Retkeilyastioita EKOenergialla

Kun sähkömarkkinat 1990-luvulla vapautuivat, alettiin pohjoiskarjalaisessa perheyrityksessä pohtia, mitä omille sähköasioille voisi tehdä. Kävi ilmi, että Pohjois-Karjalan Sähkö oli lanseeraamassa Norppasähköä, joka oli Luonnonsuojeluliiton EKOenergian edeltäjä.

”Innostuimme aivan totaalisesti. Koimme, että tämähän on meidän juttu. Aluksi asiakkaat ihmettelivät, että mitä tämä Norppasähkö on, mutta nykyään todellakin ymmärretään EKOenergian merkitys”, muistelee retkeilyastioistaan tunnetun Kupilkan toimitusjohtaja Arja Kaasinen.

Nykyään EKOenergia on yrityksen yksi strateginen kulmakivi.
”Se on varma valinta, jonka teimme aikoja sitten. Tukipilari, josta emme todellakaan aio päästää irti.”

Ympäristöasiat ovat aina olleet Kupilkassa tärkeitä. Tehtaalla on tätä nykyä 140 aurinkopaneelia, LED-valot ja hukkalämmön talteenotto. Raaka-ainejäämät käytetään uudelleen eikä muovia käytetä pakkausmateriaalina lainkaan.

”Siirryimme pois jopa muoviteipistä. Mietimme joka ikisen asian kohdalla, löytyisikö ympäristöä palveleva vaihtoehto”, Kaasinen kertoo.

Kupilka-astioita tarjoamalla kannustetaan ihmisiä ulkoilemaan ja korvaamaan kertakäyttöastioita kestävämmillä vaihtoehdoilla.

”Meiltä usein kysytään, että miten Kupilkat kierrätetään. Siihen on vaikea vastata, koska tuotteitamme ei oikeastaan tarvitse kierrättää. Tuote on niin pitkäikäinen.”

Kaasinen toivookin, että lainsäädännössä huomioitaisiin tuotteen koko elinkaari, kun materiaaleja listataan sallittuihin ja kiellettyihin.

Kupilkat ovat tänä vuonna 62-prosenttisesti biopohjaisia. Puolet materiaalista on puukuitua. Toinen puolikas on elintarvikehyväksyttyä kestomuovia, josta osa on fossiili- ja osa biopohjaista.

Uusiutuvan ja fossiilittoman sähkön käyttö näkyy yrityksen viestinnässä. Jokaiseen tuotteeseen kiinnitettävässä lapussa on myös EKOenergiasta kertova merkki.

”Erityisesti ilahduttaa, että EKOenergia on kansainvälisesti tunnettu nykyään. On menty isoja askelia eteenpäin maailmalla. Kupilka-tuotteitakin myydään jo 40 maahan”, Kaasinen iloitsee.

Julkaistu Luonnonsuojelija-lehdessä 3/2024