalajeja ovat esimerkiksi merialueen vaellussiika ja meritaimen. Myös lohi vaeltaa alueen läpi kudulle ja syönnökselle ollessaan poikanen. Luonnonvarakeskuksen mukaan avoimilla alueilla ja syvemmissä sijaitsevien kutualueiden kohdalla riski merellä toteuttavan teollisuusrakentamisen, kuten esimerkiksi merituulivoimarakentamisen tai siihen liittyvien vedenalaisten voimalinjojen haitallisista vaikutuksista kasvaa (Luke 2024, 2).
Lapin ELY-keskus sekä Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos totesivat jo yli kymmenen vuotta sitten Tornion Röyttän edustalle suunnitellun Rajakiiri oy:n kohdalla merituulivoimahankkeen ympäristövaikutusten arvioinnissa olleen pahoja puutteita varsinkin vaelluskaloihin kohdistuvien vaikutusten osalta. Kalatalousviranomainen lausui tuolloin, että pelkästään vaelluskalojen vaellusreittien selvittäminen vaatii tiedon keruuta usean vuoden ajalta ja sen tulee perustua maastossa kerättävään tietoon, kuten esimerkiksi telemetriaseurantaan (Rantamartti 2024). Tornion Röyttän edustan merituulivoimahanke muistuttaa toimenpiteiltään kohteiden 46, 48 ja 49 suunnittelua.
Saatavilla olevat tiedot uhanalaisten vaelluskalojen reittien sijainnista ja vaellusajankohdista sekä vaikutukset niihin on arvioitava huolellisesti, tarvittaessa lisäselvitystarpeet huomioiden ja toteuttaen. Myös tuulivoimalan rakenteiden vaikutuksia virtauksiin, merenpohjan ympäristöön, meriveden kerrostuneisuuteen, suolapitoisuuteen, lämpötiloihin, jääolosuhteisiin ja eroosioon tulee tutkia. SLL Lapin piirillä käytössään olevien tietojen mukaan merialueilla sijaitsevien kohteiden 46, 48 ja 49 vaelluskalojen reittien sijainteja ja vaellusajankohtia koskevaa tietojen keräämistä ei ainakaan toistaiseksi ole aloitettu.
Tuulivoiman vaikutukset paikalliskulttuureihin
SLL Lapin piiri painottaa lausunnossaan, että useat Lapin liiton aurinko- ja tuulivoimaselvitys 2023–2024:ssä esitellyt tuulivoimakohteet (liite 1b) tunnetaan paikallisten keskuudessa marjastuksesta, sienestyksestä, metsästyksestä, kalastuksesta, lintujen ja muun luonnon tarkkailusta sekä retkeilystä. Tuulivoimalat heikentävät alueiden virkistysarvoa, sillä kuten Lapin liiton selvityksestäkin käy ilmi (2024, 32), tuulivoima-alueet sijoittuvat usein hiljaiselle alueelle, jonka äänitaso kasvaa ja äänimaisema muuttuu tuulivoimaloiden myötä (2024, 32). Tutkimukset ovat myös osoittaneet tuulivoiman vaikuttavan suoraan riistan määrään (Tolvanen ym. 2023), mikä heikentää alueiden metsästysmahdollisuuksia.
Lapin liiton selvityksessä on yhä tuulivoimapotentiaalisiksi listattuja kohteita, joiden osalta sosiaalisen toimiluvan puuttuminen on kiistatonta. Esimerkiksi Sallan Ruokovaaran (26) osalta on todettu myös kunnan palautteessa, ettei alue ole sopiva tuulivoimatuotantoon. Alueen lähiympäristössä sijaitsevat Salmivaaran ja Lapajärven kylien asukkaat ovat ilmaisseet voimakkaasti vastustavansa hanketta ja toimittaneet muun muassa kuntalaisadressin Sallan kunnalle aiheen tiimoilta. Kolarin Jalomaanjänkän (176) tapauksessa puolestaan alueelle on merkitty matkailureitti eli luontopolku (huom. osa Laestadiuksen polkua), joka löytyy myös Tunturi-Lapin maakuntakaavasta. Sodankylän Lokan kylän lähistölle sijoittuva Vuolttistunturi (174) puolestaan on osa Metsähallituksen maisema-aluetta, joka on perustettu kylätoimikunnan aloitteesta. Osana Painopään ympäristön vanhoja metsiä se kuuluu niin kutsuttuihin Metsä-Lappi-kohteisiin, jotka on siirretty kokonaan metsätalouskäytön ulkopuolelle niiden luontoarvojen vuoksi.
SLL Lapin piiri arvioi, että hankkeiden toteutuminen nykyisessä laajuudessaan vaikuttaisi merkittävästi sosiaaliseen hyvinvointiin. Piirin näkemyksen mukaan tuulivoimaa suunniteltaessa tulisi ensisijaisesti selvittää tuulivoiman rakennusmahdollisuudet lähellä energian käyttäjiä siten, että energiantuotanto tapahtuisi jo rakennetuilla tai muutoin käyttöön otetuilla alueilla. Samaan aikaan olisi hyödyllistä toteuttaa mielipidetutkimus, jossa selvittäisiin matkailijoiden suhtautumista tuulivoimarakentamiseen.
Aurinkovoiman ympäristövaikutukset
Suomen hallitusohjelmassa sitoudutaan edistämään aurinkovoimainvestointeja maankäytön kannalta sopiville paikoille, kuten esimerkiksi rakennettuun ympäristöön, turvetuotannosta vapautuneille alueille ja joutomaille pyrkien välttämään tuotannossa olevien peltojen ja metsämaan merkittävä käyttöä aurinkovoimaan (Valtioneuvosto 2023, 139). SLL Lapin piiri on tutustunut Lapin liiton selvityksen liitetiedostossa 1 b. oleviin aurinkovoimakohteisiin, joista monet eivät täytä hallitusohjelmaan aurinkovoimarakentamiselle asetettuja kriteereitä. Huomattava osa aurinkovoimarakentamiseen varatuista kohteista vaatii havu- ja lehtimetsän raivaamista sekä vaikuttavaa merkittävästi paitsi alueiden maisemaan myös turvesoihin. Valtaosa esitetyistä turpeisista suokohteista ei ole koskaan ollut turvetuotannon piirissä.
