Elämä energiamurroksen jälkeen

Herätykseen on vielä tunti aikaa, mutta Pihla ei saa nukutuksi. Päivän työasiat mietityttävät. Hän vetäisee villasukat jalkaan ja suuntaa keittiöön. Tiskikone on saanut pesuohjelman valmiiksi, kuppi tuntuu vielä kuumalta. Sähköä on tainnut olla aamuyöstä paljon saatavilla, hän tuumaa. Keittiössä on vielä hieman viileää, mutta automaatio on jo nostamassa lämpötilan päivälukemiin. Myös aamukahvi lämmittää – ja tuore uutinen. Suomi oli vuonna 2050 hiilinegatiivinen jo viidettätoista vuotta peräkkäin. Hiilinielut olivat lähes 20 miljoonaa hiilidioksiditonnia suuremmat kuin päästöt.

Ilmaston kuumeneminen etenee 2020-luvulla kiihtyvää vauhtia. Viime vuosina se on jo näkynyt sään ääri-ilmiöiden lisääntymisenä ja keskilämpötilojen kohoamisena. Jotta vielä vakavammilta seurauksilta vältytään, päästöt pitää saada nopeasti pienemmiksi ja hiilinielut kasvuun.

Se vaatii, että energiantuotannosta tulee mahdollisimman pian puhdasta ja kestävää. Myös energiankäytön, liikkumisen ja kuluttamisen pitää muuttua.

Tuulivoimaloita nousee Suomeen entistä enemmän. Paikoin kantaverkon kapasiteetti on muodostunut pullonkaulaksi uusien voimaloiden rakentamisessa. Haasteena on vielä, miten voimalat sijoitellaan, jotta niistä olisi mahdollisimman vähän haittaa ihmisille, luonnolle ja eläimille. Myös aurinkoenergian käyttö on yleistymässä.
Kivihiiltä on ajettu alas jo yli kymmenen vuotta. Kokonaan siitä on tarkoitus luopua Suomessa tämän vuosikymmenen loppuun mennessä.

Energiamurrosta ei tehdä pelkästään korvaamalla fossiiliset polttoaineet uusiutuvilla. Luonnonvarat eivät siihen riitä, eikä uusiutuvaa energiaa ehditä rakentaa riittävän nopeasti.

”Ainoa järkevä energiasiirtymän toteutustapa on se, että samaan aikaan vähennetään energiankulutusta”, tutkimusyksikkö BIOSin tutkija Tere Vadén sanoo.
Samaan on päätynyt kansainvälinen energiajärjestö IEA. Se arvioi, että lähes puolet kaikista päästövähennyksistä tulee energiatehokkuuden lisäämisestä ja energian säästämisestä.

Tänä syksynä on jo nähty, että energian säästäminen on mahdollista. Suomessa käytettiin sähkön kantaverkkoyhtiö Fingridin mukaan syyskuussa seitsemän prosenttia vähemmän sähköä kuin viime vuonna vastaavaan aikaan. Tämä saatiin aikaan ilman sen suurempia säästökampanjoita tai säädöksiä.

Vadénin mukaan vielä suurempaan energiansäästöön päästäisiin, jos ryhdyttäisiin todella toimiin: madallettaisiin hieman asuntojen lämpötiloja, valtio laatisi energiansäästöohjeita ja alennettaisiin autojen nopeusrajoituksia.

”Helposti lähtisi toinen seitsemän prosenttia.”

Energiamurroksessa on tärkeintä siirtyä fossiilisista polttoaineista polttoon perustumattomiin uusiutuviin energianlähteisiin ja vähentää energiankulutusta. Myös puuperäisten polttoaineiden polttamista on vähennettävä, sanoo Suomen luonnonsuojeluliiton suojeluasiantuntija Hanna Aho.

”Kaikki polttaminen aiheuttaa hiilidioksidipäästöjä. Puun poltto ei ole hiilineutraalia”, Aho kertoo.

Erityisesti lehtipuun, kantojen ja lahopuun poltto pitäisi lopettaa, koska ne ovat tärkeitä metsäluonnolle ja varastoivat hiiltä.

2000-luvun alussa puupolttoaineita pidettiin hyvänä ratkaisuna, kun fossiilisista polttoaineista haluttiin eroon. Suomen ympäristökeskus kuitenkin osoitti jo yli kymmenen vuotta sitten, että puupolttoaineiden energiakäytöllä on haitallisia ilmastovaikutuksia.

