Norpalle ennätysmäärä apukinoksia

Saimaannorpan suojelussa on muutama tehokas keino, joista yksi on apukinosten kolaaminen pesinnän turvaamiseksi.

Apukinoskolauksissa. Kuva: Hanne Kosonen

Teksti Kirsi Haru

Kuva Hanne Kosonen

Tänä talvena Luonnonsuojeluliiton kinostalkoot laajenivat kolmen piirin alueelle: Etelä-Savon, Pohjois-Savon ja Etelä-Karjalan piirien toimesta saatiin kolattua yhteensä 26 apukinosta.

Saimaannorppia on vain noin 480 yksilöä, joista synnytysikäisiä naaraita noin 120. Lähes 80 prosenttia kuuteista kuolee ennen kuin ne saavuttavat lisääntymisiän.

Lauhat talvet ovat pesinnälle kohtalokkaita, minkä vuoksi apukinoksia on kolattu nyt yli kymmenen vuoden ajan. Huonolumisina talvina jopa 80–90 prosenttia kuuteista syntyy apukinoksiin. Apukinosten tekoa koordinoi Metsähallitus, eikä kinostalkoisiin saa lähteä omin päin. Kinosten sijainnit ovat salassa pidettävää tietoa.

Kinokset syntyvät talkoovoimin ja kolaaminen on raskasta mutta palkitsevaa työtä. Apukinoksen koko on minimissään kahdeksan metriä leveyttä rannansuuntaisesti, syvyyttä kolme metriä ja korkeutta metri, tiiviiksi tampattua lunta.

”Kolauspäivänä Haukivedellä luonnonkinoksia tai muutakaan lunta jäällä ei juuri ollut, joten kinosten kolaaminen tuntui todella mielekkäältä”, kertoo Pohjois-Savon piirin toiminnanjohtaja Pirjo Paldanius.

Jos norppa selviytyy aikuiseksi, se elää todennäköisesti yli 20 vuotta. Sen turkin kiehkurakuviot ovat yksilöllisiä aivan kuten ihmisen sormenjäljet.

Seuraavaksi jännitetään alkukevään pesälaskentoja, jolloin selviää kuinka moni apukinoksista on ollut käytössä. Poikaspesän lisäksi norpat tekevät itselleen lepopesiä. Haju ja mahdollinen kuutinvilla kertovat, onko paikalla ollut emo poikasineen vai onko levähtäjä ollut urosnorppa.

Julkaistu Luonnonsuojelija-lehdessä 1/2024.

Luonnonsuojelija-lehti on jäsenetu