SLL Lapin piiri painottaa, että joutomaalla on useita eri merkityksiä ja että joutomaa on usein joutavaa vain ihmisen näkökulmasta. Tyypillisesti elämä leviää sinne, missä sillä on tilaa menestyä. Lapin liiton selvityksessä joutomaana pidetään rahallisesti arvotonta eli maatalouteen ja muuhun taloudelliseen hyötykäyttöön sopimatonta maa-aluetta. Metsätaloudessa joutomaaksi määritellään alue, jolla puusto kasvaa vuoden aikana vähemmän kuin 0,1 m³/ha. Esimerkiksi lentohietikot, kalliot ja kelvottomat suot ovat tämän määritelmän mukaan joutomaita (Allardt ym. 1983, 206). Yhdistyksen näkemys joutomaasta poikkeaa kriittisiltä osin Lapin liiton taloudellisesta näkemyksestä. Lapin liiton selvityksessä esiteltyjen aurinkovoiman hankealueiden yhteenlaskettu kokonaispinta-ala on 6936 ha ja hankealueet sijaitsevat etäällä asutuskeskuksista, taajamista ja tuotantotoiminnasta.
SLL Lapin piirin kanta aurinkovoimaan on myönteinen sekä yhteneväinen sen tuulivoimaa koskevan kannan kanssa, joten se huomauttaa, että puhtainkaan energiamuoto ei ole hyödynnettävissä ilman ympäristön muokkaamista, ja metsien raivaus vähentää tärkeää hiilensidontaa. Suomen energiamurros on kasvattanut siirtotarvetta, minkä vuoksi päästötöntä energiantuotantoa tulisi pyrkiä toteuttamaan mahdollisimman lähellä kulutusta. Pohjanmaan maakuntakaavaa varten tarkasteltujen selvitysten mukaan aurinkoenergian tuotantoalueiden merkittävimmät ympäristövaikutukset liittyvät ison mittakaavan laitoksiin, suurjännitejohtoihin sekä laaja-alaisten aurinkoenergian tuotantoalueiden aiheuttamaan maankäytön muutokseen, joka rajoittaa lähiympäristön muuta maankäyttöä (PL 2022, 23).
SLL Lapin piirin näkemyksen mukaan tuotantolaitokset on mahdollista rakentaa suhteellisen lähelle olemassa olevaa yhdyskuntarakennetta, mikä vähentää infrastruktuurin rakentamisen tarvetta ja energiansiirrosta aiheutuvia vaikutuksia muulle maankäytölle ja luonnolle. Etenkin voimajohdon rakentamisella on sekä lyhyt- että pitkäaikaisia ekologisia vaikutuksia, mukaan lukien ympäristön pirstoutuminen sekä maisemahaitat. Hyödyntämällä ihmisen muokkaamia, aiemmin intensiivisessä käytössä olleita alueita voidaan paitsi hillitä maisemavaikutuksia myös tehostaa jo rakennetun ympäristön käyttöä ja säästää luontoalueita (PL 2022, 23). SLL Lapin piiri katsoo, että metsien, rinteiden ja soiden sijaan aurinkovoiman tuotantolaitoksia tulisi Lapissa rakentaa esimerkiksi teollisuusalueiden reunamaille, suunnittelematta jääneille kuntalänteille sekä taajamien tienpientareille.
Aurinkovoiman vaikutukset elolliseen luontoon
Suomen hallitusohjelman tavoitteeksi on määritelty yhteiskunnan toiminnan kääntäminen luontopositiiviseksi siten, että hiilikädenjäljen rinnalla voidaan hyödyntää myös luontokädenjälkiosaamistamme (2023, 161–162). SLL Lapin piiri huomauttaa Lapin liitolle, että sijoituspaikan mukaan suurten, kymmenien tai jopa satojen hehtaarien kokoisten aurinkoenergian tuotantoalueiden vaatima maankäyttö on kaikkea muuta kuin luontopositiivista. Tuotantolaitokset ja niiden siirtolinjat aiheuttavat luonnossa ekosysteemin häiriöitä ja heikentymistä, kun alueiden luonnontila ja kasvillisuus muuttuvat ja eläinten elinympäristöt pirstoutuvat. Samalla aurinkopaneelit voivat aiheuttaa haittaa myös tietyille eläinlajeille, mikäli niiden asennuspaikat sijaitsevat pesimis- tai ruokailualueilla.
Laajoja aurinkoenergian tuotantoalueita suunniteltaessa tulisi huomioida myös eri alueiden ekologiset yhteydet. Maaperään, pohjavesiin ja vesistöihin voi myös aiheutua vaikutuksia rakennusprojektin aikaisesta toiminnasta sekä maanpinnan päällysteestä, torjunta-aineiden käytöstä sekä muista alueella käytettävistä, ympäristölle myrkyllisistä aineista tai jäänestokäsittelyistä. Kasvillisuuden poistaminen alueelta puolestaan voi edistää eroosiota sekä pölyn ja pienhiukkasten määrän lisääntymistä ilmassa (PL 2022, 23). Edellä mainituista syistä tuotantoalueiden sijoittamisessa tulisi välttää viimeiseen asti luontoarvoiltaan arvokkaita alueita sekä suojeltujen lajien elinpaikkoja ja levinneisyysalueita.
SLL Lapin piiri haluaa myös huomauttaa, että Suomen suoluontotyypeistä yli puolet, 54 %, on uhanalaisia ja 20 % silmälläpidettäviä (Ruuhijärvi 2018). Suotyypeistä uhanalaisimpia ovat letot, korvet sekä neva- ja lettokorvet. Suoluonnon monimuotoisuuden on arvioitu heikkenevän edelleen Lapissa. Kemin kahta hankealuetta lukuun ottamatta jokainen Lapin liiton selvityksen liitteessä 1b. esitelty hankealue pitää sisällään myös suoalueita. SLL Lapin piiri ymmärtää, että osa selvityksessä esiteltyjen hankealueiden suoalueista on ollut turvetuotannon tai jonkin muun ihmisen aiheuttaman vaikutuksen piirissä, mutta joukossa on myös joitakin luonnon kannalta arvokkaita suoalueita.
