Saavutettavuustyökalut

Suomen luonnonsuojeluliitto SLL Uudenmaan piiri Lohjan seudun yhdistys

Lohja

Uudenmaan piiri Lohjan seudun yhdistys

Navigaatio päälle/pois
Valikko
Etusivu › Lohjan kivikierros › Jääkauden jäljillä › Neitsytlinnan moreenikumpare

Neitsytlinnan moreenikumpare

Neitsytlinnan moreenikumpare on luonnonsuojelulain nojalla rauhoitettu, geologisesti erikoinen jääkautinen moreenimuodostuma Lohjanharjun laella, noin 2,5 kilometriä Lohjan keskustasta Virkkalan suuntaan.

Kumpare koostuu moreenista ja hiekasta ja sijaitsee lajittuneen aineksen päällä noin 105 metriä merenpinnan ja 75 metriä Lohjanjärven pinnan yläpuolella. Kumpare kohoaa noin 15 metriä ympäröivää maan pintaa korkeammalle. Kumpareen ympärillä on muinaisen Itämeren eri vaiheita edustavia muinaisrantojen kulutustörmiä.1

Neitsytlinnan kumpareen syntyä ei tiedetä varmuudella. Yleisesti kumpumoreenit ovat syntyneet jääkauden lopulla, kun jäätikön kuljettama moreeniaines on jään sulaessa jäänyt paikoilleen2.

Yoldianmeri ja Neitsytlinna

Itämeren yhteys valtamereen laajeni, kun mannerjäätikön reuna perääntyi Keski-Ruotsissa pohjoisemmaksi. Samalla valtameren suolainen vesi pääsi tunkeutumaan Itämereen, ja Itämeren ensimmäinen jääkauden jälkeinen merivaihe alkoi. Tätä vaihetta 11 590–10 800 vuotta sitten on kutsuttu Yoldiamereksi. Tätä edeltäneen Baltian jääjärven aikana oli kerrostunut yksinomaan lustosavea, mutta Yoldiameren aikana kerrostui ensin lustosavea ja sitten homogeenista eli tasakoosteista savea.3

Jääkauden jälkeen jään reuna vetäytyi luodetta kohti noin 8 300 eaa. Billingenin salmi Keski-Ruotsissa avautui noin 8 200 eaa., jolloin vedenpinta laski 26–28 metriä valtameren tasoon4. Näin syntyi Yoldiameri, ja sen korkein ranta Lohjalla oli noin 100 metriä meren pinnan yläpuolella5. Tämä lyhyt merivaihe vallitsi suurin piirtein 10 200 vuotta sitten. Tänä aikana Lohjanharjusta oli näkyvissä nykyisen Lohjan aseman alueella noin 400 metrin pätkä ja luodon kokoinen osa nykyisellä Neitsytlinnan alueella (peruskartta 1:20 000).

Vieläkin on havaittavissa neljä rantapintavyöhykettä korkeuksilla +70–120 metriä meren pinnan yläpuolella. Kaksi rantapintaa 70–100 metriä meren pinnan yläpuolella eivät kuulu enää korkeimman rannan piiriin6, eikä Lohjalla ole varhaisempia rantapintoja. Lohjan asemalta pari kilometriä koilliseen on nähtävissä muinaisrantoja 112–114 metriä meren pinnan yläpuolella7.

Viisi ihmistä kiipeämässä Neitsytlinnan moreenikumpareelle.
Kiipeäminen Neitsytlinnan huipulle. Kuva: Karitta Laitinen.
Näkymä kumpareen laelta
Näkymä etelään Neitsytlinnan korkeimmalta kohdalta. Kuva: Karitta Laitinen.

Teksti: Karitta Laitinen

Viitteet

  1. Sohlberg n.a.
  2. Wikipedia 26.3.2022.
  3. GTK 2005.
  4. Glückert 1977, s. 112.
  5. Glückert 1970, s. 12.
  6. Glückert 1979, s. 44 ja 46.
  7. Glückert 1970, s. 72.

Lähdeluettelo

  • Glückert, Gunnar (1970). Vorzeitliche Uferentwicklung am ersten Salpausselkä in Lohja, Südfinnland. Turun yliopiston julkaisuja. Sarja A II 45.
  • Glückert, Gunnar (1977). Itämeren korkeimman rannan kehityksestä Salpausselkävyöhykkeessä Lohjan-Karkkilan-Lopen seudulla. Turun yliopiston Maaperägeologian osaston julkaisuja 32. Turun yliopiston Maaperägeologian osasto.
  • Glückert, Gunnar (1979). Itämeren ja metsien historia Salpausselkävyöhykkeessä Uudenmaan länsiosassa. Turun yliopiston Maaperägeologian osaston julkaisuja 39. Turun yliopiston Maaperägeologian osasto.
  • GTK (2005). Itämeren ja järvien kehitys. Maaperäkartan käyttöopas. Geologian tutkimuskeskus. Verkkojulkaisu
  • Sohlberg, Tuija (n.a.). Neitsytlinna moreenikumpare. Lohjan kaupunki. Verkkojulkaisu
  • Wikipedia (26.3.2022). Moreenimuodostuma. Wikimedia Foundation. Verkkojulkaisu