Suomen luonnonsuojeluliitto

›

Uudenmaan piiri

›

Lohjan seudun ympäristöyhdistys

Liity

Lahokallio – irtolohkareet ja kivilajit

Kallioperä ja irtolohkareet länsirannalla

Lahokallion kallioperä koostuu pääasiassa hienorakeisesta kvartsi-maasälpägneissistä, jossa esiintyy paikoitellen pyrokseenia. Graniittiset juonet ja laajemmat osueet leikkaavat gneissiä.1

Kallioperä on laajalti sammalten ja muun kasvillisuuden peittämää. Paikoitellen on kuitenkin mahdollista erottaa myös kivilajeja, esimerkiksi lohkareista niemen länsiosassa rannan lähellä kulkevan polun varrella.

Kuvan 1 lohkare kuuluu isohkojen lohkareiden muodostamaan kiviryhmään. Ne ovat todennäköisesti melko paikallisia, sillä kivilaji vastaa alueen kallioperän kivilajia, eivätkä lohkareet ole kovin pyöristyneitä. Alueelta löytyy myös lohkareita, jotka ovat todennäköisesti kulkeutuneet kauempaa, kuten kuvan 2 pyöristynyt graniittilohkare.

Rannan tuntumassa on pieni lohkare, joka koostuu migmatiitista (kuva 3). Toisen mielenkiintoisen lohkareen pinnassa on kohoumia, jotka näyttävät koostuvan granaatista (kuva 4). Granaatti on kasvanut porfyroblasteina sellaisissa kerroksissa, joissa alun perin on ollut runsaammin savea.

Kuva 1. Lohkareiden pinnassa näkyy alueelle tyypillinen kivilaji kvartsi-maasälpägneissi. Kuva: Annika Nyström.
Kuva 2. Pyöristyneen näköinen graniittilohkare on todennäköisesti kulkeutunut kauempaa. Kuva: Annika Nyström.
Kuva 3. Pienehkö lohkare rannan tuntumassa koostuu migmatiitista, jonka leukosomi (vaalea raita) on graniittinen ja sisältää myös granaattia (tummemmat punertavat pilkut). Kuva: Annika Nyström.
Kuva 4. Lohkare on lohjennut pitkin liuskeisuuspintaa, jossa esiintyy kohoumina näkyviä granaatteja. Kuva: Annika Nyström.

Teksti: Annika Nyström

Lähteet

  1. Husa, Jukka & Teeriaho, Jari (2004). Lahokallio. Teoksessa: Luonnon ja maisemansuojelun kannalta arvokkaat kallioalueet Uudellamaalla (Alueelliset ympäristöjulkaisut 350, s. 220–221). Suomen ympäristökeskus. Linkki julkaisuun
Logot