Ilves tarvitsi asianajajan

Kun Suomen riistakeskus myönsi lokakuussa poikkeusluvat 300 ilveksen tappamiseen, ei tiedetty millainen mediahaloo asiasta syntyy. Suurta tappokiintiötä perusteltiin sillä, että ihmisten sietokyky ilveksiä kohtaan tulisi muuten vastaan. Toisin kävi, ihmisten sietokyky metsästyspolitiikkaan ylittyi.

Ilves on luokiteltu EU:n luontodirektiivin tiukasti suojeltuihin lajeihin. Poikkeuslupa rauhoitetun eläimen metsästämiseen voidaan myöntää vain, jos tappamiselle ei ole muuta vaihtoehtoa. Poikkeuslupien perustelut olivatkin irvokkaita: ”Ilveskannan elinvoimaisuuden vuoksi […] ei ole muita järkeviä eikä toimivia toimenpiteitä pitää ilveskantaa elinvoimaisena kuin kannanhoidollinen metsästys.”

Riistakeskus kehitteli perustelun ”paikallisyhteisön sitouttaminen ilveskannan suotuisan suojelun tason säilyttämiseen”. Kyselytutkimuksen mukaan suomalaiset eivät kuitenkaan pelkää arkaa ilvestä.

Ilves paljasti suomalaisen metsästyspolitiikan piilotellun ytimen. Ilves saalistaa valkohäntä- ja metsäkauriita, joiden kantoja metsästäjät pitävät runsaina talviruokinnalla. Metsästäjät haluavat kaataa kauriit itse eli ilves on metsästäjille kilpailija. Sama perustelu löytyy monien suurpetojen tappolupien taustalta.

Korkeimman hallinto-oikeuden mukaan edellisvuotiset karhujen 20 tappolupaa olivat lainvastaisia. Niitä perusteltiin jälleen kerran ”metsästyskulttuurin” ylläpitämisellä. Erittäin uhanalaisen sudenkin puolesta on käyty oikeutta ja voitettu – ja silti maa- ja metsätalousministeriö suunnittelee taas suden kannanhoidollista metsästystä.

Haluan painottaa, että metsästys ei ole se ongelma, vaan metsästyspolitiikka. Vaikkapa joulupöytään sopii ympäristövaikutuksiltaan paremmin hirvenpaisti kuin joulukinkku. Ja koska ihminen on sotkenut ekosysteemien lainalaisuuksia, on esimerkiksi kauriskantoja pidettävä kurissa metsästämällä. Metsästäjiä tarvitaan, mutta metsästäjän oikeuksien tai kulttuurin vuoksi ei voi kävellä lainsäädännön ylitse.

Tässä lehdessä kerrotaan Suomen kuusettumisesta. Siihenkin liittyy yllättäen metsästyspolitiikka. Suomessa on nimittäin siirrytty viljelemään kuusta pitkälti siksi, että se ei maistu hirville, toisin kuin männyn, koivun, haavan ja tervalepän taimet. Metsästäjät haluavat pitää hirvikannan riittävän korkeana, jotta metsästäminen onnistuu.

Toivon mukaan syksyllä käyty keskustelu tuulettaa Suomen metsästyspolitiikkaa. Ilveksen suhteen ei tarvitse olla huolissaan: Suomen luonnonsuojeluliitto valitti poikkeusluvista hallinto-oikeuteen. Avasimme keräyksen ja runsaassa viikossa kertyikin historiallisesti yli 52 000 euroa varoja, joilla katetaan ilveksen mittavat oikeuskulut.

Luonnonsuojeluliiton työ luonnon asianajajana jatkuu katkeamattomana ympäri vuoden. Tähän lehteen on koottu onnistumisia tältä vuodelta. Kiitos kuuluu tukijoille. Hyvää joulunaikaa!

Julkaistu Luonnonsuojelija-lehdessä 4/2023