Mustionkosken tekninen kalatie: valitus lupapäätöksestä
Lohjan seudun ympäristöyhdistys ry ja Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piiri ry jättivät 13.5.2024 Vaasan hallinto-oikeuteen valituksen Etelä-Suomen aluehallintoviraston tekemästä vesilain mukaisesta päätöksestä, jolla myönnettäisiin Raaseporin kaupungille lupa rakentaa Mustionkosken patoon tekninen kalatie. Vaadimme lupapäätöksen kumoamista ja luonnonmukaisen ohitusuoman toteuttamsita. Lupahakemukseen ja -päätökseen voi tutustua AVI:n sivuilla: Asia ESAVI/3799/2023.
Mikäli valituksesta herää kysyttävää tai kommentoitavaa, lähetä meille sähköpostia: lohjanseutu@sll.fi.
Vaatimuksen perustelut
Mustionjoen kalateiden tarpeellisuutta on perusteltu paitsi tarpeella avata Mustionjoen lohikaloille vaellusreitti Lohjanjärveen asti, myös ennen kaikkea raakun eli jokihelmisimpukan sukupuuton partaalla olevan kannan pelastamisella. Raakku oli avainlaji, kun haettiin rahoitusta EU:n rahoittamalle Freshabit-hankkeelle.
Teknisten kalateiden rakentaminen ei kuitenkaan ole sellainen ennallistamistoimi, joka palvelisi jokihelmisimpukan elvytystä. Raakun elvyttäminen vaatii habitaatteja, joissa sen isäntälajit lohi ja taimen voivat onnistuneesti tuottaa poikasia, joiden kiduksiin raakun ensiasteen toukat, glokidiot, voivat kiinnittyä ja joissa ne voivat kehittyä nuoriksi jokihelmisimpukoiksi. Tällaisia olosuhteita ei patoaltaiden alle jääneessä Mustionjoessa ole. Lohen palauttamiseksi Mustionjokeen ja raakun pelastamiseksi on vaellusyhteyden lisäksi palautettava tai luotava lohikaloille ja raakulle sopivat lisääntymis- ja elinolosuhteet. Kalateiden rakentamisen avulla luotu vaellusyhteys ei siis luo edellytyksiä lohen eikä raakun palauttamiselle Mustionjokeen.
Hakemuksessaan Raaseporin kaupunki perustelee teknisen kalatien pelastavan Mustionjoen raakun, koska se mahdollistaisi lohen nousun Lohjanjärven yläpuolisille alueille. Siellä ei kuitenkaan nykyisin ole säilynyt lohen lisääntymiseen sopivia ympäristöjä, eikä sieltä ole löytynyt jokihelmisimpukkaa tai sen kuoria raakkututkija Panu Oulasvirran tutkimuksissa. On siis ilmeistä, että raakkua on esiintynyt ennen patoamista vain itse Mustionjoessa Lohjanjärven alapuolisissa koski- ja virtapaikoissa.
Mustionkosken tekninen kalatie ei mahdollista vesipuitedirektiivin mukaista ympäristövirtaamaa voimalan ohitukseen. Ympäristövirtaama tarkoittaa jatkuvaa ja riittävää virtaamaa uomassa siten, että se riittää virtavesiekosysteemin ylläpitoon ympäri vuoden. Lupapäätöksen mukaiseen tekniseen kalatiehen juoksutettaisiin riittämätön määrä vettä (max. 1 m3/s) ja vain 1.5.–30.11. välisenä aikana. Talvisin tekninen kalatie olisi kuiva.
Kiinnitämme huomiota myös siihen, että kalatieratkaisuun on suunniteltu pintavirtauskynnys smolttien alasvaellusta varten. Sen sijaan on unohdettu kokonaan ankerias, jonka kutuvaellukselle lähtevät, isokokoiset ja uhanalaisen lajin kannalta erittäin arvokkaat yksilöt ovat vuosikymmenien ajan silpoutuneet Mustionkosken voimalaitosturbiineissa. Myös tämän ongelman ratkaisu on otettava huomioon lupapäätöksessä.
Viitaten edelliseen vaadimme, että tekniselle kalatielle myönnetty lupa kumotaan ja että teknisen kalatien sijaan paikalle on rakennettava luonnonmukainen ohitusuoma, jollaista myös Koskienergia Oy on tiettävästi esittänyt. Hyvin rakennettuun ohitusuomaan on mahdollista luoda myös lisääntymishabitaattia lohikaloille ja raakulle. Tämän takia paras ratkaisu olisi mahdollisimman pitkä, sekä Peltokosken että Mustionkosken ohittava luonnonmukainen ohitusuomakalatie.
Luonnonmukainen kalatie toteuttaa jossain määrin EU:n ennallistamisasetuksen tavoitteita palauttaa ihmisen heikentämää luontoa kohti luonnontilaa. Kuitenkin todelliseen ennallistamistavoitteiseen voitaisiin Mustionjoella päästä vain purkamalla voimalaitospadot, kuten on onnistuneesti tehty Hiitolanjoella.