Saavutettavuustyökalut

Suomen luonnonsuojeluliitto SLL Uudenmaan piiri Lohjan seudun yhdistys

Lohja

Uudenmaan piiri Lohjan seudun yhdistys

Navigaatio päälle/pois
Valikko
Etusivu › Lohjan kivikierros › Kaivostaival › Ojamon Kalkkikivikaivos ja kivipuisto

Ojamon Kalkkikivikaivos ja kivipuisto

Kalkkikivilouhos

Lohjan Kalkkitehdas etsi 1920-luvun puolivälissä uutta kalkkikiviesiintymää, joka olisi lähempänä Virkkalan tehdasta kuin Tytyri. Uusi kohde löytyi Ojamolta, ja louhinta siellä aloitettiin vuonna 1925. Samaan aikaan työt Tytyrin avolouhoksessa keskeytettiin toistaiseksi.1

Kiven kuljettamiseksi Virkkalaan rakennettiin vuonna 1926 kapearaiteinen rautatie. Ojamolla aloitettiin maanalainen louhinta vuosina 1931–33. Kivi nostettiin maan pinnalle nostorataa pitkin.

Kaivos suljettiin vuonna 1965. Kaivoskäytävät ja avolouhos täyttyivät pohjavedellä, kun veden pumppaus lopetettiin. Nykyään entistä avolouhosta kutsutaan Kaivoslammeksi, ja se on Meriturvan ja Luksian koulutuskäytössä. Kaivoslampi näkyy sitä ympäröiviltä kävelyteiltä. Alueelle on jätetty nostokonetorni muistomerkiksi (kuva 1).

Entisen kalkkikivikaivoksen vanha nostokonetorni kävelytien vieressä.
Kuva 1. Nostokonetorni on jätetty paikalleen kalkkikivikaivoksen muistomerkiksi.

Kalkkikivikaivoksen Kivipuisto

Kalkkikivikaivoksen kaivoslammen kupeeseen, nostokoneen jäänteiden luo on tuotu kiviä sieltä täältä Lohjan kaupungin työmailta2. Aluetta voidaankin kutsua Kivipuistoksi.

Kivet edustavat Etelä-Suomessa tavattavia kivilajeja, kuten tasarakeista graniittia ja raidallista gneissiä (kuva 2). Kivien joukosta löytyy myös porfyyrista graniittia, jossa osa sulasta on kiteytynyt hiljalleen graniittikiteiksi ja loput sulasta on kiteytynyt nopeammin hienorakeisemmaksi massaksi (kuva 3). Kivien rakenteesta voidaan myös aavistaa sulan liikkuneen.

Kuvan 4 migmatiittilohkareessa voidaan nähdä punertavaa granaattia. Lohkareessa näkyy myös tummempia ja vaaleampia raitoja, jotka ovat aikoinaan olleet sedimenttikivestä osittain sulamalla syntynyttä magmaa.

Esillä on myös suuri haulikairareiän sydän (kuva 5). Sen kyljessä on näkyvissä punertavaa, harmahtavaa ja hieman epäpuhtaampaa kalkkikiveä. Pinta lienee myös jäkälöitynyt.

Kaksi pyöristynyttä kivenlohkaretta vierekkäin.
Kuva 2. Vasemmalla massiivinen tasarakenteinen graniitti. Oikealla raidallista gneissiä, jossa erottuu vaaleana ohut poimuttunut graniittijuoni. Kumpikin lohkare on pyöristynyt ja lienee jäätikön kuljettama ja muovaama.
Lähikuva porfyyrisen graniitin pinnasta.
Kuva 3. Porfyyrinen graniitti.
Valokuvaan migmatiittilohkareesta on piirretty punaiset nuolet osoittamaan leukosomiosia ja keltainen katkoviiva osoittamaan liuskeisuuden suuntaa.
Kuva 4. Raidallista migmatiittia, jossa näkyy granaatteja ja vaaleaa leukosomia.
Kuva 5. Haulikairareiän sydän, jossa näkyy kalkkikiveä.

Kalliopaljastuma

Paikalla sijaitsee pitkulainen, tummanpuhuva kalliopaljastuma, joka muodostuu suurimmaksi osaksi pyrokseenigneissistä (kuva 6). Paljastuman yhdellä sivulla on ohut raita kalkkikiveä (marmoria), jonka yhteydessä on myös hieman diopsidigneissiä (kuva 7).

Paljastumassa on melko runsaasti poranreikiä. Kenties tätä kiveä on hyödynnetty muuhunkin kuin kaivoksen kalkkikivituotantoon.

Tumma kalliopaljastuma.
Kuva 6. Pyrokseenigneissipaljastuma edustaa paikallista kivilajia.
Lähikuvassa paljastuman kalkkikivikerroksesta.
Kuva 7. Ohut kalkkikivikerros pyrokseenigneissin ympäröimänä.

Teksti: Marja-Leena Nikander & Annika Nyström

Lähteet

  1. Salonen, Torsti (2020). Lohjan kaivokset ja louhokset. Luento 8.10.2020.
  2. Mäntysalo, Pasi (nyk. Pihamestarit). Suullinen tiedonanto.