Saavutettavuustyökalut

Suomen luonnonsuojeluliitto SLL Uudenmaan piiri Lohjan seudun yhdistys

Lohja

Uudenmaan piiri Lohjan seudun yhdistys

Navigaatio päälle/pois
Valikko
Etusivu › Lohjan kivikierros › Jääkauden jäljillä › Lahokallio – Irtolohkareet ja kivilajit

Lahokallio – Irtolohkareet ja kivilajit

Kallioperä ja irtolohkareet länsirannalla

Lahokallion kallioperä koostuu pääasiassa hienorakeisesta kvartsi-maasälpägneissistä, jossa esiintyy paikoitellen pyrokseenia. Graniittiset juonet ja laajemmat osueet leikkaavat gneissiä.1

Kallioperä on laajalti sammalten ja muun kasvillisuuden peittämää. Paikoitellen on kuitenkin mahdollista erottaa myös kivilajeja, esimerkiksi lohkareista niemen länsiosassa rannan lähellä kulkevan polun varrella.

Kuvan 1 lohkare kuuluu isohkojen lohkareiden muodostamaan kiviryhmään. Ne ovat todennäköisesti melko paikallisia, sillä kivilaji vastaa alueen kallioperän kivilajia, eivätkä lohkareet ole kovin pyöristyneitä. Alueelta löytyy myös lohkareita, jotka ovat todennäköisesti kulkeutuneet kauempaa, kuten kuvan 2 pyöristynyt graniittilohkare.

Rannan tuntumassa on pieni lohkare, joka koostuu migmatiitista (kuva 3). Toisen mielenkiintoisen lohkareen pinnassa on kohoumia, jotka näyttävät koostuvan granaatista (kuva 4). Granaatti on kasvanut porfyroblasteina sellaisissa kerroksissa, joissa alun perin on ollut runsaammin savea.

Lähikuva kvartsi-maasälpägneissilohkareen raidallisesta pinnasta
Kuva 1. Lohkareiden pinnassa näkyy alueelle tyypillinen kivilaji kvartsi-maasälpägneissi. Kuva: Annika Nyström.
Pyöristynyt, sammalten peittämä, punertava graniittilohkare
Kuva 2. Pyöristyneen näköinen graniittilohkare on todennäköisesti kulkeutunut kauempaa. Kuva: Annika Nyström.
Lähikuva migmatiittilohkareen pinnasta
Kuva 3. Pienehkö lohkare rannan tuntumassa koostuu migmatiitista, jonka leukosomi (vaalea raita) on graniittinen ja sisältää myös granaattia (tummemmat punertavat pilkut). Kuva: Annika Nyström.
Lohkareen pinnalla on kohoumina näkyviä granaatteja.
Kuva 4. Lohkare on lohjennut pitkin liuskeisuuspintaa, jossa esiintyy kohoumina näkyviä granaatteja. Kuva: Annika Nyström.

Teksti: Annika Nyström

Lähteet

  1. Husa, Jukka & Teeriaho, Jari (2004). Lahokallio. Teoksessa: Luonnon ja maisemansuojelun kannalta arvokkaat kallioalueet Uudellamaalla (Alueelliset ympäristöjulkaisut 350, s. 220–221). Suomen ympäristökeskus. Linkki julkaisuun