Jälleen luontovaalit edessä

Lounais-Hämeen luonnonsuojeluyhdistyksen kannanotto vaaleihin

Tänä vuonna käydään eduskuntavaalit 22.-28.3. ja 2.4.2023. Julkisessa keskustelussa on vahvasti ollut esillä sekä ulkopolitiikka että koulutus, mutta yhtä lailla luontomme hyvinvointi on monella kansalaisella mielessä. Vaikuttaa siltä, että lähes jokainen puolue hyväksyy ajatuksen, että ilmastolle ja luontokadolle on tehtävä jotain mahdollisimman pian. Mutta kun päästään käytännön arjen valintoihin, niin mielipiteet ja ratkaisuvaihtoehdot hajoavat.

Lounais-Hämeen Luonnonsuojeluyhdistys haluaa nostaa esiin muutaman teeman sekä paikallisesti että valtakunnallisesti, joihin sen mielestä tulevien kansanedustajien ja puolueiden on tartuttava mahdollisimman nopeasti.

Luontokato ja metsäpolitiikka

Koko kuluneen hallituskauden metsähallituksen on pitänyt tulouttaa valtiolle noin 100 miljoonaa euroa vuodessa voittoja. Tavoitteen vuoksi Suomen viimeiset luonnonmetsät ovat jatkuvan hakkuu-uhan alla, vaikka niiden osuus varsinkin Etelä-Suomessa on vain muutaman prosentin luokkaa valtion metsistä. Mutta juuri vanhoissa metsissä elää satoja uhanalaisia lajeja.

Siksi LHLY on sillä kannalla, että viimeiset luonnonmetsät on suojeltava ja hakkuukiintiöitä vähennettävä. Hämeessä erityisesti Evon alue tulisi saattaa suojelun piiriin. Suomen noin 80 miljardin budjetti ei kaadu tulostavoitteiden laskemiseen vaikka 80 miljoonaan/vuosi. Suomelle tulisi maksettavaksi hinta luonnonmetsien rauhoittamisesta, mutta se on käytännössä vain marginaalinen vähennys valtion taseeseen.

Sen, minkä valtio taloudellisesti häviää luonnonmetsien suojelulla, sen se voittaa monimuotoisella luonnolla, joka pitää ekosysteemimme paremmassa kunnossa. Moni ei tule ajatelleeksi, että yhä yksipuolisempi luonto aiheuttaa mm. erilaisten tautien ja epidemioiden entistä helpompaa leviämistä, vesien rehevöitymistä ja kalakantojen ja riistalajien pahenevaa taantumista. Ja mikä hintalappu annetaan esim. sukupuuttoon kuolleille lajeille?

Kaivospolitiikka

Tänä vuonna astuu voiman uusi kaivoslaki, mutta se on edelleen tasoltaan täysin riittämätön. Kaivosten ympäristömääräykset ovat niin löysät, että vesistöt ja pohjavedet ympäri maata ovat jatkuvassa vaaravyöhykkeessä, kun avoimista ja suljetuista kaivoksista pääsee raskasmetalleja ja myrkkyjä imeytymään maaperään ja vesistöihin.

Maailmalla valtioille maksettava korvaus mineraalien louhimisesta on yleisesti noin 5 prosenttia, Suomessa 0,6 prosenttia. Miksi annamme metallimme käytännössä ilmaiseksi? Kanta-Hämeessä jatkuvana haasteena on, että kaivosten tekemiä tutkimusvarauksia on esim. Tammelassa kymmeniä neliökilometrejä ja Torronsuon kansallispuisto on niiden ympäröimä. Haluammeko uhrata kansallispuiston rauhan kaivoksen räjäytyspölylle, myrkyllisille ksantaateille ja tuhansien tonnien jätekivikasoille? Ja kuinka paljon paikallistalous ja Forssan alueen järkivihreys kärsisivät kaivoksesta imago- ja taloudellisina tappioita? Kaivoksilta ei edellytetä edes kunnollista jälkien siivousta. Haluammeko takapihallemme maksettavaksi ympäristöpommin, jonka siivouskulut eivät kata edes kaivoksesta saatavaa taloudellista hyötyä? Voi vielä kysyä, miksi kaivosala on ulkoistettu ulkomaalaisille yrityksille. Miksi Suomien valtio ei pidä kiinni siitä, että omat luonnonvarat pidetään omassa omistuksessa.

Ilmastonmuutos

Ilmastonmuutoksen kohdalla kysymykset palaavat jälleen metsiin. Avohakkuu lisää aina metsätalouden hiilipäästöjä vähintään 20 vuodeksi. Metsän jatkuvassa kasvatuksessa poimintahakkuu on yleensä hiilitaseen kannalta parempi kuin avohakkuu. Jatkuvan kasvatuksen metsätaloudessa maapohja säilyy peitteisenä ja erirakenteinen metsä pysyy jatkuvasti hiilinieluna.

Myös esitetään monesti väärää väitettä, että vanha metsä on päästölähde. Se ei pidä paikkaansa vaan se varastoi sekä maaperään, juuristoon että runkoihin aktiivisesti hiiltä satoja vuosia, vaikka rajuin hiilensidontavaihe olisikin takana. Vanhan luonnonmetsän hakkuusta seuraavan hiilihävikin korvautuminen kestää satoja, jopa tuhansia vuosia.

Näistä em. syistä kehotamme kaikkia äänestäjiä tutkimaan tarkkaan, mitä puolueiden ehdokkaat sanovat luonnonsuojelusta ja mitä käytännön toimia he ratkaisuksi ehdottavat. Periaatteessa moni ehdokas on suojelumyönteinen, mutta valitettavan usein taloudellinen kasvu asetetaan kuitenkin luontomme hyvinvoinnin edelle. Toivomme, että esitettyjen näkökulmien avulla äänestäjät punnitsevat varteenotettavia luontoehdokkaita ja puoluetta, joka parhaiten vastaa mainittuihin luontokysymyksiin.

 

Lounais-Hämeen luonnonsuojeluyhdistyksen johtokunnan puolesta

Ilkka Wiio, puheenjohtaja