Kortit uusiksi

Muutokset agraariyhteiskunnasta teolliseen yhteiskuntaan ja teollisesta palvelutalouteen järisyttivät yhteiskuntarakenteita ja työmarkkinoita. Niihin verrattuna vihreä siirtymä ei vaikuttaisi olevan suuri mullistus työmarkkinoilla. Näin arvioi tutkija Olli-Pekka Kuusela Elinkeinoelämän tutkimuslaitokselta.

Irtautuminen fossiilisista polttoaineista on jo alkanut. Vihreä siirtymä, tai vielä laajemmin ekologinen jälleenrakentaminen, tulee läpäisemään koko yhteiskunnan ja määrittelemään sitä, millaista työtä tulevaisuudessa teemme. Fossiilisiin energiamuotoihin suoraan tai välillisesti kytköksissä olevia ammatteja tulee katoamaan – tosin tutkijoiden mukaan mistään työpaikkojen äkillisestä tuhosta ei tule olemaan kyse.

”Ihmiset ennemmin siirtyvät alalta toiselle ja soveltavat osaamistaan uudella tavalla”, selittää ekonomisti Veera Holappa Pellervon taloustutkimuslaitokselta.

”Enemmän pohdimme sitä, miten työmarkkinat pystyvät vastaamaan korkean osaamisen tarpeeseen, kun meillä on jo nyt osaajapulaa.”

Uusiutuva energia luo uusia työpaikkoja

Samalla kun fossiilienergia väistyy, tilaa ottaa vihreä energia – ja se tulee työllistämään. Esimerkiksi Kansainvälinen energiajärjestö (IEA) on asettanut tavoitteekseen energiasektorin hiilineutraaliuden vuoteen 2050 mennessä. Vaikka fossiilisista polttoaineista hankkiudutaan eroon, järjestö ennustaa uusiutuvan energian sektorin kasvun tuovan silti yhdeksän miljoonaa uutta työpaikkaa vuoteen 2030 mennessä.

Työntekijätarve uusiutuvan energian alalla saattaa hiipiä varkain. Esimerkiksi Hollannissa on havahduttu siihen, että tuulivoimatyöntekijät ovat kiven alla. Sama saattaa olla edessä Suomessa: tällä hetkellä meillä ei ole tarjolla laajempaa tuulivoima-alan koulutusta.

Monen suomalaisen työ on jo vihreää

Työn ympäristöystävällisyydestä puhuttaessa on tyypillistä jaotella ammatit ruskeisiin, valkoisiin ja vihreisiin. Suurin osa työpaikoista luokitellaan valkoisiksi eli neutraaleiksi: esimerkiksi sosiaali- ja terveyspalvelut, kasvatus ja koulutus.

Noin viidesosalla suomalaisista on vihreä työ, kertoo valtioneuvoston ”Vihreän siirtymän vaikutukset työmarkkinoille ja ammattirakenteeseen” -selvitys. Selkeimmin vihreitä töitä ovat erilaiset erityisasiantuntija- sekä insinööritaitoja vaativat ammatit, joissa vaaditaan fysiikan, rakentamisen, tekniikan ja maantieteen taitoja. Tällaisille töille ennustetaankin tulevaisuudessa räjähtävää kysyntää, kun vihreän siirtymän myötä esimerkiksi liikennettä ja teollisuuden prosesseja sähköistetään.

Samaisen selvityksen mukaan noin 40 prosenttia työllisistä paiskii töitä ammateissa, jotka ovat hyvin samankaltaisia kuin vihreät ammatit. Näiden ihmisten olisi suhteellisen helppoa siirtyä korkeapäästöiseltä alalta vihreän siirtymän pariin.

“Esimerkiksi insinööri voi työskennellä jossain tuotantolaitoksessa, joka tuottaa päästöjä. Hänen osaamistaan voidaan ihan yhtä hyvin käyttää vihreän ammatin puolella”, Holappa avaa.

