Metsätalous - Lapin piiri

75 % Lapin metsistä on talousmetsää. 69 % Metsähallituksen hallinnoimista Valtion maista sijaitsee Lapissa, näistä Metsätalouden vastuulla on arviolta puolet, yli 3 miljoonaa hehtaaria. On siis väliä millä tavalla Valtion metsiä Lapissa käsitellään. Yli 70 % Suomen kansalaisista vastustaa metsien hoitoa avohakkuumenetelmällä.

Biotalousbuumi lisää metsien hakkuita
Lapin metsä- ja puuteollisuus on käyttänyt viime vuosina yli 6 miljoonaa m3 puuta vuodessa. Lapin hakkuista kertyy noin 4 miljoonaa m3, loput 2 milj. m3 puun tarpeesta tuodaan muualta. Uudet biotaloussuunnitelmat lisäisivät puun tarvetta Lapin alueella vähintään 2 miljoonalla m3. Valtaosa Lapin metsätalousmetsistä on nuorta metsää (keski-ikä n. 40 v). Luonnonvarakeskuksen selvityksen (51/2016) mukaan Pohjois-Suomessa vanhojen yli 120-vuotiaiden metsien osuus metsätuotannossa kasvaa, kun puuntuotantoa lisätään. Hakkuita aletaan siis kohdistamaan entistä voimakkaammin jäljellejääneisiin vielä suojelemattomiin vanhojen metsien rippeisiin sekä säästyneisiin suojametsiin, joita nykyisin kutsutaan monikäyttömetsiksi. Monilla alueilla hakkuita kohdistetaan myös vielä keskenkasvuisiin metsiköihin.

Puuta matkalla Kemiin Kaidin biojalostamolle 26.8.2018. Lisääntyvä puuntarve tarkoittaa myös lisääntyvää puunkuljetusta. (Kuva AB) — Lisääntyvä puuntarve tarkoittaa myös lisääntyvää puunkuljetusta. (Kuva AB)

Yli kolmannes uhanalaisista lajeista elää metsässä
Yksipuolinen metsänkäsittely, avohakkuut ja tasaikäiset metsät ovat johtaneet siihen, että metsien monimuotoisuus on heikentynyt. 36 % uhanalaisista lajeista elää metsässä. Jopa 70 % metsäbiotoopeista on vaarantunut. Erityisesti vanhojen metsien lajit ovat vähentyneet ja monet lahopuilla elävät lajit ovat uhanalaisia. Vanhojen metsien väheneminen ja metsien pirstoutuminen ovat johtaneet myös esimerkiksi metsäkanalintujen kantojen taantumiseen.

Kuukkeli on vanhojen metsien laji, jonka määrä on viime vuosina nopeasti vähentynyt.

Metsätalous vastaa vajaasta kolmanneksesta Lapin vesistöjen kuormituksesta
Ojitus, maanmuokkaus, metsäteiden rakentaminen ja avohakkuut lisäävät vesistöjen kiintoainekuormitusta, rehevöittävät ja samentavat vesiä. Lapin alueella keskimäärin 27 % fosforin ja 20% typen vesistökuormituksesta johtuu metsätalouden toimista . Lumen sulamisvedet ja sateet kuljettavat avohakkuun paljastamalta maalta mukanaan ravinteita, humushappoja ja metalleja lähivesistöihin, muodostavat puroihin ja jokiin lietetaskuja sekä peittävät kutusorakoita ja heikentävät kalojen lisääntymistä. Tämä on aiheuttanut mm. taimenten sekä raakun eli helmisimpukan määrien romahtamisen Metsä-Lapin alueella. Uudistusojituksia suoritetaan edelleen Metsä-Lapissa vuosittain, viimeisten 10 vuoden aikana uudistusojien hyötyala on ollut noin 10 000 ha, mutta vesistövaikutukset ulottuvat paljon sitäkin laajemmalle. Lapin turvemaasta arviolta 40 % on ojitettu.

Metsien käsittely jatkuvan kasvatuksen menetelmällä pienentää vesistökuormitusta, koska maa ei jää paljaaksi, vaan jäljellejäävät puut sitovat vettä ja ravinteita. Myöskään ojitusta ei tällöin tarvitse tehdä. Näitä ja muita kestävämpiä metsätalouden menetelmiä tutkittiin Kolarctic CBC Impress -hankkeessa.

Jatkuva kasvatus on kannattavaa
Jatkuva kasvatus tuottaa puuta ainakin yhtä paljon kuin jaksollinen kasvatus, mutta puun laatu on parempaa ja toiminta on kannattavampaa. Mitä suuremmaksi asetetaan puuntuotantoon sidotun pääoman tuottovaatimus, sitä edullisempaa jatkuva kasvatus on. Jatkuva kasvatus tuo tuloja tasaisemmin eikä taimikon perustamiskuluja ole, vaan metsä kasvaa luontaisesti uudistumalla. Avohakkuuton metsätalous kannattaa erityisesti Lapissa.

Ekosysteemipalveluiden huomioonottaminen lisää jatkuvan kasvatuksen kannattavuutta edelleen, kun vertailukohtana on avohakkuu ja viljely. Maisema- ja monimuotoisuusarvojen lisäksi Lapin metsiä tarvitaan porotalouden, luontomatkailun, virkistyskäytön, marjastuksen, sienestyksen ja metsästyksen tarpeisiin.

Mustikan peittävyys on pienentynyt merkittävästi metsätalousalueilla. Kuva AB — Mustikan peittävyys on pienentynyt merkittävästi metsätalousalueilla.