Aurinkovoiman vaikutukset paikalliskulttuureihin
SLL Lapin piiri painottaa lausunnossaan, että useat Lapin liiton aurinko- ja tuulivoimaselvitys 2023–2024:ssä esitellyt aurinkovoimakohteet (liite 1b) tunnetaan paikallisten keskuudessa marjastuksesta, sienestyksestä, metsästyksestä, kalastuksesta ja lintujen ja muun luonnon tarkkailusta sekä retkeilystä. Maisemamuutokset ovat aurinkovoimaloiden laajojen tuotantoalueiden merkittävimpiä ympäristövaikutuksia, ja ne ilmenevät maiseman rakenteen, luonteen ja laadun muutoksina sekä visuaalisina vaikutuksina, joiden voimakkuus vaihtelee tarkastelupisteen sekä vuorokauden- ja vuodenajan mukaan (POPELY/2384/2023).
SLL Lapin piiri arvioi, että hankkeiden toteutuminen nykyisessä laajuudessaan vaikuttaisi merkittävästi paikallisten ihmisten virkistystoimintaan ja siten myös sosiaaliseen hyvinvointiin, koska lähialueelta katsottuna laajan yhtenäisen maa-alan peittävä, geometrisista paneelimuodostelmista koostuva tuotantoalue voi olla maisemassa hyvinkin hallitseva. Uhkana on esimerkiksi rakennusperintökohteiden arvon aleneminen ja maisema-alueiden ja kulttuuriympäristöjen perinteiden häviäminen tai muuttuminen (Pohjanmaan liitto 2022, 23). SLL Lapin piiri katsoo, että tuotantoalueita suunniteltaessa tulisi ensisijaisesti selvittää aurinkovoiman rakennusmahdollisuudet lähellä käyttäjiä siten, että tuotanto tapahtuisi jo rakennetuilla tai muutoin käyttöön otetuilla alueilla eli ihmisen käsittelemillä joutomailla. Tuotantoalueiden turvallisuusvaatimuksiin kuuluva aitaus häiritsee myös selvästi vapaata eränkäyntiä tuotantoalueilla ja niiden läheisyydessä.
Esimerkki kohteesta
SLL Lapin piiri nostaa lausunnossaan esiin yhden seudullisesti merkittävistä hankekohteista esimerkkinä, joka osoittaa Lapin liiton Lapin aurinko- ja tuulivoimaselvitys 2023–2024:n vajavaisuuden paikkatiedoissa. Esimerkiksi valikoitui Kuoppajänkän hankealue eli kohde 179, joka sijaitsee Kolarin ja Pellon kuntien rajalla. Kuoppajänkän hankealueella sijaitsee esimerkiksi Nutirova ja Särkirova. Sen länsiosa yltää Kolarin Laukkujärvelle ja sen etelänpuoleisille vaaroille Laukkurovaan ja Riivinvaaraan asti. Kuoppajänkän hankealue on osa Tunturi-Lapin maakuntakaavaan merkityn maisema-alue ma5993:n näkymää, jota pidetään myös seudullisesti arvokkaana kulttuuriympäristönä (Lapin liitto 2010, 195).
Suomen maankäyttö- ja rakennuslaissa maiseman arvo tunnustetaan kattavasti (MRL, 5.2.1999/132). Maankäyttö- ja rakennuslain 28 §:n ja 39 §:n mukaan maakunta- ja yleiskaavaa laadittaessa on huomioitava kaavan vaikutukset maisemaan. Samaisen lain 50 §:n mukaan myös asemakaavassa on huomioitava maisemakuva. Lapin liiton tekemässä maakuntakaavan esiselvityksessä maiseman roolia ei ole huomioitu lain vaatimalla tavalla, eikä hanke tulisi koskaan saavuttamaan sosiaalista hyväksyntää Kolarin ja Pellon kunnissa.
SLL Lapin piirin paikallistoimijoilta ja Muonion ja Kolarin luonto ry:ltä saamien tietojen mukaan Laukkujärvi on alueellisesti yksi merkittävimpiä paikallisten ja paikallislähtöisten ihmisten virkistäytymisalueita luonnonkauneutensa ja saavutettavuutensa vuoksi. Alueella on erämainen leima, ja kohteena se on kaikista suurin Kolarin ja Pellon kuntien alueella sijaitseva rantarakentamiselta välttynyt järvi. Näkymä Aalistunturin laelta etelään eli Laukkujärven suuntaan on ollut myös vahvasti julkisuudessa niin Metsähallituksen julkaisuissa, Helsingin Sanomissa kuin Ylelläkin. Kuoppajänkän hankealueen länsiosa sisältyy myös Aalistunturin kansallispuistohankealueeseen ja on siten kiistanalainen kohde.
Vaikutukset kohteen luontoarvoihin
Kuoppajänkän hankealue sulkee sisäänsä useita kymmeniä Metsähallituksen noteeraamia luontokohteita (huom. arvokas metsäelinympäristö), joten toteutuessaan se pirstoisi ja katkaisisi luontoyhteydet Aalistunturin luonnonsuojelualueen (Luonnonsuojeluohjelmien alue, AMO) ja Kursun luonnonsuojelualueen (Luonnonsuojeluohjelmien alue, AMO) välillä. SLL Lapin piiri katsoo myös, että Lapin maakuntakaavan Maisema ja luonnonympäristö -osion Maisema-, luonto- ja kulttuuriympäristö -taustaselvitykseen (Kuva 53, 2011) merkityn, etelästä pohjoiseen kulkevan merkittävien luonnonympäristöjen kokonaisuuksien säilytettävän yhteyden katkaiseminen välittömästi Länsi-Lapin maakuntakaavan pohjoispuolella sijaitsevan Tunturi-Lapin maakuntakaavan alueella olisi vastuutonta, koska se estäisi eliölajien siirtymisen kasvuvyöhykkeeltä toiselle.
Laukkujärvellä pesii kalasääksi, ja Laukkurova-Särkirovan alueella havaitaan säännöllisesti maakotkia. Lisäksi alueella elää useita eri lintulajeja, kuten esimerkiksi käpytikkaa, kirjosieppoa, pikkukäpylintua, kuukkelia (LC) ja erittäin uhanalaista hömötiaista (EN). Pistotarkastusten kautta alueelta on löytynyt myös vaarantunutta erakkokääpää ja piilo-orakasta (Manninen ym. 2022). SLL Lapin piiri haluaakin muistuttaa Lapin liittoa ja hanketoimijoita luonnonsuojelulain 70 §:stä, jonka mukaan rauhoitettujen eläinlajien tahallinen häiritseminen, erityisesti eläinten lisääntymisaikana, tärkeillä muuton aikaisilla levähdysalueilla tai muutoin niiden elämänkierron kannalta tärkeillä paikoilla on lain mukaan kiellettyä (LS, 9/2023). Edellä mainituista syistä Kuoppajänkän kohde ei sovellu teolliseen rakentamiseen.
