Kaikki kukat kukkikoot

Rakastaa, ei rakasta… rakastaa! Päivänkakkara sen kertoo. Ja kukapa ei rakastaisi kukkivaa kesäistä luontoamme! Omistimme tämän kesän korvalla ilmestyvän Luonnonsuojelija-lehden luonnonkukille. Arkisenkin oloiset kasvit voivat kertoa ihmeellisiä tarinoita Suomen historiasta, muutoksista ja tulevaisuudesta. Lue siis, mitä kasveilla on meille kerrottavana.

Itse innostuin ihastelemaan kukkivia luonnonkasveja korona- ja sotakriisien keskellä. Joka kevät kasvit nousevat maasta ja kääntävät kukkansa kohti aurinkoa. Ne tuntuvat kantavan mukanaan toivon ja ilon sanomaa. Hykertelen innosta nähdessäni herttaisia kissankelloja, uljaita maariankämmeköitä, purppuranpunaisia ketoneilikoita, hupsuja pölkkyruohoja tai niin herkän kauniita vanamoja.

Vaikka välillä maailman mullistusten keskellä tuntuu, että vain luonto säilyy muuttumattomana ja turvallisena, ei se ole totta. Luontokin muuttuu jatkuvasti – jo ennen ihmistä mutta varsinkin ihmisen toiminnan kautta. Monet kasveistamme ovat muinaistulokkaita eli ne ovat kulkeutunut Suomeen ihmisen toiminnan ansioista jo hyvin varhain, yleensä ennen 1600-luvun alkupuolta. Pidän siitä termistä. Muinainen ja tulokas yhtä aikaa. Sellaista se on luonnossa, jossa kaikki on samanaikaisesti ikiaikaista ja muuttuvaa.

Joskus ihmiset kysyvät, mitä väliä ihmisen levittämillä vieraslajeilla kuten komealupiinilla ja jättiputkilla on. Kaikki Suomen lajithan ovat saapuneet tänne jääkauden jälkeen. Olennaista on muutoksen nopeus ja voima. Haitalliset vieraskasvilajit voivat tehdä muutoksia lyhyessäkin ajassa ja tukahduttaa luonnonvaraisia kasveja ja kokonaisia alueita alleen.

Hassua onkin, että monia luonnossa hyödyllisiä kasveja kutsutaan rikkakasveiksi, vaikka niistä taas on haittaa lähinnä ihmisille. Rikkaruohot ovat kasveja, jotka kasvavat paikoissa, joissa niiden ei haluta kasvavan. Voi ihmistä, joka yrittää hallita luontoa. Katsotaanpa väheksyttyjä kasveja toisesta vinkkelistä: voikukat, nokkoset ja vuohenputket ovat hyönteisten voimaruokaa – ja sopivia villivihannesherkkuja myös ihmisen pöytään.

Nopeaa on ollut myös muutos elinympäristöissä. Sata vuotta sitten maatalousympäristöt olivat monipuolisia, ja niityt ja kedot kukkivat ja pörisivät. Nyt niitä on jäljellä enää vajaa prosentti. Noin neljäsosa Suomen uhanalaisista lajeista elää näillä katoavilla alueilla. Suomen luonnonsuojeluliiton piirit ja yhdistykset hoitavat äärimmäisen uhanalaisia perinnemaisemia talkoilla ja kitkevät haitallisia vieraskasveja eri puolilla Suomea. Olet lämpimästi tervetullut mukaan. Talkooilmoituksia löydät tämän lehden tapahtumaosiosta.

Kesäkuun 16. päivä vietetään 20. kertaa Luonnonkukkien päivää. Silloin voit lähteä opastetuille retkille ympäri Suomen. Voit myös tehdä oman retken ja tutustua kasveihin kasvikirjojen, verkon Luontoportin ja vaikkapa iNaturalistin Seek-sovelluksen avulla. Tai jos ei muuta, niin pysähdy hetkeksi kesän kukkaloiston ääreen ja hymyile. Kukkeaa alkukesää!

Julkaistu Luonnonsuojelija-lehdessä 2/2023