Lausunto Pohjois-Karjalan maakuntakaava 2040 1.vaiheen kaavaselostusluonnokseen 26.4.2021
Lieksan luonnonystävät kiittää mahdollisuudesta lausua Pohjois-Karjalan maakuntakaava 2040 1.vaiheen kaavaluonnoksesta. Keskitymme lausunnossamme pääasiassa kaavaluonnoksen Lieksan aluetta koskeviin kohtiin.
Yleistä
”Pohjois-Karjalan maakuntakaavan 2040, 1. vaiheen tarkoitus on tarkastella kiireellisimmiksi koettuja, maakunnallisesti merkittäviä maankäytön kysymyksiä omana kaavanaan. Käsiteltävät teemat ovat turvetuotanto, arvokkaat suot sekä rakennettu kulttuuriympäristö, joissa kaikissa on yhteensovitettavaa.”
Turvetuotanto ja rakennettu kulttuuriympäristö, kaavassa lähinnä pistemäisinä kohteina, ovat outo yhdistelmä vaihemaakuntakaavan yhteensovitettavuudessa. Turvetuotantoalueita on vaikea nähdä rakennettuna kulttuuriympäristönä, vaikka ovatkin ihmistoiminnan tulosta. Turvetuotannon ja arvokkaiden soiden teemojen kiireellisyys ilmastotavoitteiden ja polttoturpeen käytöstä luopumisen takia on perusteltua. Tosin kaavassa keskitytään kiireellisesti ja lyhytnäköisesti vain uusien turvetuotantoalueiden voimakkaaseen lisäämiseen unohtaen ilmastotavoitteet. Uusia turvetuotantoalueita perustellaan aktiivihiilen tuotantoon soveltuviksi ja korkeat laatuvaatimukset täyttäviksi, mutta ilmastovaikutukseltaan aktiivihiilen tuotantoa voi verrata alas ajettavaan turpeenpolttoon. Vuosiksi ja vuosikymmeniksi eteenpäin tähtäävissä kaavoissa pitäisi keskittyä kokonaisuuksiin ja huomioida jo nyt esillä olevat tutkimukset esimerkiksi ilmastoasioista, luonnon monimuotoisuuden kadosta, vesiensuojelusta ja monenlaisista ennallistamistoimenpiteistä.
Lieksan osalta
Vaikka kartta Pohjois-Karjalan yleiskaavoitustilanne kohdassa 1.5 on päivitetty 30.6.2020, Lieksan osalta olennaisen tärkeää olisi täydentää karttaa parhaillaan nähtävillä olevalla Lieksa-Ruunaa strateginen yleiskaava 2040+ ehdotuksella. Lieksanjoki, keskeinen osa Lieksa-Ruunaa strategista yleiskaavaa, pitäisi nähdä sekä luonnon- että kulttuuriympäristönä. Sen historialla on merkitystä alueelle ja ilman taistelua vapaiden koskien puolesta ei nykyinen eikä tulevaisuuteen tähtäävä luontomatkailu olisi alueella mahdollista. Lieksanjoki on nykyisellään yksi kansallisen kalatiestrategian kärkihankkeista, joilla tärkeimpänä tavoitteena on uhanalaisten ja vaarantuneiden vaelluskalakantojemme elinvoimaisuuden vahvistaminen ja vaellusyhteyden palauttaminen. Ruunaan maankäytön ja luontomatkailun yleissuunnitelman (FCG 2019) tavoitteena on, että Ruunaasta tulee kansainvälisesti kiinnostava ympärivuotinen luontomatkailun huippu kohde. Maakuntakaavalle säädettyjen sisältövaatimusten mukaan näiden elinkeinoelämän toimintaedellytysten lisäksi kaavaa laadittaessa huomiota on kiinnitettävä erityisesti mm. maiseman, luonnonarvojen ja kulttuuriperinnön vaalimiseen, vesi- ja maa-ainesvarojen kestävään käyttöön sekä alueiden käytön ekologiseen kestävyyteen.
Lieksan luonnonystävät esittää Lieksanjokea aina Pieliseltä alkaen kulttuuriympäristön alueeksi, niin rakennetun kulttuuriympäristön kuin luonnonympäristön osalta maakuntakaavalle säädettyjen sisältövaatimusten mukaisesti.
Turvetuotantoalueet
Kaavaluonnoksessa osoitetaan Pohjois-Karjalassa 39 aktiivihiilen kannalta tuotantopotentiaalista/ tuotantokelpoista suota, pinta-ala yhteensä 5 750 ha, nykyisen maakuntakaavan voimassa olevat turvetuotantoon soveltuvat alueet 19 kpl, pinta-ala 2480 ha soveltuvat aktiivihiilituotantoon. Turvetuotantoaluetta Pohjois-Karjalassa näin ollen yli kaksinkertaistetaan, vaikka suuntaus pitäisi olla toisinpäin.
Lieksassa turvetuotantoon on vaihekaavassa varattu 4 suoaluetta Ketveleensuo, Rimpisuo, Teerisuo ja Ruokosuo, noin 500 ha. Näistä Ketveleensuo ja Rimpisuo sijoittuvat Lieksa-Ruunaa strategisen yleiskaavan rajausalueelle ja Teerisuon vaikutus ulottuu myös kaavan alueelle.