Kohdevalinnan läpinäkyvyys
Kuoppajänkän hankealueen valikoitumisen taustoista ei löydy lainkaan julkista tietoa. Lapin liiton Lapin aurinko- ja tuulivoimaselvityksen 2023–2024 mukaan alueella on laajoja eri toimijoiden tuulivoimahankkeita, mutta myöskään näistä toimijoista tai niiden taustoista ei löydy julkista tietoa. Hanketoimijoiden tuulivoima-alueita on sijoitettu laaja-alaisesti myös Kuoppajänkän hankealueen lähiseudulla. Uudemmat, lähiseuduille suunnatut tuulivoimahankkeet ovat tulleet julki vasta Lapin aurinko- ja tuulivoimaselvityksen 2023–2024 yhteydessä. Tietoa pyydettäessä Lapin liitto on vedonnut salassapitosopimukseen.
SLL Lapin piirin näkemys selvityksestä
SLL Lapin piiri ei hyväksy FCG:n tekemää raporttiluonnos P49111:tä alueiden tai rajojen määrittelyn pohjaksi, koska sen tehneiden asiantuntijoiden asiantuntijuutta ei voida näyttää toteen salassapitosopimukseen vedoten. SLL Lapin piiri ei myöskään hyväksy, että Lapin liiton Lapin aurinko- ja tuulivoimaselvitystä 2023–2024 käytetään maakuntakaavoituksen taustaselvityksenä, koska se ei täytä taustaselvitykselle asetettuja määritteitä. SLL Lapin piiri myös katsoo, ettei Lapin liiton lausuntokierrokselle lähettämää selvitystä ole myöskään valmisteltu hyvän hallintotavan mukaisesti, jota kuntayhtymältä voi odottaa. Kartat ja paikkojen nimet tietoisesti myös himmennetty jottei paikalliset saa helposti selvää mistä alueista oikeastaan on kysymys.
SLL Lapin piiri vaatii, että Lapin liitto ja FCG kiinnittävät Lapin aurinko- ja tuulivoimaselvitys 2023–2024:n seuraavassa versiossa vahvemmin huomiota tieteellisiin tosiasioihin sekä luontoa ja ympäristöä koskeviin tutkimuksiin ja lainsäädäntöön sekä avaavat tarkemmin metodeja ja prosesseja paikkavalintojen taustalla. Lapin liiton tulisi kiinnittää huomiota myös selvityksen ja sen liitetiedostojen saavutettavuuteen. Etenkään liitteissä 1a ja 1b olevat karttakuvat kohteista (kohdekortit, tuulivoima ja aurinkovoima) eivät täytä edes etäisesti EU:n saavutettavuusdirektiivin (EU 2016/20102) ja sen kansallisen lainsäädännön (esim. LPDP 306/2019; HL 6.6.2003/434) asettamia vähimmäisvaatimuksia.
Lapin maakuntaan kohdistuu tällä hetkellä merkittävä paine rakentaa aurinko- ja tuulivoimaa, ja koska Lapin liiton Lapin aurinko- ja tuulivoimaselvitys 2023-2024:ssä esitettyjen hankealueiden määrä on varsin huomattava, SLL Lapin piiri vaatii, ettei hankkeita kohdella pelkästään yksittäisinä aurinko- tai tuulivoimahankkeina ennaltaehkäisevine YVA-selvityksineen, vaan niiden vaikutusten arvioinnit tulee myös yhdistää ja tehdä selvityksessä esitettyjen hankkeiden yhteisvaikutusarviointi, jossa huomioidaan hankekokonaisuuden lisäksi myös jo olemassa olevat tuulivoimalat ja näiden kokonaisvaikutus Lapin luonnon herkkään ekosysteemiin.
Lähteet
Aalto, A., Sulkava, R., Kusmin, J-M. & Aalto, M. (2023). Suomen valtion suojelemattomat arvometsät osa III. Luonnonmetsä-hankkeen loppuraportti ja 91 lisäesimerkkiä suojelemattomista valtion arvometsistä. Suomen luonnonsuojeluliitto, WWF & Greenpeace. Saatavilla osoitteessa: https://www.greenpeace.org/static/planet4-finland-stateless/2023/04/fb4e0c31-luonnonmetsa-tyoryhman-raportti-suojelemattomat-arvometsat.pdf.
Agarwal, T., Verma, S. & Gaurh, A. (2016) Issues and Challenges of Wind Energy. International Conference on Electrical, Electronics, and Optimization Techniques (ICEEOT), Chennai, 3-5/3/2016, 67-72. Saatavilla osoitteessa: https://doi.org/10.1109/ICEEOT.2016.7754761.
Allardt, E., Numminen, M., Lehtinen, L. & Saloranta, P. (1983). Joutomaa. Teoksessa Allardt, E. (toim.), Facta 2001, 7 – Itä – karr. Werner Söderström Osakeyhtiö. Helsinki.
Allison, T.D., Diffendorfer, J.E., Baerwald, E.F., Beston, J.A., Drake, D., Hale, A.M., Hein, C.D., Huso, M.M., Loss, S.R., Lovich, J.E. et al. (2019). Impacts to Wildlife of Wind Energy Siting and Operation in the United States. Issues Ecology 2019, 21, 1–24. Ecological Society of United States. Washington. Saatavilla osoitteessa: https://www.esa.org/wp-content/uploads/2019/09/Issues-in-Ecology_Fall-2019.pdf.
Antão, L.H., Weigel, B., Strona, G. ym. (2022). Climate change reshuffles northern species within their niches. Nature Climate Change, 12, s. 587-592. Nature Portfolio. Lontoo. Saatavilla osoitteessa: https://doi.org/10.1038/s41558-022-01381-x.
Balotari-Chiebao, F., Valkama J., Byholm P. (2021) Assessing the vulnerability of breeding bird populations to onshore wind-energy developments in Finland. Ornis Fennica 98, s. 59–73. Birdlife Suomi. Helsinki. Saatavilla osoitteessa: http://hdl.handle.net/10138/334772.
