Puolet pihasta pölyttäjille

22.5.2024

Tavallisen kansalaisen mahdollisuudet muuttaa kaupunkisuunnittelua ovat rajalliset, mutta omaan pihaan voi vaikuttaa. Jo pelkästään Suomen omakotitalojen pihojen yhteenlaskettu pinta-ala vastaa 33 kansallispuiston yhteenlaskettua pinta-alaa. Jos kaikki jättäisivät puolet pihastaan pölyttäjille, vaikutus olisi valtava.

Teksti

Jenni Hamara

Kuvat

Anne Stolt

Luonto kiittää laiskaa puutarhuria

Työ pölyttäjien hyväksi ei ole vain raskasta puurtamista, vaan usein päinvastoin. Kun keväällä ja syksyllä jättää haravan seinään nojailemaan ja lehdet maahan hajoamaan, parantuu maaperän ravinteikkuus ja rakenne. Lehdet tarjoavat suojaa monille hyönteisille ja kasveille. Niillä on roolinsa myös hiilen sidonnassa ja vesien hallinnassa, joten laiska puutarhuri voi taputtaa itseään selkään ja istahtaa puutarhakeinuun ihailemaan pölyttäjien aherrusta.

Jos ruohonleikkuukaan ei innosta, voi heittäytyä vaikka riippukeinuun nokosille. Villi puutarha voi tuntua liialliselta muutaman sentin korkuiseen nurmikkoon tottuneelle, mutta ruohonleikkuun lykkääminen muutamallakin viikolla saa monet kukat kukkimaan.

Koko pihaa ei tarvitse muuttaa, vaan voi jättää puolet pihasta pölyttäjille. Se onnistuu helposti kylvämällä pölyttäjille sopivan kukkaseoksen nurmikolle. Siemenet voi lisätä myös uuden nurmikon kylvön yhteydessä.

Arvokkaat rikkakasvit

Kaiken ei tarvitse olla kaupasta ostettua ja itse istutettua. Kun oppii lisää luonnonkasvien hyödyistä, alkavat nokkoset ja vuodenputketkin näyttää kauniilta tontin nurkassa. Nokkonen tuo pihalle perhosia ja nuorista vuohenputkista voi taittaa aamiaisleivälle raikkaan makuisen päällisen.

Jos pihalla kasvaa paju tai raita, saa seurata kevään etenemistä ensimmäisten joukossa, kun kimalaiskuningattaret heräilevät talven jäljiltä ravintoa etsimään. Tällöin piha on pelastusrengas luontokadon maailmassa.

Tontilla kasvavan vanhan puun kaatamista kannattaa harkita kaksi kertaa. Jos puun katkaiseminen on turvallisuussyistä välttämätöntä, voi rungon tai oksan jättää tontille lahoamaan hyönteisten iloksi. Risukasat ovat niin ikään plussaa. Viitseliäämpi rakentaa risuaidan. Kun puutarhassasi elää hyönteisiä, siellä vierailevat myös linnut.

Monipuolisella pölyttäjäpihalla ei tarvitse tyytyä vain kukkaloiston ihailuun.

Myös kasa hiekkaa on pölyttäjäpuutarhurille iloinen näky. Maassa pesivät pölyttäjät kaivavat pesänsä jopa 30 senttimetrin syvyyteen kuivaan hiekkaan tai multaan. Ei tarvitse kuin valita aurinkoinen, rauhallinen paikka ja kipata siihen kunnon kasa hiekkaa.

Perhosten ystävän kannattaa pyhittää pihan aurinkoinen ja tuulensuojainen paikka eri aikaan kukkiville, perhosten suosimille kasveille. Näin ravintoa riittää keväästä syksyyn.

Vältä vieraskasveja ja myrkkyjä

Vältä vieraskasvilajeja, jotka voivat levitä ympäristöön ja viedä tilaa luonnonkasveilta. Suurin osa haitallisista vieraskasvilajeista, kuten komealupiini ja jättipalsami, ovat alun perin puutarhakarkureita.

Perinneperennat ovat uusia vieraskasveja turvallisempi mutta näyttävä vaihtoehto. Luontopihaan sopivat esimerkiksi ketoneilikka, mäkitervakko, rantatädyke, rantakukka, syysasteri, harmaamalvikki, myskimalva, syysleimu, rohtosuopayrtti, jalopähkämö, punalatva, lehtosinilatva ja lehtoängelmä.

Luontopihalla ei tarvita myrkkyjä. Tuholaistorjujia ovat linnut, petohyönteiset kuten leppäpirkot ja puutarhuri itse. Haitalliset torjunta-aineet kuten glyfosaatin voi unohtaa. Kasvualustassa kannattaa suosia multaa, jota ei ole kyllästetty kemiallisilla lannoitteilla.

Pirjo Itkonen

Istuta pihaan sopiva puu tai pensas

Pihat ovat nykyään pienempiä, mutta kukkivista koristepuista ja pensasryhmistä saa kauniin ja luontoa auttavan elementin pieneenkin pihaan. Esimerkiksi uhanalainen varpunen iloitsee pensaiden suojasta.

Kuusamapensaat houkuttelevat hyönteisiä kukinnoillaan ja lintuja marjoillaan. Kiiltotuhkapensaan pienet, mitättömältä näyttävät kukinnot vetävät kimalaisia puoleensa magneetin tavoin. Jasmikkeet huumaavat tuoksullaan sekä hyönteiset että niitä kasvattavat puutarhurit. Aitalikusterin kukinnot kuhisevat hyönteisiä keskikesällä. Keväällä kukkivat riippapaju ja riipparaita mahtuvat hyvin pienelle pihalle.

Sään ääri-ilmiöiden lisääntyessä runsas kasvipeitteinen piha toimii myös luonnonmukaisena sadevesien imeyttäjänä, ja puut tarjoavat suojaa auringon paahteelta.

Pirjo Itkonen

Sijoita hyönteishotelli oikein

Hyönteishotelli kannattaa sijoittaa ympäristöön, jossa riittää ravintokasveja ja pesänrakennusmateriaalia hotellin asukkaille.

Lähellä olisi hyvä olla myös hyönteisten suosimia sisustusmateriaaleja, kuten kasvien pehmeitä lehtiä ja kukintojen osia sekä pehmeää savea. Savea ja muuta hienojakoista maa-ainesta ötökät käyttävät etenkin pesäkäytävän sisäänkäynnin sulkemiseen.

Sisäänkäynnit kannattaa suunnata kohti aurinkoa. Kun aamuaurinko alkaa lämmittää hotellia, yön aikana kertynyt kosteus kuivuu nopeasti. Hotellivieraat eivät halua asua hometalossa.

Ohjeita hyönteishotellin rakentamiseen:
Koteja erakoille

Houkuttele perhoset parvekkeelle

Tavallisen kansalaisen mahdollisuudet muuttaa kaupunkisuunnittelua ovat rajalliset, mutta omaan pihaan voi vaikuttaa. Jo pelkästään Suomen omakotitalojen pihojen yhteenlaskettu pinta-ala vastaa 33 kansallispuiston yhteenlaskettua pinta-alaa. Jos kaikki jättäisivät puolet pihastaan pölyttäjille, vaikutus olisi valtava.

Lue juttu

Julkaistu Luonnonsuojelija-lehdessä 2/2024.

Artikkelin tuotanto on saanut osarahoitusta Euroopan unionin LIFE -ohjelmasta. Aineiston sisältö heijastelee sen tekijöiden näkemyksiä, eikä Euroopan unioni tai CINEA ole vastuussa aineiston sisältämien tietojen käytöstä.