Akateeminen tykittäjä

Mitä kovempi työtahti, sitä enemmän täytyy tehdä muita asioita. Tällä periaatteella ympäristöekonomian emeritusprofessori Markku Ollikainen jaksaa luovia sekä akateemisessa maailmassa että tavoiteltuna yhteiskunnallisena keskustelijana.

”Talvikaudet kuluvat urheilun ja hillittömän työnteon ympärillä. Pelaan sulkapalloa neljä tuntia viikossa ja kesäkaudella pyöräilen tuhansia kilometrejä. Professorin ammatti on armoton, jos aikoo tehdä tutkimusta. Loma-ajat ovat parasta työaikaa. Itse aloitan joululomalla aina työt tapaninpäivänä iltapäivällä”, Ollikainen virnistää.

Armotonta oli aika myös Suomen ilmastopaneelin puheenjohtajana, jolloin puhelin saattoi soida keskellä yötä ja siihen oli vastattava.

”Työ oli innostavaa, hektistä ja vastuullista. Välillä hyvin vaikeaa. Luottamukselliset suljetut keskustelut olivat haastavimpia. Tiesi, että nyt tehdään isoja päätöksiä ja piti olla mahdollisimman selkeä ja äkätä asioita.”

Etelä-Suomeen on tulossa Etelä-Saksan ja Unkarin ilmasto, joka muuttaa koko kasvillisuuden.

Tammikuussa esiin noussut hallituksen ehdotus päätöksenteon tueksi tietoa kokoavien tiedepaneelien yhdistämisestä on Ollikaisen mielestä erittäin huono idea.

”Ehdotuksen tehneet eivät ymmärrä tieteellisen työn luonnetta ollenkaan. Lopputuloksena olisi, että ilmasto- ja monimuotoisuusasiat hämärtyisivät ja paneelin olisi vaikea tuottaa selkeitä johtopäätöksiä.”

Ollikaisen mukaan suomalaisen ilmastopolitiikan tärkein kurssinmuutos olisi hiilinielukysymyksen ratkaisu. Hän toivoo laajapohjaista keskustelua, joka koskee isoja elinkeinoja, teollisuutta, maataloutta ja maaseutua.

”Pitäisi pystyä käymään keskustelu hiilinielun ympärillä suhteessa omiin ja EU-tavoitteisiin. Neljä maata vaarantaa myös EU-tavoitteet. Suomi on yksi niistä. Tarvitaan isompi yhteiskunnallinen konsensus siitä, mitä hiilinielun kanssa tehdään.”

Toinen iso kysymys, johon Ollikainen kaipaa suurta kansallista keskustelua, on ilmastokriisiin sopeutuminen.

”Joudumme keskustelemaan todella vakavista asioista. Etelä-Suomeen on tulossa Etelä-Saksan ja Unkarin ilmasto, joka muuttaa koko kasvillisuuden. Se tulee vaikuttamaan myös vesiin ja eliöstöön. Millä systeemillä sopeudumme muutokseen? Taistelemmeko vastaan vai pyrimmekö jouduttamaan muutosta?”

Olemme jo nähneet Keski-Euroopan metsätuhot. Sama voi olla edessä Suomessa.

”Miten käy kuusen? Jos kuusi ei enää menesty Suomessa, metsäteollisuuden selkäranka katkeaa. Nopeamman muutoksen alue Lappi kertoo jo mitä tuleman pitää. Poromiehet kitkevät siellä männyntaimia tuntureilta porojen laitumilta.”

Julkaistu Luonnonsuojelija-lehdessä 1/2025.