”Ympäristönsuojelulain 13 §:n mukaan turvetuotannon sijoittamisesta ei saa aiheutua valtakunnallisesti tai alueellisesti merkittävän luonnonarvon turmeltumista. Luonnonarvon merkittävyyttä arvioitaessa voidaan vastaavasti ottaa huomioon sijoituspaikan merkitys sen ulkopuolella sijaitseville luonnonarvoille.”
Ketveleensuon vedet laskevat suo-ojia pitkin Pudasjokeen ja sieltä Pankajärven kautta Lieksanjokeen. Rimpisuo sijaitsee Lieksanjoen ja Pankajärven välissä ja sen vedet laskevat Ketveleensuon tavoin suo-ojia pitkin Pudasjokeen tai vaihtoehtoisesti Naarajokeen. Naarajoella on kunnostettu usean vuoden ajan luonnonlohen kutualueita ja Pudasjoki on tärkeä harjuksen lisääntymisalue. Vaelluskalojen luontaisten lisääntymisalueiden kunnostukset jatkuvat myös joen yläosalla Ruunaan koskialueilla. Myös Teerisuon vedet laskevat suo-ojia ja Teeripuroa pitkin päätyen lopulta Pankajärveen ja Lieksanjokeen.
Näiden soiden valjastaminen turvetuotantoon haittaa Lieksanjoen kalataloudellisia kunnostuksia ja on ilmeisen ristiriidassa hankkeisiin käytettyjen taloudellisten panostusten kanssa. Virtavesikutuisille kaloille turvetuotannon vesistökuormitus voi olla hyvin haitallista, orgaaninen kuorma liettäisi kutualueita. Lisäksi turvetuotantoalueet vähentävät merkittävästi muunkin suo- ja vesiluonnon sekä lähistön suojelualueiden luonto- ja virkistysarvoja ja ovat pöly- ja meluhaittoineen haitaksi Ruunaan luontomatkailulle ja sen suunnitellulle kehittämiselle.
Ruokosuo arvioitiin edellisen vaihekaavan maastokatselmuksen mukaisesti arvokkaaksi suoluonnon monimuotoisuuskohteeksi, jolla on paljon luonnon monimuotoisuuden kannalta merkittäviä luontokohteita Ruokopuro, Pesäpuro ja sen varrella oleva uhanalainen luhtainen nevakorpi, pienvesialueita, korpea. Pohjois-Karjalan luonnonsuojelupiirin metsäinventoijat ovat lisäksi kartoittaneet alueella sijaitsevia metsäsaarekkeita ja löytäneet useita uhanalaisia ja silmälläpidettäviä lajeja, Ruokosuo on luonnon monimuotisuuden kannalta niin arvokas, ettei se sovi vaihekaavan turvevaraukseksi.
Tu-alueiden lisääminen maakuntaan on Pohjois-Karjalan ilmasto- ja energiaohjelman 2030 periaatteiden vastaista. Ohjelman visiona ja päätavoitteena on, että maakunta on ilmastokestävyyden edelläkävijä vuonna 2030. Uusien turvetuotantoalueiden kaavoittaminen sotii ilmastokestävyyttä vastaan.
Lieksan luonnonystävät esittää soidensuojelun edistämiseksi, suo- ja vesiluonnon monimuotoisuuden ylläpitämiseksi, vaelluskalojen kutupaikkojen turvaamiseksi, luontomatkailun edistämiseksi ja ilmastonmuutoksen torjumiseksi Lieksan turvetuotantoon varatuille soille vaihekaavan tu- (turvetuotantoon soveltuva alue) merkinnän poistamista ja vastaavasti vaihekaavaan ennallistamisvarausta.
Arvokkaat suot
Valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden mukaisesti turvetuotannon tarpeiden rinnalla on tarkasteltava soidensuojelun tarpeita. Maakuntakaavaan osoitetaan 26 kpl (4 398 ha) luonnonsuojelullisesti arvokasta suota luonnonsuojelualuetta osoittavalla merkinnällä (SL) lähtötilannetarkastelussa mukana olleen reilun 60 kpl maakunnallisesti arvokkaiksi ehdolla olleen suon joukosta. Arvokkaiden soiden osalta vaihekaavassa ei kuitenkaan käytetä samaa perustetta kuin turvetuotantovarausten kohdalla, jolloin esitetään entisten lisäksi uusia soita, vaan toimitaan päinvastoin.
Valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden mukaan maakuntakaavassa tulee edistää luonnon monimuotoisuuden kannalta arvokkaiden alueiden- ja ekologisten yhteyksien säilymistä ja turvata luonnonmonimuotoisuutta. Luonnonmonimuotoisuuden edistäminen arvokkaiden soiden osalta ei toteudu vaihekaavassa, kun perusteluina esitetään, että uusia suojelualueita perustetaan vain harkitusti tai että suojeluun osoitetaan suurimmaksi osaksi avosoita, joilla ei ole metsätalousmerkitystä.
Lieksan alueelle esitetään neljä suota: Purnusuo-Pitkäsuo, Pusurijärven ymp. suot, Turusensuo-Pitkälampi ja Katajasuo, kaavamerkinnällä SL. Ehdotetut suot ovat aluekokonaisuuksia, mikä mahdollistaa niin suotyypeiltään kuin lajistoltaan arvokkaiden kokonaisuuksien säilymisen.
Lieksan luonnonystävät esittää em. neljän arvokkaan suoalueen lisäksi esitettyä Ruokosuota arvokkaaksi suoksi (SL), sillä se arvioitiin jo edellisen vaihekaavan maastokatselmuksessa arvokkaaksi suoluonnon monimuotoisuuskohteeksi.