Campedelli, T., Londi, G., Cutini, S. Sorace, A., G G. Londi, S. Cutini, A. Sorace, G. Tellini Florenzano. (2014). Raptor displacement due to the construction of a wind farm: preliminary results after the first 2 years since the construction. Ethology, Ecology & Evolution, 26, s. 376-391 (2014). Taylor & Francis. Abingdon-on-Thames.
Christenssen, J. (2020). Tuulivoiman hyödyntämisen ympäristövaikutukset. Tampereen yliopisto. Saatavilla osoitteessa: https://trepo.tuni.fi/bitstream/handle/10024/122072/JesseChristensen.pdf?sequence=2.
Dai, K., Bergot, A., Liang, C., Xiang, W.-N., Huang, Z., 2015. Environmental issues associated with wind energy – A review. Renewable Energy 75, 911–921. Elsevier. Amsterdam. Saatavilla osoitteessa: https://doi.org/10.1016/j.renene.2014.10.074.
Dasgupta, P. (2021). The Economics of Biodiversity: The Dasgupta Review. HM Treasury. Lontoo. Saatavilla osoitteessa: https://www.gov.uk/government/publications/final-report-the-economics-of-biodiversity-the-dasgupta-review.
Drewitt, A.L. & Langston, R.H. (2006). Assessing the impacts of wind farms on birds: impacts of wind farms on birds. Ibis, Volume 148, Wind, Fire and Water: Renewable Energy and Birds, s. 29-42 (2006). British Ornithologists’ Union. Wiley-Blackwell. Saatavilla osoitteessa: https://doi.org/10.1111/j.1474-919X.2006.00516.x.
Euroopan komissio. (2021). EU biodiversity strategy 2030. Bringing Nature Back to our Lives. Euroopan komissio. Luxembourg: Publications Office of the European Union. Saatavilla osoitteessa: https://op.europa.eu/en/publication-detail/-/publication/31e4609f-b91e-11eb-8aca-01aa75ed71a1#.
Euroopan parlamentti. (2020). Uhanalaiset lajit Euroopassa. Infografiikka. Julkaistu Euroopan parlamentin verkkosivuilla 26/5/2020. Päivitetty viimeksi 9/6/2021. Saatavilla osoitteessa: https://www.europarl.europa.eu/topics/fi/article/20200519STO79424/uhanalaiset-lajit-euroopassa-infografiikka.
Euroopan unioni. (2009). Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/147/EY. Euroopan unioni. Brysseli. Saatavilla osoitteessa: https://eur-lex.europa.eu/legal-content/fi/TXT/?uri=CELEX%3A32009L0147.
Lapin liitto. (2024). Lapin aurinko- ja tuulivoimaselvitys 2023–2024. Lapin liitto. Rovaniemi.
Lapin liitto. (2024). Lapin aurinko- ja tuulivoimaselvitys 2023–2024. Liite 1. Kuntakohtaiset kohdekortit, tuulivoima, Lapin liitto. Rovaniemi.
Hautamäki, R., Heinilä, A., Moilanen, A., Rajaniemi, J. (2024). Ekologinen kytkeytyvyys ja luonnon monimuotoisuus alueidenkäytön suunnittelussa. Suomalainen Tiedeakatemia. Helsinki. Saatavilla osoitteessa: https://acadsci.fi/tiedeakatemian-julkaisut/tietokoosteet/ekologinen-kytkeytyvyys-ja-luonnon-monimuotoisuus-alueidenkayton-suunnittelussa/
Heikkinen, R., Pöyry, J., Fronzek, S. & Leikola, N. (2012). Ilmastonmuutos ja vieraslajien leviäminen Suomeen. Tutkimustiedon synteesi ja suurilmastollinen vertailu. Suomen ympäristö 7/2012. Suomen ympäristökeskus. Saatavilla osoitteessa: https://helda.helsinki.fi/items/1d185568-3584-4d00-a37e-11807882ab3d.
Hyvärinen, E., Juslén, A., Kemppainen, E., Uddström, A. & Liukko, U-M. Toimittajat. (2019). Suomen lajien uhanalaisuus. Punainen kirja. Ympäristöministeriö ja Suomen ympäristökeskus. Helsinki. Saatavilla osoitteessa: http://hdl.handle.net/10138/299501.
Ilmatieteen laitos. (2022) Arktinen alue lämmennyt neljä kertaa nopeammin kuin maapallo keskimäärin. Julkaistu Ilmatieteen laitoksen verkkosivuilla 11.8.2022. Saatavilla osoitteessa: https://www.ilmatieteenlaitos.fi/tiedote/6RyezLB6HGN8bFqFOeBC5x.
Kaaro, J. (2022). Tuulivoimalla on betoniongelma. Julkaistu journalismin joukkorahoituspalvelu Rapportin verkkosivuilla 9/9/2022. Saatavilla osoitteessa: https://www.rapport.fi/jani-kaaro/tuulivoimalla-on-betoniongelma-386bce.
Koskimies, P. (1996). Maakotka. Kotimaan linnut. WSOY. Helsinki.
Laranjeiro, T., May, R. & Verones, F. (2018). Impacts of onshore wind energy production on birds and bats. Recommendations for future life cycle impact assessment developments. The International Journal of Life Cycle Assessment, 23, 2007-2023 (2018). Springer. Luxemburg. Saatavilla osoitteessa: https://doi.org/10.1007/s11367-017-1434-4.
Lapin liitto. (2010). Tunturi-Lapin maakuntakaava selostus. Rovaniemi.
Lapin liitto. (2011). Länsi-Lapin maakuntakaava. Taustaselvitykset. Maisema-, luonto- ja kulttuuriympäristö. Rovaniemi.
Lehikoinen, P., Tiusanen, M., Santa Heli, A., Rajasärkkä, A., Jaatinen, K., Valkama, J., Virkkala, R. & Lehikoinen, A. (2021). Increasing protected area coverage mitigates climate-driven changes. Biological Conservation, 253. Elsevier. Saatavilla osoitteessa: https://doi.org/10.1016/j.biocon.2020.108892.
Leivo, M., Asanti, T., Koskimies, P., Lammi, E., Lampolahti, J., Mikkola-Roos, M. & Virolainen, E. (2002). Suomen tärkeät lintualueet. FINIBA. Birdlife Suomen julkaisuja, 4, 2002. Helsinki. Saatavilla osoitteessa: https://tiedostot.birdlife.fi/julkaisut/finiba/finiba-raportti.pdf.
