Kotona suden ja pääskysten mailla

Minulla on punainen tupa ja perunamaa metsän keskellä tien päässä. Lähimpään kylään ja kauppaan on matkaa 30 kilometriä. Kun muutin tänne, ihmiset pelottelivat, että talo on susireviirillä ja siellä on käärmeitä.

Parasta täällä on se, että on ihan hiljaista. Minulla sellainen ominaisuus, että kuulen hirveän hyvin ja kuormitun melusta. Hiljaisuuden ansiosta jaksan käydä töissä radiojuontajana.

Täällä tähtitaivas ja kaikki luonnonilmiöt näkyvät voimallisesti. Heti muutettuani koin aivan käsittämättömät revontulet. Ne leimusivat valtoimenaan ja olin kuin kuvun sisällä. Se oli ihmeellinen kokemus.

Keväällä muuttolintujen palatessa puro kutsuu lintuja puoleensa.

Maihini kuuluu 2,5 hehtaaria metsää. Metsikön rajalla virtaa puro. Tykkään istua ja kuunnella puron solinaa omassa metsässäni. Keväällä muuttolintujen palatessa puro kutsuu lintuja puoleensa. Silloin herään aamuöisin konserttiin enkä ole yhtään pahoillani. Se on maailman paras herätys.

Kun västäräkki saapuu pihamaalle juoksentelemaan keväisin, tiedän, että västäräkistä vähäsen. Pääskysten asetuttua telkkariantennin päälle laulamaan on kesä saapunut. Kerran ihmettelin, että mikä rapisee piharakennuksessa. Näin kärpän suhaamassa kattolautoja ylös alas uskomattomalla vauhdilla. Ei käy kateeksi saalista!

Täällä on aina ihanaa vuodenajasta riippumatta. Saa kokea vuodenajat sellaisina kuin ne ovat. Kun on kylmä, tuulee ja tuiskuaa. Olen yhtä luonnon kanssa ja mietin, miten puut kestävät ja kokevat tuiskut.

Kolme vuotta olen kuitenkin elänyt epävarmuudessa. Ympärille metsään kaavaillaan valtavia tuulivoimapuistoja. Toistasataa turbiinia on suunnitteilla kymmenen kilometrin säteelle. Jos suunnitelmat toteutuvat, nostan kytkintä.

Kun itse olen herkkä ja hyväkuuloinen, olen hirveän huolissani eläimistä. Miten hirvi, susi, kettu ja ilves kokevat avohakkuut ja turbiinien melun? Minne ne menevät?

Julkaistu Luonnonsuojelija-lehdessä 1/2025.