Suomen energiankulutuksesta noin kolmannes katetaan kiinteillä puupolttoaineilla ja metsäteollisuuden jäteliemien poltolla. Viime vuosina puun energiakäyttö on lisääntynyt, kun turpeen ja fossiilisten polttamista on vähennetty. Venäjän hyökkäyssota on lisäämässä entisestään puun energiakäyttöä.

Yksi syy puupolttoaineiden ja biomassan voimakkaaseen käyttöön on niiden tukeminen. Puupolttoaineet on vapautettu energiaverosta. Se on 418 miljoonan euron vuotuinen epäsuora avustus. Puu lasketaan EU:n päästökaupassa päästöttömäksi, minkä takia polttamiseen ei tarvitse ostaa päästöoikeuksia. Myös metsänhoito- ja puuterminaalituki tukevat välillisesti puun polttamista.

Aho sanoo, että jos tukia karsittaisiin, uusiutuvasta energiasta, joka ei perustu polttamiseen, tulisi kilpailukykyisempää. Se nopeuttaisi puhtaan teknologian käyttöönottoa ja vähentäisi päästöjä.

Pihla on tehnyt aamupäivän etätöitä, mutta lounaan jälkeen hän lähtee toimistolle. Hän päättää mennä laatikkopyörällä, koska mikroaaltouuni pitäisi viedä korjattavaksi. Se on rämissyt kummasti viime aikoina. Pyöräillessään Pihla muistelee nuoruuttaan. Pyörävarastoon päästäkseen piti kulkea kolmesta ovesta ja portaista. Pyörät olivat sikin sokin, hyvä kun mahtuivat varastoon. Nyt siististä varastosta pääsee suoraan pyörätielle. Aikoinaan pyöräteitä kulki vain paikoin. Jos niitä oli, ne olivat kapeita ja vieressä kulkevia autoja piti varoa. Kaupungit oli suunniteltu autoille. Nyt matka taittuu sujuvasti. Linnunlauluakin kuuluu puista.

Venäjän fossiilisista polttoaineista irtautuminen voi nopeuttaa vihreää siirtymää, mutta siihen sisältyy myös riskejä. Kaikkea tuontia ei pystytä välittömästi korvaamaan uusiutuvilla, minkä takia vanhoja voimaloita pitää käyttää siirtymävaiheessa jonkin aikaa, Aalto-yliopiston professori Peter Lund sanoo. Hän on Suomen ilmastopaneelin jäsen.

”Mutta sen pitää olla väliaikaista. Mitään pysyviä fossiilienergian rakenteita ei pidä tukea.”

Riskinä on myös se, että fossiilisia polttoaineita tuodaan muista ihmisoikeuksia rikkovista maista.

Kun syksyllä puhuri iskee, tuulivoimaa syntyy kasapäin. Syksyllä pörssisähkön hinta oli Suomessa hetken negatiivinen. Sama koskee aurinkovoimaa. Toisinaan paistaa, toisinaan ei.

Tuulivoiman ja aurinkoenergian ongelmana on epäsäännöllinen tuotanto. Ne tarvitsevat säätövoimaa, jotta sähköä on kaikkina aikoina riittävästi saatavilla. Toinen vaihtoehto olisi varastoida energiaa akkuihin. Se vaatisi paljon rajallisia akkumineraaleja, joita tuotetaan usein epäinhimillisissä oloissa Afrikassa.

Valtavia varastoja ei kuitenkaan tarvita, sanoo Peter Lund. Avainsana on sektorikytkentä. Sähköä voidaan muuttaa lämmöksi ja polttoaineeksi, joita on helppo varastoida. Suomen olosuhteissa yli puolet kulutetusta energiasta on lämpöä. Sitä tarvitaan yli kaksi kertaa enemmän kuin sähköä.

Kallioperään voidaan esimerkiksi tehdä isoja luolia, jotka täytetään vedellä. Näin ollaan jo tekemässä eri puolilla Suomea.

Kun sähköä syntyy tuulesta tai auringosta yli tarpeen, sitä voidaan käyttää lämpöpumpuissa lämmön tuottamiseen. Jos lämpöä jää yli, lämmin vesi voidaan varastoida esimerkiksi kaukolämpöjärjestelmän yhteydessä olevaan kallioluolaan.

