Tuntematon kasvien monimuotoisuus

Keskikesän vihreydessä saamme nauttia luonnonkukkien kauneudesta. Sunnuntaina vietettiin pohjoismaista luonnonkukkien päivää ja eri puolella Suomea järjestettiin aiheen tiimoilta retkiä. Oli ilo olla retkellä kahden kasvilajituntijan kanssa Neiturin kanavalla Konnevedellä. Pienin ja vaatimattominkaan kasvi, kuten rentohaarikko, ei jäänyt heiltä huomaamatta ja tunnistamatta. Ilo näiden kasvien löytämisestä oli aivan yhtä suuri kuin vaikka hurmaavan tuoksuisen rauhoitetun valkolehdokin.

Suurin osa luonnon monimuotoisuudesta on meille ihmisille tuntematonta ja huomaamatonta, koska se on pientä ja vaatimatonta. Pienen ja vaatimattoman huomaa, jos pysähtyy paikalleen katselemaan. Kasvien lajintunnistuksessa joutuukin usein katsomaan tarkkaan huomatakseen pieniä eroja esimerkiksi lehden muodossa ja karvoituksessa lajien välillä. Sellaista on luonnon monimuotoisuus – pienipiirteistä.

Kun vaatimattomat ’rikkaruohot’ alkavat nostamaan päätään liian korkealle pihassamme tai ojanpientareella kaivamme ruohonleikkurin esiin siistiäksemme tien vieret ilman, että meillä on minkäänlaista käsitystä siitä, mitä pientareella kasvaa, kuinka monen hyönteisen koti ja linnun ruokapöytä se on.

Olisiko ihan mahdoton ajatus antaa tienvierustan ja jossain pihan nurkkauksessa kasvien kasvaa, kukkia ja siementää kesällä, ja vasta kun tämä luonnon kiertokulun tärkein vaihe on ohi, leikata ne pois? (Vieraslajit, kuten komealupiinit saa kyllä sen sijaan niittää!) Lähiluonnon monimuotoisuus kun on hyväksi myös ihmisen immuunipuolustuksen terveydelle monien tutkimusten mukaan. Hallitusta hoitamattomuudesta siis hyötyvät niin ihminen kuin luonto. Eikun leppoisia kesäpäiviä viettämään.

Teksti Sirkka Heinimaa