Luonnonvarakeskus. (2024). Asia: Perämeren kansallispuiston, Perämeren saarten ja Iin Röytän Natura-alueiden hoito- ja käyttösuunnitelman luonnos. Lausuttu 30.1.2024. Saatavilla osoitteessa: https://www.luke.fi/fi/node/32637.
Länderarbeitsgemeinschaften der Vogelschutzwarten. (2015). Abstandsempfehlungen für Windenergieanlagen zu bedeutsamen Vogellebensräumen sowie Brutplätzen ausgewählter Vogelarten.
Maijala, P., Turunen, A., Kurki, I., Vainio, L., Pakarinen, S., Kaukinen, C., Lukander, K., Tiittanen, P., Yli-Tuomi, T., Taimisto, P., Lanki, T., Tiippana, K., Virkkala, J., Sitckler, E. & Sainio, M. (2020). Infrasound Does Not Explain Symptoms Related to Wind Turbines. Valtioneuvoston julkaisuja 06/22/2020. Valtioneuvoston kanslia. Saatavilla osoitteessa: http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-287-907-3.
Manninen, O., Korhonen, I., Murman, V. & Pajari, A. (2021). Luontokartoitus Muonion ja Enontekiön seudulla. Lajitietoselvitys ja luontokartoitus.
Manninen, O., Korhonen, I., Ronkainen, M. & Asikainen, P. (2022). Luontokartoitus Kolarin seudulla. Lajitietoselvitys ja luontokartoitus.
Marques, A.T., Batalha, H. Bernardino, J. (2021). Bird displacement by wind turbines: assessing current knowledge and recommendations for future studies. Birds, Volume 2, s. 460–475 (2021). MDPI. Basel. Saatavilla osoitteessa: https://doi.org/10.3390/birds2040034.
Meller, K. (2017). Kirjallisuusselvitys tuulivoimaloiden vaikutuksista linnustoon ja lepakoihin. Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja 27/2017. Valtioneuvoston julkaisuja. Helsinki. Saatavilla osoitteessa: http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-327-228-6.
Metsäteollisuus ry. (2021). Lahopuun merkitys metsäluonnon monimuotoisuudelle on suuri. Julkaistu Metsäteollisuus ry:n verkkosivuilla 7/4/2021. Saatavilla osoitteesta: https://www.metsateollisuus.fi/uutishuone/lahopuun-merkitys-metsaluonnon-monimuotoisuudelle-on-suuri.
Motiva. (2021). Tuulivoimalan äänet. Tiedot julkaistu Motivan verkkosivuilla 29/7/2021. Saatavilla osoitteessa: https://www.motiva.fi/ratkaisut/uusiutuva_energia/tuulivoima/tuulivoiman_ymparisto-_ja_muut_vaikutukset/tuulivoimalan_aanet
Nyrhinen-Blazquez, M. (2020). Raportti: Maailman vaelluskalakannat romahtaneet 1970-luvulta – Euroopassa kannat pienentyneet muuta maailmaa enemmän. Julkaistu WWF:n verkkosivuilla 28/07/2020. Saatavilla osoitteessa: https://wwf.fi/uutiset/2020/07/raportti-maailman-vaelluskalakannat-romahtaneet-1970-luvulta-euroopassa-kannat-pienentyneet-muuta-maailmaa-enemman/?fbclid=IwY2xjawFYxvRleHRuA2FlbQIxMAABHZA8C8wUVm1crsTUdMMeNNfxK_OrDxncyawDv7W4IRrdDwsSjM-IU93Xqg_aem_SJ5nVBRpqO2iW4zKFYZX1Q
Peljo, J. & Korja, M. (2021). Uraauurtava talousraportti julki – tässä 10+1 asiaa, jotka siitä on hyvä tietää. Julkaistu Suomen itsenäisyysrahasto Sitran verkkosivuilla 2/2/2021. Saatavilla osoitteessa: https://www.sitra.fi/uutiset/uraauurtava-talousraportti-julki-tassa-101-asiaa-jotka-siita-on-hyva-tietaa/.
Paulomäki, H., Boström, C., Häyrynen, S., Jokimäki, J., Kallio, K. P., Kulmala, L., Laine, I., Oksanen, E., Silfverberg, O., Sinkkonen, A., Sääksjärvi, I. E. & Kotiaho, J. S. (2023). Haitalliset vieraslajit ja niiden torjuminen Suomessa. Hallitustenvälisen luontopaneelin (IPBES) raportin mukautus Suomen olosuhteisiin. Suomen luontopaneelin julkaisuja 2/2023. Saatavilla osoitteessa: https://luontopaneeli.fi/wp-content/uploads/2023/09/luontopaneelin-julkaisuja-2-2023-haitalliset-vieraslajit.pdf.
Piirainen, S., Pöyry, J. & Aapala, K. (2020). Johdanto. Teoksessa Pöyry, J. & Aapala, K. (toim.), Lajit ja luontotyypit muuttuvassa ilmastossa (s. 11-17). Suomen Ympäristökeskuksen raportteja 2/2020. Suomen Ympäristökeskus. Saatavilla osoitteessa: https://helda.helsinki.fi/items/33c37642-371c-4caa-9b14-341a0923995c.
Piirainen, S., Pöyry, J. & Aapala, K. (2020). Johtopäätökset. Teoksessa Pöyry, J. & Aapala, K. (toim.), Lajit ja luontotyypit muuttuvassa ilmastossa, s. 113-117. Suomen Ympäristökeskuksen raportteja 2/2020. Suomen Ympäristökeskus. Saatavilla osoitteessa: https://helda.helsinki.fi/items/33c37642-371c-4caa-9b14-341a0923995c.
Pohjanmaan liitto. (2022). Pohjanmaan maakuntakaava 2050. Aurinkoenergiaselvitys. Aurinkoenergian tuotanto maankäytön ja aluesuunnittelun kysymyksenä Pohjanmaalla. Pohjanmaan liiton Aluesuunnittelu yksikkö 12/2022. Vaasa. Saatavilla osoitteessa: https://www.obotnia.fi/assets/Sidor/1/206/AURINKOENERGIAN-TUOTANTO-MAANKAYTON-JA-ALUESUUNNITTELUN-KYSYMYKSENA-POHJANMAALLA_taustaselvitys_2022.pdf.
Ponnikas, S. (2014). Establishing conservation management for avian threatened species. Oulun yliopisto. Oulu. Saatavilla osoitteessa: https://urn.fi/URN:ISBN:9789526203683.