Ylimääräisellä sähköllä lämmitettyä vettä voidaan varastoida myös syvälämpökaivoihin, joista lämmin vesi johdetaan suuriin lämpöpumppuihin. Syväkaivot ovat 1,5–2 kilometrin syvyisiä reikiä. Yhdellä reiällä voi lämmittää kokonaisen kerrostalon.

”Kustannukset ovat edulliset. Lämmön varastointi on yli kertaluokkaa halvempaa kuin sähkön varastointi. Pitää tehdä vain iso luola tai syvä reikä ja sillä hoituu”, Lund sanoo.

Tuuli- ja aurinkoenergialle saataisiin joustoa myös sähköautoista. Älykäs järjestelmä lataisi akkua, kun sähköä on paljon tarjolla. Tuulettomalla tai pilvisellä säällä energia siirtyisi puolestaan autoista verkkoon, jos sähköstä on pulaa.

Älylaite värähtelee pöydällä. Pihla on juuri laatimassa virkistyspäivän suunnitelmaa, mutta keskeyttää työt hetkeksi. Energiayhtiön sovellus ilmoittaa, että kodin parvekelaseihin asennetut aurinkopaneelit ovat tuottaneet edellisenä päivänä sähköä neljä kilowattituntia. Se pienentää sähkölaskua kahdella eurolla. Olipa hyvä, että sähköyhtiö ehdotti paneelien asennusta, Pihla ajattelee.

Suomi on edelleen raskaan teollisuuden maa. Teollisuus käyttää noin puolet Suomessa kulutetusta energiasta. Liikenteen osuus on 20 prosenttia ja loput kuluvat kotitalouksissa, palveluissa ja muussa yritystoiminnassa.
Teollisuuden energiansäästöön ei ole yksittäistä ratkaisua. Se koostuu useista pienemmistä muutoksista. Teollisuuden prosesseissa käytetään monesti lämpöä, joka tuotetaan edelleen usein polttoaineilla, kuten öljyllä.

”Se voidaan korvata lämpöpumpuilla”, Lund sanoo.

Monessa teollisuuslaitoksessa syntyy ylimääräistä lämpöä, joka voitaisiin johtaa laitoksen toisiin osiin, joissa sille on käyttöä. Nykyään se päätyy usein hukkalämpönä ulos.

Vedyllä on Lundin mukaan tärkeä rooli muutoksessa pidemmällä aikavälillä. Siitä voidaan valmistaa synteettisiä polttoaineita, joilla voidaan korvata fossiilisia polttoaineita.

Myös kiertotalouden ratkaisuja pitäisi ottaa laajemmin käyttöön. Teollisuuden energiankulutus vähenisi, jos neitseellisen materiaalin sijaan käytettäisiin yhä useammin kierrätettyä.

Työt tehtyään Pihla kävelee työpaikan pyöräilytilojen pukuhuoneeseen. Hän miettii perheen viikonlopun metsäretkeä. Lähimetsään voisi mennä, viime kerralla he näkivät siellä töyhtö- ja hömötiaisia. Ehkä voisimme kuitenkin mennä kansallispuistoon, koska ei sekään kaukana ole. Hän tarkistaa älylaitteen sovelluksesta, onko samalla suunnalle menijöitä yhteiskäyttöbussilla. Vasta muutama. Bussi ei pakosti kulje metsän kautta.
Ehkä on parempi lainata taloyhtiön yhteiskäyttöautoa, Pihla tuumaa ja suuntaa pyörälle.

Kodeissa energiaa voitaisiin säästää teknologian avulla. Lundin mukaan automaatio voisi seurata sähkön hintaa ja käyttää laitteita silloin, kun sähköä on paljon ja kun se on halpaa.

Tämä niin sanottu kysyntäjousto tasaisi sähkön kulutushuippuja, mikä pienentäisi energiantarvetta. Tulevaisuudessa sähkön hinta todennäköisesti vaihtelee nykyistä enemmän, koska yhä suurempi osa siitä tuotetaan tuuli- ja aurinkovoimalla.

Kodin lämmitysjärjestelmässäkin voisi olla älyä. Se säätäisi sisäilman matalammaksi, kun asukkaat eivät ole kotona. Öisin se laskisi joidenkin huoneiden lämpötilaa.

