HAE

Liity jäseneksi

Hosuen ei hyvää tule

|

”Kuka vielä muistaa Perämeren rannikon luontohelmen, 555 hehtaaria maa- ja vesialueita, luonnontilaisia rantakallioita, lehtoja ja merenrantaniittyjä – kohteen, josta lähes puolet oli luokiteltu valtakunnallisesti arvokkaaksi kallioalueeksi?” kysyy Hanna Halmeenpää kolumnissaan.

Teksti

Hanna Halmeenpää

Heinäkuussa uutisoitiin Saaristomerellä Kemiönsaaren kunnassa sijaitsevan pienen luodon tärvelemisestä luvattomalla ”taideteoksella”, jossa kallioon oli porattu kuvioita ja syvä reikä. Asia poiki rikosilmoituksen ja medianäkyvyyttä, ihmiset järkyttyivät. Pieleenhän se menikin, luvatta ja harkitsemattomasti oli toimittu, eikä tehtyä saa tekemättömäksi.

Näin on käynyt usein isommissakin mittasuhteissa. Kuka vielä muistaa Perämeren rannikon luontohelmen, 555 hehtaaria maa- ja vesialueita, luonnontilaisia rantakallioita, lehtoja, merenrantaniittyjä, kluuvilampia ja maankohoamisrannikon metsiä – kohteen, josta lähes puolet oli luokiteltu valtakunnallisesti arvokkaaksi kallioalueeksi? Nimensä alue on saanut Hanhikiven historiallisesta rajamerkistä, muinaismuistokohteesta, joka on valtava siirtolohkare Pyhäjoen kunnan ja Raahen kaupungin rajalla.

Nykyään alue tunnetaan täysin epäonnistuneesta ydinvoimalahankkeesta.

Fennovoima Oy:n on nyt kerrottu purkavan varastohalleja ja muita rakennuksia ydinvoimalatyömaalta, joka pysähtyi vuonna 2022 hankekumppani Rosatomin omistajan, Venäjän valtion, sotatoimien vuoksi. Rakentamislupaa itse ydinvoimalaitokselle ei ollut koskaan myönnetty. Edes rakentamislupahakemus ja sen turvallisuusarvio eivät 15 vuodessa tulleet valmiiksi.

Keväällä 2015 yhtiö hakkautti vailla lainvoimaa olleen maisematyöluvan turvin yli 120 hehtaaria metsää.

Maanrakennustyöt Hanhikiven alueella kaavapäätösten myötä aloitettiin silti 2014. Keväällä 2015 yhtiö hakkautti vailla lainvoimaa olleen maisematyöluvan turvin yli 120 hehtaaria metsää. Keskeneräinen ja puutteellinen rakentamislupahakemus jätettiin työ- ja elinkeinoministeriöön kesäkuussa 2015. Elokuussa alueelta häädettiin 1950-luvulta saakka sukujensa mailla mökkeilleet paikalliset asukkaat. Rantakalliot räjäytettiin ja koko niemi jyrättiin teollisuusalueeksi. Voimalaitosta varten louhittiin valtava reaktorimonttu, joka on sittemmin täyttynyt meri- ja pohjavedellä. Vuodesta toiseen yhtiö kertoi täydentävänsä hakemustaan. Säteilyturvakeskuksen pokka piti.

Ydinvoimalaa ajaneet tahot vaativat viranomaisilta varmana ja välttämättömänä pidetyn hankkeen edistämistä kaikin tavoin ennakoivasti. Samaa hötkyilyä on ilmassa, kun eduskunta alkaa tulevan istuntokauden aikana käsitellä lakiesityksiä, jotka tähtäävät vihreän siirtymän ja kiireen nimissä edistettävien teollisuus-, voimalaitos- ja kaivoshankkeiden lupakäsittelyn sujuvoittamiseen, lupaedellytysten höllentämiseen ja luontoarvojen sivuuttamiseen.

Ekologisesti kestävän yhteiskunnallisen murroksen toteuttamisella on kiire. Harkinta-aikaa tasapainoon johtavien muutosten toteuttamiseen saataisiin lisää leikkaamalla nopeasti ei-välttämätöntä kulutusta yhteiskunnan kokoluokassa. Viime talven pakkasilla suomalaiset vähensivät lyhyessä ajassa sähkönkulutusta yhden ydinvoimalayksikön tuotannon verran, jotta sähköverkon toimivuus ja välttämättömien kohteiden sähkönsaanti voitiin turvata. Kulutuksessa lienee siis runsaasti klappia.

Ilmasto- ja luontokriisin tilanteessa kannattaisi ensin kiristää selvästi tarpeettomat löysät pois ja harkita huolella, millä lakimuutoksilla tasapaino luonnonvarojen käytön suhteen voidaan kestävästi saavuttaa. Hosuessa tulee paljon huteja, ei parasta lopputulosta.

Julkaistu Luonnonsuojelija-lehdessä 3/2024

Luonnonsuojelija-lehti on jäsenetu

Liity jäseneksi

Ajankohtaista

Lisää artikkeleita