Pöyry, J. & Aapala, K. (2020). Tiivistelmä. Teoksessa Pöyry, J. & Aapala, K. (toim.), Lajit ja luontotyypit muuttuvassa ilmastossa (s. 3-6). Suomen Ympäristökeskuksen raportteja 2/2020. Suomen Ympäristökeskus. Saatavilla osoitteessa: https://helda.helsinki.fi/items/33c37642-371c-4caa-9b14-341a0923995c.
Rantamartti, T. (2024). Kalat on unohdettu Pohjanlahden merituulivoiman huumassa – Tornionjoella pelätään, miten vaelluskalojen käy. Julkaistu Ylen verkkosivuilla 10/2/2024. Saatavilla osoitteessa: https://yle.fi/a/74-20073904.
Rantanen, M., Karpechko, A. Y., Lipponen, A., Nordling K., Hyvärinen, O., Ruosteenoja, K., Vihma, T. & Laaksonen, A. (2022). The Arctic vaa warmed nearly four times faster than the globe since 1979. Communications Earth & Environment 3, 168. Nature Portfolio. Saatavilla osoitteessa: https://www.nature.com/articles/s43247-022-00498-3.
Ruuhijärvi, R. (2018). Suoluonto ennen ja nyt. Luontotyyppien uhanalaisuus 2018. Ympäristöhallinnon verkkopalvelu.
Schuster, E., Bulling, L. & Köppel, J. (2015). Consolidating the state of knowledge: a synoptical review of wind energy’s wildlife effects. Environmental Management, 56, s. 300–331 (2015). Elsevier. Amsterdam. Saatavilla osoitteessa: https://doi.org/10.1007/s00267-015-0501-5.
Suomen luontopaneeli. (2023). Haitalliset vieraslajit uhkaavat luonnon monimuotoisuutta – niiden torjuminen vaatii toimialarajat ylittävää kansainvälistä yhteistyötä. Julkaistu STT:n verkkosivuilla 4/9/2023. Saatavilla osoitteessa: https://www.sttinfo.fi/tiedote/70009309/haitalliset-vieraslajit-uhkaavat-luonnon-monimuotoisuutta-niiden-torjuminen-vaatii-toimialarajat-ylittavaa-kansainvalista-yhteistyota-?publisherId=69818544.
Sveriges Ornitologiska Förening BirdLife Sverige. (2014). Rekommendationer för planering och handläggning av vindkraft för att begränsa negativ påverkan på fåglar. BirdLife Sverige. Saatavilla osoitteessa: https://cdn.birdlife.se/wp-content/uploads/2019/04/BirdLife-Sverige-rekommendationer-f%C3%B6r-planering-och-handl%C3%A4ggning-av-vindkraft.pdf.
Teff-Seker, Y., Berger-Tal, O., Lehnardt, Y. & Teschner, N. (2022). Noise pollution from wind turbines and its effects on wildlife: A cross-national analysis of current policies and planning regulations. Renewable and Sustainable Energy Reviews, Volume 168, 2022. Elsevier. Amsterdam. Saatavilla osoitteessa: https://doi.org/10.1016/j.rser.2022.112801.
Tolvanen, A., Routavaara, H., Jokikokko, M. & Rana, P. (2023). How far are birds, bats, and terrestrial mammals displaced from onshore wind power development? – A systematic review, Biological Conservation, Volume 288, 2023. Elsevier. Amsterdam. Saatavilla osoitteessa: https://doi.org/10.1016/j.biocon.2023.110382.
TUULI. Kestävä tuulivoimarakentaminen Pohjois-Pohjanmaalla.(2022). Tuulivoimarakentamisen vaikutukset Pohjois-Pohjanmaan maakotkapopulaatioon. Pohjois-Pohjanmaan liitto. Saatavilla osoitteessa: https://www.pohjois-pohjanmaa.fi/kehittaminen/omat-hankkeet/tuuli-hanke/.
Suomen tuulivoimayhdistys. Tuulivoiman äänivaikutukset. Julkaistu Suomen tuulivoimayhdistyksen verkkosivuilla. Saatavilla osoitteessa: https://tuulivoimayhdistys.fi/tietoa-tuulivoimasta-2/tietoa-tuulivoimasta/tuulivoiman-vaikutukset/tuulivoiman-ymparistovaikutukset/aanivaikutukset.
Varimaa, R. (2021). Luontokato uhkaa myös ihmistä: vaarassa ovat ruokaturva, talous, terveys ja elämänlaatu. Julkaistu Yliopisto-lehdessä 8/2021. Saatavilla osoitteessa: https://www.helsinki.fi/fi/uutiset/luontokato/luontokato-uhkaa-myos-ihmista-vaarassa-ovat-ruokaturva-talous-terveys-ja-elamanlaatu.
Valtioneuvosto. (2023). Vahva ja välittävä Suomi. Pääministeri Petteri Orpon hallituksen ohjelma. Valtioneuvoston julkaisuja, 2023:58. Helsinki. Saatavilla osoitteessa: https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-383-763-8.
Wang, G., Li, G. & Liu, Z. (2023). Wind farms dry surface soil in temporal and spatial variation. Science of the Total Environment, 857 p. 1, 20/1/2023. Elsevier. Amsterdam. Saatavilla osoitteessa: https://doi.org/10.1016/j.scitotenv.2022.159293.
Watson, R.T., Kolar, P.S., Ferrer, M., et al. (2018). Raptor interactions with wind energy: case studies from around the world. Journal of Raptor Research 52(1), s. 1–18. Raptor Research Foundation. Saatavilla osoitteessa: https://doi.org/10.3356/JRR-16-100.1.
Xenus. Meri-Lapin Lintutieteellinen Yhdistys Xenus ry:n lausunto ja kommentointi merituulivoimalasuunnitelmiin Perämerelle. Annettu 13.2.2024.
Ympäristöministeriö. (2016 a). Tuulivoimarakentamisen suunnittelu. Ympäristöhallinnon ohjeita 5/2016. Valtioneuvoston julkaisuja. Helsinki. Saatavilla osoitteessa: http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-11-4634-3.
Ympäristöministeriö. (2016 b). Linnustovaikutusten arviointi tuulivoimarakentamisessa. Suomen Ympäristö 6 | 2016. Rakennetun ympäristön osasto, s. 25. Valtioneuvosto. Helsinki. Saatavilla osoitteessa: http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-11-4624-4.