Näin energiaa pystyttäisiin säästämään merkittävästi, eikä elämänlaatu kärsisi.
”Monesti energiasiirtymästä annetaan väärä kuva, että se olisi kärsimyksen tie. Päinvastoin, siinä mennään parempaan suuntaan”, Lund sanoo.

Asumisen energiamurrosta ei pidä kuitenkaan sysätä kansalaisten harteille. Energiayhtiöiden toimintamallien pitää muuttua. Tällä hetkellä ne pitkälti rakentavat uusia voimaloita ja kauppaavat ihmisille lisää sähköä.

Lundin mielestä sähköyhtiöistä pitäisi tulla energiapalvelun tarjoajia, jotka auttaisivat asiakkaitaan säästämään sähköä ja tehostamaan sen käyttöä. Paikallinen energiayhtiö voisi esimerkiksi ehdottaa, että asiakkaan talon katolle asennettaisiin aurinkopaneelit.

”Kukaan ei ole tullut ehdottamaan minulle tällaista. Nyt olen energian kuluttaja. Paneeleiden avulla talosta ja sen asukkaista tulisi kuluttaja-tuottajia”, Lund kertoo.

Tulevaisuudessa asuntoalueilla tai asunto-osakeyhtiöillä voi olla BIOSin Tere Vadénin mukaan omia aurinkoenergiavoimaloita, jotka tuottavat suuren osa asukkaiden tarvitsemasta energiasta. Säätelyä hoitaisi kunnallinen tai maakunnallinen laitos. Ylimääräisestä sähköstä tuotettaisiin vetyä.

”Talvella vetyä käytettäisiin lämmön tuottamiseen, kun ei tuule eikä paista niin paljon”, Vadén sanoo.

Vedystä voitaisiin tehdä myös liikenteen polttoaineita, jotka toimisivat samalla energiavarastoina.

Elämä on Suomessa 30 vuoden päästä todennäköisesti monin tavoin samanlaista kuin nykyään. Kotona vietetään paljon aikaa, syödään hyvää ja ravitsevaa ruokaa, nähdään ystäviä, käydään konserteissa ja tehdään kesälomamatkoja. Matkat suuntautuvat ehkä entistä useammin lähialueille, ja lautasella on useammin kasvisruokaa.

Kuluttajatutkimuskeskuksen yliopistotutkija Kaisa Matschoss toivoo, että tulevaisuudessa ihmiset eivät yhdistäisi hyvää elämää niin usein uusien tavaroiden kuluttamiseen.

”Välttämätöntä kulutusta tulee olemaan, mutta toivon, että kertakäyttö- ja ylikulutus olisivat poistuneet.”

Ihmiset voisivat esimerkiksi harrastaa enemmän kulttuuria, ulkoilua ja puutarhanhoitoa. Tavaroiden korjaaminen ja lainaaminen sekä erilaiset yhteiskäyttöratkaisut olisivat yleistyneet.

Matschoss ei usko, että talouden jatkuvan kasvun tavoitteesta luovutaan aivan lähitulevaisuudessa. Talousjärjestelmän pitää silti muuttua radikaalisti. Nykyisessä järjestelmässä heikosta kasvusta ja taantumasta kärsivät eniten pienituloiset ja haavoittuvimmassa asemassa olevat.

”Tulevaisuudessa kasvu voisi tulla muusta kuin resurssien ja luonnonvarojen käytöstä. Jos kasvu tulisi palveluista, se olisi toisenlaista – laadullista.”

Yhteiskunnan toimivuutta voitaisiin arvioida Matschossin mukaan myös muilla kuin talouden mittareilla. Bruttokansatuotteen eli bkt:n rinnalle voisi tulla työkalu, joka huomioisi onnellisuuden, terveyden ja monimuotoisen luonnon kestävyyden.

Illan hämärässä ledivalot loistavat puiden oksilla. Perunoita nostetaan viljelylaatikosta, ja pian ne ovat grillissä kurpitsan vieressä. Alakerran naapuri on tehnyt piirakan yhteisen pihan omenapuun omenoista. Pihla tuo pulloissa marjamehua taloyhtiön sadonkorjuujuhlaan. Kainalossaan hänellä on mekko laskostettuna.

”Aisha, kiitos lainasta. Mekko sopi mainiosti ja oli juuri juhliin sopiva.”

Julkaistu Luonnonsuojelija-lehdessä 4/2022