Ruskeilta aloilta siirrytään vihreille

Eniten vihreä siirtymä tulee näkymään ruskeiden eli saastuttavien alojen matalan ja keskitason osaamisen hommissa, erityisesti maataloudessa ja teollisuudessa.

”Luontokato ja ilmastokriisi tulevat selkeästi vaikuttamaan alkutuotantoon. Esimerkiksi maa- ja metsätalouden työtehtävissä on pakko omaksua ekologisesti ja ilmaston kannalta parempia tapoja tuottaa raaka-ainetta”, sanoo Kuusela.

Maataloudessa saattaa myös tapahtua eräänlainen uudelleen työvoimavaltaistuminen, jos monilajisen viljelyn ja hiiltä sitovien menetelmien kaltaiset muutokset tarvitsevat enemmän tekijöitä kuin nykyisissä tuotantotavoissa.

Luonnon elvyttäminen työllistää

Ekologinen jälleenrakennus tarkoittaa yhteiskunnallisen remontin lisäksi luonnon aktiivista elvyttämistä. EU-parlamentti hyväksyi juuri ennallistamisasetuksen, jonka mukaan EU:ssa pitäisi ennallistaa luontoa vuoteen 2030 mennessä siten, että toimet kattavat vähintään 20 prosenttia maa- ja vesialueista.

Tarkkaan ei vielä tiedetä, millaisia hehtaarimääriä tämä tarkoittaa Suomen kannalta. Selvää kuitenkin on, että luonnonhoitoalalla töitä riittää. Pelkästään Helmi-elinympäristöohjelman tavoitteena on ennallistaa esimerkiksi 26 000 hehtaaria perinnebiotooppeja vuoteen 2030 mennessä. Soiden ennallistaminen tulee olemaan jättiurakka: sen työllisyysvaikutusten on arvioitu olevan noin 10 henkilötyövuotta 1 000 ennallistettua hehtaaria kohti.

Turpeenkaivajasta ennallistajaksi

”Tulevien vuosien aikana nähdään siirtymä ympäristötukipalvelujen tekemiseen. Trendi on jo selvä. Ja näissä tulee pyörimään isot rahat, ennallistamista on paljon”, kertoo Metsäkeskuksen yrityspalvelujen päällikkö Marko Ämmälä.

Pelkästään Helmi-ohjelman tavoitteena on ennallistaa esimerkiksi miltei 60 000 hehtaaria suota vuoteen 2030 mennessä. Ennallistaminen vaatii erikoisosaamista ja tietynlaista kalustoa – näitä molempia voi löytyä turvealan yrittäjiltä tai ojaurakoitsijoilta. Ämmälä kertoo, että alalle tarvittaisiin paljon lisää käsiä.

”Valtaosalta metsä- ja puutuoteyrittäjiä löytyy mielenkiintoa luonnonhoitoon. Tällä hetkellä yrittäjillä on vain kädet niin täynnä töitä, ettei tarvitse hirmuisesti etsiä uutta hommaa.”

Myös metsänomistajien sukupolvenvaihdokset vaikuttavat kysyntään. Ennallistamista ei toivota vain valtiotasolla, vaan myös tavallisten kansalaisten aloitteesta.

”Uusilla metsänomistajilla on uudenlaisia intressejä. Yrittäjät pääasiallisesti ovat ymmärtäneet tämän”, toteaa Ämmälä.

Metsänomistaja avohakkaajasta hiilensitojaksi

Metsänomistaja katselee rauhassa metsänsä kasvamista ja metsälajiston muutoksia ilman tarvetta hakkuille tai harvennuksille. Samalla hän tienaa tasaiseen tahtiin – jopa enemmän, kuin jos puut pistettäisiin päreiksi. Tällainen olisi tilanne, jos hiilensidonnasta maksettaisiin hyvityksiä metsänomistajalle. Koko metsän omistamisen idea voisi muuttua.

