Mereen kerrostuneet sedimentit ovat tiivistyneet alun perin sedimenttikiviksi, minkä jälkeen ne ovat metamorfoituneet ja muuttuneet gneisseiksi. Lahokallion pohjoiskärjessä kalliossa voi erottaa hieman eri koostumuksen omaavia kerroksia toisistaan epätasaisen rapautumisen perusteella: toiset kerrokset ovat vuosien saatossa rapautuneet syvemmälle kuin toiset (kuva 1). Syvemmälle rapautuneet kerrokset voivat sisältää enemmän esimerkiksi karbonaattimineraaleja tai kiilteitä, kun taas runsaasti kvartsia ja maasälpiä sisältävät kerrokset rapautuvat hitaammin.
Kalliossa näkyy myös muunlaisia kulumisen jälkiä. Mannerjäätikkö on liikkuessaan kuluttanut kallioperämme pintaa ja jättänyt jälkeensä näkyviä uurteita (kuva 2).
Teksti: Annika Nyström
