Aurlahti – jääkauden muovaama kieliallas

Lohjan maiseman perusmuodot ovat syntyneet viimeisimmän jääkauden eli Veiksel-jääkauden sekä sen jälkeisten meri- ja järvivaiheiden aikana¹. Veiksel-jääkausi alkoi noin 116 000 ja päättyi noin 11 500 kalenterivuotta sitten.

Mannerjään reuna pysähtyi Etelä-Suomessa jääkauden lopulla, ja tästä syntyivät Salpausselkien reunamuodostumat noin 9 000–8 000 vuotta eaa.² Jään reuna oli Lohjan alueella lounais–koillissuuntainen. Ensimmäinen Salpausselkä syntyi jäätikön reunan viereen, johon sulamisjoet kuljettivat maa-ainesta. Lohjanharju on osa juuri tätä Ensimmäistä Salpausselkää.

Lohjanjärven rannalla on jääkauden muistona vielä kielialtaita, jotka ovat laaksojäätiköiden kärkiosan tai mannerjään reunassa olleiden jääkielekkeiden kallioperään kaivamia kielimäisiä alueita. Kärjen kohdalla on usein glasiaalisesta materiaalista muodostunut kaareva reuna tai päätemoreeni. Niitä on näkyvissä esimerkiksi Aurlahden rannalla³.

Teksti: Karitta Laitinen

Lähteet

1. Aartolahti, Toive (1977). Suomen geomorfologia. Helsingin yliopiston maantieteen laitoksen opetusmonisteita 12. Helsingin yliopisto.
2. Glückert, Gunnar (1977). Itämeren korkeimman rannan kehityksestä Salpausselkävyöhykkeessä Lohjan-Karkkilan-Lopen seudulla. Turun yliopiston Maaperägeologian osaston julkaisuja 32, s. 2. Turun yliopiston Maaperägeologian osasto.
3. Glückert, Gunnar (1970). Vorzeitliche Uferentwicklung am ersten Salpausselkä in Lohja, Südfinnland. Turun yliopiston julkaisuja. Sarja A II 45.
4. Aartolahti, Toive (1977). Suomen geomorfologia. Helsingin yliopiston maantieteen laitoksen opetusmonisteita 12, s. 2. Helsingin yliopisto.