Tammikuussa Teknologian tutkimuskeskus laski, että jos metsänomistaja saisi hyvitystä 100 euroa hiilidioksiditonnilta, olisivat hänen tulonsa liki kolminkertaiset verrattuna puunmyyntituloihin. Hiilidioksiditonnin hinta on tänä vuonna seilannut EU:n päästökaupassa 80 ja 100 euron väliä.

Tällöin metsä kannattaisi pitää kasvamassa niin kauan kuin kasvua riittää. Kun omistaja lopulta kokisi hakkuun kannattavammaksi, metsän keskimääräinen ikä olisi nykyistä suurempi ja puu järeämpää.

Fossiili-insinööristä vihreäksi insinööriksi

Vihreässä siirtymässä insinöörit ovat avainasemassa: päästöttömyyteen pääseminen lepää vahvasti uuden, vähähiilisen teknologian kehityksessä ja käyttöönotossa.

Yksi kovassa nosteessa oleva vihreän energian työllistäjistä on tuulivoima. Tuulivoiman konsulttiyhtiössä työskentelevä ympäristöteknologian insinööri Sonja Telkki kertoo, ettei alalle päästäkseen tarvitse insinöörintutkintoa.

”Ala tarvitsee ja hyödyntää monialaisesti osaamista, kuten esimerkiksi oikeustieteilijöitä, kauppatieteilijöitä ja maankäytön ja ympäristön asiantuntijoita, kuten biologeja.”

Tuulivoima-alaan liittyviä opintokokonaisuuksia ja yksittäisiä kursseja tarjoavat erilaiset ammatillisen koulutuksen järjestäjät, mutta laajaa tuulivoimakoulutusta ei Suomesta vielä löydy – lähin löytyy Ruotsista. Telkki kertoo itse oppineensa tarvittavaa osaamista opintojen lisäksi työssään.

Suomen Tuulivoimayhdistys arvioi vuonna 2019, että alan työvoimatarve tulisi suunnilleen nelinkertaistumaan vuoteen 2030 mennessä. Arvio lienee nykyisin alakanttiin: vuonna 2021 rakennettujen voimaloiden lukumäärä ampaisi jyrkkään nousuun.

Betonirakentajasta ekorakentajaksi

”On tutkimusnäyttöä siitä, että ihmiset voivat paremmin puurakennuksissa. Puupinta rauhoittaa”, kertoo arkkitehti Rabbe Tiainen puurakentamiseen erikoistuneesta suunnittelutoimisto Helstistä.

”Puun käyttö materiaalina on Suomessa vanhaa rakennusperintöä, joka nyt elää murrosaikaa”, Tiainen selittää. Teollisesti rakennetut puukerrostalot tosiaan kasvavat jatkuvasti kokoa ja korkeutta. Muutos onkin tarpeen, sillä nykyisellään betonin tuotanto on ekologisesti kestämätöntä.

Betonille on kehitelty kierrätysmateriaaleista valmistettuja vaihtoehtoja, mutta puurakentamisen edut ovat silti selkeät. Puisen rakennuksen hiilivaikutus voi olla jopa negatiivinen, eli se varastoi enemmän hiiltä kuin sen rakentaminen ja käyttö tuottavat päästöjä. Alan läpimurtoa kuitenkin vielä odotellaan, vaikka Tiaisen mukaan esimerkiksi Ruotsissa puu on jo kiveä halvempi materiaali.

”Suomessa puurakentaminen on ollut vähän varovaista, ollaan pysytty aika teollisissa ratkaisuissa. Koulutuksessa voitaisiin mielestäni lisätä kokeellisempaa puurakentamisista. Esimerkiksi kaiken puun ei tarvitsisi olla koteloituna seinän sisällä, vaan paljasta puuta voisi olla esillä.”

Julkaistu Luonnonsuojelija-lehdessä 3/2023