Korvessa Tampereen sydämessä

Runsaat vanamokasvustot suikertelevat hentoine kukkineen sammalmättäillä ja lahoavien puunrunkojen lomassa. Vanhojen kuusten oksat laskeutuvat vihreinä verhoina ja latvat kurkottavat valoa kohti. Pikkusieppo on keväällä laulanut innolla vakireviirillään. Kun aktiivinen laulukausi on asettunut, näin heinäkuussa on liikkeellä paljon uuteen elämään totuttelevia linnunpoikasia. Erilaisia vaimeita äännähdyksiä kuuluu puista ja pensaikoista. Peukaloinen jaksaa vielä kiihkeästi vetää trillejään, ja mustarastas lurittelee jossain puunlatvassa. Töyhtötiainenkin on eksynyt paikalle tirlauttelemaan.

Tänne ei juuri kuulu teiden ääntä, koska maastossa on korkeuseroja, ja metsässä ei ole aukkoja. Olen Tampereen sydämessä, lähes tuhannen hehtaarin laajuisella, luonnonsuojelullisesti merkittävällä virkistysmetsäalueella Kauppi-Niihamassa. Tarkemmin sanoen olen sen ainoassa suojellussa osassa: Soukonvuoren 45,5 hehtaarin kokoisella luonnonsuojelualueella.

Kauppi-Niihama on monipuolinen alue, josta iäkkäiden kuusivaltaisten kangas- ja lehtometsien ohella löytyy lehtimetsiä, niittyjä, korpi- ja rämepainanteita, kalliometsiä ja pieniä järviä. Pohjoisessa Kauppi-Niihama rajautuu suureen Näsijärveen, mikä tuo luonnossa kulkevalle yhden uuden luontokokemuksen lisää. Voi istuskella rantakalliolla katsellen pilvien lipumista taivaalla, käydä uimassa tai kulkea juurakkoista rantapolkua.

Valitettavasti Kauppi-Niihama ei ole saanut kehittyä luonnontilaisena, vaan sitä on hakattu, ja rakentaminen on syönyt metsäalaa. Nyt kuitenkin on uusi mahdollisuus muutokseen. Useat yhdistykset jättivät keväällä aloitteen, jonka tavoitteena on saada koko Kauppi-Niihama luonnonsuojelualueeksi. Tie tavoitteeseen voi olla pitkä ja mutkainen, kuten suojelussa yleensäkin. Toivottavasti vihdoin on tullut Kauppi-Niihaman aika.

Julkaistu Luonnonsuojelija-lehdessä 3/2024