Aktiivihiilen tuotanto uhkaa Pohjois-Karjalan soita

Suomen valtion omistuksessa oleva Neova (entinen Vapo) valmistaa turpeesta muun muassa erilaisissa suodattimissa käytettävää aktiivihiiltä. Vuonna 2023 tuotantonsa Ilomantsissa aloittanut laitos aikoo laajentaa toimintaansa avaamalla kuusi uutta turvetuotantoaluetta. Turpeen kaivaminen näillä alueilla kestäisi 2060-luvulle saakka.

Turpeen energiakäyttö on vähentynyt Suomessa EU:n päästökaupan asetettua hintalapun suurille hiilidioksidipäästöille. Turvetuotantoon satsataan Suomessa, vaikka se on ilmasto- ja luontotavoitteiden vastaista.

”Neovan aktiivihiilitehdas on käytännössä lämpövoimala. Aktiivihiiltä saadaan vain 15–25 prosenttia prosessissa poltetusta turpeesta”, kertoo Luonnonsuojeluliiton Ilomantsin Luonnonystävät ry:n puheenjohtaja Ulla Vartiainen.

”Suurin prosessissa syntyvä tuote on kaukolämpö, joka myydään Ilomantsin kunnalle”, Vartiainen summaa.

Verkkosivuillaan Neova luokittelee aktiivihiilen ”vihreäksi innovaatioksi”. Aktiivihiiltä käytetään muun muassa veden puhdistamiseen. Sen tuotanto pilaa kuitenkin vesistöjä Suomessa. Luonnontilainen suo on tehokkain vedenpuhdistaja.

Myös Ilomantsin kaukolämpöä markkinoidaan ympäristöystävällisenä valintana. Kuluttajalle ei välttämättä ole selvää, että aktiivihiiltä valmistetaan turpeesta ja kaukolämpöverkon lämpöenergiaa syntyy turpeen poltosta.

Vartiainen kertoo, että tehtaan myötä turpeen kysyntä on kasvanut Ilomantsissa. Yhdistys työskentelee sen eteen, että arvokkaat luontokohteet, kuten Patrikkasuo ja Koivu-Ruosmesuo saataisiin suojeltua turvetuotannolta.

”Erityisesti ympäristöhaitat, vesistöjen pilaantuminen ja suoekosysteemien tuhoutuminen huolestuttavat paikallisia.”

Turpeen kasvava käyttö ja uusien suoalueiden avaaminen turvetuotantoon tuntuu Vartiaisesta menneen ajan toiminnalta.

”Neova satsaa uusien turvetuotteiden kehittämiseen, vaikka tuotekehitystä pitäisi ohjata niin, että turvetta ei tarvitsisi nostaa. Neova on kertonut, että aktiivihiiltä voidaan valmistaa esimerkiksi metsäteollisuuden sivuvirroista”, Vartiainen kertoo.

Julkaistu Luonnonsuojelija-lehdessä 2/2024.