Ympäristöministeriö. (2016 c). Tuulivoimarakentamisen suunnittelu. Ympäristöhallinnon ohjeita, 5. Valtioneuvoston julkaisuja. Helsinki. Saatavilla osoitteessa: http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-11-4634-3.
Liite 1.
Suomen ympäristökeskukselle ja merituulivoimalasuunnittelukoordinoinnin sidosryhmille
LAUSUNTO JA KOMMENTOINTI MERITUULIVOIMALASUUNNITELMIIN
PERÄMERELLE
Viite: Merituulivoimaloita koskeva lausunto-/kommentointipyyntö/SUKES
Perämeri on tärkeä lintujen muuttoväylä ja vesilinnuille tärkeä levähdys-, pesintä- ja sulkimisalue. Kevätmuutto suppiloituu sen pohjukkaan edeten pohjoiseen pääosin suurjokien Tornio-, Kemi- ja Simojoen sekä Kivaloiden vaaravyöhykkeen ohjaamina muuttoreitteinä. Syksyinen paluumuutto purkautuu Perämerelle lähes vastaavia reittejä pitkin. Perämeren pohjoisosa on pääosin alle 20 metrin syvyinen alue, jota Suomen puolella hallitsevat Perämeren kansallispuiston saaristo sekä selkien pikku saaret ja luodot matalikoineen.
Perämeri on erityisen tärkeä pohjoiseen muuttaville vesilinnuille kuten mustalintu, pilkkasiipi, alli, sotkat, kaakkurit ja kuikat sekä koskelot. Perämeri on merkittävä lokkien ja tiirojen pesintä- ja kertymäalue. Näihin kuuluvat erityisesti erittäin uhanalaiseksi lajiksi luettava selkälokki ja pohjoisinta lajinsa pesintää edustava pikkutiira. Perämeri on myös Suomen pohjoisin riskilän, ruokin ja merikihun esiintymisalue.
Perämeren selkien ja matalikoiden osalta lintukartoitukset ovat puutteellisia meriolosuhteiden haasteellisuuden johdosta. Sen sijaan sen saaristot ja luodot ovat olleet vuosikymmeniä säännöllisen lintulaskentojen piirissä. Merituulivoimalasuunnitelmien johdosta on suuri tarve vuoteen 2030 mennessä kartoittaa merialueen muuttoreitit sekä matalikoiden ja lahdelmien levähdysalueet.
Tätä vaadetta tukee EU:n biodiversiteettistrategian asettama tavoite suojella 30 % EU:n merialueesta kyseiseen vuoteen mennessä ja tavoite myös tiukasta suojelusta, jonka tulisi kattaa vähintään 10 % merialasta. Suojelualueet merkitsevät rakentamiskieltoa, luonnonvarojen ja eliöstön hyödyntämiskieltoa ja häirintäkieltoa (EU:n komissio 2021). Tällaisia alueita Suomessa ei ole juuri lainkaan, ei maalla eikä etenkään merellä (EU:n ympäristökeskus 2019).
Meri-Lapin Lintutieteellinen Yhdistys Xenus pitää erittäin tarpeellisena Perämeren alueen muuttoreittien ja levähdys- ja sulkasatoalueiden lintumäärien sekä esiintymisten ajankohtien selvittämistä. Tätä selvitystä täydentävät saariston ja merelle saarilta tehdyt ja päivitettävät lintulaskennat ja havainnot. Merelliset selvitykset on syytä tehdä vähintään kolme kertaa vuosittain eli touko-, heinä-elo- sekä syys-lokakuussa, mahdollisesti vielä marraskuussa arktisten lintujen myöhäismuuton johdosta. Merellisten olosuhteiden haastavuuden johdosta laskentoja on ehkä tarpeen keskittää tiettyihin lajeihin ja levähdysparvien hakemiseen ja laskemiseen sekä tukeutua luodoilta ja saarilta tähystämiseen, joilta hallitaan laajempia alueita ilman, että häiritään lepääviä ja sulkasatoisia lintuja.
Havainnot kirjataan Tiira-havaintojärjestelmään ja niistä analysoidut summat esim. lintualuetietokantaan (IBA-selain). Havaintoja ja niiden merkittävyyttä voidaan arvioida lajikohtaisesti. Löydetyt pesintä- ja sulkasatoalueet voidaan tilastoida myös lajikohtaisesti kuten myös kevät- ja syysmuuttojen ajankohdat. Merialueelta voidaan tilastoida analysoida myös lintujen käyttäytymiseen vaikuttava laiva- ja veneliikenne- sekä metsästys- ym. muu mahdollinen häirintä. Alusten tunnistamisen ja sijainnin määrittämisen AIS-järjestelmä auttaa selvittämään sitä käyttävien alusten kulkureitit ja reittien tiheyden.
Tätä dataa voidaan käyttää selvitettäessä lintujen pakokäyttäytymistä, joka tiedetään olevan erityisesti kuikilla ja kaakkureilla suurta, jopa useiden kilometrien verran. Meri-Lapin Lintutieteellinen Yhdistys Xenus ry vastustaa Perämerelle merituulivoimaloiden rakentamista ennen kuin on selvitetty Perämeren alueen lintujen muuutto-, levähdys-, pesintä- ja sulkasatokäyttäytyminen. Jo olemassa olevan tiedon mukaan Perämeri on Lapin arktisten vesilintujen päämuuttoreitti. Erityisesti arktisten vesilintujen muutto tapahtuu matalalla ja juuri tuulimyllyjen lapakorkeudella lentäen, minkä johdosta yhdistys vastustaa Perämerelle sijoitettavien merituulivoimaloiden rakentamista. Lintujen muutto tapahtuu Perämeren selkien koko leveydeltä ja reitteihin vaikuttavat jääreunojen sijainti ja muut sääolosuhteet.
Kannanottomme perustuu yli 50 vuoden kokemukseemme Perämeren saaristossa ja rannikolla tehtyihiin säännöllisiin lintukartoituksiin ja muuton seurantaan. Xenus on valmis vastaamaan jäsentensä voimin Perämeren lintututkimushaasteeseen, mikäli siihen saadaan erillinen rahoitus.
Kemi 13.2.2024
Meri-Lapin Lintutieteellinen Yhdistys Xenus ry:n puolesta
Allan Hamari
puheenjohtaja
p. 040 838 25 67