Siirtolohkareet ovat jäätikön tai mannerjään siirtämiä ja kuljettamia kiviä, jotka jään sulaessa ovat jääneet paikalleen. Kuljetusmatka voi olla hyvin pitkä, mutta useimmat lohkareet ovat kulkeutuneet alle viisi kilometriä1. Lohkareita voidaan hyödyntää muun muassa malminetsinnässä. Niiden avulla tiedetään jään liikkeen suunta, ja lohkareviuhka voi paljastaa emäkallion sijainnin.
Lohjan seudulla on paljon siirtolohkareita. Esimerkiksi Ojamonkankaalla reunamuodostuman päällä Harjun ulkoilureitillä näkyy isompia lohkareita muuten rauhallisessa kangasmaastossa (kuva 1).
Lohkareiden pyöristyneisyydestä voidaan mahdollisesti päätellä jotakin kuljetusmatkasta (tai muusta kulutuksesta). Aivan pyöreät lohkareet ovat voineet kulkeutua kaukaa, kun taas kulmikkaat saattavat olla melko paikallisia, jäätikön kalliosta irti lohkaisemia palasia.
Myös kivilaji voi kertoa jotakin alkuperästä. Kuvan 2 siirtolohkare koostuu kvartsi-maasälpägneissistä, joka on varsin tavallinen kivilaji Lohjan seudulla. Lohkare ei siis välttämättä ole kulkeutunut kovin kaukaa.
Harjun ulkoilureitti kyltin vieressä on lohkare, jossa näkyy porareikä. Se on syntynyt, kun lohkaretta on pienennetty. Tuoreessa pinnassa näkyy mustaa kiillettä, biotiittia (kuva 3).
Teksti: Annika Nyström
Lähteet
- Kaiva.fi. Maaperän erityispiirteet. Verkkojulkaisu