Elävä metsä sitoo hiiltä
Ilmastonmuutoksen vaikutukset ovat voimakkaimmat arktisilla alueilla. Viimeisimpien arvioiden mukaan keskilämpötila Lapissa kohoaa jopa 5-6 astetta nykyisestä vuosisadan loppuun mennessä. Lapissa metsien kasvu on lisääntynyt parissa vuosikymmenessä lähes 50 %. Muutos johtuu nuorten metsien parantuneesta kasvusta, ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden noususta, soiden ojituksista metsätalouskäyttöön ja lannoittavasta typpilaskeumasta, mutta myös puuston lisääntyvästä biomassasta ylihakkuiden ja sitä seuranneiden hakkuusäästöjen seurauksena. Metsät ovat sitoneet merkittävän osan Euroopan hiilipäästöistä viimeisen 50 vuoden aikana, jolloin niiden kyky toimia hiilinieluna on kaksinkertaistunut. Metsiin kohdistuva kasvavat hakkuut pienentävät hiilivarantoja ja vapauttavat ilmaan kasvihuonekaasuja. Suomi on sitoutunut edelleen vähentämään hiilidioksidipäästöjä. Kansainvälisten sitoumusten noudattaminen vaatisi hakkuiden aiheuttamien kasvihuonekaasujen kompensaatioksi kalliita investointeja esimerkiksi muilta teollisuudenaloilta. Ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi toimia tarvitaan nyt. Metsien hiilinielut ovat tärkeimmät ja edullisimmat ilmastonmuutoksen nopeutta hillitsevä ja sopeuttava keino.

Inarin luonnonystävien ja Lapin piirin tavoitteena on, että saamelaisalueen valtion metsät jätetään kokonaan hakkuiden ulkopuolelle. Pohjoisimpien metsien talouskäyttö on hyvin kyseenalaista, koska hitaan puunkasvun sekä pitkien kuljetusmatkojen vuoksi hakkuut ovat kannattamattomat. Taloudellisestikin perustelluinta on säilyttää nämä metsät hiilivarantona sekä retkeilyn ja porotalouden käytössä. Elävä monikerroksinen metsä suojaa parhaiten ilmastonmuutoksen aiheuttamilta sään ääri-ilmiöiltä kuten kuivuudelta, myrskyiltä ja rankkasateilta. Metsän mikroilmasto myös tasaa tehokkaasti lämpötilojen vaihtelua.

Metsäkiistoja ja metsäluonnon suojelua

Toiminnan taipaleen alusta alkaen Lapin piirin on osallistunut Lapin metsiä koskeviin yhteistyöryhmiin, kokouksiin, seminaareihin ja neuvotteluihin. Lapin metsäluonnon puolesta on tehty vuosien aikana lukuisia kirjelmiä, lehtikirjoituksia ja esitetty vaatimuksia mm. valtioneuvostolle. Piiri on puuttunut mm. erämaametsien hoitoon, suojametsien ja lakimetsien hakkuisiin, kansallispuistoissa tapahtuviin hakkuisiin, vesakkomyrkytyksiin, metsäauraukseen, ojitukseen ja metsätalouden vesistökuormitukseen, taimikonhoitoon, Natura 2000-alueiden valintaan sekä jäljellejääneiden vanhojen metsien suojeluun. Piiri on järjestänyt lukuisia metsätempauksia ja tapahtumia, esimerkiksi vuonna 1986 Lapin luonnonsuojelupiiri järjesti yhdessä Paliskuntain yhdistyksen kanssa Lakimetsäpäivän Sodankylässä. Vuonna 2018 piiri osallistui Suomen luonnonsuojeluliiton, Birdlifen, Greenpeacen ja Natur och Miljön yhteiseen kampanjaan, jossa kansalaisadressi-keräyksellä tavoitteena on saada avohakkuut historiaan. Lakialoite avohakkuiden lopettamiseksi valtion mailla keräsi nopeasti vaadittavat 50 000 nimeä. Tutkimusten mukaan valtaosa kansalaisista vastustaa metsien käsittelyä päätehakkuilla.

Yksi vuosikymmeniä kestänyt ja edelleenkin ajankohtainen metsäkiista Lapissa on kädenvääntö Metsähallituksen taloushakkuista Kessin erämaa-alueella Inarinjärven itäpuolella. Kessin alue on Euroopan laajimpia luonnontilaisia mäntymetsäerämaita. Kiista kulminoitui 1991, kun useat Kessi-aktivistit sitoivat itsensä kaivinkoneeseen estääkseen metsäautotien rakentamisen. Lue Pentti Linkolan teksti Kessin erämaasta ja hakkuiden merkityksestä täältä.
Paliskuntain painostuksen ja luonnonsuojelijoiden toiminnan ansiosta perustettiin 1980-luvun lopulla Erämaakomitea, jonka laatiman erämaalain (1991) avulla saatiin suojelun piiriin osa Kessin alueesta, jotka liitettiin Vätsärin erämaa-alueeseen. Samalla Pohjois-Suomeen perustettiin useita muita erämaa-alueita. Niiden keskeinen tarkoitus on turvata saamelaiskulttuurin, luontaiselinkeinojen, kuten porotalouden, eräretkeilyn ja metsänrajan säilyminen. Myöhemmin näitä alueita liitettiin Naturaan. Erämaalaki ei kuitenkaan täysin ratkaissut ongelmia, vaan Ylä-Lapissa metsäkiistat ovat edelleen jatkuneet. Metsähallitus on jatkanut hakkuita Kessin talousmetsäalueella, jotka aika ajoin nousevat uudestaan keskusteluun. Nyt 2010-luvun lopulla hakkuut uhkaavat jälleen puuntarpeen suuren kysynnän vuoksi Inarinjärven rantamaisemien ikihonkia.